Vuosi vierähtänyt... ;)

Blogin päivitys on näemmä jäänyt tänä vuonna... Treenipäiväkirjaa olen kyllä kirjoittanut senkin edestä, joten kyllä me jotain on tehty vaikkei mitään niin julkista. :)

Tässä koioruudet leikkii... <3

Ihku on hengaillut mukana, mutta mystinen kipuilu on häirinnyt sen elämää. Puunhalaaja on sitä muutaman kerran käsitellyt ja siihen koira tuntuu vastanneen. Kipulääkityksiä on kuitenkin lisätty ja näistä viimeisimpänä nyt tänä aamuna aloitettu pitkävaikutteinen Trocoxin. Toivon todella, että siitä olisi apua, sillä vaisun koiran katsominen repii sielua... Onneksi Ihku on kuitenkin kotosalla ollut varsin onnellinen ja sydämellinen, liikkuminen vain on aina aka ajoin hiukan tahmeaa...

Fredde on onneksi ollut kunnossa ja olen saanut purkaa tarmoani sen kouluttamiseen. Vuoden aikana on Fredden kanssa kisattu voittajaluokassa ja saatiin TK3-tittelikin tässä marraskuussa ja jo aiemmin toukokuussa SBCAK voittajaluokan rotumestaruus. Ollaan treenattu erilaisissa porukoissa mutta tärkeimpänä treenikaverina edelleen Riitta & Tikka, varmasti tärkeimpänä treeniryhmänä Tamskin valmennusryhmä n:o 1, johon päästiin taas jatkamaan myös tulevalle kaudelle. Olen kyllä onnellisessa asemassa, kun loistavaa treeniseuraa on riittänyt! Kiitos kaikille siitä! <3

Arkikuviot Fredden kanssa ovat hiljalleen selkeytyneet vuoden aikana. Nyt pientä hörökorvaa voi pitää jo aika luotettavasti irtikin ja autojen sekä pyörien väijyminen on vähentynyt huomattavasti, vaikkei ihan kokonaan olekaan hävinnyt. Riista ei aiheuta enää pääsääntöisesti ongelmia. Jännintä ovat edelleen muiden koirien kohtaamiset ja satunnaiset vastaan poukkoilevat suunnistajat metsässä. Suurin kiitos arjen salojen ratkaisuista menee Vappu Alatalolle! Otin Nuppijumppaa helmikuusta marraskuulle ja siinä ohessa todella moni asia avautui ja selkiytyi (sekä arjen, treenien että oman ajattelun suhteen!). Suosittelen lämpimästi!

Ollaan me hiukan aksailtukin Tähtitekniikalla Annan opeissa. Eteneminen on ollut paikoin hidasta, mutta osa kuvioista sujuu jo vallan hienosti! Jossain kohden syksyllä mun aksapipo hieman kiristi, mutta nyt sekin on onneksi taas venähtänyt ja me voidaan oikeasti vain nauttia ko. hommasta palkaten aina parin kolmen esteen välein. On ihanaa tehdä jostain ilman selkeitä tavoitteita... vaikka se onkin mulle henkilökohtaisesti todella haastavaa!

Ohessa Fredden ekat kepit!

Koulutuksissa olen käynyt edelleen paljon. Christa, Oili ja Puolan Joanna Hewelt lienevät ne meitä useimmin kouluttaneet "ulkopuoliset" tahot. Nettijutuista olen edelleen jatkanut Susan Garrett'n IC-Peeps-ohjelmassa ja senkin olen kokenut huomattavan kannattavaksi, vaikka rahaa siihen palaakin... Monia muitakin olen tässä vuoden aikana kuunnellut, mutta yhä lisääntyvässä määrin olen vihdoista viimein alkanut luottamaan itseeni ja kantamaan vastuun ihan itse omista teoistani...

Olen saanut paljon uusia ystäviä ja olen päässyt jopa vetämään muutamia koulutuksia kuluneen vuoden aikana. Kiitos hirveästi kaikille koulutuksiini osallistuneille! Teiltä olen saanut paljon uutta päivittäessäni omia ajatuksiani!

Lähitulevaisuudessa treenataan uusia evl-liikkeitä, jotka alkavat olla jo aika kivalla mallilla parin viikon työstön jälkeen. Paljon on vanhoissakin hommissa hiomista ja kriteerin kiinni pitämisestä yritän itseäni muistuttaa lähes joka päivä. Siitä huolimatta yhdessä tekeminen ja asioiden arvon kasvattaminen sekä ilo tekemiseen on tärkeintä. Helmikuussa yritetään päästä taas kokeisiin tavoitteena saada evl-ykköset ja SM-kisaoikeus! Siinä sitä onkin jotain sellaista, mitä en ole ikinä aiemmin tehnyt. Toivon oikeasti kanttini riittävän uusille urille. Mutta eiköhän se riitä. Uskon ainakin niin!

Kevättalvi 2015 ja Fredde TK2

Helmi- ja maaliskuukin ovat menneet pian, mutta me on opiskeltu ja opittu paljon!

Kävimme koirattomalla talvilomalla tammi-helmikuun vaihteessa ja ajatusten päästyä irti rutiineista, monet asiat tuntuivat loksahtelevan paikoilleen. Loman jälkeen Fredde oli täynnä tulta ja tappuraa vietettyään omaa lomaansa koirahoitolassa. Ensimmäisen viikon se oli lähdössä vain kuuta kiertävälle radalle, mutta kerrankin annoin sen olla sellainen kuin se on. Tarjoilin sille vain palloa purtavaksi ja lähetin sitä treeneissä juoksemaan, kunnes liiat virrat oli päästetty pihalle. Tähän menikin sitten aikaa lähes viikko. Varsinaista treeniä ei voinut edes kuvitella tekevänsä.

Ensimmäinen henkinen romahdus tuli reilun viikon kuluttua, kun lähdin pyörremyrsky-Fredden kanssa Oilin tsemppiryhmän treeneihin ja sain suoraa palautetta asioiden laadusta. Oi, että se jysähti! Minä niin mieleni pahoitin tiputtuani pilvilinnoistani… Mutta! Tällä kertaa en suostunut vaipumaan epätoivoon, vaan otin itseäni niskasta kiinni ja kuuntelin yksityiskohtaisen palautteen mitään väistämättä ja päätin, että me nousemme tästä! Olen sentään päässyt asemaan, jossa ihmiset antavat suoraa palautetta ilman kainosteluja! Ihmiset oikeasti ja aidosti pyrkivät auttamaan! Siitä olen kyllä kiitollinen, vaikka itse palautteen sisältö ei aina mieltä lämmitäkään… Mutta onnistuttuani ulkoistamaan itseni palautteen suhteen, pystyin kerrankin näkemään jotain syvempää, mitä en ole aiemmin nähnyt. Ja näen edelleen maailman näillä laseilla, vaikka tapahtumasta on jo pian 1,5 kk.

Ulkoistin siis jotenkin tunteeni koko koirankoulutuksesta. Olen objektiivisempi kuin aiemmin ja sen myötä hommat ovat alkaneet toimia. Ei tokikaan koko aikaa, mutta ihan eri mittakaavoissa kuin aiemmin. Olen vähentänyt turhaa treenaamista ja treenannut vain, kun minulla on oikeasti jonkinlainen suunnitelma, minkä avulla pääsen eteenpäin. Olen arjessa kiristänyt kriteerieni pitoa ja ottanut käänteisen houkuttelun käyttöön niin koirakohtaamisissa kuin missä tahansa muissakin tilanteissa, joissa näen Fredden jännittyvän ja nostavan irokeesia pystyyn. Ja kas asiat toimivat! Myös Ihku on rennompi kaikissa ohituksissa ja tänään se jopa katseli haukkumatta, kun kiimainen jänöpoika yritti flirttailla kissan kanssa… (olisittepa nähneet sen kissan ilmeen! J)

14.3. kävin myös Ilkka Stenin tuomaroimassa kokeessa Fredden kanssa ja kaikki sujui kuin unelma (ainakin näin jälkikäteen!). Koira oli mukanani koko pitkän päivän (aamulla oli karsinnat, joissa olin liikkurina) ja vaikka vieras halli oli täynnä vieraita koiria (lähes 80 osallistujaa alemman luokan kokeissa, 3 kehää  ja tuomaria!), niin Fredde oli vain niin hieno! Olimme koesuorituksen aika lailla samassa kuplassa ja koko suorituksen aikana tapahtui vain ihan muutama pieni herpaantuminen. Tuloksena 193 p. kp, 2. sija ja titteli TK2. Ja yhteisvaikutelma täysi 10! Ja oikeasti me ansaittiin se!

Fredde TK2 

Nyt olemme taas hetken tauolla varsinaisesta toko-treenauksesta, mutta sen sijaan olen keskittynyt perusteisiin eli tällä hetkellä ohjelmistossa leluista luopumista ja perusasennon tarjoamista, kake-jumppaa, kierron harjoittelua & sheippaamista, missä projektina opettaa Freddelle ymmärrys takajaloista. Puolipallo tyynyt alkaa jo löytyä parin päivän treenaamisen seurauksena ja fokus työntekoon on kasvanut joka treenikerralla. Olen vihdoista viimein tajunnut (tässäkin!!!) antaa koiralle aikaa miettiä ja sisäistää, ja kas sehän tajuaa!

Aivan pelkkää iloittelua elämä ei ole ollut, sillä koirien keskinäiset välit alkoivat kiristyä tuossa helmikuun loppupuolella ja tilanne kärjistyi reilu viikko sitten, kun koirat yrittivät ottaa autossa yhteen väliaidan läpi! Jostain pulpahti mieleeni ajatus testata kipulääkkeen tehoa Ihkuun ja uskomatonta… vielä samana iltana mun karvakaverini aloittivat peuhaamisen keskenään ja tuota iloittelua on jatkunut, kunhan muistan lääkitä poroista. Varsinaista syytä Ihkun kipuiluun ei ole löytynyt, mutta jotain mättöä on lavoissa ja etuliikkeissä. Kipulääkkeillä homma näyttää nyt kuitenkin olevan kunnossa ja tilanne on seurannan alla. Toivotaan, että vaiva väistyy ja pääsemme pian eroon lääkityksistä. Jos näin ei tapahdu, siirrymme seuraavaan lääkekokeiluun…

Olen kiitollinen maailman ihanimmista koirista! Olen niin onnellinen, kun ystäväni Riitta valittiin TOKO:n MM-edustusjoukkueeseen! Olen kiitollinen ihanista treenikavereista, jotka viitsivät ja jaksavat neuvoa minua, vaikka tie onkin välillä pitkä ja kivinen!!! 

Luopuminen on päivän sana! WIN – What’s Important Now? Keskity oleelliseen positiviisen haasteen kautta!

Vuoden vaihde ja uusi alkanut vuosi

Blogi on jäänyt pahasti päivittämättä... Kaikkea on ollut, sinikäyrää ja sellaista ;)

Joulukuussa saimme toisen avo-1- tuloksen taas vaivaisella 161 pisteellä, mutta kokeena se oli paras tähän astisista. Pisteet menivät liikevirheistä, mutta fokusta tekemiseen oli aikaisempaa enemmän ja saimmepa kokonaisvaikutuksesta täyden 10p!

Joulu-tammikuussa olen treenaillut paljon eri vakkariporukoissa ja jonkinverran itsekseenkin. Fokuksen metsästys meni hieman överiksi, mutta nyt vihdoin alkaa ilmeisesti löytyä tasapainoa asiaan. Kiitos kaikille kärsivällisille ja kannustaville treenikavereille! Fredden & mun ryppy rakkaudessa näyttää siloittuvan <3

En ole saanut pohdittua viime vuoden saavutuksia & ilon aiheita, enkä oikein suunnitellut tulevaisuuttakaan, mutta hällä väliä. Elämä jatkuu.

Tammikuun oivalluksia sain mm. David Applebylta; ihan klassinen - koiran on ensin tehtävä jotain, sitten vasta voin palkita sen. Etukäteispalkka on vain ja ainoastaan houkuttelua...
Omasta Tamskin loppiaiskoulutuksesta; ehdollistaminen toimii! Myös mielentilan hallinnassa. Treenaamaan pääsee, kun on oikeassa mielentilassa eli ihan hipi hiljaa. Kiitos Annika & Edla koekaniinina olosta!!! Mutta henkilökohtaisesti on tietenkin parasta, kun tajusin koulutuksen jälkeen, että myös Fredde vinkuu...ja korjaus on purrut myös siihen!!!
Vappu Alatalon A-esteen juoksuseminaarista; vahvisteilla mennään. Kieltämisellä ei maailmaa hallita...
Oili Huotarin valmennuksesta Nuorten TOKO-koirien treeneissä: Ystävät ja treenikaverit ovat parasta! Kiitos kannustuksesta!
Selkämaan Katilta; muista käänteinen houkuttelu eli Maria Brandelin neuvot!
Jalosen Mikan & mun leikkiseminaarista Koirakoutsilla; muista itsekin juosta ja olla yllätyksellinen - myös Ihkun kanssa!
Susan Garrett'lta; vaihtele palkkausta koko ajan, jotta et houkuttelisi ja jotta klassinen ehdollistuminen tapahtuisi ja omaarvosi kasvaisi!
Kivimäen Riitalta; unelmiin kannattaa uskoa ja kriteeristä pitää kiinni!

Näillä mennään! Kiitos kaikille mukana kulkijoille!