Do di. Tänään Fredde kävi sitten ensimmäisessä virallisessa tottelevaisuukokeessa. 172p ja 1. palkinto, 2.sija kiltiltä Tiina Heinolta. Tulokseen olen kyllä todella tyytyväinen, mutta itse suoritus oli aikas kaaoottista. Tosin ihan sitä, mitä pelkäsinkin. ;) Optimistina toki toivoin, että asiat olisivat menneet hieman hallitummin, mutta ei tämä huonosti näinkään mennyt, kun mietin millaista treenauskin oli vielä kaksi viikkoa sitten koirien sairauslomien ja mun työmatkani jälkeen!
Kaksi viikkoa sitten en päässyt edes treenaamaan koiraa, sillä se oli fokusoitunut ihan kaikkeen muuhun paitsi minuun. Blääh.Meinasin jo viskata hanskat naulaan, mutta Riitta kannusti ja aloitin tiukan "käy siihen" -treenin. Treeni alkoikin tuottaa tulosta ihan muutamassa päivässä ja yhdessä tekemistä on hiukan löytynyt taas. Toki Fredde ajoittain jumpittaa ja kovasti.
Tuota kisavideota katsoessani (Kiitos Tiia videoinnista!!!) huomasin, että koiraakin suurempi ongelma on edelleen oma toimintani. Kun Fredde lähtee liikkeiden välissä henkisesti jonnekin, mä edelleen anelen sitä enkä selkeästi keskeytä sen touhuja. Parantamista on siis hihnan tässä päässä. Kokeissa ja muiden ihmisten silmien alla on vain niin vaikeaa olla selkeä ja pitää kriteeristä kiinni, vaikken enää muita ihmisiäniin aktiivisesti ajattelekaan. Historiasta on vaan vaikea päästää irti. Mutta mä kyllä teen vielä sen! Se on niin paljon reilumpaa sekä mulle että koiralle ja vain niin voin päästää Fredden tekemään oman osuutensa innokkaasti ja niin hienosti kuin tiedän sen osaavan!
Ohessa räpellykset siis videolta. Kuvanlaatu on tosi heikko, mutta ei se paljoa suorituksesta eroa ;)
Fredden alo 1
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti