Kiirettä on pitänyt, kun en ole ehtinyt blogia päivittämään…
Toisaalta olen priorisoinut ja tehnyt kaikkea kivaa ja tämän päivitys ei ehkä
kuitenkaan ole se tärkein asia elämässä...
Fredde kisasi Pohjois-Hämeen piirinmestiksissä ja oli
huimasti kehittynyt sitten kesäkuun kokeiden. Tuloksena 185p + KP ja 3. sija.
Onnenkantamoisena pääsimme ensimmäiseen paikkamakuuryhmään, sillä toisesta
Fredde ei olisi selvinnyt, kun kolme koiraa karkasi rivistöstä ja kaksi niistä
vielä hieman matsasikin… Meillä oli ihan pitelemistä siellä kehän laidalla, kun
pikkumies olisi halunnut osallistua kahakkaan… Mutta koe meni siis kivasti.
Edelleen häiriöt haittaavat kovasti, mutta nyt selvisimme kokonaisuudesta ilman
yhtään protestihaukkua!!! Jee!
Kuvasta kiitos Pauliina Havolle!
Sitten viime päivityksen olemme osallistuneet sekä Vappu
Alatalon että Jessica Svanljungin koulutuksiin että kahdesti Oili Huotarin
valmennukseen. Kaikissa noissa olemme läpikäyneet kuuntelua ja miettineet
kuinka saisin Fredden vastaamaan yrityksellä virheeseen.
Alkuun testasin passiivisuutta eli annoin Fredden vain
haukkua ja odotin sen hiljenemistä. Jo muutamassa päivässä tämä tie oli
läpikäyty, sillä vaikka koira alkuun näytti vastaavan hyvin, niin jo kolmantena
päivänä haukkuminen lisääntyi eksponentiaalisesti ja testi oli ihan pakko
lopettaa oman henkisen hyvinvoinnin takia. ;)
Seuraavaksi testasin rauhallista mutta välitöntä koiran
raahausta pois kentältä. Tämäkin alkoi sujua ihan kivasti, mutta mulla on
vaikeuksia kriteerin pidossa, sillä treenin keskeytys tällä tavalla toimii
rankaisuna myös minulle, kun on pakko pitää paussia… Silloin, kun treenaan
Ihkua ja Freddeä vuorotellen, homma toimii kuitenkin aika kivasti ja F myös
vastaa siihen.
Viimeiseksi olen testannut ihan suoraa puuttumista jo
ensimmäiseen koiran mokaan niin, että kiellän sitä ja käyn korjaamassa pannasta
heti, jos ensimmäinen kielto ei aiheuta sopivaa reaktiota. Käytännössä olen
työstänyt tätä läpi kaukokäskyissä, sillä niissä kriteerin hallinta itselleni
(maahan-istu-vaihdoissa) on aika selkeä ja on helppo olla mustavalkoinen.
Tilanne on hiukan kinkkinen, sillä en haluaisin käyttää oppimisteorian valossa
positiivista rankaisua sen sisältämien sivuvaikutusten takia, mutta jotain on
tehtävä, jottei tuo kaikesta mahdollisesta palkkiintuva koirani saisi määrätä
marssin tahtia!!! Sehän todellakin tuntuu palkittuvan ihan kaikesta, joten
vahvisteen poistaminen ei ole ihan yksinkertaista. Fredde valitsee vain
seuraavan asian minkä kokee vahvisteena ja jumpittelee edelleen… ;)
Viime yönä asia kristalloitui hieman mielessäni. Tärkeintä
on siis muistaa, että vahvisteet luovat käytöksen, rangaistukset vain
vähentävät sitä. Jos haluan päästä palkitsemaan koiraa mahdollisimman paljon,
minun on mahdollisimman nopeasti päästävä tilanteeseen, jossa estän ei-toivotut
vahvisteet. Jos koira ei tee kunnon istumista, sen voisi olettaa palkittuvan
ympäristön katselemisesta ja paikallaan laiskana makaamisesta enemmän kuin
minun tarjoamastani vahvisteesta, jonka edellytyksenä on lihasten käyttö ja
istumaan pomppaaminen. Jotta pääsisin haluamaani päämäärään eli vahvistamaan
haluamaani toimintaa, minun on poistettava ympäristön katselun ja laiskana
makaamisen mahdollisuus. Ja avot! Nyt tullaan siihen, miksi pannasta
tarttuminen näyttää toimivan! Sillä saan poistettua molemmat em. asiat, jotka
ovat koiran mielestä kivoja, jolloin koiralle jää mahdollisuus tehdä minun
toivomani asia, joka tässä tapauksessa muuttuu kannattavaksi koiran silmissä,
sillä siitä seuraa kuitenkin vahviste. J Ok. On totta, että pannasta tarttuminen voidaan
käsittää myös positiivisena rankaisuna, mutta koira on se, joka asian
määrittää. Jotta kyseessä olisi mahdollisimman pitkälle palkkion menetys (eli
negatiivinen rankaisu), treenaan muissa tilanteissa paljon pannasta tarttumista
ja vahvistan tässä kohden sitä, että koira antaa siihen tarttua ja oikeastaan
jopa painaa kättäni vasten, jotta tarttuisin siihen!
Olen yrittänyt puuttua koiran toimintaan mahdollisimman
nätisti, mutta se on ihan tosi vaikeaa silloin, kun en ole itse ihan varma
kuinka olisi parasta toimia. Nyt asiat tuntuvat taas ihan todella paljon
selkeämmiltä! Wow! Aika ihanaa! Nyt odotan vain innoissani, mitä arvoisat
pohdiskelijakaverini Riitta & Riikka ovat mieltä ajatuksistani… ;) En ole
ehtinyt näitä vielä kelleen jakaa.
Muuten treenit jatkuvat. Kaket, luoksarin stoppi & tunnari ovat olleet viime aikoina kuvioissa ja uusien asioiden treenaus on ollut kyllä tosi kivaa. Ja nyt se onnistuukin, kun tuo muu yhteistyö on hiljalleen lähetenyt toimimaan.