Eilen Sari kertoi mulle Susan Garretin tavasta opettaa koiralle positiivisesti virhesana, jonka jälkeen koira voi yrittää uudestaan. Tämä kuulosti minusta niin hienolta, että päätin testata asiaa heti ensimmäisenä aamulla ja nyt päivälenkillä jatkoimme harjoittelua. Vaikka en kosksaan käyttäisikään tuota oikeasti, olen saanut tästä jo uuden tosi hauskan leikin mulle ja Ihkulle!
Eli pelataan kahdella lelulla. Annetaan koiran syöksyä maassa olevalle lelulle "ole hyvä"-käskyllä. Kun koira lähtee, sitä kutsutaankin ja se palkataan toisella lelulla, kun se tulee. Kun nämä kaksi sujuvat hyvin, lisätään "Auts!" ennen kutsusanaa eli sanotaan "ole hyvä" - koira syöksyy lelulle, "Auts! Tule" ja koira palkataan, kun se luopuu maassa olevasta lelusta ja tulee luokse. Hiljalleen leikki etenee niin, että välillä sanotaankin vain "Auts!", jolloin koira tulee jo tuolla takaisin ja sitten se lähetetään uudestaan tehtävään. Very simple ja ainakin alku näytti toimivan hyvin ja meillä oli molemmilla huisan hauskaa!!!Olen siis päässyt siihen, että voin sanoa koiralle "Ole hyvä" ja "Tule" vuorotellen, mutta vielä en ole "Auts"ia liittänyt hommaan.
Toinen asia mitä rupesin eilen kouluttamaan on takin pitäminen. Ihku vihaa kaikkia loimia ja valjaita ja back on track-takki on ollut meillä lähinnä kaapin koristeena. Sunnuntaina yritin floodingilla eli heitin takin koiran niskaan ja ajattelin, että aika tekee tehtävänsä. Puolen tunnin jälkeenkin koira oli äärimmäisen jähmeä ja korvat roikkuivat pitkin päätä, ruokakaan ei juuri maistunut. Ei siis hyvä... Eilen aloitin sitten sheippaamisen ja pääsimme jo ensimmäisessä sessiossa siihen, että Ihku työnsi päänsä takin aukosta sisään ja söi hyvällä ruokahalulla. Tänään sitten olemme jatkaneet työstöä. Kun takki saatiin koiran päälle jatkoin sheippaamistehtäviä käsitargetilla niin, että Ihkun täytyi hieman liikkua takitettuna. Hyvinhän tämä sujui; nenu käteen ja toisesta suunnasta nami. Kun tämä alkoi sujua, lisäsin vaikeutusta tekemällä kakeja ja perusasentojumppaa ihan vierestä. Ja sitten päätin testata uusimmassa Caniksessa ollutta haastetta eli rupesin sheippaamaan koiran katsetta eteenpäin. Asetelma oli sellainen, että Ihku makasi mun jalkojeni välissä ja sitten vain rupesin naksuttelemaan, kun se käänsi päätään eteenpäin ja palkkasin toki myös tuosta suunnasta. Seuraava askel on ollut se, että koira nousee istumaan jalkojeni välissä ja menee myös käskystä maahan. Näissä eteenpäin suuntautuva katse rikkoutuu vielä välillä, mutta muutamia kertoja Ihku on tehnyt siirtymän jo pitämällä katseen eteenpäin :) Huisaa! Ja samalla kamala takki on ikäänkuin unohtunut... Eli tässä koulutettiin siis sekä takkia että suuntautumista eteenpäin.
Olen minä ihan normistikin treenannut. Eilen Valkkutreeneissä Ihku oli loistava! Virheitä tuli, mutta mieli säilyi korkealla ja lopulta onnistuimme siinä ohjatussakin niin, että koira meni ensin merkille, vaikka kapula olikin jo valmiina, ja vasta luvan saatuaan lähti hurrrjaan noutoon! Hauskaa, että koira, joka on todellakin inhonnut noutamista, kuumuu tässä ihan hurjasti. :)
Kakeissa testasin Leivon leipomon Amerikan serkku -keksien käyttämistä vahvisteena, ja sekin toimi! Ihku himoitsee noita keksejä, kuten Ulda aikoinaan Dominoita ja se oli todella hyvä havaittuaan, että voi saada kakeista unelmien vahvisteen! :) Kannattaa siis todellakin etsiä koiran mielestä paras mahdollinen vahviste!!!
Luoksarissa olen vahvistanut loppupätkää siten, että palkattuani hyvän stopin tai maahanmenon pallolla, annan koiran juosta luokseni ja kutsun sitä samalla "Tänne". Silloin Ihku laukkaa loppuun saakka pallo suussa ja ottaa hyvän asennon eteeni, ja tämän palkkaan sitten vetolelulla jalkojen välistä. Huisa idea, jonka Ihku keksi!!!... ja mä otin käyttöön!
Tunnarissa otin käyttöön lentonamin palkkaukseen, kun mietin, miksi koiran menovauhti kapuloille on niin hyvä, mutta paluuvauhti hidas. Olen pitänyt tunnaririvistön oikeassa laidassa namikippoa aina välistä ja sinnehän Ihkulla on kiire. Nyt päätin ottaa saman vahvisteen myös paluuseen ja homma näyttää toimivan. Katsotaan nyt muutama kerta ja siinähän se totuus selviää. Pitäisi aina muistaa, että koira määrittää vahvisteen! Mä tuppaan nykyisin unohtamaan, että Ihku ihan oikeasti palkittuu ruoalla... Sen siitä saa, kun treenaa bc-ihmisten kanssa... ;)
Ja nyt olen jo kahdessa peräkkäisessä treenissä onnistunut pitämään kiinni siitä, että vaikka Ihku tekisi virheen, en sano sille siitä, vaan palkkaan, jos se pystyy noudattamaan mun keskeyttävää käskyäni, ja toisaalta annan sen yrittää uudestaan pelkän kehun voimalla, jos homma ei ole musta palkkaamisen arvoinen. Ja olen myös palkannut koiran, jos sen tekemä virhe on johtunut siitä, että minä olen suunnitellut treenin honosti! Hyvä minä! Mutta tämä on kyllä vaatinut paaaaaljon ajatustyötä, jotta oma toiminta olisi automaattista yllättävissä tilanteissa, joita treenikentällä tulee vastaan.
Ja peruskoulusta täytyy sanoa myös ehkä se, että ilmoitin tulevan pennelini tänään Trainer's Choicen "Perustaidot koiralle" -kurssille, joka alkaa 3.1.13! Ihanaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Kiitos Sari oivista ajatuksista!!!
tiistai 30. lokakuuta 2012
sunnuntai 28. lokakuuta 2012
Pentutreffit Väröbackassa
Perjantaina nousin klo. 4.00 ja suhauttelin kahdella lentokoneella ja vuokra-autolla Väröbackaan Göteborgin lähelle pentutreffeille. Päivästä tuli pitkä (kotona vasta 02.00 seuraavana yönä), mutta se oli kyllä sitäkin antoisampi. Oli ihana tutustua uuteen kasvattajaan ja oli huikeaa tuntea itsensä niin tervetulleeksi! Kiitos Maria!
Meg-äippä osottautui valloittavaksi koiraksi - olisin voinut ottaa sen mukaani oitis! Se oli liikuttavan sympaattinen, kellahti heti syliin, kun vain kumarruin pentuja katselemaan. Ja emon roolinkin se näytti handlaavan paremmin kuin hyvin. En muista, että olisin ikinä nähnyt narttua, joka noin aktiivisesti yrittää leikkiä pentujen kanssa. Toki se hiukan kurmuuttikin jotain pennuista, mutta pääosin se oli ääri kärsivällinen maitobaarin pitäjä.
Marian muut koirat eli Pinna (Megin reilun vuoden vanha tytär) ja Bobbe (3-v AK-uros) olivat myös oikein mukavasti käyttäytyviä ja Pinna oli tosi nopea! Oli kiva katsella, kun Maria tokotteli koirineen ja näytti sekä Megillä että Pinnalla myös paimennusta hieman. Siitä en tosin juurikaan ymmärrä, mutta hienoa yhteistyötähän se oli.
Sain 4 poikaa syynättäväkseni. Jätimme sinisen pojan heti pois laskuista, sillä ko. väriin voi liittyä heikko karvanlaatu ja Maria oli muutoinkin sitä mieltä, että ko. poju on liian rauhallinen toko-koiraksi, paimeneksi se sopii sitä vastoin huomattavasti paremmin.
Isona joukkiona kaikki penskut leikkivät loistavasti. Kaikki niistä tekivät omia tutkimusmatkojaan ja kaikki kävivät kiipelemässä sylissäni. Raesateen hakatessa peltikattoa pentujen meno hiukan litistyi ja hidastui hetkeksi pahimman ryöpyn aikana, mutta palautui pian ennalleen.
Sain poikaehdokkaat yksitellen mukaani satulahuoneeseen, jossa ne eivät olleet aiemmin olleet. Isot pojat (Punapepa & Viherniska) olivat itsenäisiä tutkaillessaan uutta tilaa, tulivat luokse suhteellisen ripeästi ja hiukan kiinnostuivat haistamaan paperitolloa, jonka vieritin maata pitkin eteenpäin. Sylissä ne olivat rentoja aika pikaisesti. Pienemmissä pojissa oli enemmän eroa. Viherpeppu oli kaikista epävarmin. Se jäi ovenrakoon piipittämään eikä juurikaan halunnut liikkua. Tuli kuitenkin luokseni, kun kutsuin sitä, mutta oli siinä vieressäkin kovin levoton. Paperipalloa se ei edes vilkaissut ja sylissäkin sitä tuppasi hiukan ahdistamaan. Muissa tilanteissa kyseinen pentu oli kuitenkin aivan valloittava hännän heiluttaja. Kun sen otti syliin, sen häntä paukkui niin kovaa, että ihan isolta koiralta kuulosti. :) Pienemmistä pennuista toinen eli Punaniska teputti ovelta suoraan luokseni eikä halunnut lähteä huonetta tutkailemaan. Se hiukan vilkaisi paperitolloa, mutta ei halunnut lähteä sitä tarkemmin katsomaan. Sekin pyrki syliin oitis, mutta oli kokonaisuudessaan vähemmän ahdistunut kuin Viherpepa.
Juttelimme Marian kanssa vielä pitkät tovit kaikkien poikien nukkuessa jaloissamme samaisessa satulahuoneessa. Kun menimme huoneeseen porukalla, pennet touhusivat keskenään eikä huoneen salaperäisyys enää vaikuttanut niihin keneenkään. Luottavaisia vesseleitä siis.
Vaikeita päätöksiä. Periaatteessa isot pojat tuntuivat ensin kaikista "parhaimmilta" pienen testini perusteella, mutta yön yli nukuttuani tulin siihen tulokseen, että jompi kumpi pikkuisista voisi kuitenkin olla se mun pentuni. Kelpiethän irtoavat tunnetusti helposti omistajastaan, mutta kontaktinpito on se haastavampi puoli. Tokokoiriksi nuo pikkuiset voisivat siis kuitenkin olla sopivampia. Ja hyvin irtoava, mutta huonosti kontaktia pitävä koirahan mulla jo on! Toisaalta arkuus on myös se Ihkun heikkous, jonka kanssa olen joutunut tekemään kovasti töitä ja se pelottaa mua. Tämän takia Punaniska taitaa olla nyt 1. sijalla, Viherpepa 2. ja isot pojat heti niiden jälkeen.
En tee päätöstä kuitenkaan yksin, sillä DNA-testien tulokset vaikuttavat vielä yhden pennunottajan päätökseen. Ja onneksi uskon, että Maria haluaa etsiä minulle parhaan mahdollisen pennun. Seuraavat 2 viikkoa näyttävät varmasti, mikä penskuista on mulle paras, ja tässä uskon kyllä Marian mielipiteeseen. Olimme niin samoilla linjoilla koirien kasvatuksesta ja koulutuksesta, että tapaaminen sujui ikään kuin vanhan ystävän näkeminen. Ihanaa! Jo nyt harmittaa, että emme asu samassa maassa.
Meg-äippä osottautui valloittavaksi koiraksi - olisin voinut ottaa sen mukaani oitis! Se oli liikuttavan sympaattinen, kellahti heti syliin, kun vain kumarruin pentuja katselemaan. Ja emon roolinkin se näytti handlaavan paremmin kuin hyvin. En muista, että olisin ikinä nähnyt narttua, joka noin aktiivisesti yrittää leikkiä pentujen kanssa. Toki se hiukan kurmuuttikin jotain pennuista, mutta pääosin se oli ääri kärsivällinen maitobaarin pitäjä.
Marian muut koirat eli Pinna (Megin reilun vuoden vanha tytär) ja Bobbe (3-v AK-uros) olivat myös oikein mukavasti käyttäytyviä ja Pinna oli tosi nopea! Oli kiva katsella, kun Maria tokotteli koirineen ja näytti sekä Megillä että Pinnalla myös paimennusta hieman. Siitä en tosin juurikaan ymmärrä, mutta hienoa yhteistyötähän se oli.
Sain 4 poikaa syynättäväkseni. Jätimme sinisen pojan heti pois laskuista, sillä ko. väriin voi liittyä heikko karvanlaatu ja Maria oli muutoinkin sitä mieltä, että ko. poju on liian rauhallinen toko-koiraksi, paimeneksi se sopii sitä vastoin huomattavasti paremmin.
Isona joukkiona kaikki penskut leikkivät loistavasti. Kaikki niistä tekivät omia tutkimusmatkojaan ja kaikki kävivät kiipelemässä sylissäni. Raesateen hakatessa peltikattoa pentujen meno hiukan litistyi ja hidastui hetkeksi pahimman ryöpyn aikana, mutta palautui pian ennalleen.
Sain poikaehdokkaat yksitellen mukaani satulahuoneeseen, jossa ne eivät olleet aiemmin olleet. Isot pojat (Punapepa & Viherniska) olivat itsenäisiä tutkaillessaan uutta tilaa, tulivat luokse suhteellisen ripeästi ja hiukan kiinnostuivat haistamaan paperitolloa, jonka vieritin maata pitkin eteenpäin. Sylissä ne olivat rentoja aika pikaisesti. Pienemmissä pojissa oli enemmän eroa. Viherpeppu oli kaikista epävarmin. Se jäi ovenrakoon piipittämään eikä juurikaan halunnut liikkua. Tuli kuitenkin luokseni, kun kutsuin sitä, mutta oli siinä vieressäkin kovin levoton. Paperipalloa se ei edes vilkaissut ja sylissäkin sitä tuppasi hiukan ahdistamaan. Muissa tilanteissa kyseinen pentu oli kuitenkin aivan valloittava hännän heiluttaja. Kun sen otti syliin, sen häntä paukkui niin kovaa, että ihan isolta koiralta kuulosti. :) Pienemmistä pennuista toinen eli Punaniska teputti ovelta suoraan luokseni eikä halunnut lähteä huonetta tutkailemaan. Se hiukan vilkaisi paperitolloa, mutta ei halunnut lähteä sitä tarkemmin katsomaan. Sekin pyrki syliin oitis, mutta oli kokonaisuudessaan vähemmän ahdistunut kuin Viherpepa.
Juttelimme Marian kanssa vielä pitkät tovit kaikkien poikien nukkuessa jaloissamme samaisessa satulahuoneessa. Kun menimme huoneeseen porukalla, pennet touhusivat keskenään eikä huoneen salaperäisyys enää vaikuttanut niihin keneenkään. Luottavaisia vesseleitä siis.
Vaikeita päätöksiä. Periaatteessa isot pojat tuntuivat ensin kaikista "parhaimmilta" pienen testini perusteella, mutta yön yli nukuttuani tulin siihen tulokseen, että jompi kumpi pikkuisista voisi kuitenkin olla se mun pentuni. Kelpiethän irtoavat tunnetusti helposti omistajastaan, mutta kontaktinpito on se haastavampi puoli. Tokokoiriksi nuo pikkuiset voisivat siis kuitenkin olla sopivampia. Ja hyvin irtoava, mutta huonosti kontaktia pitävä koirahan mulla jo on! Toisaalta arkuus on myös se Ihkun heikkous, jonka kanssa olen joutunut tekemään kovasti töitä ja se pelottaa mua. Tämän takia Punaniska taitaa olla nyt 1. sijalla, Viherpepa 2. ja isot pojat heti niiden jälkeen.
En tee päätöstä kuitenkaan yksin, sillä DNA-testien tulokset vaikuttavat vielä yhden pennunottajan päätökseen. Ja onneksi uskon, että Maria haluaa etsiä minulle parhaan mahdollisen pennun. Seuraavat 2 viikkoa näyttävät varmasti, mikä penskuista on mulle paras, ja tässä uskon kyllä Marian mielipiteeseen. Olimme niin samoilla linjoilla koirien kasvatuksesta ja koulutuksesta, että tapaaminen sujui ikään kuin vanhan ystävän näkeminen. Ihanaa! Jo nyt harmittaa, että emme asu samassa maassa.
torstai 25. lokakuuta 2012
Harhaharjoitus!
Tänään meillä oli ensimmäinen virallinen harhajälkitreeni Outin ohjauksessa. Outi tallasi FH2-jäljen, jolla piotuutta ehkä FH1 verran ja annettiin sen vanheta se 3 tuntia. Sitten ajoon ja Annukka ihana ihminen toimi harhailijana!
Hui! Oli jännää! Ihan viralliset aloitukset ja kaikki ja multa vietiin taskuista namit & vinkupallot... :-o
Alkusuoralla oli esine, josta en saanut palkata. Sitten 1. harhailut, jossa Outin merkistä sanoin Ihkulle "Irti" sen valitessa harhan ja myötäsin mukaan koiran valitessa oikean suunnan. Tämä sujui hyvin.
Seuraavat kulmat menivät mulla ihan sumennoksessa, sillä en ollut oikein kartalla harjoituksen suunnasta. Kulmissa oli hiukan ylimenoja (tai siis paljonkin), mutta nyt annoimme Ihkun etsiä uudet suunnat ihan itse ja kyllähän ne löytyikin.
Kaari oli vaikea. Ihku meinas ottaa liian suorat linjat, mutta löysi kuin löysikin esineen kaaresta. Kaarelta lähdössä oli vastaavaa vaikeutta, eli näitä täytyy harjoitella kans!
1. piikki meni hiukan pyörimiseksi, kun koira meinasi ensin oikaista ja sit piikin valittuaan menikin hiukan epävarmaksi. Ihku luuli, että jatketaan ilmeisesti 90' kulmalla...
Seuraavalta esineeltä Ihku sai vain kehuja ja sit odoteltiin kauan Annukan harhaillessa pitkin peltoa. Tällä Ihkun mielialaa laskettiin ja harjoitus näytti onnistuvankin, sillä hieman huonommassa moodissa Ihku valitsi harhan ja sanoessani "Irti", se näytti menettävän kaiken toimintakykynsä... jäi vain seisomaan kuin vanha lehmä... ja seisoi ja seisoi vain... kunnes alkoi hiljalleen piipittää... ja piipittää... ja ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen se raahusti hitaasti eteenpän kuono maassa ja jatkoi jäljestämistä! Mutta se jatkoi ja teki ratkaisun ihan itse! Wow! Ihan mieletöntä! Ihanaa, kun hihittelevä Outi jaksoi uskoa koiraan - mä meinasin jo laittaa hanskat naulaan!
Seuraava piikki sujui kait ihan ok. Seuraavalta esineeltä massiiviset palkat ja ruokinnat ja sitten eteenpäin hyvällä tunteella... ja hips ja hei... koira ohitti harhajäljen ilman ajatustakaan sen suuntaan! Hyvä Ihku!
Tässä on nyt kyllä paljon pureskeltavaa! Ensimmäisenä mieleeni tuli, että täytyy nyt oikeasti yrittää vaivata kaikkia ihmisiä, jotta saan enemmän vieraita jälkiä Ihkulle! Ja täytyy aina välillä tehdä treeni näin, että se joutuu itse ratkaisemaan ongelmakulmatilanteet ilman, että autan sitä yhtään! Eli annan sen painua sen pari kolme mittaa yli, jos on mennäkseen ja sitten saa ihan itse etsiä jäljen jatkon! Ja huh! Kaikkee! Mun pitäis kyllä vain luottaa enemmän tuohon pikku tuhistelijaan... :)
Kiitos Outi ja Kiitos Annukka! Ihanaa, kun autatte!!!!!!!
Hui! Oli jännää! Ihan viralliset aloitukset ja kaikki ja multa vietiin taskuista namit & vinkupallot... :-o
Alkusuoralla oli esine, josta en saanut palkata. Sitten 1. harhailut, jossa Outin merkistä sanoin Ihkulle "Irti" sen valitessa harhan ja myötäsin mukaan koiran valitessa oikean suunnan. Tämä sujui hyvin.
Seuraavat kulmat menivät mulla ihan sumennoksessa, sillä en ollut oikein kartalla harjoituksen suunnasta. Kulmissa oli hiukan ylimenoja (tai siis paljonkin), mutta nyt annoimme Ihkun etsiä uudet suunnat ihan itse ja kyllähän ne löytyikin.
Kaari oli vaikea. Ihku meinas ottaa liian suorat linjat, mutta löysi kuin löysikin esineen kaaresta. Kaarelta lähdössä oli vastaavaa vaikeutta, eli näitä täytyy harjoitella kans!
1. piikki meni hiukan pyörimiseksi, kun koira meinasi ensin oikaista ja sit piikin valittuaan menikin hiukan epävarmaksi. Ihku luuli, että jatketaan ilmeisesti 90' kulmalla...
Seuraavalta esineeltä Ihku sai vain kehuja ja sit odoteltiin kauan Annukan harhaillessa pitkin peltoa. Tällä Ihkun mielialaa laskettiin ja harjoitus näytti onnistuvankin, sillä hieman huonommassa moodissa Ihku valitsi harhan ja sanoessani "Irti", se näytti menettävän kaiken toimintakykynsä... jäi vain seisomaan kuin vanha lehmä... ja seisoi ja seisoi vain... kunnes alkoi hiljalleen piipittää... ja piipittää... ja ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen se raahusti hitaasti eteenpän kuono maassa ja jatkoi jäljestämistä! Mutta se jatkoi ja teki ratkaisun ihan itse! Wow! Ihan mieletöntä! Ihanaa, kun hihittelevä Outi jaksoi uskoa koiraan - mä meinasin jo laittaa hanskat naulaan!
Seuraava piikki sujui kait ihan ok. Seuraavalta esineeltä massiiviset palkat ja ruokinnat ja sitten eteenpäin hyvällä tunteella... ja hips ja hei... koira ohitti harhajäljen ilman ajatustakaan sen suuntaan! Hyvä Ihku!
Tässä on nyt kyllä paljon pureskeltavaa! Ensimmäisenä mieleeni tuli, että täytyy nyt oikeasti yrittää vaivata kaikkia ihmisiä, jotta saan enemmän vieraita jälkiä Ihkulle! Ja täytyy aina välillä tehdä treeni näin, että se joutuu itse ratkaisemaan ongelmakulmatilanteet ilman, että autan sitä yhtään! Eli annan sen painua sen pari kolme mittaa yli, jos on mennäkseen ja sitten saa ihan itse etsiä jäljen jatkon! Ja huh! Kaikkee! Mun pitäis kyllä vain luottaa enemmän tuohon pikku tuhistelijaan... :)
Kiitos Outi ja Kiitos Annukka! Ihanaa, kun autatte!!!!!!!
keskiviikko 24. lokakuuta 2012
Pennelien kuvakooste :) joka on yhtä seko kuin tekijänsä!!!!!!!
Alku |
Maitobaarista saa lämpöä |
Ensimmäistä kertaa ulkona picknikillä |
Ollaan somia ja nopeita! |
5 viikkoa! |
Sisko |
Sininen veli |
*Mä muutan ehkä Suomeen..* <3 |
tiistai 23. lokakuuta 2012
Valkkutreeneistä mieleen jäänyttä
Eilen taas valkkuiltiin. Ihku alkaa jo tottua hommaan, sillä eilen oli 4. treenikerta ja Ipanan vuoro oli viimeisenä, joten se oli ehtinyt kuulostella hyvin muitten touhuja. Otin pienen alkuvirittelyn jälkeen koemaisesti zetarin (niin, että emme tehneet lainkaan maahanmenoa vaan jatkoimme keskimmäisen suoran ohi), luoksarin, ruudun ja tunnarin superpitkällä etäisyydellä, ja tästä vauhtipalkka. Siitä jatkoin palkaten merkille lähetykseen ja lisäksi toinen merkki, kun ohjatun kapula oli viety paikalleen. Noutoa en siis ottanut lainkaan, sillä merkin arvostusta pitää nyt nostaa suhteessa noutoihin. Lopuksi metallinouto ja siitä vauhtipalkka. Kimppaliikkeinä paikallaolot ja hiukan seuruuta, kakeja yms. pientä. Ja koira oli oikeasti loistavassa moodissa - ilman ajatustakaan tekohengityksestä!!! :)
Muistettavaa tällä kertaa: - vahvista pa:sta maahanmenoja
- paikkamakuissa namit tassuille, jotta turha sähellys saadaan pois
- kakeissa täytyy pyörittää tasaisesti kaikkia vaihtoja erilaisilla etäisyyksillä, mutta vain 1 - 2 sessiota / kerta, mutta treenejä joka päivä!
- metallinoutoa aina yksi kerta/ treeni
- seuraamisen vaikeissa kohdissa helpota hiukan kehumalla tai vihjaamalla "sivu"
- luoksarissa molempiin stoppeihin käsimerkit näyttää toimivan hyvin
- tunnarissa palautusvauhdin vahvistus, mutta menovauhti täytyy pitää sopivana
- muista treenata paljon kokonaisuuksia! <3
Toko on ihanaa!!!!!
Muistettavaa tällä kertaa: - vahvista pa:sta maahanmenoja
- paikkamakuissa namit tassuille, jotta turha sähellys saadaan pois
- kakeissa täytyy pyörittää tasaisesti kaikkia vaihtoja erilaisilla etäisyyksillä, mutta vain 1 - 2 sessiota / kerta, mutta treenejä joka päivä!
- metallinoutoa aina yksi kerta/ treeni
- seuraamisen vaikeissa kohdissa helpota hiukan kehumalla tai vihjaamalla "sivu"
- luoksarissa molempiin stoppeihin käsimerkit näyttää toimivan hyvin
- tunnarissa palautusvauhdin vahvistus, mutta menovauhti täytyy pitää sopivana
- muista treenata paljon kokonaisuuksia! <3
Toko on ihanaa!!!!!
perjantai 19. lokakuuta 2012
Kake-kooman ratkaisu?!
Treenasimme Nummen Päivin kanssa Tamskin tallilla ja Päivin viisaat silmät näkivät jotain mitä minä en ollut nähnyt... Huiii! Tämä voi olla ratkaisu kake-koomaan!
Mutta hieman historiaa: - Aloitin eilen kakejen treenailun osa-aluiden vahvistamisella ja nämä treenit sujuivat hienosti. Tänään aamulla yritin kokonaisuustreeniä, mikä sujui kohtuudella, kun tein pelkät kaket, mutta kun otin ensin luoksarin ja sen jälkeen kaket, ongelma ilmeni todella konkreettisesti! Ihku jumitti ja hidasti ja lopulta se ei voinut nousta edes perusasentoon sivulle... :( Toistin kaket ja tämä toisto sujui yhdellä ylimääräisellä käskyllä...
Kotona aamulenkin jälkeen testasin sitten ruoan kanssa kaikkea mahdollista. Ruoalla kotona Ihku on ihan eri koira, kun kakeista puhutaan! Se vaihtoi asennot tarkasti ja nopeasti vaikka rytmition käskyjä eri tavalla, olin eri etäisyyksillä koiraan, olin selkä koiraa kohden ja osan kakeista tein jopa piilosta kulman takaa... ja kaikki sujui! Mikä noissa kakeissa siis mättää ulkona?! Häiriöt? Palkan laatu? Etäisyys? Joku näistä...
Tallilla paneuduimme tähän ongelmakohtaan. Ja siinä se oli! Päivi näki, että Ihku steppaa joka tassullaan vaikkei siirrykään mihinkään ja kkoko koira ikäänkuin litistyy, kun etäisyys on sen koemaisen 18 askelta. Mutta! Pienen selvitystyön jälkeen ratkaisimme, että kun olen 12 askeleen päässä koirasta, tekniikka ja asenne ovat kunnossa. koira näyttää hyvältä ja tekee liikkeet ripeästi. Mutta, jo yhden askeleen kauempana, pakka hajoaa... Eli tätä lähden nyt työstämään! Aluksi helpoimmilla vaihdoilla eli up-man-up, ja hiljalleen muita mukaan ottaen.
Kiitos Päivi! Tää oli loistava havainto! :)
Mutta hieman historiaa: - Aloitin eilen kakejen treenailun osa-aluiden vahvistamisella ja nämä treenit sujuivat hienosti. Tänään aamulla yritin kokonaisuustreeniä, mikä sujui kohtuudella, kun tein pelkät kaket, mutta kun otin ensin luoksarin ja sen jälkeen kaket, ongelma ilmeni todella konkreettisesti! Ihku jumitti ja hidasti ja lopulta se ei voinut nousta edes perusasentoon sivulle... :( Toistin kaket ja tämä toisto sujui yhdellä ylimääräisellä käskyllä...
Kotona aamulenkin jälkeen testasin sitten ruoan kanssa kaikkea mahdollista. Ruoalla kotona Ihku on ihan eri koira, kun kakeista puhutaan! Se vaihtoi asennot tarkasti ja nopeasti vaikka rytmition käskyjä eri tavalla, olin eri etäisyyksillä koiraan, olin selkä koiraa kohden ja osan kakeista tein jopa piilosta kulman takaa... ja kaikki sujui! Mikä noissa kakeissa siis mättää ulkona?! Häiriöt? Palkan laatu? Etäisyys? Joku näistä...
Tallilla paneuduimme tähän ongelmakohtaan. Ja siinä se oli! Päivi näki, että Ihku steppaa joka tassullaan vaikkei siirrykään mihinkään ja kkoko koira ikäänkuin litistyy, kun etäisyys on sen koemaisen 18 askelta. Mutta! Pienen selvitystyön jälkeen ratkaisimme, että kun olen 12 askeleen päässä koirasta, tekniikka ja asenne ovat kunnossa. koira näyttää hyvältä ja tekee liikkeet ripeästi. Mutta, jo yhden askeleen kauempana, pakka hajoaa... Eli tätä lähden nyt työstämään! Aluksi helpoimmilla vaihdoilla eli up-man-up, ja hiljalleen muita mukaan ottaen.
Kiitos Päivi! Tää oli loistava havainto! :)
sunnuntai 14. lokakuuta 2012
FH2-debyytti Maskussa 14.10.2012
Eilen starttasimme FH2-jäljellä Maskussa Varsinaisten Hoffien erinomaisesti järjestämässä kokeessa! Maassa oli kuuraa, mutta aurinko paistoi ja ihmiset olivat varsin hilpeitä. Hirveä flunssa oli ainoa ahdistava asia, mutta pienellä antibioottipuoskaroinnilla sekin tuntui olevan jonkin verran kurissa... Tai sitten olin vain niin motivoitunut, etten antanut sen haitata...
Ihku sai arvonnassa 1. vuoron ja olihan se jännittävää, sillä pelto oli vielä jäässä eikä sellaista ollut yllättäin ehditty vielä tänä syksynä harjoitella!
Mutta siis: Alku lähti hienosti. Koira jäljesti askel askeleelta ensimmäistä suoraa ja 1. esineilmaisu oli ihan ok. Suora jatkui ja jatkui... Ihku taisi pysähtyä pari kertaa ihmettelemään jotain, mutta jatkoi hienosti ja 2. esine löytyi hyvin. 1. kulma oikealle bueno. Mutta sitten... koira alkoi jotenkin epävarmistella, se pysähteli ja haisteli, nenä kohosi ajoittain, mutta 3. esine siitä huolimatta ok. Esineeltä koira lähti ilman lupaa ja nenä jäi hiukan ilmavaksi. Kauempaa kuului ihmisten puhetta ja näin kuinka koiraa kuljetettiin fleksissä tietä pitkin. Ihku ei varmuudella nähnyt ihmisiä, mutta jäi haistelemaan koiran perään. Tämän jälkeen tuli heti kulma vasemmalle, ja se meni sitten miten meni... Löytyi kuitenkin. Ja sitten tuli lenkkeilijä tietä pitkin ja sitä piti taas ihmetellä. Auuuh! Ihku jäi toviksi paikalleen seisomaan ja katseli jopa mua kuin apua pyytäen (mitä se ei yleensä tee) ja lopulta se päätti lähteä eteenpäin... mutta valitsi heti oikealle kääntyvän harhajäljen ja homma loppui sitten siihen. Mun flunssaisissa aivoissani kävi hetken harkinta vaikuttaa koiraan, kun se valitsi harhan... Näin meinaan jäljen jatkuvan suoraan!, mutta en sitten kyennyt tekemmään mitään...
Jep. Onneksi saimme jatkaa jäljen loppuun! Alku meni ihan ok, mutta mun keskittyminen herpaantui jossain kohden ja piikki meni huonosti. Jälki löytyi kuitenkin ja ojan ylitys sujui tosi hyvin. Sitten n. 1500-1600 askeleen tietämissä Ihkulle tuli subtotaali stoppi. En tiedä olisiko se jatkanut itsenäisesti, mutta päätin kuitenkin vetää sen luokseni ja lähetin tiukasti uudestaan jäljelle. Tässä kohtaa päätin keksittyä jälleen itsekin ja koira jatkoi oikein hyvin. Kaikki esineet löytyivät hyvin ja niiltä lähdöt olivat ok, vaikka en palkannut niistä muuten kuin kehumalla. Aivan viimeiseltä esineeltä Ihku sai pari kananugetin palaa, jotka löytyivät taskun pohjalta...
Jäljen jälkeen koira oli oma rento itsensä, leikki hieman hihnalla ja pompahteli. Palkkaamattomuus ei siis vaikuttanut kuitenkaan kokonaismielialaan! Hienoa! Autolla sitten hiukan leikkiä ja ruokinta.
Vesa Kuosmanen tuomaroi harjoitteemme sitten huikean 24p arvoiseksi! Tuomio oli ihan mukavaa kuultavaa... alku suorastaan erittäin hyvin, mutta sitten... kävi kuin kävi... :) Mutta kiitos kannustavalle tuomarille! Hyviä neuvoja ja vinkkejä!
Muuten päivä sujui hienosti! Kokeessa saatiin 3 tulosta, 3 hylkyä. Oli todella opettavaista seurata muitten suorituksia ja pellonlaitakeskustelut olivat jälleen erittäin antoisia! Kiitos kaikille kanssakokeilijoille!!! Toivottavasti tapaamme vielä näissä merkeissä! Ja suurkiitokset kokeen järjestäjille! kyllä tällaisten järjestäminen aikamoista asennetta vaatii! Hienoa, että sain olla mukana.
Ja suurimmat kiitokset jälleen Outi Hermiölle! Ilman luottovalmentajaa tämä ei kyllä minulta onnistuisi! On huikea etuoikeus saada neuvoja ja opastusta joltain niin taitavalta ja ihanalta ihmiseltä kuin mitä Outi on! Kyllä me tämä vielä suoritetaan! Hiukan harjoitellaan ja sitten tehdään enemmän taidolla kuin tuurilla :)
Ihku sai arvonnassa 1. vuoron ja olihan se jännittävää, sillä pelto oli vielä jäässä eikä sellaista ollut yllättäin ehditty vielä tänä syksynä harjoitella!
Mutta siis: Alku lähti hienosti. Koira jäljesti askel askeleelta ensimmäistä suoraa ja 1. esineilmaisu oli ihan ok. Suora jatkui ja jatkui... Ihku taisi pysähtyä pari kertaa ihmettelemään jotain, mutta jatkoi hienosti ja 2. esine löytyi hyvin. 1. kulma oikealle bueno. Mutta sitten... koira alkoi jotenkin epävarmistella, se pysähteli ja haisteli, nenä kohosi ajoittain, mutta 3. esine siitä huolimatta ok. Esineeltä koira lähti ilman lupaa ja nenä jäi hiukan ilmavaksi. Kauempaa kuului ihmisten puhetta ja näin kuinka koiraa kuljetettiin fleksissä tietä pitkin. Ihku ei varmuudella nähnyt ihmisiä, mutta jäi haistelemaan koiran perään. Tämän jälkeen tuli heti kulma vasemmalle, ja se meni sitten miten meni... Löytyi kuitenkin. Ja sitten tuli lenkkeilijä tietä pitkin ja sitä piti taas ihmetellä. Auuuh! Ihku jäi toviksi paikalleen seisomaan ja katseli jopa mua kuin apua pyytäen (mitä se ei yleensä tee) ja lopulta se päätti lähteä eteenpäin... mutta valitsi heti oikealle kääntyvän harhajäljen ja homma loppui sitten siihen. Mun flunssaisissa aivoissani kävi hetken harkinta vaikuttaa koiraan, kun se valitsi harhan... Näin meinaan jäljen jatkuvan suoraan!, mutta en sitten kyennyt tekemmään mitään...
Jep. Onneksi saimme jatkaa jäljen loppuun! Alku meni ihan ok, mutta mun keskittyminen herpaantui jossain kohden ja piikki meni huonosti. Jälki löytyi kuitenkin ja ojan ylitys sujui tosi hyvin. Sitten n. 1500-1600 askeleen tietämissä Ihkulle tuli subtotaali stoppi. En tiedä olisiko se jatkanut itsenäisesti, mutta päätin kuitenkin vetää sen luokseni ja lähetin tiukasti uudestaan jäljelle. Tässä kohtaa päätin keksittyä jälleen itsekin ja koira jatkoi oikein hyvin. Kaikki esineet löytyivät hyvin ja niiltä lähdöt olivat ok, vaikka en palkannut niistä muuten kuin kehumalla. Aivan viimeiseltä esineeltä Ihku sai pari kananugetin palaa, jotka löytyivät taskun pohjalta...
Jäljen jälkeen koira oli oma rento itsensä, leikki hieman hihnalla ja pompahteli. Palkkaamattomuus ei siis vaikuttanut kuitenkaan kokonaismielialaan! Hienoa! Autolla sitten hiukan leikkiä ja ruokinta.
Vesa Kuosmanen tuomaroi harjoitteemme sitten huikean 24p arvoiseksi! Tuomio oli ihan mukavaa kuultavaa... alku suorastaan erittäin hyvin, mutta sitten... kävi kuin kävi... :) Mutta kiitos kannustavalle tuomarille! Hyviä neuvoja ja vinkkejä!
Muuten päivä sujui hienosti! Kokeessa saatiin 3 tulosta, 3 hylkyä. Oli todella opettavaista seurata muitten suorituksia ja pellonlaitakeskustelut olivat jälleen erittäin antoisia! Kiitos kaikille kanssakokeilijoille!!! Toivottavasti tapaamme vielä näissä merkeissä! Ja suurkiitokset kokeen järjestäjille! kyllä tällaisten järjestäminen aikamoista asennetta vaatii! Hienoa, että sain olla mukana.
Ja suurimmat kiitokset jälleen Outi Hermiölle! Ilman luottovalmentajaa tämä ei kyllä minulta onnistuisi! On huikea etuoikeus saada neuvoja ja opastusta joltain niin taitavalta ja ihanalta ihmiseltä kuin mitä Outi on! Kyllä me tämä vielä suoritetaan! Hiukan harjoitellaan ja sitten tehdään enemmän taidolla kuin tuurilla :)
tiistai 9. lokakuuta 2012
Valkkutreenit n:o 2.
Eilen oli taas valmennusryhmän treenit Tamskin tallilla ja treeni sujui hyvin, vaikka edellisistä treeneistä oli kulunut viikko ja mä olin kaikkea muuta kuin keskittynyt.
Muistettavaa tuli seuraavasti:
- Muista tehdä YHDESSÄ koiran kanssa!
- Suunnittele treeni huolellisesti, älä hätiköi toteutuksessa. Oma häsääminen ei varmuudella auta koiraa tilanteessa eteenpäin! (Onneksi Ihku oli hyvällä tuulella ja kesti mun säheltämisen aika hyvin!)
- Jos koira tekee virheen, mutta reagoi korjauskäskyyn, muista palkata tämä!!!!
- Palkkaa aina eri kohdista!
- Opettele kuuntelemaan muiden neuvoja! Niissä on helmiä, joita et itse näe!!!! (Kiitos taas loistavista kommenteista! Etenkin Miinu & Sari tällä kertaa!)
Muistettavaa tuli seuraavasti:
- Muista tehdä YHDESSÄ koiran kanssa!
- Suunnittele treeni huolellisesti, älä hätiköi toteutuksessa. Oma häsääminen ei varmuudella auta koiraa tilanteessa eteenpäin! (Onneksi Ihku oli hyvällä tuulella ja kesti mun säheltämisen aika hyvin!)
- Jos koira tekee virheen, mutta reagoi korjauskäskyyn, muista palkata tämä!!!!
- Palkkaa aina eri kohdista!
- Opettele kuuntelemaan muiden neuvoja! Niissä on helmiä, joita et itse näe!!!! (Kiitos taas loistavista kommenteista! Etenkin Miinu & Sari tällä kertaa!)
maanantai 8. lokakuuta 2012
Pentukirjan opit käytäntöön med Ihku
Olen lukenut Härliga valptid -kirjaa ja miettinyt taas näitä metodejani. Nyt kun Ihku oli 5 päivää Parolassa hoidossa mun työreissuni vuoksi, voin taas aloittaa vähän niin kuin alusta! :)
Eli aamulla testasin jo uutta lähestymistapaa jänöihin. Ihku pongasi rusakon ennen mua ja singahti perään. Otin Ei-sanan tiukasti käyttöön ja sain kuin sainkin Ihkun lopettamaan pupun perään haikailun. Teimme pienen kunniakierroksen tulosuuntaan ja sitten taas eteenpäin. Kun Ihku rupesi jälleen haikailemaan pupun menosuuntaan, sanoin "Irti" ja palkkasin siihen reagoinnin sekä sosiaalisella että namipalkalla. Oli tosi vaikea saada Ihku keskittymään muhun namin nielaisun jälkeen, mutta jatkoin sinnikkäästi, kunnes koira jäi kontaktiin ja sitten lähdimme taas yhdessä eteenpäin.
Eli EI tarkoittaa nyt absoluuttisesti homman keskeyttämistä! Ja se on negatiivinen käsky... Irti tarkoittaa vain irroitusta, ja se on positiivinen käsky, josta seuraa vahviste. Ja vahvisteeseen yritän ympätä tuota sosiaalista puolta nyt huomattavasti aikaisempaa enemmän!
Lisäksi vahvistelin spontaaneja kontaktin ottoja pienellä kehulla jalaikkimisellä, ajoittain kehulla ja namilla ja kas! Nekin toimivat! Silmäkkeenkadulla Ihku otti kontaktia jo 10 m välein!
Eli aamulla testasin jo uutta lähestymistapaa jänöihin. Ihku pongasi rusakon ennen mua ja singahti perään. Otin Ei-sanan tiukasti käyttöön ja sain kuin sainkin Ihkun lopettamaan pupun perään haikailun. Teimme pienen kunniakierroksen tulosuuntaan ja sitten taas eteenpäin. Kun Ihku rupesi jälleen haikailemaan pupun menosuuntaan, sanoin "Irti" ja palkkasin siihen reagoinnin sekä sosiaalisella että namipalkalla. Oli tosi vaikea saada Ihku keskittymään muhun namin nielaisun jälkeen, mutta jatkoin sinnikkäästi, kunnes koira jäi kontaktiin ja sitten lähdimme taas yhdessä eteenpäin.
Eli EI tarkoittaa nyt absoluuttisesti homman keskeyttämistä! Ja se on negatiivinen käsky... Irti tarkoittaa vain irroitusta, ja se on positiivinen käsky, josta seuraa vahviste. Ja vahvisteeseen yritän ympätä tuota sosiaalista puolta nyt huomattavasti aikaisempaa enemmän!
Lisäksi vahvistelin spontaaneja kontaktin ottoja pienellä kehulla jalaikkimisellä, ajoittain kehulla ja namilla ja kas! Nekin toimivat! Silmäkkeenkadulla Ihku otti kontaktia jo 10 m välein!
tiistai 2. lokakuuta 2012
Tokottelukausi alkaa!
Sunnuntaina treenasin Tinin kanssa ja maanantaina oli Tamskin valmennusryhmän ensimmäiset treenit. Huisan hienoa! Näin se tokotus alkaa taas.
Tinin kanssa treenatessa oivalsin jälleen kerran samat vanhat asiat eli...
- Älä aloita kaikkea perusasennosta!
- Anna koiran tarjota sekä seuraamista että perusasennot!
- Palauta kotitreeneissä tunnarin ja oikea/vasen -valinnan perusteet
- Vahvista katsekontaktia, kun palaat makuussa olevan koiran tykö (paikkamakuu, ruutu, kaket...)
Ja tulevaa pentua silmällä pitäen päätin, että opetan sille samalla tavalla takaakierron perusasentoon tuloon kuin mitä Tinttarainen teki Darkin kanssa. Eli jos seuraaminen hajoaa, käänny pois ja anna pennun tarjota sivulle tuloa takaa.
Eilisissä valkkutreeneissä olin ensinnäkin aivan haltioissani siitä, etten itse ahdistellut yhtään vaan pystyin treenaamaan Ihkun suunnitelman mukaan ja pääpaino oli hauskanpidossa. Olikin todella kivaa!
Ja sitten oppimiani / ajattelemiani asioita:
- Asenne on tärkeintä! Treenaaminen saa olla hauskaa - aina!
- Seuraamisessa kehut vaikeiden paikkojen yli. Ota koira suoraan mukaan liikkeeseen ja anna vihje vasta, kun paikka on oikea.
- Vahvista makaamisen asennetta ja katsekontaktia kehuin, leluun tulolla, lentävällä pallolla / ruoalla ja ajoittain tulemalla itse sivulle. Vaihtele palkkausta, nosta odotusarvoa!
- Paikkamakuussa ohjaa koira suoraan maahan eli palkka vasemmalta. Vahvista odottamisia ennen käskytystä. Muistuta tassujen paikallaan pidosta, mutta varmista, että koiran asento on sellainen, että se makaa hyvin
- Pennen noutotreeneissä vahvista lelun merkitystä jo alusta saakka! Palkan täytyy olla vahvempi kuin noudettavan esineen.
- Opeta penne rauhoittumaan kiihdyttävissä ympäristöissä! Rauhoittumisharjoitukset mukaan heti alusta alkaen.
Että tällaista! Aivan ihanaa taas treenata! <3
Tinin kanssa treenatessa oivalsin jälleen kerran samat vanhat asiat eli...
- Älä aloita kaikkea perusasennosta!
- Anna koiran tarjota sekä seuraamista että perusasennot!
- Palauta kotitreeneissä tunnarin ja oikea/vasen -valinnan perusteet
- Vahvista katsekontaktia, kun palaat makuussa olevan koiran tykö (paikkamakuu, ruutu, kaket...)
Ja tulevaa pentua silmällä pitäen päätin, että opetan sille samalla tavalla takaakierron perusasentoon tuloon kuin mitä Tinttarainen teki Darkin kanssa. Eli jos seuraaminen hajoaa, käänny pois ja anna pennun tarjota sivulle tuloa takaa.
Eilisissä valkkutreeneissä olin ensinnäkin aivan haltioissani siitä, etten itse ahdistellut yhtään vaan pystyin treenaamaan Ihkun suunnitelman mukaan ja pääpaino oli hauskanpidossa. Olikin todella kivaa!
Ja sitten oppimiani / ajattelemiani asioita:
- Asenne on tärkeintä! Treenaaminen saa olla hauskaa - aina!
- Seuraamisessa kehut vaikeiden paikkojen yli. Ota koira suoraan mukaan liikkeeseen ja anna vihje vasta, kun paikka on oikea.
- Vahvista makaamisen asennetta ja katsekontaktia kehuin, leluun tulolla, lentävällä pallolla / ruoalla ja ajoittain tulemalla itse sivulle. Vaihtele palkkausta, nosta odotusarvoa!
- Paikkamakuussa ohjaa koira suoraan maahan eli palkka vasemmalta. Vahvista odottamisia ennen käskytystä. Muistuta tassujen paikallaan pidosta, mutta varmista, että koiran asento on sellainen, että se makaa hyvin
- Pennen noutotreeneissä vahvista lelun merkitystä jo alusta saakka! Palkan täytyy olla vahvempi kuin noudettavan esineen.
- Opeta penne rauhoittumaan kiihdyttävissä ympäristöissä! Rauhoittumisharjoitukset mukaan heti alusta alkaen.
Että tällaista! Aivan ihanaa taas treenata! <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)