Kovin on vaikea
tiivistää, mitä tammikuussa on tapahtunut.
Kävin Huotarin Oilin ja Kiviahon
Katjan tokopäivissä ja Vappu Alatalon motivaatiokoulutuksessa Fredden kanssa. Viimeiseen
mun piti mennä Ihkun kanssa, mutta akutisoituneet ongelmat pikkukeepin kanssa
aiheuttivat koiran vaihdon lennosta. Ja se kyllä kannatti. J Lisäksi olin yhden päivän kuuntelemassa Wiren Tommyn luentoa rodunomaisista
käytöksistä.
Muutoin olen käynyt pari
kertaa tavoitteellisen tokoporukan treeneissä, kerran maneesitreeneissä,
neljästi keskiviikkoporukan treeneissä ja sekalaisen määrän olen treenannut
Riitan, Kristan, Mikan, Tainan, Hellun ja Annukan kanssa sekä ihan muutaman kerran ihan
yksinkin. Kovat pakkaset ovat vähentäneet ulkotreenausta melkoisesti ja
pikkukoira on joutunut opettelemaan pukeutumista… Onneksi sisällä voi aina
treenata jotain pientä.
Tällä hetkellä Fredde
tykkää ruoastaan kauheasti, kun ollaan kotona! Se vahtii ruokahetkiään haukan
lailla ja tästä onkin muodostunut melkoinen haaste treeneihin. Ulkotreeneissä
kananugetit toimivat pieninä annoksina. Leluista vinkupallot ja punainen iso
kongi taitavat olla nyt huipussaan. Lenkillä myös hihnan päässä oleva naru on
jälleen toimiva peli. Siinä on kiva riekkua lämmitteeksi. Sos. palkkaukset
kuten hypyttäminen, hillitty töniminen ja viime aikoina myös silittely pitkin
rakastavin vedoin ovat kasvattaneet arvoaan. Tumpussa roikkuminen on ihanaa. Sisäänpääsy
pakkasesta on arvokasta ja pepa iskeytyy tosi nopeasti maahan ulko-oven edessä
kun tullaan kotio. Myös hihnassa vetämättömyys on alkanut saada arvoa ja
uusimpana käytännön hommana Fredde on oppinut kävelemään mun takanani. Se on
ihanan kätevää!
Ihku rakastaa
sheippaussessioita ja on oppinut menemään selälleen maahan, kierimään selän
kautta ympäri ja pyörähtämään lisäksi hyrränä mun edessäni! Jesh! Kanoille en
näitä saanut opetettua, mutta porokoira oppi!!! Olen tilannut läjän Silvia
Trkmanin DVD:itä ja Ihku saa testata niiden sisältöä ihan ensimmäisenä. Lenkeiltä
kotiin palatessa mulla on yhä useammin molemmissa naruissa koirat, jotka
repivät hihnaansa eri suuntiin niin että mun hartiat on irrota… Mutta voi
jösses, kun ne on niin ihania! Ihku siis leikkii hihnallaan, Fredde hihnan
päässä olevalla fleece-narulla. <3
Tämän hetken haasteet
ovat lähinnä mun korvien välissä… Kuinka oppisin suunnittelemaan treenejä niin,
että niissä olisi jokin punainen lanka. Mä hösään vain kaikkea niin kauheasti
ja kaikki on kesken…No onneksi olen saanut treenikamuilta ja eri kouluttajilta
kovasti eväitä, kuinka hommia työstää. Parasta oli ehkä viime sunnuntaina Vapun
koulutuksessa, kun ymmärsin, että Fredde kyllä palkittuu sosiaalisesti, mutta
sille pitää vain antaa niin paljon töitä, ettei se ehdi kyllästyä. Palkan halu
on kova, ja odotuksen arvo kasvaa hiljalleen, kun vain olen kärsivällinen. Niinhän
se tapahtui Ihkunkin kanssa, vaikka en meinannut millään jaksaa uskoa…
Tärkeintä ovat hyvät hetket, ne liimaantuvat yhteen jossain kohden varmuudella.
Fredde kävi
terveystarkastuksessa ja sillä todettiin A:n lonkat ja 0 kyynärät eli prima poika
on! Ihkun eturauhasta tutkailtiin tuossa alkukuusta ja todettiin hyväksi. Koira
saa siis pitää pallinsa ja kummallisen oireilun taustalla oli todenäköisesti
kuitenkin mun liiallinen pupu-istumisen sheippaus ja lihaskivut… Ihku-raasu.
Hullu emäntä teettää hulluja temppuja… J
Helmikuun tavoitteena on
selkiyttää treenaamista niin, että keskittyisin nyt aina 3 asiaan / päivä. Voin
treenata niitä vaikka sen 3 kertaa päivässä ja tällaista settiä jatkan aina 3
päivän ajan. Näin luulisi homman hiljaa etenevän! Nyt tammikuun lopun teemana
on seuraaminen, luoksetulo ja tunnari. Seuraavaksi kehiin voisi ottaa vaikka
kaket, noudon ja ruudun, sitten jäävät, merkin ja paikkamakuun…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti