Edellisen postaukseni taustalla ollut maanrakoistuminen ei onneksi jatkunut enää viikonlopun ylitse... Elämä nyt vain on tällaista - ainakin, jos luonne on kiivas ja hermorakenne heikko! :) Ja mulla on molemmat. :)
Ollaan treenailtu Fredden kanssa kaikenlaista häiriöhommaa ja tokoilua. Ollaan ikäänkuin edettykin, mutta pikkuaskelin pikkuaskelin vain. Tärkeimmät aika hyvin läpityöstetyt asiat ovat autoonmeno ja kuunteleminen treenipaikalla. Autoon menoa on harjoiteltu lähes aina auton ohi kuljettaessa ja tänään koira tuli ihan vapaaehtoisesti paikalleen vaikka tottistreeni loppui. Tuo on ollut Fredden mielestä ehdottomasti kamalin vaihe, jolloin autoon joutuu, mutta nyt se kipitti kiltisti perässäni eikä yrittänytkään kiertää auton toiselle puolen tai jumittua kentän keskelle.
Olen myös jotenkin saanut muokattua omaa aivotoimintaani niin, että pystyn reagoimaan aiempaa nopeammin, jos Fredde rupeaa skannaamaan vahvisteita ympäristöstään mun sijaani. Ja tänään treeneissä se oli itse asiassa tosi kivasti kuulolla.
Nyt pitäisi pikaisesti rakentaa kestoa kaikkeen toimintaan ja parantaa makupalapalkkauksen laatua. Koira pitäisi saada saalistamaan ruokaansa ja pyrkimään sille aktiivisemmin. Siinäpä tämän ehtoon treeniä!
Ihku on lähinnä jäljestänyt, mutta voi hyvänen aika, kuinka se onkaan HYVÄ! En olisi ikinä uskonut, että se kehittyy ja oppii noin hienoksi!!! Nyt mä en edes odota koepaikkoja, kun olen vain niin onnellinen, että koira jäljestää noin hyvin. Tänään se teki 2000 askeleen (1,43 km) jäljen, joka oli 3h vanha. Kaikki muu sujui kuin tanssi, ainoastaan esineilmaisut ovat nyt tahmeita. Niitäpä treenaammekin sitten seuraavaksi! Ihku meni kaikki kulmat ihan sairaan hienosti - se tuli piikeissä mua vastaan n. 3 m sivusta ja vilkaisi vain mua hieman ihmeissään ensimmäisellä kerralla. Seuraavat piikit se jatkoi mun ohitseni ilman ihmettelyä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että koira on oppinut suorittamaan kulmat ilman mun liinatukeani ja se tekee ne itse asiassa tosi hienosti! Ihanaa!!! Muru!
Treenaus on siis aikas ihanaa aina välillä. Pettymysten sietäminen on vain ajoittain hieman vaikeaa ja niitähän tulee, kun luonne on hieman ylioptimistinen... :) Olen siis pöljä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti