Luin viimeistä ruotsin Canista 4/12 ja Eva Bertilssonin & Emelie J. Veghin teksti Ett fantastiskit träningspass! teki muhun syvän vaikutuksen! Kirjoittajat esittelivät tekstissä minulle täysin uuden termin eli kuljetuksen (huom! oma suomennos & ymmärrys).
Olen tässä vuosia katsellut kuinka Sari saa kaikki koiransa (ja tarvittaessa jopa mun Ihkuni) olemaan koko treenin ajan läsnä ja innoissaan ja tätä taikaa olenkin ihmetellyt! Olen miettinyt asiaa ja tullut vain siihen tulokseen, että Sari ON hyvä koirien kanssa, minä en niinkään, sillä minun treenissäni koira unohtaa, että ollaan hommissa yhdessä ja katoaa vähän väliä omille teilleen. Eikä oikeasti ihan kauheasti lohduta, kun näen, että monen muun koira toimii samoin kuin minun Iihkalini... Jotain Sari tekee toisin. Jotain, mitä me muut maalliset ihmiset emme osaa! Grrrr! ;)
Nyt luin siis em. Canis-artikkelin ja oivalsin, että koira voidaan aina "kuljettaa" tilanteesta toiseen. Tätä voidaan käyttää sekä silloin, kun koira tekee oikein, että silloin, kun koira tekee virheen. Silloin koiraa ei ikinä jätetä kentälle yksin vaan sen kanssa ollaan koko ajan sekä "myötä- että vastamäessä". Käytännössä palkkaan siis Ihkun vinkupallolla, kun se seuraa hyvin. Kun koira palaa pallon kanssa luokseni, kaivan taskusta namin, jonka annan vaihtona pallosta ja toisella namilla kuljetan koiran vasemmalle puolelleni niin, että se on valmis yrittämään heti uudestaan, kun on nielaissut palkkionsa. Jos Ihku tekee virheen, esim. ohjatussa noudossa menee keskimmäiselle kapulalle ja joudun pyytämään sitä luopumaan tästä, kaivan namit taskustani ja johdatan koiran niiden avulla uudestaan esim. merkille, jotta se on valmis yrittämään uudestaan! Näin koira ei jää yksin virheensä kanssa eikä sen tarvitse litistyä. Se saa namin vahvisteena luopumisesta, mutta menettää himoitsemansa vinkupallon, sillä väärän kapulan valinta johtaa tämän palkkion menettämiseen! Nyt koira on kuitenkin valmis uuteen yritykseen oikeassa mielentilassa.
Olen nyt toteuttanut kuljetusta parin viikon ajan käytännössä ja uskomatonta!!!! Ihku on ollut joka kerta mukana alusta loppuun saakka, eikä mun ole tarvinnut maanitella sitä mukaan yhteisiin tehtäviin. Ainakin yhdellä treenikerralla koira oli huomattavan väsynyt, mistä johtuen seuraamisen kriteeri piti tiputtaa aivan alkuaskeliin, mutta siitä huolimatta yhteisen tekemisen meininki löytyi. Toisissa treeneissä olin suunnitellut tehtävät huonosti enkä tajunnut lopettaa, kun koira oli tehnyt jo toistuvan virheen. Tämän seurauksena ilme litistyi ja koira oli epävarman oloinen, MUTTA se jatkoi yrittämistä, koska kuljetin sen aina uuteen alkuun. Ja seuraavana aamuna se haastoi mua leikkiin huomattavasti aikaisempaa innokkaammin aamutreenien ohessa eli myöskin huonosti toteutetun treenin pitkäaikaisvaikutus näytti aiempaa vähäisemmältä!
Ei tässä voi muuta sanoa, kuin että ihanaa, että ruotsalaiset osasivat kirjoittaa sanoiksi sen, mitä Sari ja jotkut muut ihmiset osaavat tehdä luonnostaan! Nyt minullakin on mahdollisuus olla koiran kanssa 100%:sti koko treenin läpi!!! Eläköön "kuljetus"!!!
sunnuntai 26. elokuuta 2012
tiistai 21. elokuuta 2012
Tommy Wirenin luento TamSKilla
Sunnuntaina olin TamSKilla kuuntelemassa Tommya. Perusteita jälleen kerran, mutta näköjään aina sitä oppii jotain uutta - Ihan nolottaa todeta kuinka paljon!!!
Seuraavana muutamia helmiä, joista suurin osa on toki jo tuttuja, mutta nämä asiat nimenomaan kolahtivat.
- Operantti ehdollistaminen sisältää kaikki neljä kenttää vahvisteesta rangastukseen, mutta Pryorin klicker-training keskittyy lähinnä vahvistamiseen. Erona on siis mm. se, että sammuttamista koitetaan naksutinkoulutuksessa välttää viimeiseen saakka. Operantin ahdollistamisen perusteet ovat:
1) ärsyke eli stimulus
2) vahviste
3) sammuttaminen
4) rankaisu
5) yleistäminen
- Eläimen käytöstä ei kannata ottaa henkilökohtaisesti!
- Eläin elää tässä ja nyt. Kouluttaessasi havainnoi katseen suunta!
- Puhe merkitsee koiralle jotain vain kontekstin suhteen > koska ihmiset puhuvat paljon, koira oppii, että puhuminen tarkoittaa yhdessäoloa ja tätä voi käyttää hyväksi.
- Keskeisintä operantissa ehdollistamisessa on toiminnan tai käytöksen oikea-aikainen ja täsmällinen vahvistaminen. Naksutinta kannattaa käyttää lähinnä halutun REAKTION merkkaukseen, muuta äänimerkkiä tai kehumista halutun KÄYTÖKSEN vahvistamiseen! Huomaa ero noiden välillä. Käytös muodostuu aina monimutkaisemmasta toiminnasta kuin reaktiosta. Naksutinta kannattaa siis käyttää, kun vahvistetiheys on vielä suuri eli vähintään 12x/min ja äänimerkkiä, kun olet niin kaukana koirasta, ettet yllä suoraan palkkaamaan sitä.
- Älä aiheuta vaan anna eläimen tarjota toimintaa!
- Klassinen ehdollistuminen = ärsyke + reaktio = opittu refleksi (Pavlov). Myös klassinen ehdollistuminen on syytä yleistää eli koiran pitäisi reagoida klikkeriin kaikissa tilanteissa!
- Operantti ehdollistuminen: reaktio => seuraus (vahviste/rangaistus = toiminta lisääntyy/vähenee)
- Vahviste on mitä tahansa mitä eläin tavoittelee!
- Rangaistus ei koskaan OPETA mitään, ainoastaan toiminta vähenee. Rangaistus voidaan ehdollistaa äänimerkkiin (Auts! = negatiivinen rangaistus). Myös positiivisen rangaistuksen voi ehdollistaa... käytännössä ihmisen raivostumisen merkit toimivat näin... Luopuminen tapahtuu negatiivisen rankaisun kautta.
- Positiivista vahvistetta ja rankaisua ei pidä käyttää yhtä aikaa! Et voi siis palkata koiraa ja olla samaan aikaan tyytymätön siihen. Selvemmin esiintyvässä muodossa vietti-pakko-koulutus perustuu tähän. Jos koira ei ymmärrä eroa, mikä aiheuttaa vahvisteen, mikä rangaistuksen, se oppii avuttomaksi.
- Palkkio muokkaa käytöstä, mutta muista että palkkioon sisältyvä lajiominainen käytös lisääntyy aina eniten.
- AJOITUS: Palautteen tulisi tulla käytöksen aikana. Naksu, kun reaktio alkaa, esim. luoksarissa naksu lähdöstä, palkka toiminnan aikana tai sen lopussa. (Itse kannatan tuota loppua!)
- VAHVISTETIHEYS: 12x/min. Alkuvaiheen treenissä muista naksu, kosketuskeppi ja kello! Jos eläimen käytös kasvaa ensin, mutta sitten vähenee, on todennäköistä, että eläin on väsynyt. Kun vahvistetiheys laskee koulutuksen etenemisen myötä, unohda naksu!
- KRITEERI: Valitse kriteeri niin, että vahvistetiheys pysyy 12x/min! Kun kaksi peräkkäistä harjoitusta onnistuu 80%:sti, kasvata kriteeriä.
- VAHVISTE: on suhteessa ympäristöön! Sen täytyy olla AINA tehokas!
- NAKSU EI VAPAUTA OHJAAJAA KEHUMISESTA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
- Toiminnan aikaansaaminen:
Houkuttelu: max 1 - 3 kertaa!
Toiminnan poimiminen: Jos vahviste on hyvä, koira rupeaa tarjoamaan toimintaa jo 2 - 3 kerran jälkeen!
Shaping eli erotteleva vahvistaminen
Kohdetyöskentely, kohteen siirto
- Häiriöiden siedätys!!! Toiminnan määrä, kesto ja etäisyys vasta viimeisenä!
-Vihjeen liittäminen käy helpoiten, kun vaihdat naksun vihjeeseen! Silloin annat vihjeen aluksi toiminnan aikana, kuten pitääkin! Liitä vihje, kun toiminta on 80%:n onnistunutta, sen ei tarvitse olla vielä sujuva.
- Esim. persuasentojen nopeutustreenissä muista kuitenkin kuljetus uuteen alkuun! (Oma ajatus viimeisimmän Caniksen pohjalta)
- palkkausajan vaihtelu 1 - 100! (Lentsu) tai poliisimetodilla eli pienillä kertotauluilla 1 2 1 3 1 4 1 5... 2 4 2 6 2 8 2 10...3 6 3 9 3 12 3 15...4 8 4 12 4 16 4 20...5 10 5 15 5 20 5 25... Ja vaihtelevana pätkänä esim. 10 askeleen seuraaminen, joka yleistetään ensin lyhyenä pätkänä eri häiriöihin ja paikkoihin, vasta sitten kasvatetaan määrää!!!! Tää viimeinen varsinkin oli aivan loistava juttu!!!
Kiitos Tommy taas ihan superisti! Toivotaan, että myös käytännön koulutukset sujuvat mukavasti. :)
Seuraavana muutamia helmiä, joista suurin osa on toki jo tuttuja, mutta nämä asiat nimenomaan kolahtivat.
- Operantti ehdollistaminen sisältää kaikki neljä kenttää vahvisteesta rangastukseen, mutta Pryorin klicker-training keskittyy lähinnä vahvistamiseen. Erona on siis mm. se, että sammuttamista koitetaan naksutinkoulutuksessa välttää viimeiseen saakka. Operantin ahdollistamisen perusteet ovat:
1) ärsyke eli stimulus
2) vahviste
3) sammuttaminen
4) rankaisu
5) yleistäminen
- Eläimen käytöstä ei kannata ottaa henkilökohtaisesti!
- Eläin elää tässä ja nyt. Kouluttaessasi havainnoi katseen suunta!
- Puhe merkitsee koiralle jotain vain kontekstin suhteen > koska ihmiset puhuvat paljon, koira oppii, että puhuminen tarkoittaa yhdessäoloa ja tätä voi käyttää hyväksi.
- Keskeisintä operantissa ehdollistamisessa on toiminnan tai käytöksen oikea-aikainen ja täsmällinen vahvistaminen. Naksutinta kannattaa käyttää lähinnä halutun REAKTION merkkaukseen, muuta äänimerkkiä tai kehumista halutun KÄYTÖKSEN vahvistamiseen! Huomaa ero noiden välillä. Käytös muodostuu aina monimutkaisemmasta toiminnasta kuin reaktiosta. Naksutinta kannattaa siis käyttää, kun vahvistetiheys on vielä suuri eli vähintään 12x/min ja äänimerkkiä, kun olet niin kaukana koirasta, ettet yllä suoraan palkkaamaan sitä.
- Älä aiheuta vaan anna eläimen tarjota toimintaa!
- Klassinen ehdollistuminen = ärsyke + reaktio = opittu refleksi (Pavlov). Myös klassinen ehdollistuminen on syytä yleistää eli koiran pitäisi reagoida klikkeriin kaikissa tilanteissa!
- Operantti ehdollistuminen: reaktio => seuraus (vahviste/rangaistus = toiminta lisääntyy/vähenee)
- Vahviste on mitä tahansa mitä eläin tavoittelee!
- Rangaistus ei koskaan OPETA mitään, ainoastaan toiminta vähenee. Rangaistus voidaan ehdollistaa äänimerkkiin (Auts! = negatiivinen rangaistus). Myös positiivisen rangaistuksen voi ehdollistaa... käytännössä ihmisen raivostumisen merkit toimivat näin... Luopuminen tapahtuu negatiivisen rankaisun kautta.
- Positiivista vahvistetta ja rankaisua ei pidä käyttää yhtä aikaa! Et voi siis palkata koiraa ja olla samaan aikaan tyytymätön siihen. Selvemmin esiintyvässä muodossa vietti-pakko-koulutus perustuu tähän. Jos koira ei ymmärrä eroa, mikä aiheuttaa vahvisteen, mikä rangaistuksen, se oppii avuttomaksi.
- Palkkio muokkaa käytöstä, mutta muista että palkkioon sisältyvä lajiominainen käytös lisääntyy aina eniten.
- AJOITUS: Palautteen tulisi tulla käytöksen aikana. Naksu, kun reaktio alkaa, esim. luoksarissa naksu lähdöstä, palkka toiminnan aikana tai sen lopussa. (Itse kannatan tuota loppua!)
- VAHVISTETIHEYS: 12x/min. Alkuvaiheen treenissä muista naksu, kosketuskeppi ja kello! Jos eläimen käytös kasvaa ensin, mutta sitten vähenee, on todennäköistä, että eläin on väsynyt. Kun vahvistetiheys laskee koulutuksen etenemisen myötä, unohda naksu!
- KRITEERI: Valitse kriteeri niin, että vahvistetiheys pysyy 12x/min! Kun kaksi peräkkäistä harjoitusta onnistuu 80%:sti, kasvata kriteeriä.
- VAHVISTE: on suhteessa ympäristöön! Sen täytyy olla AINA tehokas!
- NAKSU EI VAPAUTA OHJAAJAA KEHUMISESTA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
- Toiminnan aikaansaaminen:
Houkuttelu: max 1 - 3 kertaa!
Toiminnan poimiminen: Jos vahviste on hyvä, koira rupeaa tarjoamaan toimintaa jo 2 - 3 kerran jälkeen!
Shaping eli erotteleva vahvistaminen
Kohdetyöskentely, kohteen siirto
- Häiriöiden siedätys!!! Toiminnan määrä, kesto ja etäisyys vasta viimeisenä!
-Vihjeen liittäminen käy helpoiten, kun vaihdat naksun vihjeeseen! Silloin annat vihjeen aluksi toiminnan aikana, kuten pitääkin! Liitä vihje, kun toiminta on 80%:n onnistunutta, sen ei tarvitse olla vielä sujuva.
- Esim. persuasentojen nopeutustreenissä muista kuitenkin kuljetus uuteen alkuun! (Oma ajatus viimeisimmän Caniksen pohjalta)
- palkkausajan vaihtelu 1 - 100! (Lentsu) tai poliisimetodilla eli pienillä kertotauluilla 1 2 1 3 1 4 1 5... 2 4 2 6 2 8 2 10...3 6 3 9 3 12 3 15...4 8 4 12 4 16 4 20...5 10 5 15 5 20 5 25... Ja vaihtelevana pätkänä esim. 10 askeleen seuraaminen, joka yleistetään ensin lyhyenä pätkänä eri häiriöihin ja paikkoihin, vasta sitten kasvatetaan määrää!!!! Tää viimeinen varsinkin oli aivan loistava juttu!!!
Kiitos Tommy taas ihan superisti! Toivotaan, että myös käytännön koulutukset sujuvat mukavasti. :)
lauantai 18. elokuuta 2012
Jäljestysoppia Outilta!
Ihana päivä! Hermiön Outi tsekkasi taas vaihteeksi Ihkun jäljen tilan ja aika kivalta homma näyttää!!! Ainakin Outi sai mut uskomaan niin! :)
Harjoituksen alla oli sekä nenän syvyyden että vauhdin säätely että kulmatyöskentely. Sain aivan loistavia neuvoja ja ehdin harjoitellakin hommaa hiukan jäljen edetessä.
Nopeuden suhteen yritän nyt katsoa ja lukea koiraa entistäkin tarkemmin ja pidättää sitä, jos vauhti yhtään kasvaa, mutta toisaalta hellittää, jos jäljestys muuttuu liian fyysiseksi, jolloin Ihku joutuu käyttämään enemmän lihasvoimaa kuin nenäänsä. Rauhalliset vaihdot ja äärimmäisen tasainen tuntuma noiden ääripäiden välillä eläen. Tuntuu kuin ratsastaisin hidasta, mutta kädelle äärimmäisen herkkää hevosta!
Kulmissa annan Ihkun nyt merkata uuden suunnan, jonka jälkeen nostan liinaa vastakkaiseen suuntaan ja siirryn rauhallisesti sivuun, niin että koira saa tuntuman heti pari kolme askelta kulman jälkeen ja voi taas jatkaa mun tukeeni luottaen! Aivan loistavaa! Nyt tajusin oikeasti kuinka tämä tehdään, mutta harjoitusta se vaatii kyllä vielä, jotta oppisin tasaisesti lukemaan koiraa, jotten vahingossa ohjaile sitä, vaan annan sen jäljestää ihan itse.
KIITOS OUTI LOISTAVISTA NEUVOISTA!!!!!!
Harjoituksen alla oli sekä nenän syvyyden että vauhdin säätely että kulmatyöskentely. Sain aivan loistavia neuvoja ja ehdin harjoitellakin hommaa hiukan jäljen edetessä.
Nopeuden suhteen yritän nyt katsoa ja lukea koiraa entistäkin tarkemmin ja pidättää sitä, jos vauhti yhtään kasvaa, mutta toisaalta hellittää, jos jäljestys muuttuu liian fyysiseksi, jolloin Ihku joutuu käyttämään enemmän lihasvoimaa kuin nenäänsä. Rauhalliset vaihdot ja äärimmäisen tasainen tuntuma noiden ääripäiden välillä eläen. Tuntuu kuin ratsastaisin hidasta, mutta kädelle äärimmäisen herkkää hevosta!
Kulmissa annan Ihkun nyt merkata uuden suunnan, jonka jälkeen nostan liinaa vastakkaiseen suuntaan ja siirryn rauhallisesti sivuun, niin että koira saa tuntuman heti pari kolme askelta kulman jälkeen ja voi taas jatkaa mun tukeeni luottaen! Aivan loistavaa! Nyt tajusin oikeasti kuinka tämä tehdään, mutta harjoitusta se vaatii kyllä vielä, jotta oppisin tasaisesti lukemaan koiraa, jotten vahingossa ohjaile sitä, vaan annan sen jäljestää ihan itse.
KIITOS OUTI LOISTAVISTA NEUVOISTA!!!!!!
keskiviikko 15. elokuuta 2012
Luopumista ja jäljestämistä
Ihku on yleistänyt luopumisen loistavasti!!! Päivittäin havaitsen uusia asioita, mihin koira on asian yhdistänyt.
Alunperinhän opetin luopumisen namilla ja alkunoutoharjoitusten yhteydessä yhdistin siihen käskyn "Irti". Tällä tavalla jatkoimme pari ensimmäistä vuotta. Jossain vaiheessa ehkä viime keväänä? keksin, että voin käyttää "irti"-käskyä myös toisien koirien tuijottamiseen. Näin pääsen keskeyttämään ikävän provosoivan tuijottamisen ja voin palkata katsekontaktista. Sama homma toimii myös riistaan, kunhan vain ensimmäinen vihje menee jakeluun.
Viime viikolla huomasin, että myös ovikellolle haukkuminen loppuu, kun sanon "Irti". Kiellot eivät ole ikinä tehonneet ko. asiaan ja Ihku on aika lahjakkaasti huutanut ovikellolle koko ikänsä. Viime viikolla se lopetti haukkumisen kuitenkin kolmena peräkkäisenä päivänä, kun tajusin käyttää luopumista! Wow!!!
Nyt kesäloman aikana olen saanut aika kivasti vieraita jälkiä Ihkulle. Samalla olemme päässeet myös uusille pelloille ja saaneet siten harjoitusta. Maria teki viime viikolla Harjavaltaan n. 1000 askeleen jäljen, joka oli pohjansa, pupun ja varisparven vuoksi kohtuullisen haastava eli siis supervaikea! Jotenkin kummasti Ihku taisteli jäljen kuitenkin loppuun! Sunnuntaina Marika teki vastaavan jäljen Valkeakoskella ja eilen jäljestelin Tinin kanssa Jämsässä, tänään Tinin suojeluporukan kanssa Juupajoella. Kiitos superisti kaikille jäljentekijöille ja avustajille!!!
Eilinen jälki meni plörinäksi, kun ajattelin helpottaa koiran tehtävää ja annoin Tinille lihapullan paloja jäljelle viljeltäväksi. No kävi niin kuin kesäkuussa eli Ihku meni totaalisen sekaisin, ei pystynyt keskittymään ja niinhän se jälki sitten hukkui... Pikainen korjausjälki ilman nameja sujui sitten huomattavasti paremmin, paitsi että loppuesine jäi tästä ilmaisematta. Tänään Tinin kaveri Satu tallasi n. 1700 askeleen jäljen voikukkapellolle ja tämä sujui aikas kivasti. Toki Ihku väsyi kuumassa ja joutui taistelemaan, mutta hitaita esineilmaisuja ja kulmien jälkeen korkehkoa nenää lukuunottamatta harjoitus sujui aika hyvin. Toivon, että Outi ehtii taas hiukan neuvomaan mua noiden kulmien suhteen. Jotenkin tuo nenu täytyisi saada alas niin, ettei koira paineistu liikaa.
Mutta aika kivaa tuo jäljestäminen on! Nyt lisähaasteena pellolla olivat Tinin lapsoset ja vieraat ihmiset sekä "haukkuvat autot". Hienosti Ihku kuitenkin selvisi häiriöistä ja jäljestyskin on aika kivasti kehittynyt! Viimeisimmästä suurkiitokset Outille hyvistä neuvoista ja tarkoista silmistä!
Alunperinhän opetin luopumisen namilla ja alkunoutoharjoitusten yhteydessä yhdistin siihen käskyn "Irti". Tällä tavalla jatkoimme pari ensimmäistä vuotta. Jossain vaiheessa ehkä viime keväänä? keksin, että voin käyttää "irti"-käskyä myös toisien koirien tuijottamiseen. Näin pääsen keskeyttämään ikävän provosoivan tuijottamisen ja voin palkata katsekontaktista. Sama homma toimii myös riistaan, kunhan vain ensimmäinen vihje menee jakeluun.
Viime viikolla huomasin, että myös ovikellolle haukkuminen loppuu, kun sanon "Irti". Kiellot eivät ole ikinä tehonneet ko. asiaan ja Ihku on aika lahjakkaasti huutanut ovikellolle koko ikänsä. Viime viikolla se lopetti haukkumisen kuitenkin kolmena peräkkäisenä päivänä, kun tajusin käyttää luopumista! Wow!!!
Nyt kesäloman aikana olen saanut aika kivasti vieraita jälkiä Ihkulle. Samalla olemme päässeet myös uusille pelloille ja saaneet siten harjoitusta. Maria teki viime viikolla Harjavaltaan n. 1000 askeleen jäljen, joka oli pohjansa, pupun ja varisparven vuoksi kohtuullisen haastava eli siis supervaikea! Jotenkin kummasti Ihku taisteli jäljen kuitenkin loppuun! Sunnuntaina Marika teki vastaavan jäljen Valkeakoskella ja eilen jäljestelin Tinin kanssa Jämsässä, tänään Tinin suojeluporukan kanssa Juupajoella. Kiitos superisti kaikille jäljentekijöille ja avustajille!!!
Eilinen jälki meni plörinäksi, kun ajattelin helpottaa koiran tehtävää ja annoin Tinille lihapullan paloja jäljelle viljeltäväksi. No kävi niin kuin kesäkuussa eli Ihku meni totaalisen sekaisin, ei pystynyt keskittymään ja niinhän se jälki sitten hukkui... Pikainen korjausjälki ilman nameja sujui sitten huomattavasti paremmin, paitsi että loppuesine jäi tästä ilmaisematta. Tänään Tinin kaveri Satu tallasi n. 1700 askeleen jäljen voikukkapellolle ja tämä sujui aikas kivasti. Toki Ihku väsyi kuumassa ja joutui taistelemaan, mutta hitaita esineilmaisuja ja kulmien jälkeen korkehkoa nenää lukuunottamatta harjoitus sujui aika hyvin. Toivon, että Outi ehtii taas hiukan neuvomaan mua noiden kulmien suhteen. Jotenkin tuo nenu täytyisi saada alas niin, ettei koira paineistu liikaa.
Mutta aika kivaa tuo jäljestäminen on! Nyt lisähaasteena pellolla olivat Tinin lapsoset ja vieraat ihmiset sekä "haukkuvat autot". Hienosti Ihku kuitenkin selvisi häiriöistä ja jäljestyskin on aika kivasti kehittynyt! Viimeisimmästä suurkiitokset Outille hyvistä neuvoista ja tarkoista silmistä!
sunnuntai 5. elokuuta 2012
Kesämietteitä ja tulevaisuuden toiveita
Kesä on jo korkeimmillaan ja elokuukin alkaa pian. Suuret suunnitelmat ovat monin tavoin muuttaneet muotoaan, mutteivat suinkaan hävinneet. Olen tässä kesän aikana hiljentänyt tahtia osin sattumalta, osin tietoisesti - ja tämä tuntuu hyvältä :)
Ihku on jäljestänyt ja FH2 on edelleenkin tavoitteissamme - koepaikka näyttää vain olevan kiven alla, joten todennäköisesti startti siirtyy ensi keväälle. Pääsemme kuitenkin pk-tuomarikollegion arvioivien silmien alle syyskuussa ja se on superhienoa! Kiitos tästä mahdollisuudesta jo etukäteen Outille!!!
Ihkun jälki on kyllä kehittynyt, se pystyy ajamaan paljon aiempaa pidempiä jälkiä ja nyt viime aikoina kulmatkin ovat alkaneet taas löytyä aiempaa tarkemmin. Kuono nousee kyllä vielä hieman, mutta mun täytyy aikalailla tasapainoilla, jotten pidätä Ihkun menoa liikaa. Se on edelleen hirveän herkkä sen suhteen. Riista on aiheuttanut huomattavasti aiempaa vähemmän ongelmia. Eilenkin fasaaniperhe lähti lentoon n. 5 m päässä jäljestä... Ihku kyllä reagoi ja kiihtyi, mutta ei lähtenyt metsästämään vaan yritti jatkaa jäljestämistä. Vaikeuksia oli kyllä keskittymisen kanssa, mutta jotenkin ihmeesti koira selvisi tilanteen yli. Muru!
Tottiksessa olemme hioneet evl-liikkeitä eteenpäin ja nyt vihdoista viimein liikkeet alkavat näyttää oikeilta. Suurimmat haasteet ovat seuraamisen sivuttaisetäisyys, jota mun on jotenkin kauhean vaikea saada työstettyä, ja kokonaisuuden keston kasvattaminen, mutta aiemmat hankaluudet, kuten tunnari-ongelmat näyttävät ratkenneen. Myös merkiltä ruutuun meno alkaa sujua jouhevasti ja ohjatun noudon kuviot ovat viimeistä yhdistämistä vaille valmiit. Ihku tekee nyt siis hyvää työtä lähietäisyyksiltä eli n. 1,5m merkille ja tästä kapuloille toinen samanlainen. Myös pitkällä matkalla yhden kapulan nouto merkin kautta alkaa sujua. En ole vielä tohtinut rakentaa liikettä ihan loppuun, sillä en halua koiran epäonnistuvan valitsemistehtävässä, jotta se ei vaikuttaisi noudon vauhtiin, joka on nyt edes jonkinlaisella mallilla. Hitaasti siis hyvä tulee! :)
Muuten olen työstänyt koiran käytöstä oikein rutkasti. Ystäväni Reija ja Onni olivat lapsineen kylässä ja Ihkua siedätettiin todenteolla 3- ja 5-v apureiden toimesta. Kyllä Ihkua edelleen pelottaa ihan hirveästi, mutta se pystyi ottamaan molemmilta likoilta ruokaa kädestä ja antoi eilen jopa Sannin hieman silittää itseään. Tänään se pystyi tekemään ohjatun noudon lähitreeniä niin, että likat olivat "irti" pari metriä meidän takanamme... Tästä on nyt hyvä jatkaa!
Riistan suhteen vastaehdollistaminen alkaa näkyä siinä, että varikset eivät enää hirveästi hetkauta Ihkua ja oravienkin merkitys näyttää vähentyneen. Koirahoitolareissun jälkeen vastaantulevien koirien ohitus on taas hiukan hankalampaa, mutta uskon, että tämäkin palautuu pian aiemmalle tasolle. Eilen metsässä tuli vieras irtioleva uroskoira vastaan ja mä pystyin muokkaamaan omaa käytöstäni tämän suhteen!!! Hyvä minä! Seisoin hihna löysällä ja huikkasin koiran omistajille rauhallisella äänellä, että kohta tulee tappelu, jos ette ota koiraanne kiinni. Koira tuli Ihkun eteen, tilanne oli kuin hidastetusta elokuvasta, molemmat seisoivat ja nostivat häntäänsä, Ihku hiukan murahti ja niinpä vieras uros lähti hyökkäykseen. Puutuin asiaan vasta tässä vaiheessa estämällä Ihkua hyökkäämästä vastaan ja huutamalla kohtuullisen kovaa... ja onneksi toisen koiran omistaja sai siinä kohden omansa pois tilanteesta. Ihku rauhoittui tosi nopeasti namittamalla ja pääsimme taas jatkamaan matkaa. Mun syke oli kyllä aika pitkään koholla, mutta jipii! Nyt mä pystyin toimimaan ilman, että itse provosoin tilanteen päälle!!! Oppii sitä näköjään vanhempanakin!!!
Loppukesänkauden tavoitteena on nyt edelleen tuo peruskäyttäytymisen muokkaus ja rupean nyt käymään Ihkun kanssa myös koepaikoilla, jotta saan noissa tilanteissa rentoutta esiin. Jatkamme sitten taas leikkitreeneihin jahka tuo vieraisiin tilanteisiin tottuminen sen taas sallii. Tokon treenaus jatkuu pienimuotoisena siinä sivussa, kunnes jälkikausi loppuu. Jäljellä yritän pitää maltin mukana ja kehittää hommaa eteenpäin pienin askelin. Kiire ei ole.
Oman elämäni suhteen haasteet jatkuvat myös mukavissa merkeissä. Syyskuun alussa pääsen NLP-I-kurssille! Lisäksi olen päättänyt verestää ruotsinkieltäni jahka saan kummipojalta nuo ruotsin lukiokirjat lainaan. Kivaa! Ja nyt sen uskallan kirjoittaa näin julkisestikin, että marraskuussa meille muuttaa ehkä pieni working kelpie -pentunen!!! Jännää! Marraskuuhun on toki vielä aikaa ja kaikkea mahdollista voi vielä tapahtua, mutta nyt pentuhommelit ovat sentään siirtyneet jo toteutuksen alkuvaiheisiin ja pelkkä haaveilu on taakse jäänyttä elämää! :)
Ihku on jäljestänyt ja FH2 on edelleenkin tavoitteissamme - koepaikka näyttää vain olevan kiven alla, joten todennäköisesti startti siirtyy ensi keväälle. Pääsemme kuitenkin pk-tuomarikollegion arvioivien silmien alle syyskuussa ja se on superhienoa! Kiitos tästä mahdollisuudesta jo etukäteen Outille!!!
Ihkun jälki on kyllä kehittynyt, se pystyy ajamaan paljon aiempaa pidempiä jälkiä ja nyt viime aikoina kulmatkin ovat alkaneet taas löytyä aiempaa tarkemmin. Kuono nousee kyllä vielä hieman, mutta mun täytyy aikalailla tasapainoilla, jotten pidätä Ihkun menoa liikaa. Se on edelleen hirveän herkkä sen suhteen. Riista on aiheuttanut huomattavasti aiempaa vähemmän ongelmia. Eilenkin fasaaniperhe lähti lentoon n. 5 m päässä jäljestä... Ihku kyllä reagoi ja kiihtyi, mutta ei lähtenyt metsästämään vaan yritti jatkaa jäljestämistä. Vaikeuksia oli kyllä keskittymisen kanssa, mutta jotenkin ihmeesti koira selvisi tilanteen yli. Muru!
Tottiksessa olemme hioneet evl-liikkeitä eteenpäin ja nyt vihdoista viimein liikkeet alkavat näyttää oikeilta. Suurimmat haasteet ovat seuraamisen sivuttaisetäisyys, jota mun on jotenkin kauhean vaikea saada työstettyä, ja kokonaisuuden keston kasvattaminen, mutta aiemmat hankaluudet, kuten tunnari-ongelmat näyttävät ratkenneen. Myös merkiltä ruutuun meno alkaa sujua jouhevasti ja ohjatun noudon kuviot ovat viimeistä yhdistämistä vaille valmiit. Ihku tekee nyt siis hyvää työtä lähietäisyyksiltä eli n. 1,5m merkille ja tästä kapuloille toinen samanlainen. Myös pitkällä matkalla yhden kapulan nouto merkin kautta alkaa sujua. En ole vielä tohtinut rakentaa liikettä ihan loppuun, sillä en halua koiran epäonnistuvan valitsemistehtävässä, jotta se ei vaikuttaisi noudon vauhtiin, joka on nyt edes jonkinlaisella mallilla. Hitaasti siis hyvä tulee! :)
Muuten olen työstänyt koiran käytöstä oikein rutkasti. Ystäväni Reija ja Onni olivat lapsineen kylässä ja Ihkua siedätettiin todenteolla 3- ja 5-v apureiden toimesta. Kyllä Ihkua edelleen pelottaa ihan hirveästi, mutta se pystyi ottamaan molemmilta likoilta ruokaa kädestä ja antoi eilen jopa Sannin hieman silittää itseään. Tänään se pystyi tekemään ohjatun noudon lähitreeniä niin, että likat olivat "irti" pari metriä meidän takanamme... Tästä on nyt hyvä jatkaa!
Riistan suhteen vastaehdollistaminen alkaa näkyä siinä, että varikset eivät enää hirveästi hetkauta Ihkua ja oravienkin merkitys näyttää vähentyneen. Koirahoitolareissun jälkeen vastaantulevien koirien ohitus on taas hiukan hankalampaa, mutta uskon, että tämäkin palautuu pian aiemmalle tasolle. Eilen metsässä tuli vieras irtioleva uroskoira vastaan ja mä pystyin muokkaamaan omaa käytöstäni tämän suhteen!!! Hyvä minä! Seisoin hihna löysällä ja huikkasin koiran omistajille rauhallisella äänellä, että kohta tulee tappelu, jos ette ota koiraanne kiinni. Koira tuli Ihkun eteen, tilanne oli kuin hidastetusta elokuvasta, molemmat seisoivat ja nostivat häntäänsä, Ihku hiukan murahti ja niinpä vieras uros lähti hyökkäykseen. Puutuin asiaan vasta tässä vaiheessa estämällä Ihkua hyökkäämästä vastaan ja huutamalla kohtuullisen kovaa... ja onneksi toisen koiran omistaja sai siinä kohden omansa pois tilanteesta. Ihku rauhoittui tosi nopeasti namittamalla ja pääsimme taas jatkamaan matkaa. Mun syke oli kyllä aika pitkään koholla, mutta jipii! Nyt mä pystyin toimimaan ilman, että itse provosoin tilanteen päälle!!! Oppii sitä näköjään vanhempanakin!!!
Loppukesänkauden tavoitteena on nyt edelleen tuo peruskäyttäytymisen muokkaus ja rupean nyt käymään Ihkun kanssa myös koepaikoilla, jotta saan noissa tilanteissa rentoutta esiin. Jatkamme sitten taas leikkitreeneihin jahka tuo vieraisiin tilanteisiin tottuminen sen taas sallii. Tokon treenaus jatkuu pienimuotoisena siinä sivussa, kunnes jälkikausi loppuu. Jäljellä yritän pitää maltin mukana ja kehittää hommaa eteenpäin pienin askelin. Kiire ei ole.
Oman elämäni suhteen haasteet jatkuvat myös mukavissa merkeissä. Syyskuun alussa pääsen NLP-I-kurssille! Lisäksi olen päättänyt verestää ruotsinkieltäni jahka saan kummipojalta nuo ruotsin lukiokirjat lainaan. Kivaa! Ja nyt sen uskallan kirjoittaa näin julkisestikin, että marraskuussa meille muuttaa ehkä pieni working kelpie -pentunen!!! Jännää! Marraskuuhun on toki vielä aikaa ja kaikkea mahdollista voi vielä tapahtua, mutta nyt pentuhommelit ovat sentään siirtyneet jo toteutuksen alkuvaiheisiin ja pelkkä haaveilu on taakse jäänyttä elämää! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)