Kevättalvi 2015 ja Fredde TK2

Helmi- ja maaliskuukin ovat menneet pian, mutta me on opiskeltu ja opittu paljon!

Kävimme koirattomalla talvilomalla tammi-helmikuun vaihteessa ja ajatusten päästyä irti rutiineista, monet asiat tuntuivat loksahtelevan paikoilleen. Loman jälkeen Fredde oli täynnä tulta ja tappuraa vietettyään omaa lomaansa koirahoitolassa. Ensimmäisen viikon se oli lähdössä vain kuuta kiertävälle radalle, mutta kerrankin annoin sen olla sellainen kuin se on. Tarjoilin sille vain palloa purtavaksi ja lähetin sitä treeneissä juoksemaan, kunnes liiat virrat oli päästetty pihalle. Tähän menikin sitten aikaa lähes viikko. Varsinaista treeniä ei voinut edes kuvitella tekevänsä.

Ensimmäinen henkinen romahdus tuli reilun viikon kuluttua, kun lähdin pyörremyrsky-Fredden kanssa Oilin tsemppiryhmän treeneihin ja sain suoraa palautetta asioiden laadusta. Oi, että se jysähti! Minä niin mieleni pahoitin tiputtuani pilvilinnoistani… Mutta! Tällä kertaa en suostunut vaipumaan epätoivoon, vaan otin itseäni niskasta kiinni ja kuuntelin yksityiskohtaisen palautteen mitään väistämättä ja päätin, että me nousemme tästä! Olen sentään päässyt asemaan, jossa ihmiset antavat suoraa palautetta ilman kainosteluja! Ihmiset oikeasti ja aidosti pyrkivät auttamaan! Siitä olen kyllä kiitollinen, vaikka itse palautteen sisältö ei aina mieltä lämmitäkään… Mutta onnistuttuani ulkoistamaan itseni palautteen suhteen, pystyin kerrankin näkemään jotain syvempää, mitä en ole aiemmin nähnyt. Ja näen edelleen maailman näillä laseilla, vaikka tapahtumasta on jo pian 1,5 kk.

Ulkoistin siis jotenkin tunteeni koko koirankoulutuksesta. Olen objektiivisempi kuin aiemmin ja sen myötä hommat ovat alkaneet toimia. Ei tokikaan koko aikaa, mutta ihan eri mittakaavoissa kuin aiemmin. Olen vähentänyt turhaa treenaamista ja treenannut vain, kun minulla on oikeasti jonkinlainen suunnitelma, minkä avulla pääsen eteenpäin. Olen arjessa kiristänyt kriteerieni pitoa ja ottanut käänteisen houkuttelun käyttöön niin koirakohtaamisissa kuin missä tahansa muissakin tilanteissa, joissa näen Fredden jännittyvän ja nostavan irokeesia pystyyn. Ja kas asiat toimivat! Myös Ihku on rennompi kaikissa ohituksissa ja tänään se jopa katseli haukkumatta, kun kiimainen jänöpoika yritti flirttailla kissan kanssa… (olisittepa nähneet sen kissan ilmeen! J)

14.3. kävin myös Ilkka Stenin tuomaroimassa kokeessa Fredden kanssa ja kaikki sujui kuin unelma (ainakin näin jälkikäteen!). Koira oli mukanani koko pitkän päivän (aamulla oli karsinnat, joissa olin liikkurina) ja vaikka vieras halli oli täynnä vieraita koiria (lähes 80 osallistujaa alemman luokan kokeissa, 3 kehää  ja tuomaria!), niin Fredde oli vain niin hieno! Olimme koesuorituksen aika lailla samassa kuplassa ja koko suorituksen aikana tapahtui vain ihan muutama pieni herpaantuminen. Tuloksena 193 p. kp, 2. sija ja titteli TK2. Ja yhteisvaikutelma täysi 10! Ja oikeasti me ansaittiin se!

Fredde TK2 

Nyt olemme taas hetken tauolla varsinaisesta toko-treenauksesta, mutta sen sijaan olen keskittynyt perusteisiin eli tällä hetkellä ohjelmistossa leluista luopumista ja perusasennon tarjoamista, kake-jumppaa, kierron harjoittelua & sheippaamista, missä projektina opettaa Freddelle ymmärrys takajaloista. Puolipallo tyynyt alkaa jo löytyä parin päivän treenaamisen seurauksena ja fokus työntekoon on kasvanut joka treenikerralla. Olen vihdoista viimein tajunnut (tässäkin!!!) antaa koiralle aikaa miettiä ja sisäistää, ja kas sehän tajuaa!

Aivan pelkkää iloittelua elämä ei ole ollut, sillä koirien keskinäiset välit alkoivat kiristyä tuossa helmikuun loppupuolella ja tilanne kärjistyi reilu viikko sitten, kun koirat yrittivät ottaa autossa yhteen väliaidan läpi! Jostain pulpahti mieleeni ajatus testata kipulääkkeen tehoa Ihkuun ja uskomatonta… vielä samana iltana mun karvakaverini aloittivat peuhaamisen keskenään ja tuota iloittelua on jatkunut, kunhan muistan lääkitä poroista. Varsinaista syytä Ihkun kipuiluun ei ole löytynyt, mutta jotain mättöä on lavoissa ja etuliikkeissä. Kipulääkkeillä homma näyttää nyt kuitenkin olevan kunnossa ja tilanne on seurannan alla. Toivotaan, että vaiva väistyy ja pääsemme pian eroon lääkityksistä. Jos näin ei tapahdu, siirrymme seuraavaan lääkekokeiluun…

Olen kiitollinen maailman ihanimmista koirista! Olen niin onnellinen, kun ystäväni Riitta valittiin TOKO:n MM-edustusjoukkueeseen! Olen kiitollinen ihanista treenikavereista, jotka viitsivät ja jaksavat neuvoa minua, vaikka tie onkin välillä pitkä ja kivinen!!! 

Luopuminen on päivän sana! WIN – What’s Important Now? Keskity oleelliseen positiviisen haasteen kautta!