Valkkukarsinta

Viikonloppu meni haipakkaan. Oli suorastaan helpottavaa päästä maanantaina töihin... :)

Perjantaina oli Tamskin valkkuryhmän "karsintakoe". Olin valmistautunut tapahtumaan 3 viikon ajan ja uskomatonta, mutta totta, homma oli aika kivasti hanskassa. Tästä suurimmat kiitokset Talasmäen Annelle, Kivimäen Riitalle ja Selkämaan Katille, jotka ohjeistivat mua tiukasti tämän kokoonpanovaiheen ajan!!! Toki kiitokset kaikille, joiden kanssa olen saanut treenata, mutta ilman noita kolmea en olisi varmuudella saanut hommaa kasaan!

Fredde oli täysin kaistapäinen saapuessamme Eteläpuistoon. Se huusi ja mellasti, hyppi ja loikki... Huoooh! Se vain kiihtyy aivan hirveästi, kun paikalla on iso määrä vieraita koiria. Vajaan 10 koiran treeniporukka menee vielä, mutta nyt tilanne oli aika kaaoottinen. Olin kuitenkin fundeerannut jo etukäteen tavoitteitani ja asioiden keskinäisiä tärkeyksiä ja niinpä päädyin lähinnä hihittelemään pöljälle koiranpennulle. On se vaan mahoton!!!

Odottelin reilun 1,5h vuoroamme ja F oli pääosan ajasta ihan possu. Teimme pienen lämmittelytreenin Minnan auttaessa ja silloin penneli keskittyi oikein hyvin. Itse suorituskin meni oikein mukavasti. Seuruupätkä oli tosi lyhyt ja täyskäännöksessä tuli kontaktirikko, mutta muuten homma oli ok. Fredde ei edes painanut, joten viimeisen viikon treeni senkin suhteen oli tehonnut. Sosiaalinen palkkaus toimi hyvin ja siirtymä luoksetuloon oli sujuva. Luoksarin alussa koiruus ei oikein kuunnellut istumiskäskyä ja olisi lähtenyt mukaan, mutta jäihän se paikalleen toisella käskyllä. Itse luoksari oli hyvä, suora ja törmäämätön!!!, perusasentoon siirtyminen menee vielä pompulla, sillä sitä ei ole vielä opeteltu. Ja sos. palkkaus toimi taas hyvin. Laitan videon tähän huomenissa jos ehdin... Se on nyt toisella koneella.

Paikkamakuuseen meno aiheutti lieviä ongelmia, sillä Fredde keuli, kun kaikki muutkin koirat alkoivat liikkua samanaikaisesti kehään! Ratkaisin ongelman pyytämällä hullun aina maahan ja kutsumalla sen luokseni katsekontaktista. Tällä pääsimme sitten ihan sinne minne pitikin ja itse paikkamakuu sujui ihan kohtuudella. Alku- ja loppuasennot hyvin, kilometrin pituiset kuolavanat suupielissä roikkuen koira makasi 1 min 10 s, minkä jälkeen se hiukan haisteli maata ja rupesi keikkumaan lonkalta toiselle. No. Homma ei ole vielä tällaisissa häiriöissä valmis, mutta hyvässä mallissa kuitenkin! :)

Ja päästiinhän me sitten siihen tavoitteellisten treeniporukkaankin, joten kyllähän tuo "testi" sujui melkoisen hienosti.