Kevättalvi 2015 ja Fredde TK2

Helmi- ja maaliskuukin ovat menneet pian, mutta me on opiskeltu ja opittu paljon!

Kävimme koirattomalla talvilomalla tammi-helmikuun vaihteessa ja ajatusten päästyä irti rutiineista, monet asiat tuntuivat loksahtelevan paikoilleen. Loman jälkeen Fredde oli täynnä tulta ja tappuraa vietettyään omaa lomaansa koirahoitolassa. Ensimmäisen viikon se oli lähdössä vain kuuta kiertävälle radalle, mutta kerrankin annoin sen olla sellainen kuin se on. Tarjoilin sille vain palloa purtavaksi ja lähetin sitä treeneissä juoksemaan, kunnes liiat virrat oli päästetty pihalle. Tähän menikin sitten aikaa lähes viikko. Varsinaista treeniä ei voinut edes kuvitella tekevänsä.

Ensimmäinen henkinen romahdus tuli reilun viikon kuluttua, kun lähdin pyörremyrsky-Fredden kanssa Oilin tsemppiryhmän treeneihin ja sain suoraa palautetta asioiden laadusta. Oi, että se jysähti! Minä niin mieleni pahoitin tiputtuani pilvilinnoistani… Mutta! Tällä kertaa en suostunut vaipumaan epätoivoon, vaan otin itseäni niskasta kiinni ja kuuntelin yksityiskohtaisen palautteen mitään väistämättä ja päätin, että me nousemme tästä! Olen sentään päässyt asemaan, jossa ihmiset antavat suoraa palautetta ilman kainosteluja! Ihmiset oikeasti ja aidosti pyrkivät auttamaan! Siitä olen kyllä kiitollinen, vaikka itse palautteen sisältö ei aina mieltä lämmitäkään… Mutta onnistuttuani ulkoistamaan itseni palautteen suhteen, pystyin kerrankin näkemään jotain syvempää, mitä en ole aiemmin nähnyt. Ja näen edelleen maailman näillä laseilla, vaikka tapahtumasta on jo pian 1,5 kk.

Ulkoistin siis jotenkin tunteeni koko koirankoulutuksesta. Olen objektiivisempi kuin aiemmin ja sen myötä hommat ovat alkaneet toimia. Ei tokikaan koko aikaa, mutta ihan eri mittakaavoissa kuin aiemmin. Olen vähentänyt turhaa treenaamista ja treenannut vain, kun minulla on oikeasti jonkinlainen suunnitelma, minkä avulla pääsen eteenpäin. Olen arjessa kiristänyt kriteerieni pitoa ja ottanut käänteisen houkuttelun käyttöön niin koirakohtaamisissa kuin missä tahansa muissakin tilanteissa, joissa näen Fredden jännittyvän ja nostavan irokeesia pystyyn. Ja kas asiat toimivat! Myös Ihku on rennompi kaikissa ohituksissa ja tänään se jopa katseli haukkumatta, kun kiimainen jänöpoika yritti flirttailla kissan kanssa… (olisittepa nähneet sen kissan ilmeen! J)

14.3. kävin myös Ilkka Stenin tuomaroimassa kokeessa Fredden kanssa ja kaikki sujui kuin unelma (ainakin näin jälkikäteen!). Koira oli mukanani koko pitkän päivän (aamulla oli karsinnat, joissa olin liikkurina) ja vaikka vieras halli oli täynnä vieraita koiria (lähes 80 osallistujaa alemman luokan kokeissa, 3 kehää  ja tuomaria!), niin Fredde oli vain niin hieno! Olimme koesuorituksen aika lailla samassa kuplassa ja koko suorituksen aikana tapahtui vain ihan muutama pieni herpaantuminen. Tuloksena 193 p. kp, 2. sija ja titteli TK2. Ja yhteisvaikutelma täysi 10! Ja oikeasti me ansaittiin se!

Fredde TK2 

Nyt olemme taas hetken tauolla varsinaisesta toko-treenauksesta, mutta sen sijaan olen keskittynyt perusteisiin eli tällä hetkellä ohjelmistossa leluista luopumista ja perusasennon tarjoamista, kake-jumppaa, kierron harjoittelua & sheippaamista, missä projektina opettaa Freddelle ymmärrys takajaloista. Puolipallo tyynyt alkaa jo löytyä parin päivän treenaamisen seurauksena ja fokus työntekoon on kasvanut joka treenikerralla. Olen vihdoista viimein tajunnut (tässäkin!!!) antaa koiralle aikaa miettiä ja sisäistää, ja kas sehän tajuaa!

Aivan pelkkää iloittelua elämä ei ole ollut, sillä koirien keskinäiset välit alkoivat kiristyä tuossa helmikuun loppupuolella ja tilanne kärjistyi reilu viikko sitten, kun koirat yrittivät ottaa autossa yhteen väliaidan läpi! Jostain pulpahti mieleeni ajatus testata kipulääkkeen tehoa Ihkuun ja uskomatonta… vielä samana iltana mun karvakaverini aloittivat peuhaamisen keskenään ja tuota iloittelua on jatkunut, kunhan muistan lääkitä poroista. Varsinaista syytä Ihkun kipuiluun ei ole löytynyt, mutta jotain mättöä on lavoissa ja etuliikkeissä. Kipulääkkeillä homma näyttää nyt kuitenkin olevan kunnossa ja tilanne on seurannan alla. Toivotaan, että vaiva väistyy ja pääsemme pian eroon lääkityksistä. Jos näin ei tapahdu, siirrymme seuraavaan lääkekokeiluun…

Olen kiitollinen maailman ihanimmista koirista! Olen niin onnellinen, kun ystäväni Riitta valittiin TOKO:n MM-edustusjoukkueeseen! Olen kiitollinen ihanista treenikavereista, jotka viitsivät ja jaksavat neuvoa minua, vaikka tie onkin välillä pitkä ja kivinen!!! 

Luopuminen on päivän sana! WIN – What’s Important Now? Keskity oleelliseen positiviisen haasteen kautta!

AVO 1

Kävimme SBCAK:n rotumestiksissä Pieksämäellä 15.11.

Kiva reissu mitä parhaimmassa seurassa! Kiitos Riitta & Tikka! Herätys aamusta 04.25 olikyllä rankka,mutta hyvin selvisimme päivän koitoksista.

Tuloksena nipin napin riman ylittävä 1.tulos eli 161 p., mutta silläkin saavutimme rotumestiksissä 2. sijan AVO-luokassa. :) Ohessa video räpellyksestämme. Alkujännitysten jälkeen nautin kokeesta kyllä täysin siemauksin ja oikeesti! Meillä oli molemmilla kivaa! Tämäoli 1.koe,missä Fredde aidosti oikeasti palkkautui sosiaalisesti, vaikka edelleenkin liikkeiden välit ko. kokeessa olivat vaikeimmat osuudet... Tai palkkauksesta taas töihin siirtymät. Mutta ne ongelmat näkyvät kyllä tuossa videolla ;)

Fredden avo-starttaus



Kiitos kuvasta Pauliina Havolle!

Tänään kävimme tehokolmikon kanssa huippukoulutuksessa ja sain täsmäneuvoja väleihin. Yksinkertaista, mutta niinhän se aina... ;) Palkkaa lisää mukana tulemiseen & sivullesiirtymiin. Liikkeiden palastamista, kunnes kaikissa osa-alueissa näkyy suuri palkan odotuksen aiheuttama innostuneisuus. Mustavalkoisuus kriteerien pidossa (mm. seuruun kontaktissa!) ja fokuksen luominen esim. kaukokäskyihin. Häiriötreenejä lisää koiran omaa aktiivisuutta sisältävissä tehtävissä kuten luoksetulossa, noudossa & ruudussa. Stabiliteettia luoksetulon stoppeihin. Huh! Ihanaa! Tästä on taas niin ihanaa jatkaa seuraavaan tavoitteeseen eli salaseuran alkutreeneihin joulukuussa! :)

Piirinmestikset & suuria ajatuksia ja myös käytännön toimia vahvisteiden & rankaisujen suhteen

Kiirettä on pitänyt, kun en ole ehtinyt blogia päivittämään… Toisaalta olen priorisoinut ja tehnyt kaikkea kivaa ja tämän päivitys ei ehkä kuitenkaan ole se tärkein asia elämässä...

Fredde kisasi Pohjois-Hämeen piirinmestiksissä ja oli huimasti kehittynyt sitten kesäkuun kokeiden. Tuloksena 185p + KP ja 3. sija. Onnenkantamoisena pääsimme ensimmäiseen paikkamakuuryhmään, sillä toisesta Fredde ei olisi selvinnyt, kun kolme koiraa karkasi rivistöstä ja kaksi niistä vielä hieman matsasikin… Meillä oli ihan pitelemistä siellä kehän laidalla, kun pikkumies olisi halunnut osallistua kahakkaan… Mutta koe meni siis kivasti. Edelleen häiriöt haittaavat kovasti, mutta nyt selvisimme kokonaisuudesta ilman yhtään protestihaukkua!!! Jee! 

https://www.youtube.com/watch?v=NG3XQsRqg84

Kuvasta kiitos Pauliina Havolle!

Sitten viime päivityksen olemme osallistuneet sekä Vappu Alatalon että Jessica Svanljungin koulutuksiin että kahdesti Oili Huotarin valmennukseen. Kaikissa noissa olemme läpikäyneet kuuntelua ja miettineet kuinka saisin Fredden vastaamaan yrityksellä virheeseen. 

Alkuun testasin passiivisuutta eli annoin Fredden vain haukkua ja odotin sen hiljenemistä. Jo muutamassa päivässä tämä tie oli läpikäyty, sillä vaikka koira alkuun näytti vastaavan hyvin, niin jo kolmantena päivänä haukkuminen lisääntyi eksponentiaalisesti ja testi oli ihan pakko lopettaa oman henkisen hyvinvoinnin takia. ;)

Seuraavaksi testasin rauhallista mutta välitöntä koiran raahausta pois kentältä. Tämäkin alkoi sujua ihan kivasti, mutta mulla on vaikeuksia kriteerin pidossa, sillä treenin keskeytys tällä tavalla toimii rankaisuna myös minulle, kun on pakko pitää paussia… Silloin, kun treenaan Ihkua ja Freddeä vuorotellen, homma toimii kuitenkin aika kivasti ja F myös vastaa siihen.

Viimeiseksi olen testannut ihan suoraa puuttumista jo ensimmäiseen koiran mokaan niin, että kiellän sitä ja käyn korjaamassa pannasta heti, jos ensimmäinen kielto ei aiheuta sopivaa reaktiota. Käytännössä olen työstänyt tätä läpi kaukokäskyissä, sillä niissä kriteerin hallinta itselleni (maahan-istu-vaihdoissa) on aika selkeä ja on helppo olla mustavalkoinen. Tilanne on hiukan kinkkinen, sillä en haluaisin käyttää oppimisteorian valossa positiivista rankaisua sen sisältämien sivuvaikutusten takia, mutta jotain on tehtävä, jottei tuo kaikesta mahdollisesta palkkiintuva koirani saisi määrätä marssin tahtia!!! Sehän todellakin tuntuu palkittuvan ihan kaikesta, joten vahvisteen poistaminen ei ole ihan yksinkertaista. Fredde valitsee vain seuraavan asian minkä kokee vahvisteena ja jumpittelee edelleen… ;)

Viime yönä asia kristalloitui hieman mielessäni. Tärkeintä on siis muistaa, että vahvisteet luovat käytöksen, rangaistukset vain vähentävät sitä. Jos haluan päästä palkitsemaan koiraa mahdollisimman paljon, minun on mahdollisimman nopeasti päästävä tilanteeseen, jossa estän ei-toivotut vahvisteet. Jos koira ei tee kunnon istumista, sen voisi olettaa palkittuvan ympäristön katselemisesta ja paikallaan laiskana makaamisesta enemmän kuin minun tarjoamastani vahvisteesta, jonka edellytyksenä on lihasten käyttö ja istumaan pomppaaminen. Jotta pääsisin haluamaani päämäärään eli vahvistamaan haluamaani toimintaa, minun on poistettava ympäristön katselun ja laiskana makaamisen mahdollisuus. Ja avot! Nyt tullaan siihen, miksi pannasta tarttuminen näyttää toimivan! Sillä saan poistettua molemmat em. asiat, jotka ovat koiran mielestä kivoja, jolloin koiralle jää mahdollisuus tehdä minun toivomani asia, joka tässä tapauksessa muuttuu kannattavaksi koiran silmissä, sillä siitä seuraa kuitenkin vahviste. J Ok. On totta, että pannasta tarttuminen voidaan käsittää myös positiivisena rankaisuna, mutta koira on se, joka asian määrittää. Jotta kyseessä olisi mahdollisimman pitkälle palkkion menetys (eli negatiivinen rankaisu), treenaan muissa tilanteissa paljon pannasta tarttumista ja vahvistan tässä kohden sitä, että koira antaa siihen tarttua ja oikeastaan jopa painaa kättäni vasten, jotta tarttuisin siihen!

Olen yrittänyt puuttua koiran toimintaan mahdollisimman nätisti, mutta se on ihan tosi vaikeaa silloin, kun en ole itse ihan varma kuinka olisi parasta toimia. Nyt asiat tuntuvat taas ihan todella paljon selkeämmiltä! Wow! Aika ihanaa! Nyt odotan vain innoissani, mitä arvoisat pohdiskelijakaverini Riitta & Riikka ovat mieltä ajatuksistani… ;) En ole ehtinyt näitä vielä kelleen jakaa.

Muuten treenit jatkuvat. Kaket, luoksarin stoppi & tunnari ovat olleet viime aikoina kuvioissa ja uusien asioiden treenaus on ollut kyllä tosi kivaa. Ja nyt se onnistuukin, kun tuo muu yhteistyö on hiljalleen lähetenyt toimimaan.

Kesä 2014

Huh! 2 kk kulunut edellisestä päivittämisestä! Ja paljon on tapahtunut...

Kesä-heinäkuussa kävin Fredden kanssa aika paljon (ainakin minun mittakaavassani!) aksailemassa sekä Tähtitekniikan Parviaisen Annan että Tamskin Kärkkäisen Päivin valvovien silmien alla. Huippukivaa, mutta todella haastavaa opetella kaikkia uusia asioita. Kesäloman 4 viikkoa olimme tauolla kaiken muun mukavan vuoksi, mutta katsotaan tässä nyt lähdetäänkö vielä uuteen nousuun. Eilisellä tunnilla oli kyllä niin kivaa, että innostuin taas!

Toko-SM-kisoissa olimme kisaturisteina kannustamassa sekä Tamskin joukkueita että RallyTassujen joukkuetta. Huisan hienon viikonlopun kruunasi Riitan ja Tikan pääsy finaaliin karsintapäivän parhaana koirakkona! Ihan mieletöntä! Onnea vielä ja edelleen! Myös muut treenikaverit pärjäilivät hyvin ja joukkuehenki oli kohdillaan kaikissa joukkueissa. Varsinkin Tamskilaisten menestys oli päätä huimaavaa!!!

Elokuun alussa kävin katsastamassa myös Tokon MM-finaalin. Aivan loistavaa, vaikka supersuosikkini ei päässytkään finaaliin saakka. Mielettömän hienoja suorituksia nollakoirasta voittajaan - voittaja oli suorastaan mykistyttävän hyvä... Kiitos Jannelle & Riikalle kisakatsomoseurasta & pohdinnoista!

Fredden kanssa olemme treenanneet tokoa pääosin Tamskin tavoitteellisten ryhmän sekä Riitan (maailman parhaimmat!!!) kanssa. Nuorten koirien jengin kanssa kävimme Kiviahon Katjan koulutuksessa. Kristan ja Riitan kanssa kävimme lisäksi C:n yksärillä. Lisäksi osallistuin Fanny Gottin koulutuspäiviin Siuntiossa. Viimeisessä vaihdoin treenit aksasta tokoon varsin sujuvasti ja tuon paripäiväisen perusteella muistui sheippaus ja tarjoaminen taas mieleeni. Paljon on siis opittu kontrollista vapaaehtoiseen tarjoamiseen. Molemmat puolet ovat äärimmäisen tärkeitä. Tasapainon hakemisessa näiden välillä onkin sitten opettelemista.

13.8.osallistuimme Tamskin valmennusryhmän karsintaan asenteella "Se ei pelaa, joka pelkää!". Pelasin siis upporikasta ja rutiköyhää ja ilmoitin alokasluokkalaiseni voittajaluokan karsintaan. Ajattelin, että minun on joka tapauksessa hyvä opetella käsittelemään haasteita ja epämukavuusalueelle joutumista. Pikkukoiralle tapahtuma kävi hyvästä kokonaisuustreenistä. Riskin otto näytti myös kannattavan, sillä eilen illalla sain tiedon, että pääsimme seuraavalle kaudelle 1. valkkuryhmään! Ei se ryhmäpaikka yksistään vaan onnistuminen! Hei me oltiin karsinnassa tosi monen tosi hyvän myös evl-tasoisen koirakon kanssa ja selvitettiin ihan alokkaina tiemme tavoitteeseen! Suurin kiitos tästä on Riitan, joka on järkähtämättä jaksanut uskoa meihin ja onnistunut valamaan tuota uskoa myös minuun! KIITOS!

Valkkukarsinnan yksilöliikkeet

Nyt vain kohden uusia haasteita. Oppia voi näemmä yhä vain.

Ihku on nyt lopullisesti siirtynyt kisakoiran virasta eläkkeelle. Se on pitkästä aikaan osoittanut aggression piirteitä tuiki tuntemattomia ihmisiä kohtaan ja kaikkien turvallisuuden takaamiseksi vanhat päätökseni ovat vahvistuneet. Sen kanssa ei enää kisata. Onneksi karvakorva on kotioloissa suloinen ja sympaattinen ja äärimmäisen rakas. Toivon vain, että se saisi jatkaa elämäänsä sopuisasti mahdollisimman pitkään eikä joutuisi kahakoihin. Sen kanssa elämä ei todellakaan ole sujunut ihan suunnitelmien mukaan eikä näytä sujuvan varmuudella niin jatkossakaan. Mutta päivä kerrallaan tässä mennään. <3 Ihku <3

Toko alo 17.6.14 ja hieman muuta...

Tiistaina Fredde kävi toisessa alokasluokan kokeessaan Tamskin tallilla. Tällä kertaa tuomarina oli Tuire Marjamäki.

Suoritus oli lähes yhtä kaaoottista kuin sunnuntaina, vaikka paikka oli nyt tuttuakin tutumpi. Näin voin siis todellakin todeta, että työsarkaa riittää :)

Saimme kuitenkin 169p kasaan ja luokkavoiton, joten jossain olemme tokionnistuneetkin. Ohessa video mellastuksesta. Paikkamakuusujui tällä kertaa hiljaa, mutta pikkuherran pää oli kyllä ylhäällä ensimmäiset 30s ja taas se tarvitsi kaksi käskyä..

Fredden 2. alokasluokan koe

Keskiviikkona pääsin Riitan kanssa Lahteen SM-treeneihin. Päivä oli pitkä mutta kaikinpuolin loistava. Ensinnäkin huomasin, että olen päässyt jännityksen käsittelyssä aivan uudelle tasolle. Jännitin kyllä paikalle mennessämme mutta kun hain koiran kehiin, jännitys jäi ja keskityin vain treeniin. :)

Sain parikseni pätevän HOTilaisen Riitta Tommolan kelpiensä Toscan kanssa. Kiitos! Oli sairaan kivaa! :) Fredde harjoitteli hieman kehääntuloa, hihnaseuruuta, luoksarin jättöjä ja hyppyä alo & avo-tyyliin. Kimpassa teimme vielä paikkamakuut & -istumiset ja wow! Olin enemmän kuin tyytyväinen! Toki kelpie oli lähteä kuuta kiertävälle radalle, mutta sen asenne mua kohtaan parani koko ajan harjoitusten edetessä ja paikallaolot sujuivat jo ihan mallikkaasti. Nyt puutuin alussa kuuntelemattomuuteen ja sain kuin sainkin koiran liggiin, missä se oli tiukasti, vaikka häiriöitä oli vaikka muille jakaa (mm. juoksuinen Tosca vieressä... ).

Kiitos tästä mahdollisuudesta Riitta ja Oili!!!

Tänään olemme sitten viettäneet ansaittua lepopäivää. Kävimme lenkillä Riitan & Sallin kanssa ja hienosti Fredde oli kuulolla, vaikka tyttöystävää olisi ollut niiiiin ihanaa liehitellä... <3 Tästä aion nyt pitää kiinni!!!

Toko alo 15.6.2014

Do di. Tänään Fredde kävi sitten ensimmäisessä virallisessa tottelevaisuukokeessa. 172p ja 1. palkinto, 2.sija kiltiltä Tiina Heinolta. Tulokseen olen kyllä todella tyytyväinen, mutta itse suoritus oli aikas kaaoottista. Tosin ihan sitä, mitä pelkäsinkin. ;) Optimistina toki toivoin, että asiat olisivat menneet hieman hallitummin, mutta ei tämä huonosti näinkään mennyt, kun mietin millaista treenauskin oli vielä kaksi viikkoa sitten koirien sairauslomien ja mun työmatkani jälkeen!

Kaksi viikkoa sitten en päässyt edes treenaamaan koiraa, sillä se oli fokusoitunut ihan kaikkeen muuhun paitsi minuun. Blääh.Meinasin jo viskata hanskat naulaan, mutta Riitta kannusti ja aloitin tiukan "käy siihen" -treenin. Treeni alkoikin tuottaa tulosta ihan muutamassa päivässä ja yhdessä tekemistä on hiukan löytynyt taas. Toki Fredde ajoittain jumpittaa ja kovasti.

Tuota kisavideota katsoessani (Kiitos Tiia videoinnista!!!) huomasin, että koiraakin suurempi ongelma on edelleen oma toimintani. Kun Fredde lähtee liikkeiden välissä henkisesti jonnekin, mä edelleen anelen sitä enkä selkeästi keskeytä sen touhuja. Parantamista on siis hihnan tässä päässä. Kokeissa ja muiden ihmisten silmien alla on vain niin vaikeaa olla selkeä ja pitää kriteeristä kiinni, vaikken enää muita ihmisiäniin aktiivisesti ajattelekaan. Historiasta on vaan vaikea päästää irti. Mutta mä kyllä teen vielä sen! Se on niin paljon reilumpaa sekä mulle että koiralle ja vain niin voin päästää Fredden tekemään oman osuutensa innokkaasti ja niin hienosti kuin tiedän sen osaavan!

Ohessa räpellykset siis videolta. Kuvanlaatu on tosi heikko, mutta ei se paljoa suorituksesta eroa ;)

Fredden alo 1

Nuorten koirien TOKO-rinkiin haku ja sairautta...

Huhtikuu on mennyt aikalailla treenatessa nuorten koirien TOKO-karsintoihin. Olemme harjoitelleet kokonaisuuksia, vireen hallintaa ja vaihtelua, häiriöitä, liikkeiden välejä... Kävimme kaksissa harjoituskokeissa,joista ensimmäinen oli aikamoinen fiasko
toinen jo huomattavasti parempi.

Pääsin sekä Christan että Jessican valvovien silmien alle ja jotenkin tästä kaikesta kehkeytyi jotain.
Nuorten koirien TOKO-ringin karsinta:
Seuruu:
Luoksetulo:
Nouto:
Vapaavalintainen liike

Paikallamakuuvideota en viitsinyt tähän ladata, mutta siitä olin superonnellinen! Fredde oli rivistössä vieraiden koirien keskellä (iso, hiukan levoton sushukkasuros ja grotskunarttu) ja onnistui rentoutumaan niin, että palatessani rivistöön se oli silmät kiinni... ja näemmä nukkui... Okei. Perusasentoon tarvittiin kaksi käskyä, mutta aivan käsittämätöntä kuinka tuon koiran mielentila paikkamakuisiin on muuttunut! Vielä vuodenvaihteessa koira vinkui ja kitisi ja pää pyöri. Nyt koissuli vajosi ensimmäisellä käskyllä leuka maahan ja oli siinä levollisena koko suorityuksen ajan! Ja huom! Mä olen palkannut pääosin nämä paikkamakuut lelulla. Kiihdyttävällä palkalla voidaan siis saada rauhallista toimintaa, kun vain vahvisteen ajoitus on oikea!

En tiedä vielä kuinka karsinnassa meidät arvosteltiin, mutta pääasia on, että nyt tiedän, että olemme oikealla tiellä. Jatkossa keskityn hakemaan asennetta enemmän kuin tuota vahvisteiden hallintaa, mihin olen keskittynyt viime aikoinat, ja alan hiljalleen opettaa lisää asioita pienelle koiralle.

Nyt keskitymme ikävä kyllä vain kennelyskästä toipumiseen... Vappuna kävimme lähellä pahinta mahdollista Fredden kuumeillessa 41 asteen verran, mutta onneksi saimme loistavaa apua sekä Tuhatjalasta ell Laura Mäkelältä että Hakametsän eläinlääkäriasemalta luottolääkäriltämme Johanna Virtaselta! Nyt vain molemmat koirat levossa, kunnes tauti talttuu.

Maaliskuun mietteitä...

Sinikäyrää koko maaliskuu... On ihan vaikea palauttaa mieleen, mitä kaikkea on tapahtunutkaan. Onneksi olen kirjoittanut ahkerasti treenipäiväkirjaa ja sieltä voi hiukan lunttia...

Kuukauden teemana on ollut fokus ja mielentila. Treeneissä olen käyttänyt paljon käsitargettia, välillä kosketuskeppiäkin, tauoilla ja tarvittaessa halisessioita. Välillä homma on sujunut kuin tanssi... välillä on sitten painittukin... ainakin henkisesti. Lisäksi olemme treenanneet kokonaisuuksia Nuorten koirien tokoringin pääsykoetta silmällä pitäen. Ei ihan helppoa sekään...

Maaliskuus alussa F osallistui Tamskin koetreeniin, joka oli aikamoinen fiasko... Koira kiljui ja oli lähteä maata kiertävälle radalle hetkenä minä hyvänsä. Paljon treenissä oli kuitenkin hyvääkin ja onneksi otatin kaiken videolle, sillä nauhalta homma näytti kuitenkin paremmalta kuin miltä se itsestä tuntui...
8.3. pääsimme seuraavaan harjoitukseen, kun Tamskilla oli tokokokeet SDP-hallilla. Olin ollut päivällä karsinnoissa liikkurina, mutta siitä huolimatta keräsin koiran mukaani ja ajelimme treenaamaan kisatunnelmaa iltakokeisiin. Yllättäin Fredde pysyikin kuosissa kosketuskepin ja käsitargetin avulla ja onnistuin myös luikahtamaan kehään treenaamaan, kun koe loppui. Hienoa settiä, vaikkakin tietysti taajaan palkaten.

Em. koemaisten suoritusten lisäksi pääsimme kahdesti Koirakoutsille tuuraamaan tokoryhmiin. Ensimmäinen kerta oli ok, mutta toisella kerralla pakka kaatui taas käsiin ja epätoivo alkoi vallata mieltä. Koira vain kiljui enkä saanut tehtyä oikein mitään sen kanssa... Onneksi Riitan kärsivällisyys kantoi tämänkin yli ja seuraavana päivänä teimme vielä täsmätreeniä vaikeiden asioiden yli. Ja kyllähän taas alkoi muodostua valoa tunnelin päähän.

Eli asiaan. Suurin maaliskuun oivallus on muodostunut vahvisteiden saannin rajoittamisesta. En siis oikeasti anna Freddelle mahdollisuutta vahvistaa ns. huonoja valintoja, vaan vahvisteita tulee ainoastaan oikeista valinnoista. Ja minä toki itse päätän, mikä on oikein ja väärin... Nyt olen siis käskenyt koiran heti maahan, jos se on nostanut kierroksiaan ja ruvennut karjumaan turhaumaansa tai ihan mitä tahansa. Maassa kierrokset sitten yllättäin laskevat ja pääsen vahvistamaan rauhoittumista ihan tuolla.

Toinen asia on kieltäminen ja pannasta tarttuminen. Olen ruvennut reagoimaan asioihin heti enkä huomenna ja yllättäin koira on ostanut ajatukseni. Jos se siis tulee sivulle, mutta jää mulkoilemaan ympäristöä, kiellän sitä, nappaan pannasta ja siirrän sen pois niin että suoritus mutta myös ympäristön skannaus keskeytyvät. Tämän jälkeen uusi vihje ja uusi yritys ja palkka,jos koira tekee, kuten pyydettiin. Yllättävintä minulle itselleni on ollut, että Fredde ei näytä ahdistuvan lainkaan vaan sen yritteliäisyys on vain kasvanut ja turhauman sieto parantunut. Ja nyt parin viikon harjoittelun jälkeen myös oma ahdistukseni asiasta on oikeastaan kokonaan hävinnyt. Olen vihainen vain väärille valinnoille, mutta keskeytettyäni sen seuraukset, voin olla taas täysin rento ja keskittyä rauhassa uuteen tilanteeseen.

Olen testannut tuota myös Ihkun kanssa ja vaste on ollut suorastaan uskomaton! Seuraamisen tiiviys on palannut nopeasti haluamakseni (olen työstänyt asiaa varmasti ainakin vuoden ajan ilman tulosta!!!) ja koira on innoissaan! Nyt se tajuaa mitä haluan ja arvailun myötä koiran itsetunto on noussut huimasti. Jopa siinä määrin, että olen taas ruvennut haaveilemaan kisaamisesta... :)

Asioiden mustavalkoistumisen myötä olen myös kiristänyt kriteeriä kuin huomaamatta ja yllättäin pikkukoira on vastannut koulutukseen. Siirsin luoksetulot ja noudot suoraan sivulle tapahtuviksi ja ne alkavat sujua jo kivasti. Ja kadonneet jäävätkin alkavat taas löytyä. Toki kriteereiden kiristyttyä olen joutunut miettimään extrapaljon myös treenien hauskuutta ja mielestäni olen onnistunut siinäkin. Hauskuun ei itse asiassa ole vähentynyt yhtään, kun olen oppinut itse "pelaamaan" enemmän. Molempien onnistuminen haasteissa on vain kasvattanut riemuitsemista! Nyt me oikeasti hillutaan onnistumisia eikä vain mekaanisesti leikitä... :)

Susan Garrettin viimeinen Inner Circle Coaching Call oli niin mieletön, että harkitsin taas jäsenyyden jatkamista. Ehkä tässä täytyy kuitenkin siirtyä eteenpäin ja seuraava nettisuunnitelmani kohdistuukin ihan naapurimaihin eli Maria Brandelin ja Siv Svendsenin No Limit Obedience -kurssille. Hauskaa! Vain pari viikkoa ja se alkaa.

Asioita mistä olen kiitollinen koirarintamalla ovat ainakin seuraavat: Ihku - jonka kanssa olen löytänyt yhteistyön uudestaan! Fredde - joka haastaa minua päivittäin, mutta joka sulattaa sydämen alta aikayksikön vallattomalla ja rajattomalla rakkaudellaan! Riitta - aina niin kärsivällinen coachini! Mika & Krista - super super treenikaverini Riitan ohella! Ja tuleva kevät - joka on niin täynnä upeita suunnitelmia! Ja kiitos jokaiselle ihmiselle, jonka kanssa saan hetkiäni elää!!!!!!!!!!!!!!!

Tammikuun koosteet

Kovin on vaikea tiivistää, mitä tammikuussa on tapahtunut.

Kävin Huotarin Oilin ja Kiviahon Katjan tokopäivissä ja Vappu Alatalon motivaatiokoulutuksessa Fredden kanssa. Viimeiseen mun piti mennä Ihkun kanssa, mutta akutisoituneet ongelmat pikkukeepin kanssa aiheuttivat koiran vaihdon lennosta. Ja se kyllä kannatti. J Lisäksi olin yhden päivän kuuntelemassa Wiren Tommyn luentoa rodunomaisista käytöksistä.

Muutoin olen käynyt pari kertaa tavoitteellisen tokoporukan treeneissä, kerran maneesitreeneissä, neljästi keskiviikkoporukan treeneissä ja sekalaisen määrän olen treenannut Riitan, Kristan, Mikan, Tainan, Hellun ja Annukan kanssa sekä ihan muutaman kerran ihan yksinkin. Kovat pakkaset ovat vähentäneet ulkotreenausta melkoisesti ja pikkukoira on joutunut opettelemaan pukeutumista… Onneksi sisällä voi aina treenata jotain pientä.

Tällä hetkellä Fredde tykkää ruoastaan kauheasti, kun ollaan kotona! Se vahtii ruokahetkiään haukan lailla ja tästä onkin muodostunut melkoinen haaste treeneihin. Ulkotreeneissä kananugetit toimivat pieninä annoksina. Leluista vinkupallot ja punainen iso kongi taitavat olla nyt huipussaan. Lenkillä myös hihnan päässä oleva naru on jälleen toimiva peli. Siinä on kiva riekkua lämmitteeksi. Sos. palkkaukset kuten hypyttäminen, hillitty töniminen ja viime aikoina myös silittely pitkin rakastavin vedoin ovat kasvattaneet arvoaan. Tumpussa roikkuminen on ihanaa. Sisäänpääsy pakkasesta on arvokasta ja pepa iskeytyy tosi nopeasti maahan ulko-oven edessä kun tullaan kotio. Myös hihnassa vetämättömyys on alkanut saada arvoa ja uusimpana käytännön hommana Fredde on oppinut kävelemään mun takanani. Se on ihanan kätevää!

Ihku rakastaa sheippaussessioita ja on oppinut menemään selälleen maahan, kierimään selän kautta ympäri ja pyörähtämään lisäksi hyrränä mun edessäni! Jesh! Kanoille en näitä saanut opetettua, mutta porokoira oppi!!! Olen tilannut läjän Silvia Trkmanin DVD:itä ja Ihku saa testata niiden sisältöä ihan ensimmäisenä. Lenkeiltä kotiin palatessa mulla on yhä useammin molemmissa naruissa koirat, jotka repivät hihnaansa eri suuntiin niin että mun hartiat on irrota… Mutta voi jösses, kun ne on niin ihania! Ihku siis leikkii hihnallaan, Fredde hihnan päässä olevalla fleece-narulla. <3

Tämän hetken haasteet ovat lähinnä mun korvien välissä… Kuinka oppisin suunnittelemaan treenejä niin, että niissä olisi jokin punainen lanka. Mä hösään vain kaikkea niin kauheasti ja kaikki on kesken…No onneksi olen saanut treenikamuilta ja eri kouluttajilta kovasti eväitä, kuinka hommia työstää. Parasta oli ehkä viime sunnuntaina Vapun koulutuksessa, kun ymmärsin, että Fredde kyllä palkittuu sosiaalisesti, mutta sille pitää vain antaa niin paljon töitä, ettei se ehdi kyllästyä. Palkan halu on kova, ja odotuksen arvo kasvaa hiljalleen, kun vain olen kärsivällinen. Niinhän se tapahtui Ihkunkin kanssa, vaikka en meinannut millään jaksaa uskoa… Tärkeintä ovat hyvät hetket, ne liimaantuvat yhteen jossain kohden varmuudella.

Fredde kävi terveystarkastuksessa ja sillä todettiin A:n lonkat ja 0 kyynärät eli prima poika on! Ihkun eturauhasta tutkailtiin tuossa alkukuusta ja todettiin hyväksi. Koira saa siis pitää pallinsa ja kummallisen oireilun taustalla oli todenäköisesti kuitenkin mun liiallinen pupu-istumisen sheippaus ja lihaskivut… Ihku-raasu. Hullu emäntä teettää hulluja temppuja… J

Helmikuun tavoitteena on selkiyttää treenaamista niin, että keskittyisin nyt aina 3 asiaan / päivä. Voin treenata niitä vaikka sen 3 kertaa päivässä ja tällaista settiä jatkan aina 3 päivän ajan. Näin luulisi homman hiljaa etenevän! Nyt tammikuun lopun teemana on seuraaminen, luoksetulo ja tunnari. Seuraavaksi kehiin voisi ottaa vaikka kaket, noudon ja ruudun, sitten jäävät, merkin ja paikkamakuun…

Maria Brandel & TOKO

Saimme Marian kouluttamaan tokoa ihan omalle porukallemme, jonka keräsimme kasaan juuri tätä tapahtumaa varten. 15 hengen porukkamme teki talkoita ja näin saimme kerättyä suurimman osan rahoista, joita koulutukseen tarvittiin. Samalla muodostui kiva ryhmähenki ja odotus muuttui yhteiseksi asiaksi!

Tässä taas muutamia ajatuksia viikonlopun varrelta! Osa tuli esiin treeneissä, osa ohimennen keskusteluissa. Kohtien perässä on aina nimikirjaimet, joiden avulla muistan kenen treenistä oli kyse.


KOETREENIT!

- Jos koira kiehuu, yritä purkaa se muualla kuin treenikentällä. Purkamisen jälkeen rauhoittuminen ja vasta sitten treenaamaan (P&F)

- Kokonaisuustreeneissä tee vain sellaisia asioita, joita koira osaa hyvin! Yritä siis pitää kriteeristä kiinni niissäkin, mutta jatka, vaikka koira tekisi virheen. Sen täytyy oppia kokonaisuus! (P&F)

- Kun koira osaa, tee ratatreeniä ja sotke liikkeet keskenään. Muista pitää kuitenkin kriteeristä kiinni! (M&I)

- Jos koira tulee huonosti kehään tai siirtyy välit huonosti, harjoittele niitä erikseen. Keskeytä koira heti, kun se tekee väärin ja näytä mitä haluat. Älä anna väärän asian vahvistua! (A&L)

ASENNETREENIT (FOKUS, VAUHTI, STADGA, HÄIRIÖT)

- Jos koira vinkuu ja tsättää, opeta sille rauhoittuminen käänteisen houkuttelun avulla. Koiralle siis stadga (ei houkutteen aktiivista väistämistä esim. peruuttaen) (E&N, M&V)

- Opeta jännite Ta i –leikeillä. Vauhti kahden lelun leikillä (K&T)

- Leluja maahan eri suuntiin koiran ympärille. Opeta se syöksymään taakse (Out!), oikealle ja vasemmalle sekä eteenpäin. Muista käskyssä lupa syöksyä leluun kiinni! (Esim. oikea – OK!) Jos koira ei ole tarpeeksi nopea, pölli lelu itse tai käytä avustajaa pöllimisessä! Jos koira lähtee väärälle lelulle, keskeytä se heti, mutta nätisti! Muista yhdistää näihinkin harjoituksiin stadga, kun kierrokset nousevat! Tätä pystyi käyttämään esim. luoksetulon stopin vahvistamisessa, mutta myös kun koira ennakoi ja haluat hajottaa sen ajatuksen esim. jos koira kyttää ruutuun lähtöä tms. Myöhemmin voit laittaa pallot piiloon kentän laidalle niin, ettei koira tiedä niistä ja käyttää niitä yllärinä! (M&B, K&T)

- Jos koira kiehuu häiriöistä, kävelytä sitä rauhallisesti ja vahvista kontaktia käänteisellä houkuttelulla. Lelupalkkakin voidaan antaa stadgasta eli jähmettymisestä. Tuo lelu silloin ihan kuonon viereen ja koira saa sen vasta luvalla. Huomioi palkan suunta! (P&F)

-Jos koira tekee virheen häiriötreenissä, keskeytä heti ja käske koira esim. maahan. Tauon jälkeen uusi yritys samasta kohdasta (P&F)

- Opeta koira fokusoimaan itseesi koko treenin ajan!!! Koira aluksi hihnassa. Vahvista kontaktia esim. sivulla käänteisellä houkuttelulla namilla tai lelulla. Avustaja voi tehdä häiriötä. Jos koira lähtee avustajan mukaan, anna mennä. Avustaja nappaa koiran kiinni, mutta passivoituu samalla. Sinä lähdet tilanteesta poisheitellen samalla lelua ilmaan. Tämän jälkeen pieni tauko, minkä jälkeen koira saa tarjota luoksetuloa, mistä palkka. Pienen leikin jälkeen uusi harjoitus, jossa ensin vahvistat oikeaa asiaa ja seuraavaksi mukaan tuodaan taas häiriö. Jos koira vinkuu, tee pieni rauhoittumiskävelykierros. Huomioi myös, kuinka leikität koiraasi! (P&F)

- Jos koira reagoi ulkopuolisiin häiriöihin, helpoin tapa treenata asiaa on, ottamalla koira alkuun ohjaajan eteen katsekontaktiin ja työstämällä asiaa siinä. Jos koira rikkoo fokuksen, juokse lällätellen pois ja leiki lelulla. Tämän jälkeen ota pannasta kiinni ja siirrä koira pois katsekontaktista tauon ajaksi. Hetken kuluttua päästä irti ja kävele pois. Anna koiran tarjota fokusta ja palkkaa tästä. Muutama tällainen sessio peräkkäin vaihdellen nami- ja lelupalkkaa sekä eri tehtäviä. Alkuun tavoitteena saada 100 % fokus esim. 20 sekunniksi. Eri sessioiden välissä koira maahan makaamaan tauolle. Se saa maata rentona, mutta haistella ei saa! (P&F)

- Jo pidemmälle ehtineellä koiralla häiriötreeni vastaavasti eli keskeytä heti, kun koira rikkoo esim. seuraamisessa kontaktin! Reagoida saa, mutta häiriöön ei saa jäädä kiinni yhtään! Keskeytyksen jälkeen palkan menetys, tauko ja sitten uusi yritys. Tee uusintamahdollisesti hieman pienemmällä häiriöllä, mutta vaadi sama tehtävä. Muista vaihdella palkkauspaikkaa ja –ajankohtaa! Palkkauksen aikana tuodaan häiriö jälleen mukaan, sillä näin saadaan mukaan myös klassista ehdollistumista! (M&F)


PERUSASENTO

- Jos koira ennakoi sivulle kääntymistä luoksetulossa ja hidastaa sen vuoksi, vahvista vasemmalta suuoraan taakse juoksemista. Palkkaa siis vasemmalta, mutta palkka oikeassa kädessä ja se tarjotaan koiralle selän takaa!  Jos huomaat, että koira alkaahidastaa, keskeytä luoksetulo astumalla pois alta. Näytä tämän jälkeen koiralle mitä haluat ja testaa uudestaan (A&L)

- Jos koira tulee vinoon perusasentoon, voit näyttää sille oikean pa:n esim. suoran seuruupätkän avulla ja testata sitten uudestaan perusasentoon tuloa. Tämä on tehokkaampaa kuin se, että koira korjaa paikallaan jo ottamaansa vinoa perusasentoa (A&L)


SEURAAMINEN

- Perusasennon suoruudessa huomioi palkan suunta!!! Ei ikinä sisältä, jos koira kenottaa ulos! Seuraamisen opettaminen katsekontaktiperuutuksesta (S&P)

- Kun opetat seuraamisen kestoa, katso silmiisi kiintopiste mihin saakka yrität! Etene! Mutta muista, että seuraaminen tarvitsee vahvan pohjan!!! (P&F)

 - Harjoittele seuraamisen käännökset kotona sivulla seisomisen kautta. Ensin stadga seisomiseen käänteistä houkuttelua ja tönimistä apuna käyttäen. Sitten siirryt koiran sivulle, jolloin se tietää, ettei tarjoa istumista. Sitten pyörit hitaasti mol. suuntiin ja yrität saada koiran pitämään päänsä juurikin palkkauskohdassa housunsauman tuntumassa (K&T)


NOUTO

- Opeta lelun ja noutokapulan irrotukseen eri käskyt!!! Näin kriteeri pysyy paremmin!

- Noudon otteen opettamisessa keskeytä koira välittömästi, jos se tekee mitä tahansa ei-haluttua. Anna kapula koiralle suuhun ja vedä kapulasta. Näin voit näyttää koiralle millaisen puruotteen tahdot (S&P)

- Jaa noutoharjoittelu osiin; vahvista kapulan nostoa ja palautusta erikseen. Voit pölliä kapulan itse, jos koira on hidas nostoissa. Samanlainen oma leikki kuin lelulla, pieni tauko ja tämän jälkeen koiralle uusi mahdollisuus. Koiran palautusvauhti on usein parempi, jos kapulalle menomatka on lyhyempi. Kasvata menomatkaa maltilla avustajan pitäessä koiraa kiinni - aluksi vain 1m riittää. Jos koira palauttaa hitaasti, keskeytä heti kääntymällä palkkion kanssa pois. Uusi yritys kuten luoksetuloissa, eli niin että koira onnistuu!!! (P&F)


KAUKOKÄSKYT

- seiso-istu pannasta vetäen ja irti päästäen koira alas taakse. Myös istu-seiso-istu-vaihdot, joissa 2. istuvihje tulee heti, kun koira aloittaa seisomaan nousun. -> painonsiirto taakse! (H&S)

- Hypyn kautta seisomaan ja istumaan nousut! (Tätä olen tehnyt nyt Freddelle ja se on aikas kiva siinä!!!) Aina välissä stadgan vahvistaminen käänteisellä houkuttelulla, jotta koira ymmärtäisi liikkumattomuuden asentojen välissä! (P&F)



TUNNISTUSNOUTO

-Tunnari: Maria opettaa post it-lapuilla ja nenätargetilla. Lyhyet vaiheet, etene nopeasti! Kun osaa oman, häiriöt mukaan! Tarvittaessa käytä käänteistä houkuttelua, jotta koira pystyisi keskittymään. Vauhti ja korkea vire! Kun nämä ovat kunnossa, nouto mukaan. Viimeisenä järjestyksen ja oman ohittamattomuuden opetus. Joskus voit palkata vain hyvästä aloituksesta, vaikka koira ei olisi ehtinyt omalleen. Keskeytä aina, kun koira tekee jotain väärin – älä esim. hyväksy maan haistelua tai avun pyytämistä katseella! Mutta keskeytä ystävällisesti!!!

- Opeta häiriöt esim. heittämällä palloa ihmisjoukkoon!TEkemällä tunnaria ihmisten keskellä jne. (A&F)

PAIKALLA OLOT

-Paikkamakuu- ja stadga-harjoituksissa jatka samasta kohtaa, vaikka koira tekisi virheen. Niissä tehtävää ei siis keskeytetä, mutta koiralle kerrotaan virheestä –nätisti ja käänteistä houkuttelua apuna käyttäen! (M&F)


LÄHETTÄMINEN KOHTEESEEN

- Merkille menon hitaus (sama pätee ruutuun). Opeta koira juoksemaan lätkälle, joka on n. 1,5 m merkin takana. Koira juoksee aina tähän positioon, ellei sitä pysäytetä erikseen merkille! Paukauta pallo maahan viereesi samalla, kun huudat pysäytyskäskyn! Tarvittaessa stoppailet  jo matkalla, jos koira reagoi huonosti! Lisää häiriöitä ympärille ja vaadi samaa! Jos koira uuden häiriön kanssa hidastaa hieman, voit hyväksyä sen, mutta jos hidastaa ilman syytä, peli poikki! (A&F)

- Ruututreenissä voit pysäyttää koiran 2 – 3 kertaa ennen ruutua. Jos tämän jälkeen menee suoraan ruutuun, osaa asiansa!!! Jos joudut näyttämään ruutua kokeneelle koiralle, tee se vain mielikuvaharjoituksena eli tee sen jälkeen jotain ihan muuta ja sitten vasta ruutu! (M&B) 


LUOKSETULO

- Luoksetulon pysäytyksessä kannattaa ehkä käyttää targettia, jos koira hinkuaa hirveästi ohjaajan luokse. Maria opettaa targetin niin, että sille saa pysähtyä vain vihjeestä. Jos koira pysähtyy huonosti, sille voidaan targetin avulla näyttää, mihin sen olisi pitänyt pysähtyä.

- Luoksetulon jätöissä käytä käsipeiliä, jos koira ryömii perään tai ei fokusoi. Yritä vahvistaaennen virhettä! (H&S)

-Luoksetulon (ja noudon!) vauhti: Jos koira tulee hitaasti, käänny heti poispäin ja näytä lelua pääsi päällä!!! Saman tien uuteen yritykseen, mutta nyt huolehdi, että koira onnistuu! Avustaja pitämään kiinni, kunnon etäisyys yms.


 JÄÄVÄT

- Jäävissä testaa kuinka palkan suunta vaikuttaa asentoon. Voit jättää pallon esim. seuruupätkän oik. tai vas. puolen ja katsoa kuinka pallolle vapautus vaikuttaa liikkeeseen (M&I)

Huh,huuh! Kauheasti asiaa, mutta ihan sairaan hienoa. Päälimmäisenä ajatuksena mieleeni jäi tapa kuinka Maria reagoi koiran virheeseen esim. fokustreeneissä ja luoksetulon vauhtitreeneissä. Keskeytys välittömästi, kun koira tekee virheen. Tästä lelun heittely tms. tapa, jolla näytetään, että koira menetti palkkionsa ja sen jälkeen paussi. Periaatteessa pelkkä tehtävän keskeyttäminen ja koiran laitto maahan odottamaan ajavat saman asian, jos koira on jo täysin sitoutunut ja fokusoitunut yhteistyöhön. Tauon jälkeen uusi yritys, tarvittaessa sitä ennen oikean suoritustavan näyttö. Wow! Ei siis enää harmaata massaa, jossa harmittaa, kun koira tiputtaa kontaktin tai tulee huonosti luokse. Näitä ei palkata!!! Huonot toiminnat keskeytetään heti, mutta ikäänkuin positiivisessa hengessä - palkkion mahdollisuus poistetaan ja yritetään hetken päästä uudestaan!

Motivaatio on kaiken A ja O! Ruuvia kiristämällä motivaatio kasvaa ilman, että koiran henkinen kapasiteetti pienenee!

Jos sinulle lukiessasi tuli jotain mieleen asian tiimoilta, olisi kiva, jos kommentoisit! Osa meistä on varmasti tajunnut asiat eri tavalla ja pohdinnasta voisi syntyä ihan uusia helmiä!!!  :)

Kiviahon Katjan koulutus

Sunnuntaina pääsimme Fredden kanssa Katjan koulutukseen! Huippua!

Ensimmäisessä setissä pyysin Katjan mielipidettä yleisestä tekemisestämme ja reagoimisista virheisiin. Teimme demona hiukan seuruuta & luoksetuloa ja saimme hyviä ohjeita.
- Fredden kanssa taisteluleikeissä kannattaa olla hiukan varovainen, sillä koira käy tosi kuumana ja leikissä on hiukan haasteen makua. Enemmän siis lyhyttä taistelua, pallon heittoa yms. Silloin homma pysyy jotenkin hallitumpana.
- Mustavalkoisuutta vieläkin enemmän kaikkiin vihjeisiin. Ja mahdollisen toisen tehoamattoman käskyn jälkeen sitten asian näyttö ihan oikeasti. Koiralla on helpompi olo kaikin puolin, kun säännöt ovat selvät - kaikessa!
- Jos koira tekee väärin, auta esim. käsillä, mutta älä helpota varsinaista harjoitusta. Vie asiat loppuun.
- Kun koira odottaa tauolla, anna sille vaikka pallo purtavaksi, mutta maassa täytyy odottaa, kunnes toisin sanotaan.

Kakkososuudella kävin läpi noudon osia. Keksimme lauantaina Riitan kanssa, että naru kapulassa auttaa Freddeä pitämään kiinni hyvällä otteella. Kotona jalostin tätä vielä hiukan eteenpäin laittamalla paksun kuminauhan kapulaan ja avot! Nyt pito on hyvä! Tää taisi olla alunperin Mia Skogsterin koulutuksesta napattu asia. Näytin tätä  ja nopeita nostoja Katjalle ja testailimme sitten kaikkea pientä. Uutena noutorepertuaariin voisin harjoitella hetsausta nostoihin läheltä ilman kiinnipitoa ja tehdä pitkän matkan noutoja vinkupallolla, sillä siihen Fredde vastaa heti kiihdyttämällä vauhtia tappiin saakka. Hyvät vihjeet nämäkin. Nyt vain nouto kuntoon ilman sen kummempia mutteja. Ihanaa!

Katjan koulutuksesta sain paljon muitakin vinkkejä, joilla yritän työstää hommaa nyt eteenpäin. Ihanan selkeää! Ja ihanaa, kun nyt tuon "valkkukokeen" jälkeen voin oikeasti ruveta keksittymään uusien asioiden treenaukseen.

Kiitos Katja!!!

Valkkukarsinta

Viikonloppu meni haipakkaan. Oli suorastaan helpottavaa päästä maanantaina töihin... :)

Perjantaina oli Tamskin valkkuryhmän "karsintakoe". Olin valmistautunut tapahtumaan 3 viikon ajan ja uskomatonta, mutta totta, homma oli aika kivasti hanskassa. Tästä suurimmat kiitokset Talasmäen Annelle, Kivimäen Riitalle ja Selkämaan Katille, jotka ohjeistivat mua tiukasti tämän kokoonpanovaiheen ajan!!! Toki kiitokset kaikille, joiden kanssa olen saanut treenata, mutta ilman noita kolmea en olisi varmuudella saanut hommaa kasaan!

Fredde oli täysin kaistapäinen saapuessamme Eteläpuistoon. Se huusi ja mellasti, hyppi ja loikki... Huoooh! Se vain kiihtyy aivan hirveästi, kun paikalla on iso määrä vieraita koiria. Vajaan 10 koiran treeniporukka menee vielä, mutta nyt tilanne oli aika kaaoottinen. Olin kuitenkin fundeerannut jo etukäteen tavoitteitani ja asioiden keskinäisiä tärkeyksiä ja niinpä päädyin lähinnä hihittelemään pöljälle koiranpennulle. On se vaan mahoton!!!

Odottelin reilun 1,5h vuoroamme ja F oli pääosan ajasta ihan possu. Teimme pienen lämmittelytreenin Minnan auttaessa ja silloin penneli keskittyi oikein hyvin. Itse suorituskin meni oikein mukavasti. Seuruupätkä oli tosi lyhyt ja täyskäännöksessä tuli kontaktirikko, mutta muuten homma oli ok. Fredde ei edes painanut, joten viimeisen viikon treeni senkin suhteen oli tehonnut. Sosiaalinen palkkaus toimi hyvin ja siirtymä luoksetuloon oli sujuva. Luoksarin alussa koiruus ei oikein kuunnellut istumiskäskyä ja olisi lähtenyt mukaan, mutta jäihän se paikalleen toisella käskyllä. Itse luoksari oli hyvä, suora ja törmäämätön!!!, perusasentoon siirtyminen menee vielä pompulla, sillä sitä ei ole vielä opeteltu. Ja sos. palkkaus toimi taas hyvin. Laitan videon tähän huomenissa jos ehdin... Se on nyt toisella koneella.

Paikkamakuuseen meno aiheutti lieviä ongelmia, sillä Fredde keuli, kun kaikki muutkin koirat alkoivat liikkua samanaikaisesti kehään! Ratkaisin ongelman pyytämällä hullun aina maahan ja kutsumalla sen luokseni katsekontaktista. Tällä pääsimme sitten ihan sinne minne pitikin ja itse paikkamakuu sujui ihan kohtuudella. Alku- ja loppuasennot hyvin, kilometrin pituiset kuolavanat suupielissä roikkuen koira makasi 1 min 10 s, minkä jälkeen se hiukan haisteli maata ja rupesi keikkumaan lonkalta toiselle. No. Homma ei ole vielä tällaisissa häiriöissä valmis, mutta hyvässä mallissa kuitenkin! :)

Ja päästiinhän me sitten siihen tavoitteellisten treeniporukkaankin, joten kyllähän tuo "testi" sujui melkoisen hienosti.

:) Ihan kivaa taas! :)

Edellisen postaukseni taustalla ollut maanrakoistuminen ei onneksi jatkunut enää viikonlopun ylitse... Elämä nyt vain on tällaista - ainakin, jos luonne on kiivas ja hermorakenne heikko! :) Ja mulla on molemmat. :)

Ollaan treenailtu Fredden kanssa kaikenlaista häiriöhommaa ja tokoilua. Ollaan ikäänkuin edettykin, mutta pikkuaskelin pikkuaskelin vain. Tärkeimmät aika hyvin läpityöstetyt asiat ovat autoonmeno ja kuunteleminen treenipaikalla. Autoon menoa on harjoiteltu lähes aina auton ohi kuljettaessa ja tänään koira tuli ihan vapaaehtoisesti paikalleen vaikka tottistreeni loppui. Tuo on ollut Fredden mielestä ehdottomasti kamalin vaihe, jolloin autoon joutuu, mutta nyt se kipitti kiltisti perässäni eikä yrittänytkään kiertää auton toiselle puolen tai jumittua kentän keskelle.

Olen myös jotenkin saanut muokattua omaa aivotoimintaani niin, että pystyn reagoimaan aiempaa nopeammin, jos Fredde rupeaa skannaamaan vahvisteita ympäristöstään mun sijaani. Ja tänään treeneissä se oli itse asiassa tosi kivasti kuulolla.

Nyt pitäisi pikaisesti rakentaa kestoa kaikkeen toimintaan ja parantaa makupalapalkkauksen laatua. Koira pitäisi saada saalistamaan ruokaansa ja pyrkimään sille aktiivisemmin. Siinäpä tämän ehtoon treeniä!

Ihku on lähinnä jäljestänyt, mutta voi hyvänen aika, kuinka se onkaan HYVÄ! En olisi ikinä uskonut, että se kehittyy ja oppii noin hienoksi!!! Nyt mä en edes odota koepaikkoja, kun olen vain niin onnellinen, että koira jäljestää noin hyvin. Tänään se teki 2000 askeleen (1,43 km) jäljen, joka oli 3h vanha. Kaikki muu sujui kuin tanssi, ainoastaan esineilmaisut ovat nyt tahmeita. Niitäpä treenaammekin sitten seuraavaksi! Ihku meni kaikki kulmat ihan sairaan hienosti - se tuli piikeissä mua vastaan n. 3 m sivusta ja vilkaisi vain mua hieman ihmeissään ensimmäisellä kerralla. Seuraavat piikit se jatkoi mun ohitseni ilman ihmettelyä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että koira on oppinut suorittamaan kulmat ilman mun liinatukeani ja se tekee ne itse asiassa tosi hienosti! Ihanaa!!! Muru!

Treenaus on siis aikas ihanaa aina välillä. Pettymysten sietäminen on vain ajoittain hieman vaikeaa ja niitähän tulee, kun luonne on hieman ylioptimistinen... :) Olen siis pöljä!

Haastan itseni!

Hui!

Tamskin tokovalkkuryhmän karsintakoe kaudelle 2013-14 pidetään kolmen viikon päästä perjantaina! Eikä me olla Fredden kanssa yhtään valmiita!!!

Mutta otan tämän haasteena. Nyt on 3 viikkoa aikaa katsoa, mitä olen saanut pienelle opetettua ja mitä saan noista osasista kasattua kokoon! Jännää!

Tänään aloitimme treenaamalla tallilla Rantasen Sannan kanssa. Huh! Ihan on homma atomeissa, mutta treeneissä oli kyllä paljon hyvääkin. Leikki, häkkileikit, seuruu ja paikkamakuu menivät ihan tosi kivasti ja sain koiran frustraatiotasonkin pidettyä aisoissa ihan muutamaa haukahdusta ja epäselvässä sivulletulossa tapahtunutta pientä vetäytymistä lukuunottamatta. Yritin keskittyä korjauksissa siihen, että saatan koiran parempaan mielentilaan virheen jälkeen ja tämä näytti toimivan. :)

Suurimmat haasteet lienevät tällä hetkellä koemaisen kokonaisuuden luomisessa (toki osa kerrallaan!) ja ketjujen muodostuksessa. Mutta olen suunnitellut asiaa nyt mielestäni ihan ajatuksella, ja mä uskallan luottaa meihin! Yritetään parhamme ja katsotaan mihin sillä pääsee. Varmasti päästään ainakin eteenpäin! :)

Taas Taskista... :)

Satu tuli tällä kertaa Ylöjärven koirakerhon kutsumana Pirkanmaalle. Olen ylionnellinen, kun päästiin Fredden kanssa osallistumaan!

Fredde on kehittynyt valtavasti viimeisen kuukauden aikana, mutta toki näitä tokoasioita on kyllä treenattukin. Jatkettiin harjoituksissa siitä, mihin kesäkuussa jäätiin.

Seuraamisesta käytiin jälleen keskustelua koiran pään asennon kriteeristä ja nyt mä taisin ostaa ton katse ylös -kriteerin. Jatkan siis kainalopallolla, mutta yritän kuitenkin vaihdella palkan paikkaa, jotta koira ei opi siihen liikaa kiinni. Seuraaminen on edistynyt hyvin. Nyt jatkamme suoran treenausta ja kun esim. 35 askeleen suorat alkavat sujua, siirryn käännöstreeniin. Käännöksien alkeita teemme toki kotona jo ennen sitä, mutta siis noin yleisesti seuruussa näin.

Toisena pohdittavana asiana oli Fredden luoksarin loppuasento. Siitä Satu oli sitä mieltä, että namihinkutukset kannattaa jättää nyt vähemmälle ja tehdä ihan oikeita luoksareita, joissa lopussa muistutus paikasta, jottei koira törmää ja näistä kunnon lelupalkka. Loppuasento edessä on luoksarin tärkein kohta! Paljon vahvisteita siis siihen!

Luoksarissa Fredden vauhti on ihan hyvä, mutta Satu ja arvoisa raati (Anne & Riitta ja muutama muu) olivat sitä mieltä, että kyllä se parempaankin pystyy! Totta ja sitä nyt siis etsimään! J Nyt harkkaamme sitten räjähtäviä lähtöjä leluun erilaisten suhinoiden & jännitteen luomistreenien avulla. Kun nämä alkavat sujua, voin yhdistää ne hiljalleen myös luoksetuloon… ja myös ruutuun menoon & noutokapulalle syöksymiseen.

Katsottiin siis myös noutoa, vaikka sitä en olekaan tehnyt ainakaan pariin kuukauteen. Halusin kuitenkin kuulla Satun mielipiteen asiasta. Sitä lähdemme siis työstämään em. jännitteen/vauhdin avulla ja saan jatkaa nostoharjoituksia läheltä leikkien. Eiköhän tuosta hiljalleen jotain muodostua, kun nyt ruvetaan sitäkin treenimään!

Fredde oli koko koulutuksen hienosti mukana… tai siis melkein. Kesken kakkososuuden rankkasade iski ja penneli oli sitä mieltä, että johan riitti kentällä kökkiminen… ja karkasin Annen koirien luokse leikkiä haastamaan. Hain sen pannasta takaisin ja kyllähän se sitten pysyi mukana. Ressu…

Muiden treenien seuruiden aikana poju oli hienosti. Ei turhia vinkumisia, joten viime viikon vinkumattomuustreenitkin ovat tuottaneet nopeasti tulosta! Niitä harjoituksia jatketaan kuitenkin vielä ainakin heinäkuu, jotta rauhallisesta käytöksestä muodostuu oikea tapa.

Kiitos Satu hurjasti taas kaikesta!!!!