Kennellegret!!!

Kävimme Fredden kanssa viime viikolla kasvattajan luona Tanspot-paimennusleirillä Ruotsissa. Det var jättekul!!!! Paikalla oli Fredden 2 veljeä ja 3 sisarta sekä 1 velipuoli Mitchens kennelistä. Perjantaina myös iskä-Leo kävi näyttämässä, kuinka homma sujuu, kun sen osaa. Kouluttajana toimi Karin Söderberg, joka oli kyllä aivan loistava! Nyt mä aloin tajuta jotain siitä, mihin paimentamisen kouluttaminen perustuu!!! Ja hyvin operanttia oli tämäkin!!!

Matka oli pitkä, mutta vaivan arvoinen; lautalla Tukholmaan, sieltä autolla Göteborgiin ja siitä Maria Winbergin luokse ja sama reissu sitten tietty takaisin. Onneksi hyvä ystäväni lähti seurakseni Göteborgiin ja takaisin, joten matka sujui rattoisasti.

Fredde käyttäytyi hienosti laivalla. Ei pöhkimistä eikä mitään sellaista levottomuutta, mitä olin pelännyt. Jopa laivan "hiekkalaatikolla" käyminen sujui kuin vanhalta tekijältä - poju teki jopa tyttöpissit sinne, sillä sopivaa tolppaa laatikossa ei ollut. Ja muualle sivistynyt koiruus ei ensimmäisen pienen huomautuksen jälkeen edes yrittänyt merkata. :) Ja automatkatkin sujuivat ilman ongelmia.

Leiripäivät olivat pitkiä, mutta antoisia. Sain seurata upeita suorituksia vanhemmilta koirilta ja olla samalla aitiopaikalla sisarusten suoritusten suhteen. Freddellä oli kolme settiä sekä torstaina että perjantaina ja vielä kaksi pikaista lauantaiaamuna, kun Maria sai ylipuhuttua meidät lammasaitaukseen vielä ennen kotimatkalle lähtöä. Paimentaminen on kivaa ja Fredde oli superhieno!!! Ja mä sain todella hyvät neuvot siihen, kuinka jatkaa harjoituksia Suomessa!

Leirin parasta antia oli kuitenkin se, että huomasin, kuinka hieno pikkukoira onkaan. Vaikka sisaruksetkin oli hienoja, niin Fredde on kyllä niin vaan paras mulle! Onhan sen kiihkeydessä omat haasteensa, mutta eiköhän me niistä selvitä. Paimentaminen ja muiden touhujen seuraaminen auttoivat mua myös jäsentelemään ajatuksiani ja sen seurauksena olo huojentui melkoisesti. Esim. aamulenkeillä Fredde tuli joka kerran loistavasti luokse ja lopetti jopa pikkutipien jahtaamisen, kun vain kerran kerroin sille, mitä mieltä olen moisesta tavasta. Kaikki alkois sujua niin sutjakkaasti, notta ei ole todellista! Ja ihan oikeasti elämä on jatkunut myös kotosalla sama virne naamalla.

Kiitos Maria tästä huikeasta mahdollisuudesta! Ensi vuonna sitten toivottavasti uudestaan!

FH2 Tuulenkuun Kato Moon Ihku

Ihku osallistui 3.9. Riihimäen Seudun Kennelkerhon järjestämään Erikoisjälki 2 – kokeeseen, missä tuomarina toimi Tero Oravasaari. Osallistujia oli huikeat kolme kappaletta, mutta meininki oli sitäkin mukavampi! Kiitos järjestäjille, jäljen tekijöille, tuomarille ja kaikille mukana olleille!!!

Ihkulle arvottiin kolmas jälki, joten pääsin seuraamaan muiden jälkiä rauhassa ennen omaa vuoroani. Käytössä oli aika pitkällä ruoholla oleva rehupelto, pelto oli todella rauhallisessa paikassa ja ilma aivan loistava. Oli lämmin, muttei kuuma. Tuuli hiukan, muttei kauheasti.

Jouduin hieman odottelemaan vuoroani, sillä edelliset jäljestäjät olivat nopsia ja niin minäkin siirtyessäni pellon laidalle odottamaan. Ihku oli loistavassa vireessä. Se haukkui hiukan jollekin linnulle, mutta alkoi sitten keskittyä hyvin minuun ja oli varsin riehakas. Juosten pellollen kättelyt & esittelyt ja sitten jäljelle, mihin lähetin Ihkun seisomasta n. metrin päästä paalulta.

Lähtö oli superhyvä. Ensimmäisessä suorassa ei ollut tuomarinkaan mielestä mitään huomauttamista! J Esineilmaisu oli hidas, ja se taisi kuitenkin olla paras ilmaisuista. Ne olivat siis todella hitaita, mutta aina esine löytyi etutassujen välistä tai vierestä ja asento oli joka kerralla suora. Ja mikä parasta - mä annoin koiran tehdä työn itse, en yhtään vaikuttanut siihen hihnalla, odotin vain! Pari kertaa Ihku karkasi jäljelle ennen lupaa, joten niihin on myös kiinnitettävä huomiota.

Itse jälki sai kaikin puolin tyydyttävän arvosanan, sillä pysähdyksiä tuli paljon ja pitkästä ruohosta johtuen koira jäljesti aika ilmavasti. Jälkikäteen kuulin, että pellolla oli ollut peura juuri ennen jäljestämistä, joten minun silmiini tuo selittää Ihkun pysähtelyt ja tuulen haistelut, vaikka tuomari tulkitsikin ne avun pyytämiseksi minulta. Apuja Ihku pyysi lähinnä viimeisellä suoralla, joka oli todella piiiitkä!!! Se oli varmaan 300m ja mullakin alkoi usko loppua… ;) Mutta me selvittiin!!!! Ihku ilmaisi viimeisenkin esineen ja lähti mallikkaasti jatkamaan jälkeä, mihin tuomari totesi, että koe muuten oli jo siinä. Kulmat menivät hyvin. Koira työskenteli niillä paremmin kuin suorilla ja löysi ne kaikki ilman oikeastaan minkäänlaista ongelmaa. Tyylipisteitä tippui tosin nenän nostelusta, mutta mä olin tosi tyytyväinen siihen, että nyt koira on oppinut tekemään työn itse, ilman minkäänlaista liinatukea tms.

Voi riemua! Aivan sairaan hienoa! Me tehtiin se! Saatiin 75p ja nyt Ihku on nyt maailman ensimmäinen lapinporokoira, joka on saanut koulutustunnuksen FH2!!!!  Se on siis Maailmanmestari!!!

Suurimmat kiitokset Outille opetuksesta, mutta myös kaikille niille, jotka ovat auttaneet meitä jälkiä tehden eli Annukalle, Sarille, Marikalle, Riitalle, Mikolle ja Tinille.