Tällä viikolla olen
korkannut ulkotreenikauden! Ihanaa! Fredde on kasvanut niin, ettei se jäädy
heti omaa vuoroaan odotellessaan ja toisaalta sen kärsivällisyys on myös
kasvanut niin, ettei se räjähdä innosta ja odottamisen turhaumasta. Okei. Muutaman
kerran olen joutunut hieman kieltämään sitä, mutta pääosin penneli on odottanut
ihan hiljaisena omaa vuoroaan. Toki Ihkun treenisessiot ovat olleet lyhyitä ja
aluksi tehtiin ihan lähellä Freddeä. Nyt ollaan kuitenkin tehty Ihkun kanssa jo
ohjattua noutoa ja vauhtipalkkauksia ja hyvin F pysyy nahoissaan. Luulen, että
pahin asia on se, kun minä etenen pennun mielestä liian kauas…
Ensimmäiset ulkotreenit
tein niin, että heittelin penskulle nameja ja Ihkulle palloa. Omalla vuorollaan
pensku saa tehdä asioita kytkettynä, sillä sen pinna ei ulkona riitä kuitenkaan
keskittymään harjoituksiin aivan täpöllä. Näin voin poistaa kilpailevat
ärsykkeet ja pääsen oikeasti vahvistamaan yhdessä tekemistä ilman konflikteja.
Fredde aloitti treenit
istumisilla ja maahanmenoilla, mutta huomasin heti, että ulkona moinen
harjoitus on liian vaativaa. Muutaman testauksen jälkeen näyttää treenimoodi
löytyneen. Teemme vinkupalloleikkiä ja kosketuskeppiä ja mikäli nämä sujuvat,
myös muita harjoituksia. Eilen huomasin, että Freddellä oli hieman vaikeuksia
luopua vingusta leikin jälkeen, joten senkin osuutta on kuitenkin tarkoin
säädeltävä. Varsinaisena harjoituksena teimme istumisen ja maahanmenon
erottelua ja hyvinhän tuo alkaa sujua.
Ihkun kanssa
ulkotreeniteemana on ollut siis seuraamisen ja sen eri osien vahvistaminen sekä
ohjattu nouto. On ihana nähdä kuinka hommat etenevät! Nyt oikean ja vasemman
erottelu on vahvistunut ja eilen koira meni pomppuloikkaa merkille, mikä on
siis loistavaa, kun kyse on Ihkusta! Sehän ei ole maailman nopein, mutta
tehdessään pomppuloikkaa, se on todella innoissaan! Muru…