Piirinmestikset & suuria ajatuksia ja myös käytännön toimia vahvisteiden & rankaisujen suhteen

Kiirettä on pitänyt, kun en ole ehtinyt blogia päivittämään… Toisaalta olen priorisoinut ja tehnyt kaikkea kivaa ja tämän päivitys ei ehkä kuitenkaan ole se tärkein asia elämässä...

Fredde kisasi Pohjois-Hämeen piirinmestiksissä ja oli huimasti kehittynyt sitten kesäkuun kokeiden. Tuloksena 185p + KP ja 3. sija. Onnenkantamoisena pääsimme ensimmäiseen paikkamakuuryhmään, sillä toisesta Fredde ei olisi selvinnyt, kun kolme koiraa karkasi rivistöstä ja kaksi niistä vielä hieman matsasikin… Meillä oli ihan pitelemistä siellä kehän laidalla, kun pikkumies olisi halunnut osallistua kahakkaan… Mutta koe meni siis kivasti. Edelleen häiriöt haittaavat kovasti, mutta nyt selvisimme kokonaisuudesta ilman yhtään protestihaukkua!!! Jee! 

https://www.youtube.com/watch?v=NG3XQsRqg84

Kuvasta kiitos Pauliina Havolle!

Sitten viime päivityksen olemme osallistuneet sekä Vappu Alatalon että Jessica Svanljungin koulutuksiin että kahdesti Oili Huotarin valmennukseen. Kaikissa noissa olemme läpikäyneet kuuntelua ja miettineet kuinka saisin Fredden vastaamaan yrityksellä virheeseen. 

Alkuun testasin passiivisuutta eli annoin Fredden vain haukkua ja odotin sen hiljenemistä. Jo muutamassa päivässä tämä tie oli läpikäyty, sillä vaikka koira alkuun näytti vastaavan hyvin, niin jo kolmantena päivänä haukkuminen lisääntyi eksponentiaalisesti ja testi oli ihan pakko lopettaa oman henkisen hyvinvoinnin takia. ;)

Seuraavaksi testasin rauhallista mutta välitöntä koiran raahausta pois kentältä. Tämäkin alkoi sujua ihan kivasti, mutta mulla on vaikeuksia kriteerin pidossa, sillä treenin keskeytys tällä tavalla toimii rankaisuna myös minulle, kun on pakko pitää paussia… Silloin, kun treenaan Ihkua ja Freddeä vuorotellen, homma toimii kuitenkin aika kivasti ja F myös vastaa siihen.

Viimeiseksi olen testannut ihan suoraa puuttumista jo ensimmäiseen koiran mokaan niin, että kiellän sitä ja käyn korjaamassa pannasta heti, jos ensimmäinen kielto ei aiheuta sopivaa reaktiota. Käytännössä olen työstänyt tätä läpi kaukokäskyissä, sillä niissä kriteerin hallinta itselleni (maahan-istu-vaihdoissa) on aika selkeä ja on helppo olla mustavalkoinen. Tilanne on hiukan kinkkinen, sillä en haluaisin käyttää oppimisteorian valossa positiivista rankaisua sen sisältämien sivuvaikutusten takia, mutta jotain on tehtävä, jottei tuo kaikesta mahdollisesta palkkiintuva koirani saisi määrätä marssin tahtia!!! Sehän todellakin tuntuu palkittuvan ihan kaikesta, joten vahvisteen poistaminen ei ole ihan yksinkertaista. Fredde valitsee vain seuraavan asian minkä kokee vahvisteena ja jumpittelee edelleen… ;)

Viime yönä asia kristalloitui hieman mielessäni. Tärkeintä on siis muistaa, että vahvisteet luovat käytöksen, rangaistukset vain vähentävät sitä. Jos haluan päästä palkitsemaan koiraa mahdollisimman paljon, minun on mahdollisimman nopeasti päästävä tilanteeseen, jossa estän ei-toivotut vahvisteet. Jos koira ei tee kunnon istumista, sen voisi olettaa palkittuvan ympäristön katselemisesta ja paikallaan laiskana makaamisesta enemmän kuin minun tarjoamastani vahvisteesta, jonka edellytyksenä on lihasten käyttö ja istumaan pomppaaminen. Jotta pääsisin haluamaani päämäärään eli vahvistamaan haluamaani toimintaa, minun on poistettava ympäristön katselun ja laiskana makaamisen mahdollisuus. Ja avot! Nyt tullaan siihen, miksi pannasta tarttuminen näyttää toimivan! Sillä saan poistettua molemmat em. asiat, jotka ovat koiran mielestä kivoja, jolloin koiralle jää mahdollisuus tehdä minun toivomani asia, joka tässä tapauksessa muuttuu kannattavaksi koiran silmissä, sillä siitä seuraa kuitenkin vahviste. J Ok. On totta, että pannasta tarttuminen voidaan käsittää myös positiivisena rankaisuna, mutta koira on se, joka asian määrittää. Jotta kyseessä olisi mahdollisimman pitkälle palkkion menetys (eli negatiivinen rankaisu), treenaan muissa tilanteissa paljon pannasta tarttumista ja vahvistan tässä kohden sitä, että koira antaa siihen tarttua ja oikeastaan jopa painaa kättäni vasten, jotta tarttuisin siihen!

Olen yrittänyt puuttua koiran toimintaan mahdollisimman nätisti, mutta se on ihan tosi vaikeaa silloin, kun en ole itse ihan varma kuinka olisi parasta toimia. Nyt asiat tuntuvat taas ihan todella paljon selkeämmiltä! Wow! Aika ihanaa! Nyt odotan vain innoissani, mitä arvoisat pohdiskelijakaverini Riitta & Riikka ovat mieltä ajatuksistani… ;) En ole ehtinyt näitä vielä kelleen jakaa.

Muuten treenit jatkuvat. Kaket, luoksarin stoppi & tunnari ovat olleet viime aikoina kuvioissa ja uusien asioiden treenaus on ollut kyllä tosi kivaa. Ja nyt se onnistuukin, kun tuo muu yhteistyö on hiljalleen lähetenyt toimimaan.