Tammikuun koosteet

Kovin on vaikea tiivistää, mitä tammikuussa on tapahtunut.

Kävin Huotarin Oilin ja Kiviahon Katjan tokopäivissä ja Vappu Alatalon motivaatiokoulutuksessa Fredden kanssa. Viimeiseen mun piti mennä Ihkun kanssa, mutta akutisoituneet ongelmat pikkukeepin kanssa aiheuttivat koiran vaihdon lennosta. Ja se kyllä kannatti. J Lisäksi olin yhden päivän kuuntelemassa Wiren Tommyn luentoa rodunomaisista käytöksistä.

Muutoin olen käynyt pari kertaa tavoitteellisen tokoporukan treeneissä, kerran maneesitreeneissä, neljästi keskiviikkoporukan treeneissä ja sekalaisen määrän olen treenannut Riitan, Kristan, Mikan, Tainan, Hellun ja Annukan kanssa sekä ihan muutaman kerran ihan yksinkin. Kovat pakkaset ovat vähentäneet ulkotreenausta melkoisesti ja pikkukoira on joutunut opettelemaan pukeutumista… Onneksi sisällä voi aina treenata jotain pientä.

Tällä hetkellä Fredde tykkää ruoastaan kauheasti, kun ollaan kotona! Se vahtii ruokahetkiään haukan lailla ja tästä onkin muodostunut melkoinen haaste treeneihin. Ulkotreeneissä kananugetit toimivat pieninä annoksina. Leluista vinkupallot ja punainen iso kongi taitavat olla nyt huipussaan. Lenkillä myös hihnan päässä oleva naru on jälleen toimiva peli. Siinä on kiva riekkua lämmitteeksi. Sos. palkkaukset kuten hypyttäminen, hillitty töniminen ja viime aikoina myös silittely pitkin rakastavin vedoin ovat kasvattaneet arvoaan. Tumpussa roikkuminen on ihanaa. Sisäänpääsy pakkasesta on arvokasta ja pepa iskeytyy tosi nopeasti maahan ulko-oven edessä kun tullaan kotio. Myös hihnassa vetämättömyys on alkanut saada arvoa ja uusimpana käytännön hommana Fredde on oppinut kävelemään mun takanani. Se on ihanan kätevää!

Ihku rakastaa sheippaussessioita ja on oppinut menemään selälleen maahan, kierimään selän kautta ympäri ja pyörähtämään lisäksi hyrränä mun edessäni! Jesh! Kanoille en näitä saanut opetettua, mutta porokoira oppi!!! Olen tilannut läjän Silvia Trkmanin DVD:itä ja Ihku saa testata niiden sisältöä ihan ensimmäisenä. Lenkeiltä kotiin palatessa mulla on yhä useammin molemmissa naruissa koirat, jotka repivät hihnaansa eri suuntiin niin että mun hartiat on irrota… Mutta voi jösses, kun ne on niin ihania! Ihku siis leikkii hihnallaan, Fredde hihnan päässä olevalla fleece-narulla. <3

Tämän hetken haasteet ovat lähinnä mun korvien välissä… Kuinka oppisin suunnittelemaan treenejä niin, että niissä olisi jokin punainen lanka. Mä hösään vain kaikkea niin kauheasti ja kaikki on kesken…No onneksi olen saanut treenikamuilta ja eri kouluttajilta kovasti eväitä, kuinka hommia työstää. Parasta oli ehkä viime sunnuntaina Vapun koulutuksessa, kun ymmärsin, että Fredde kyllä palkittuu sosiaalisesti, mutta sille pitää vain antaa niin paljon töitä, ettei se ehdi kyllästyä. Palkan halu on kova, ja odotuksen arvo kasvaa hiljalleen, kun vain olen kärsivällinen. Niinhän se tapahtui Ihkunkin kanssa, vaikka en meinannut millään jaksaa uskoa… Tärkeintä ovat hyvät hetket, ne liimaantuvat yhteen jossain kohden varmuudella.

Fredde kävi terveystarkastuksessa ja sillä todettiin A:n lonkat ja 0 kyynärät eli prima poika on! Ihkun eturauhasta tutkailtiin tuossa alkukuusta ja todettiin hyväksi. Koira saa siis pitää pallinsa ja kummallisen oireilun taustalla oli todenäköisesti kuitenkin mun liiallinen pupu-istumisen sheippaus ja lihaskivut… Ihku-raasu. Hullu emäntä teettää hulluja temppuja… J

Helmikuun tavoitteena on selkiyttää treenaamista niin, että keskittyisin nyt aina 3 asiaan / päivä. Voin treenata niitä vaikka sen 3 kertaa päivässä ja tällaista settiä jatkan aina 3 päivän ajan. Näin luulisi homman hiljaa etenevän! Nyt tammikuun lopun teemana on seuraaminen, luoksetulo ja tunnari. Seuraavaksi kehiin voisi ottaa vaikka kaket, noudon ja ruudun, sitten jäävät, merkin ja paikkamakuun…

Vuosi vaihtui...

Viime vuosi 2013 on ollut näin koiraelämän kannalta todella merkittävä!  Se oli Fredden ensimmäinen kokonainen vuosi meillä ja Ihkun ensimmäinen jäähdyttelyvuosi. Minulle se oli jonkinlainen keski-ikäistymisen vuosi… ;)

Osallistuin monenlaisiin koulutuksiin, mutta Susan Garrettin Recaller's 4.0 ja sen myötä laajennettu jäsenyys Inner Circle –tasolle ovat varmasti olleet merkittävimmät. Ko. nettikurssin kautta olen lukenut valtavasti materiaalia ja seurannut videopostauksia ja saanut myös aivan henkilökohtaista ohjausta Fredden tuomien haasteiden ratkaisemiseksi. Lisäksi olen ruotinut asioita useampaan kertaan Heiniemen Riikan kanssa ja nämä keskustelut ovat syventäneet oivalluksia entisestään.

Muutoin olen osallistunut Tamskin Valkkuryhmän koulutuksiin ja päässyt sitä kautta nauttimaan sekä Christa Enqvistin, Satu Taskisen että Katja Kiviahon opeista. Tamskin muun koulutustarjonnan kautta osallistuin sekä Jessica Svanljungin että Maria Brandelin koulutuksiin, joiden tunneilla kävin myös yksityisesti että Toko-valmennusrenkaan kevätleirin kautta kuunteluoppilaana. Kesällä pääsin myös uudestaan Satun silmien alle Ylökk'in tokopäivässä. Syksyllä pääsin Oili Huotarin oppiin Nuorten koirien ringin sijaisena ja lisäksi nyt 4.1.14 olin Oilin silmien alla uudelleen SDP:n järjestämässä tokopäivässä. Viime keväänä osallistuin Jaana Rajamäen ja Trainer's Choicen Perustaidot koirallesi –kurssille ja nyt syksyllä olin Eva Bertilssonin Fun with Positions -kurssilla. Viime kesänä pääsin Talasmäen Annen lampaita pyörittelemään ja Annen kautta myös Petri Keski-Korpelan paimennuspäivään. Syyskuussa osallistuin Ruotsissa Carin Söderbergin paimennusleirille. Syksyllä kävin vielä Jalosen Mikan rauhoittumisyksärillä. Valtava määrä koulutusta!!!

Lisäksi olen saanut konsultaatioapua Janne Madetojalta ja Uldan kasvattajalta Päivi Uttuslieniltä, huikeasti käytännön treeniohjausta Anne Talasmäeltä, Kati Selkämaalta, Riitta Kivimäeltä, Annukka Hulkolta, Helena Korpelalta, Krista Karhulta, Mika Jaloselta, Jukka Kivistöltä ja Outi Hermiöltä. Lisäksi olen saanut treenata upeissa treeniporukoissa, joista tärkeimpinä viime kauden Valkkuryhmä ja nyt Tamskin tavoitteellisten ryhmä, maneesiporukka ja nyt uusimpana Koirakoutsin keskiviikkojengi. Harmillisen vähän on tullut treenattua yhdessä vanhojen ystävieni Marikan, Sallan ja Sarin kanssa, mutta muutamia kertoja onneksi sentään. Yksittäisiä treenikertoja on lisäksi monen muun ihmisen kanssa mitä erilaisimmissa paikoissa unohtamatta ihan peruskimppalenkkejä, joiden aikana olen voinut muokata koirieni toimintaa ihan arjessa. Kokeissa ja kisapaikoilla olen tavannut äärimmäisen mukavia ihmisiä, joiden kanssa koirailua on ruodittu edelleen. Kiitos kaikille teille!!! Ilman ystäviä ja koirakavereita tämä ei onnistuisi eikä olisi minkään arvoista! Kiitos myös Mikolle osoittamastaan kärsivällisyydestä ja tuesta mitä kummallisimmissa asioissa <3!

Katselin juuri asettamiani tavoitteita vuodelle 2013 ja omalta osaltani olen niitä kyllä saavuttanut jopa enemmän kuin uskalsin uskoa! Jesh! Rentoutta ja hyvää mieltä on tullut, vaikka välissä onkin ajettu vuoristorataa. Kun toiset ovet sulkeutuvat, toiset avautuvat.

Ihkun tavoitteista saavutettiin FH2-koulutustunnus ja näyttelytulos, joka oli toivomaani parempi eli EH! TVA-titteli on valunut kauas kauas pois, mutta elämä pörröisen porokoiran kanssa on muuttunut aivan valtavan paljon aiempaa sujuvammaksi ja sitä on tullut jo lähes kainalokoira! <3 Olen siis enemmän kuin tyytyväinen otukseen.

Fredden suhteen elämä on myös helpottanut. Alan vihdoinkin oppia ja ymmärtää pientä eläintä ja se on oikeasti niin superkultainen, ettei paremmasta väliä! <3 Tavoitteita oli asetettu kevyesti, jottei tulisi liikaa paineita ja kaikkea on saavutettu enemmän kuin uskalsin toivoa. Kelpietä voi nykyisin pitää irti kohtuullisen turvallisesti ja autojen yms. väijyminen on muisto vain viime keväisestä… vaikkei aivan täysin olekaan kadonnut. Tokossa olemme päässeet huikean pitkälle, vaikka mä olen edelleenkin opetteluvaiheessa tuon eläimen käsittelyn ja kriteerinpidon suhteen! Paimennus saa perhoset mahaani ja viimeisimpänä olen ruvennut hiljaa unelmoimaan agilitystä. Pk-ura on jäänyt suunniteltua vähemmälle ja voi olla, että se tippuu vallan pois kuvioista, kun kaikkea en kuitenkaan ehdi enkä jaksa tehdä. Ja hei! Me käydään lisäksi Fredden kanssa juoksemassa pari kolme kertaa viikossa! Se on huikeaa, kun tuo eläin haluaa juosta!

Tulevan vuoden 2014 tavoitteet ja suunnitelmat:

Ihku kohtaa mahdollisesti kastraation tuoman helpotuksen elämäänsä. Tilanne on nyt vakavasti harkinnassa myös ilmeisen eturauhastulehduksen vuoksi. Se saa toimia pitkälti kotikoirana ja Fredden parhaana koirakaverina. Harjoittelen edelleen sen kanssa kaikkea SG-hömppää ja olen menossa myös Vappu Alatalon motivaatiokoulutukseen. Tavoitteellinen treenaaminen on nyt tauolla ja sen suhteen mietin, mitä teen, kun näen kuinka tilanne etenee kaiken suhteen. Haaveilen edelleen TVA-arvosta, mutta nyt siihen tähdätään oikeasti vain koiran ehdoilla. FH-tavoitteet on saavutettu niiltä osin kuin uskon meillä olevan mahdollisuuksia, se siis todennäköisesti jää pois kuvioista. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Fredden pään menoksi on paljon suunnitelmia. Toivon vain, etten edelleenkään laita sille tai itselleni liikaa paineita. Nopeasti oppivan ja aktiivisen koiran kanssa kaikki on niin helppoa ja jotenkin kevyttä, vaikka eivät ne asiat ilmaiseksi senkään kanssa muodostu. Tavoitteena olisi startata tokossa keväällä 2014 ja mahdollisesti osallistua SM-alokas-kokeeseen heinäkuussa Tamskin joukkueessa. Treeneissä on siis paljon tehtävää kokonaisuuden ja häiriökestävyyden suhteen, mutta mulla on luottoa tuohon eläimeen ja itseeni. Katsotaan mihin saakka päästään. Tavoitteena on myös hakea Nuorten koirien rinkiin jahka seuraava haku on.

Tavallisen elämän opettelussa on vielä paljon asioita, joita pitää  työstää, joten se on edelleen meillä ykkösharrasteena. Kesän tullen toivon pääseväni jälleen paimentamaan ja mahdollisesti myös agiliitämään, jos nyt vain jaksan vääntää noita perusteita ensin itse. PK-lajien suhteen katsellaan palaako motivaatio talven jälkeen… jos talvea nyt tulee lainkaan.

Kiitos vielä kerran kaikille matkan varrella kohtaamilleni ihmisille ja kiitos Maria Winbergille loistavasta pienestä koirasta! Sinä osasit kyllä valita oikean pennun minulle!