Siedätystä häiriöihin, Susan Garrett'n Recallers 4.0 ja Ihku-murheita

Jessican viimekuisen koulutuksen jälkeen Fredden mörkökausi (sen koko elämäon ollut jonkinlaista mörkökautta...) syventyi. Treeneissä en voinut tehdä oikein mitään, sillä pennun keskittyminen hajaantui joka suuntaan eikä se fokusoinut minuun haluamallani tavalla. Tämän vuoksi olemme treenanneet paljon paljon perusteita eli leikkiä ja erilaisia kontaktin vahvistamisia.

Osallistuin myös Susan Garrett'n Recallers 4.0 nettikurssille ja ensimmäinen varsinainen treeniviikko on takana. En ole kuitenkaan pitänyt kiirettä asioiden kanssa, sillä kurssin esitehtävissäkin on vielä hiomista ja yritän saada hommat tehdyksi ilman, että kiirehdin. Esitehtävistä nimenomaan pantaantarrtumisleikki ja häkkileikit ovat tehneet muhun vaikutuksen.
Häkkihommia olen tehnyt koirien kanssa jnkv aikaisemminkin, mutta nyt olen saanut muodostettua siihen leikkiteeman ja se on kivaa! Koirat ovat ihan onnesta soikeana, kun pääsevät hommiin.
Pantaleikki oli minulle ihan uusi tuttavuus ja sen anti alkaa jo näkyä. Koirat heiluttavat häntäänsä, kun tartun niiden niskavilloihin ja minun stressitasoni myös ns. tositilanteissa on laskenut. Se oli yllättävä havainto, mutta eläimiähän tässä ollaan ja klassista ehdollistumista tapahtuu molemmin puolin.

Yritän keskittyä päivittäin huomaamaan, mitä kaikkea koirani ovat oppineet. Fredde alkaa olla jo aika hieno yksittäisten autojen kanssa, Teiskontien vieressä autovilinä vielä hiukan sekoittaa pienen päätä. Ihmiset ja lapset aiheuttavat enää harvoin haukkumista ja puskissa olevat kummituksetkin ovat vähentyneet. Vastaantulevat koirat ovat yllättäin ongelma, sillä penneli on tietenkin oppinut Ihkulta huonoja toimintamalleja... Mutta niidenkin kanssa on selvitty ihan kohtuudella, kun rupesin kiinnittämään huomiotani enemmän Ihkuun. Ihku on koirista se, joka useimmiten reagoi ensimmäisenä vastaantulijoihin. Jos huomaan tämän ja reagoin heti eli käännyn ympäri ja rauhoitan koiraa nameilla, selviämme usein tilanteesta niin, että pentu ei ehdi huolestua lainkaan vaan tyytyy namitarjoiluun ilman tunnekuohua ja pienen paluumatkan jälkeen olemme päässeet takaisin alkuperäiseen suuntaan. Kuulostaa vaivalloiselta, mutta asioilla on puolensa. Stressitason matalana pysyminen on kuitenkin niin mukavaa, että mieluusti mutkailen hieman matkalla ja annan itsestäni idiootin kuvan. :)

Ihku on aiheuttanut hiukan huolta viime aikoina. Fredde törmäsi siihen tässä kertaalleen niin, että sattui ja koko porokoira oli aivan jäykkänä ja yritti seistä vain vasemman puoleisilla jaloillaan. Kun menin katsomaan tilannetta, sain todella uhkaavan murinan osakseni. Koskea ei juurikaan saanut... Onneksi selvisimme säikähdyksellä, sillä ilmeisesti tärähdys vain oli niin kova, ettei koira kyennyt ensin liikkumaan. Mutta kyllähän tuo pisti miettimään, kuinka Ihkua voi ikinä hoitaa, jos sille sattuu mitään tai se sairastuu.... Jotain siinä on hiukan vialla, sillä eilen se makoili olkkarin lattialla ja sitten yhtäkkiä juoksi ylös hurjasti älähtäen ja taas ilme oli sellainen, että päätin pysyä etäämmällä... ohjasin vain koiran ulos, minne se yhtäkkiä halusi mennäkin. Ikävää, kun toinen ei anna yhtään auttaa, jos sattuu johonkin, mutta Ihkun elämä nyt vain on hiukan erilaista kuin normikoirien...

Jessican koulutus :)

Kävimme Annukan kanssa maanantaina Sipoossa Jessica Svanljungin yksityisopissa. Nyt on kyllä saatu maailman parasta koulutustietoa roppakaupalla! Jessican ja Christan tyyli kouluttaa on mielestäni hyvin samantyyppinen ja kun lauantaina keskityin Ihkuun, niin nyt oli Fredden vuoro.

Fredrik-pieni aloitti teputtelemalla treenikentän ympäri. Poju tarjosi hienosti seuraamista paluumatkalla eikä uusi halli tuntunut juuri missään. Varsinaisen treenin aloitimme pienellä kosketuskeppisessiolla ja sitten keskityimme perusasentoon sekä seuraamiseen. Fredde keskittyi kivasti ja saimme paljon pieniä vinkkejä asioiden työstämiseen eteenpäin.

Kakkossessiossa keskustelimme alkuun Fredden noudon haasteellisuudesta ja tuon ajan penneli sai leikkiä itsekseen kaniwuban kanssa. Yllättäin se kirmasi alkuun hullun lailla pitkin kenttää, mutta aikas pian se tuli ja alkoi tyrkytellä lelua mulle. Nyt täytyy siis vain huomioda, että lelun saanti toimii pennulle hyvänä palkkiona ja kyllä se palautus sieltä muodostuu, kun en lähde tilannetta liikaa härkkimään. J Noutoajattelun lisäksi testasimme luoksareita ja nyt Fredde kesti hyvin myös luoksarin, jossa Jessica piti sitä kiinni ja minä hetsasin menomatkalla. Vauhti oli hyvä ja pensku täysin äänetön!

Aivan lopuksi otin vielä lyhyen session kera Ihkun. Olin kyllä superepäreilu koiralle, sillä toin sen vain kentälle, eikä se saanut yhtään tutustua tilanteeseen. Siitä huolimatta se teki hienosti merkin ja ruudun Jessican superkirjavalla matolla ja seuraaminenkin oli olosuhteisiin nähden hyvää. Mutta tilanne oli kyllä aivan liian vaikea Ihkulle. Tällaisia en saa jatkossa pikkuiselle tehdä!!! Ihkulle pitää olla kiva, sillä se on ressu ihan ihmeissään näistä "uusista" koulutustuulista.

Päivä oli todella antoisa! Kyllä kannatti. Kiitos Jessica hyvistä neuvoista ja Annukalle superkiitos mukavasta matkaseurasta!

Maaliskuussa sitten katsotaan, onko homma yhtään edistynyt.

Syvyyksistä nousuun - bipolaarista elämää!

Vajosin Ihkun kanssa jälleen kerran epätoivon syövereihin tekohengitettyäni sitä yhdet valkkutreenit läpi... Mun maailmani on aina välillä tosi musta... Ja vaikka tämä on tapahtunut tosi monta kertaa, se tulee näköjään tapahtumaan yhä uudestaan ja uudestaan! ;)

Jeps. Mä vaan hermostuin niin kovasti koiran piittaamattomuudesta ja kaikki kärjistyi, kun se lenkillä suhasi nenä maassa haistellen narttujen merkkejä. Sain siis primitiivikohtauksen ja meni ainakin 4 päivää ennen kuin sain koostettua ajatukseni uudestaan. Siinä Ihku oli paljon kotona - en viitsinyt ottaa sitä kuin välttämättömille lenkeille, sillä tiedän kyllä, ettei koira voi ymmärtää mun raivoani. Sari sai kuunnella vuodatustani ja varmaan muutama muu muukin sai tuta hermorakenteeni repeilystä... Kiitos kaikille tilannetta seuraamaan joutuneille!

Loppuviimeksi pääsin tasapainoon ja nyt elämä sujuu taas aika harmonisesti. Ihku näyttää palautuneen, vaikka toki se on edelleen aikas herkkä, jos yhtään tiuskaisen sen suuntaan... edes vahingossa... Mutta nykyinen toimintamallimme on päivitetty lähinnä nuuskuttelun suhteen niin, että Ihku saa kyllä haistella, mutta hajuista on luovuttava heti, kun sanon "irti". Yritän siis vain olla mustavalkoisempi ja toisaalta atrkempi sen suhteen, etten anna koiran upota liikaa hajuihin. Jos se kiinnostuu hajuista liikaa mun makuuni, jatkamme lenkkiä vallan haistelematta, kunnes koira on taas kuulolla.

Treeneissä olen ottanut absoluuttisen nolla-linjan haistelun suhteen eli treeni alkaa ja loppuu, kun tulemme kentälle/poistumme sieltä ja sinä aikana nenä ei laskeudu maahan kertaakaan. Okei. Ryhmäpaikallaoloissa en voi tuhota muiden paikkamakuuta, mutta kaikessa muussa yritän pitää koiruutta niin tarkasti silmällä, ettei se yksinkertaisesti onnistu haistelemaan mitään.

Näillä eväillä on menty viime perjantaista asti ja hyvin on homma sujunut!

Fredde on ollut hieman sivussa. Sen kanssa on vain menty ja tehty tavallisia asioita. Sain vihdoin videoitua hieman sen seuraamista... katsotaan saanko pätkää tänne ikinä... Tykkään pikkukoirasta ihan sikana! Eikä se ole enää ihan pieni, sillä viime perjantaina se painoi jo 12,7 kg!!!

Ulkotreenikausi korkattu!!!!

Tällä viikolla olen korkannut ulkotreenikauden! Ihanaa! Fredde on kasvanut niin, ettei se jäädy heti omaa vuoroaan odotellessaan ja toisaalta sen kärsivällisyys on myös kasvanut niin, ettei se räjähdä innosta ja odottamisen turhaumasta. Okei. Muutaman kerran olen joutunut hieman kieltämään sitä, mutta pääosin penneli on odottanut ihan hiljaisena omaa vuoroaan. Toki Ihkun treenisessiot ovat olleet lyhyitä ja aluksi tehtiin ihan lähellä Freddeä. Nyt ollaan kuitenkin tehty Ihkun kanssa jo ohjattua noutoa ja vauhtipalkkauksia ja hyvin F pysyy nahoissaan. Luulen, että pahin asia on se, kun minä etenen pennun mielestä liian kauas…

Ensimmäiset ulkotreenit tein niin, että heittelin penskulle nameja ja Ihkulle palloa. Omalla vuorollaan pensku saa tehdä asioita kytkettynä, sillä sen pinna ei ulkona riitä kuitenkaan keskittymään harjoituksiin aivan täpöllä. Näin voin poistaa kilpailevat ärsykkeet ja pääsen oikeasti vahvistamaan yhdessä tekemistä ilman konflikteja.

Fredde aloitti treenit istumisilla ja maahanmenoilla, mutta huomasin heti, että ulkona moinen harjoitus on liian vaativaa. Muutaman testauksen jälkeen näyttää treenimoodi löytyneen. Teemme vinkupalloleikkiä ja kosketuskeppiä ja mikäli nämä sujuvat, myös muita harjoituksia. Eilen huomasin, että Freddellä oli hieman vaikeuksia luopua vingusta leikin jälkeen, joten senkin osuutta on kuitenkin tarkoin säädeltävä. Varsinaisena harjoituksena teimme istumisen ja maahanmenon erottelua ja hyvinhän tuo alkaa sujua.

Ihkun kanssa ulkotreeniteemana on ollut siis seuraamisen ja sen eri osien vahvistaminen sekä ohjattu nouto. On ihana nähdä kuinka hommat etenevät! Nyt oikean ja vasemman erottelu on vahvistunut ja eilen koira meni pomppuloikkaa merkille, mikä on siis loistavaa, kun kyse on Ihkusta! Sehän ei ole maailman nopein, mutta tehdessään pomppuloikkaa, se on todella innoissaan! Muru…

Joulua ja pikkumurheita...

Joulu tuli ja meni. Kerrankin hösäsin joulua vain ihan pari päivää ennakolta – elin siis ehkä hieman aiempaa enemmän hetkessä! Sen seurauksena tosin lahjat jäivät pääosin ostamatta, mutta laskin, että maailmassa on jo niin paljon kaikkea, ettei se enää mun pikkuostoksistani kummemmaksi muutu… Jos menetin jonkun ystävän lahjattomuuteni takia, niin se oli varmaan sitten tarkoitettu siten ;).

Koiratkaan eivät saaneet lahjoja muuta kuin siskoltani possunkorvat! Ja nekin annettiin jo ennakolta…

Joulua juhlistettiin kuitenkin useampana päivänä, joten kyllä sitä touhua riitti! Ensin juhlittiin mun lähisuvun kesken, sitten käytiin anoppilassa ja sitten aattona kemuteltiin ystävien kera… Mutta mikä tärkeintä – joulupäivänä ja tapanina mä lepäsin ja mietin mihin olen taas elämäni kanssa kiirehtimässä! Lenkkeilin koirien kanssa ja niiden treenauksessa keskityin oleelliseen eli asenteeseen. Lukaisin myös Hagströmin Från valp till stjärna-kirjasta oleellisimmat harjoitukset ja kirjasin ylös mitä Freddeliinin kanssa kannattaa seuraavan tehdä. Samalla huomasin, että monet Ihkun toimintatavat ovat ihan minun sille opettamiani… Mm. seuraamisessa hidastelu tulee ihan siitä, että minä aina pysähdyn palkkauksessa, jolloin pysähtyminen ikäänkuin linkittyy liikkeen loppuun! Ja ihan vastaavasti olen opettanut koiralle jääviin hitaan tekniikan… Voi mua! J

Fredden koulutuslistaan tuli lähes 40 eri kohtaa, joita kaikkia täytyisi hiljalleen rakentaa… enkä saanut nouto-osuutta edes mukaan tähän! No aikaahan on! Oleellisinta nyt on oikean tunnetilan ja sitoutumisen rakentaminen treeneihin ja jokapäiväisen elämän harjoittelu… Sitä samaahan teen edelleenkin myös Ihkun kanssa eli harjoittelua koko elämä!

Autojen jahtaus yltyi joulun tienoilla jo pienoiseksi ongelmaksi, vaikka olen yrittänyt huomioida Fredden toiminnan koko ajan. Se väijyi vastaantulevia autoja ja siirtyi litteänä niiden perään… Aina en ehdi namittaa koiraa ennen kuin auto jo tulee, ja silloin homma menee helposti plörinäksi. Pääosin olen kuitenkin onnistunut keskittynyt asiaan ja namittelemaan pentua kontaktista paljon jo ennen kuin ensimmäistäkään autoa näkyy. Olemme käyneet ihan varta vasten autoja katsomassa Teiskontien vierellä ja homma on tuottanut tulosta – eilen väijymistä ei ilmennyt lainkaan!

Toinen käytännön ongelmaksi muodostunut asia on ollut pikkukoiran reaktiivisuus ympäristöönsä. Ymmärrän kyllä pennun puhkumisen outojen asioiden suhteen, mutta ajoittain Fredde näyttää palkittuvat hälytyksestään niin, ettei se palaudu enää vaan jää vain karvat pystyssä louskuttamaan kaikelle mahdolliselle. Huaah! Haluaisin kouluttaa koirani mahdollisimman pitkälle positiivisesti vahvistaen, mutta näissä tilanteissa olen ollut aika voimaton pelkin positiivisin avuin, kun tilanteesta ei pääse poiskaan, Eilen hermostuin pennulle todenteolla ja otin tiukan ravistusotteen elukkaan. Sittemmin lyhyt "Ei" on riittänyt lakkauttamaan orastavan rähinän. Tämän jälkeen olen sitten vahvistanut positiivisesti oikeaa toimintaa… Ikävää, mutta hysteriaan ei näytä auttavan pelkkä positiivisuus – kierre on katkaistava, ennen kuin se yltyy mahdottomaksi!

Kotona yksinolo on kolmas ongelmakohta. Homma sujui jo ihan hyvin, kun koirat olivat alakerran huoneessa, mutta Fredde on tehokkaasti oppinut pakenemaan aitauksestaan ja aitaus siirrettiin nyt joulun alta yläkertaan yökyläilijöiden vuoksi… Tänään koirat suljettiin siis kiireessä kylppäriin, ja päivällä töiden jälkeen saan todella miettiä, kuinka ratkaista tämä pieni ongelma… ellei Ihku hermostu ja listi pentua jo päivän aikana… En haluaisi antaa  koirien riehua aivan vapaasti, mutta pentu ei kestä olla yksin ilman Ihkua… Tai kyllä se kestää, mutta huuto on kamala ja naapurit hermostuu pian. Jep jep. Pentu muistuttaa Uldaa tässäkin… onneksi muut muistuttavat asiat ovat positiivisia!!!

Pieniä huolia ja murheita siis, mutta pääosin elämä on ihanaa ja pentu on todellinen helmi! Voi, kun osaisin aina nauttia siitä ja kaikesta muustakin täysin siemauksin! Eilen kuulin, että Fredden emolla Megillä oli diagnosoitu AIHA! Meg-rukka taistelee nyt elämästään, mutta toivon todella, että se selviää! Onneksi ko. tauti ei ole tiettävästi perinnöllinen… Mutta pentuja Megille ei enää tule, sillä pennutus voi lisätä riskiä uudelleensairastamiseen. 

----- Ei selvinnyt Meg ei... Näin tuli Freddestä orpo...  

Ihkun evl 2. palkinto ja 3. viikko pennun elämää

Ihku osallistui tänään 2. evl-kokeeseensa Tamskin tallilla ja saldoksi 251p/2. palkinto. Olen niin onnellinen pienestä porosestani! <3. Kiitos tuomari Ralf Björklundille, liikkuri Johanna Nybergille, pääjärkkäri Mimoza Vierikolle, muille järjestäjille ja kanssakisaajille!

Koe sujui hyvässä vireessä.
Paikkaistuminen 10
Paikkamakuu 9 - liikutti tassuja ja haisteli alussa.
Seuraaminen 9 - WOW! Käännökset olivat väljiä ja mä juoksin ilmeisesti hirven lailla uusissa talvipopoissani, mutta koira oli hieno muuten! <3 Evl:n seuraamisesta 9 on mun mielestä sairaan siistiä!
Zetari 9
Luoksari 5 - Käsimerkki pysäytykseen aiheutti jälleen kerran kenguruhyppyjä...
Ruutu 6 - Ihku nousi seisomaan liikkurin kutsumiskäskystä! Jihuuuu! Mä olen saanut todella muutettua sen asenteen tuohon odottamiseen! :)
Ohjattu 9 - Numero on parempi  kuin totuus... Koiralla  ei ollut aikomustakaan mennä merkille, mutta koska se juoksi tarpeeksi läheltä merkkiä, onnistuin pysäyttämään sen 2 m säteen sisäpuolelle...
Metalli 7,5 - Ravas ja osui esteeseen paluussa
Tunnari 8,5 - Koira onnistui pyöräyttään kapulaa paluussa niin, että näytti siltä kuin olisi purrut kapulaa... Vahonkoja sattuu.
Kaket 7,5 - Ihku ei keskittynyt alkuun kunnolla, eikä noussut sitten seisomaan kuin vasta toka käskyllä. Nousi siis ensin istumaan. Mutta koira ei varsinaisesti jumittanut, mistä olin todella onnellinen!!!!

Jesh! Suuria mörköjä on voitettu! Asenne sekä koiralla että mulla alkaa kestää hiljalleen. Nyt vain lisää hyvää treeniä ja maaliskuussa sitten seuraava yritys. :) Pupu! <3

Fredden kolmas viikko meillä on sujunut kivasti. Se kehittyy valtavasti koko ajan  ja koiruuksista on tullut tosi hyvät kaverit! Hieman olen ollut huolissani Fredden voimallisesta reagoinnista saalisärsykkeiden suhteen, mutta olemme pohtineet asiaa Sarin kanssa ja soitin myös Rajamäen Jaanalle ja uskon, että asia saadaan kyllä kuosiin. Toimintasuunnitelmana on ennakointi, niin että vastaehdollistan koiraa kiihdyttäviin tilanteisiin. Lisäksi vahvistan lähellä olo -leikkiä niissä tilanteissa, kun koira painelee ohitseni. Pääosinhan Fredde kulkee n. 1-2 m säteellä takanani, mutta välillä se ohittaa minut ja usein silloin ilmoittelee haukkumalla kokemistaan uhista. Nyt olen pysähtynyt, kun pentu kirmaa ohitseni ja vahvistanut kontaktia, kun se on sitä tarjonnut kääntyen samalla takaisin lähtösuuntaan. Jos Fredde on syöksynyt eteenpäin hälyyttääkseen lauman, olen vain kylmän rauhallisesti lähtenyt palaamaan takaisin ja odottanut, että pörhäkkä pentu on kipittänyt luokseni huomattuaan taustajoukkojen katoamisen. Tätä olen sitten vahvistanut ja olen huomannut heti, että Fredde ei tee enää kahta hälytystä samasta asiasta vaan jää nyt kannoilleni tilannetta tarkkailemaan - ja on siis hiljaa. Asia siis etenee haluamaani suuntaan!

Treenihallien suhteen päätin, että opetan pennulle nyt ensin kunnon kontaktin ja leikin autosta ulostuloon ja siirrymme hiljalleen kohti hallia. En kuitenkaan yritä edes päästä halliin sisään, ennen kuin voin olla varma, että pentu onnistuu sille suunnittelemassani yksinkertaisessa ja lyhyessä tehtävässä. Kiihtymisen torjuntaa siis onnistumisten ja ohjauksen kautta, ei niinkään hillumisen kieltämistä avulla, sillä haluan, että pentu oppii mielentilan säätelyn itse. Jep. Ihanaa, kun tästäkin on nyt toimintasuunnitelma. Kiitos Jaana ajatusten avauksesta!

Kotitreeneissä Fredde on oppinut lisää perusteita. Nyt se osaa jo hieman seistä, istua ja maata ja kaikkiin näihin on otettu myös kestoa ainakin kertaalleen. Perusasento ja seuraamisen paikka alkavat löytyä kivasti. käsi- ja kosketuskeppi-targettia olen vahvistanut, mutta tassutarget on hetken pannassa, jotta saan lelun palautuksen luotettavammaksi. Nythän Fredde ottaa lätkän suuhunsa, jos palkkaan sitä namilla, ja toisaalta lelupalkka ei toimi, sillä penne tuo lelut kuitenkin hiukan nihkeästi. Toki voisin miettiä kaakelin käyttöä kuten näin Elinan tekevän... Leikin sääntöjä ollaan vahvisteltu myös. Nyt Fredde kestää jo kohtuullisesti häiriöpalloa narupalloleikin yhteydessä ja stimuluskontrollin alkeet ta i -leikkiin on aloitettu. Olen myös noudattanut laihaa Ikean råttaa namivaihdolla ja tämän Fredde tuntuu tajuavan. Somaa!

Aloitin viikko sitten työt ja Fredde on oppinut hienosti kotiin jäämisen. Tänään se oli jopa 4 h ihan yksin ilman Ihkua, kun oli tuo koe. Ja hyvin meni. Pentu oli rauhallinen, mutta onnellinen, kun palattiin reissusta!

Aika rientää - Fredde 8 -10 viikkoa

Mun pentuloma loppuu huomenna, mikä on ihan hyvä juttu. Olen stressannut aika lailla sitä, miten selviän pikku pentuni kanssa ja vaikka kaikki onkin sujunut hyvin, alan seota hiljalleen! Työnteon tuoma järjestys on siis varsin tervetullutta!

Toisaalta tämä kaksi viikkoa on kulunut varsin vauhdikkaasti, toisaalta aika on madellut. Mukavaa kuitenkin olla välillä hieman oman mukavuusalueensa ulkopuolella. Tärkeintä nyt kuitenkin on, että Fredde on kasvanut ja kehittynyt hienosti ja uskon, että nyt se alkaa selvitä työpäivistäni ilman jatkuvaa paapomista. Laitan koiranpojat alakertaan ja Freddelle yritän aidata oman tilan, jotta Ihkulla olisi edes jotain rauhaa. Pojat tulevat kyllä tosi hyvin juttuun, joten uskon, että kaikki sujuu hyvin.

Ensimmäisen viikon pentu nukkui ja valvoi 1-2 h sykleissä. Nyt syklin pituus on kasvanut n. 4 tuntiin. Samalla pennun voimat ovat kasvaneet ja nyt se jaksaa jo lenkkeilläkin ihan kivasti. Tarjoan sille kuitenkin kantoapua vielä herkästi, jottei pienet jalat kulu turhaan. Pää näyttää välillä vievän enemmän kuin kintut jaksaa.

Fredde tekee vain harvoin pissoja tai tuhdimpiakaan tuotteita sisälle. Vahingot ovat pitkälti minun huolimattomuuttani tai sitten yksinoloon (eli alakerran koirasiirtolaan) liittyviä.

Pentu on kaikkinensa tosi ihana! Se on iloinen, reipas, leikkii mieluusti ja kiipeilee syliin. Ruoka maistaa hyvin ja oppimista ja edistymistä tapahtuu joka päivä! Perjantaina se ei osannut olla vielä rauhassa omassa pentuaitauksessaan, kun treenasin Ihkua, mutta tänään se odotti omaa vuoroaan jo ihan tyynesti. Lahkeiden pureminen jäi pois, kun Jannen ohjeiden mukaan namitin koiria kiihdytystilanteissa. Näin pennun mielenkiintoa on saatu suunnattua pois myös muista liikkuvista kohteista, kuten pyöristä ja juoksijoista. Tänään lattian moppaus oli kuitenkin herralle liikaa, ja jotta siivous olisi mitenkään sujunut, pentu piti eristää koirasiirtolaan vallan kokonaan..

Ulkona olen yrittänyt vahvistaa pennun spontaania kontaktia ilman houkuttelua. Näissä on vielä vahvistamisen varaa ja runsaasti. Osin kontaktin vahvistamista hankaloittaa se, että Fredde kulkee mieluusti mun kannoillani, enkä mä näe sitä silloin ilman, että rupean pyörimään ympyrää... Lisäksi olemme harjoitelleet kutsusta tapahtuvaa luoksetuloa ja ihan paria kertaa lukuun ottamatta nämä ovat sujuneet. Kun Fredde ensimmäisen kerran jätti tulematta, kännyin kannoillani ja "hylkäsin" pennun - sen jälkeen luoksetulot ovat kyllä maittaneet! Tarkkuutta on vaatinut se, etten vahingossakaan tartu pentuun sen tullessa luokse ja toisaalta se, että palkkaan se tarpeeksi tykö, jotta kiinniottaminen onnistuu ilman kurottelua. Nopeasti nämäkin ovat parantuneet, kun olen kiinnittänyt asioihin huomiota. Pennun kanssa on NIIN paljon asioita, joita pitää huomioida. Olen yrittänyt hokea mielessäni: "Vahvista!!! Älä houkuttele!" ja kaippa se alkaa upota hiljalleen...

Ulkona olemme lisäksi leikkineet lähes joka lenkillä. Tämän osuutta pitäisi kasvattaa kuitenkin vielä. Mä vajoon niin helposti pelkkään namitusmoodiin, että on parempi olla tarkkana tässä.

Sisällä olen sheipannut pennulle uusia pieniä taitoja. Se oppii nopeasti ja täytyisi taas suunnitella, mitä opetan seuraavaksi, jotten jää paikalle junnaamaan. Tärkeimpiä asioita ovat olleet tuo rauhoittuminen ja odottaminen Ihkun tehdessä, kontakti, erilaiset targetit, leikkinouto, erilaisten leikkien säännöt ja irroitus leluista. Perjantaina aloitin ja tänään sain valmiiksi perusasennon laatikon avulla sheipaten. Hauska uusi temppu minullekin! Sisällä mun pitäisi ehdottomasti ottaa kello käyttöön, jotta saisin rajattua harjoitukset tarpeeksi lyhyiksi ja onnistuisin koukuttamaan koiran naksutteluun. Nyt se on päässyt törkeän monesti itse lopettamaan homman ennen mua... Se lieneekin siis yksi seuraavista teemoista!

Ihku ja Fredde ovat nyt siis oikein hyvää pataa. Ipana pomottaa hiukan, mutta Fredde osaa hienosti vastata höykkyytykseen ja pääosin pojat leikkivät oikein rennosti keskenään. Elvis ei vain kauheasti pidä sisällä riehumisesta; kokee varmaan olonsa jotenkin uhatuksi, kun kaksi hullua koiraa meuhkaa ja reuhaa. Sitäkin olen nyt yrittänyt huomioida parhaani mukaan...

Joo. Hirveästi on tapahtunut. Tässä muutama kuva vielä. Niitä olen ottanut surkean vähän surkeista ilmoista johtuen, mutta elämä on...

Fredden jäljet

Olen tehnyt Freddelle pari alkeisruutua jäljestykseen. Lähes jokapäiväinen sade on haitannut huomattavasti uuden lajin aloittamista!

Eilen Outi ohjasi meitä jälleen pikaisesti. Tein 1 x 1 m ruudun, jossa paalu ja kaikki, nameja paalulle ja vasemmalle suoralle painottuen. Sitten penneli ruutuun syömään ja hienosti se havaitsi rajat ja pysyi ruudun sisällä! <3 Kiitos Outi neuvoista taas!!!

Illalla tein uusintaruudun, mutta silloin pensku ajautui ruudusta ulos. Nappasin sen syliini ja se sitten siitä harjoituksesta. Tänään aamulla 5. ruutu ja tämä sujui jälleen mallikkaasti eli pensku tuli rajoille, mutta korjasi aina itsenäisesti ruudun sisään! Hyvä Fredde!

Huomenna teen ehkä jo suorakaiteen, ja sitten siirrymme kolmioon ja sen kautta jälkisuoraan! Voin, kun tulisi sateettomia aamuja, jotta voisin tehdä näitä pieniä alkeisjälkiä!

Ihkun 1. EVL-koe!

Eilen Ihku korkkasi vihdoista viimein evl:n. Maneesikoe järjestettiin Mäntässä ja tuomarina toimi Ossi Harjula.

Koe oli minun kannaltani menestys, vaikka pistesaldo oikeutti hädintuskin 3. tulokseen. Onnistuin olemaan rento ja tekemään asioita oikeasti yhdessä koiran kanssa. Yleisö, tuomari ja liikkuri unohtuivat kokonaan, siellä olimme vain me - minä ja Ihku! <3 Haasteet muodostuivat pitkälti maneesin pohjasta ja ikävistä sattumuksista, joihin toki vaikuttaa vielä riittämätön varmuus liikkeiden oikean suoritustavan suhteen.

Eli paikallaoloista Ihku sai 10p molemmista ja oli ilmeisesti pitänyt myös tassunsa paikoillaan, sillä sen edessä maassa ei ollut ylimääräisiä jälkiä! Hienoa! Ja sekä kehäänmeno että sieltä poistuminen tapahtuivat ihan rennosti.

Yksilöliikkeet suoritettiin kahdessa osassa. Seuraamisesta 8. Kaavio oli pitkä ja alusta hieman hankala - olin todella tyytyväinen tähän! Zetari 7, sillä siinä seuraaminen oli huonoa ja varmistin viimeisenä tulevan istumisen.   Luoksetulosta 0! Ihku teki jälleen kerran kiihdytyksen stoppimerkin kohdalla ja maasta viimeisen pätkän luoksetuloon tarvittiin vielä kaksi käskyä. Auuuuh! Mitä ihmettä mä teen ton stopin kanssa! :) Mutta oikeasti - mua vain nauratti! Tästä ruutu, josta saimme 9,5p, jotain pientä siinä, mutta olin tosi tyytyväinen.

Kakkososuuteen lähdimme jälleen hyvissä tunnelmissa. Ohjatusta saimme 7, vaikka oman arvosteluni mukaan sen olisi pitänyt olla 0. Ihku takertui katseellaan "vasemman" puoleiseen kapulaan, vaikka meille olikin arvottu toinen suunta. Se lähti käskystä vauhdilla suoraan noutoon, mutta tiukalla "up"-käskyllä sain kuin sainkin pysäsytettyä sen merkin ympyrän sisäpuolelle. Siitä käskyjä "oikealle" ainakin 3 ja yksi ylimääräinen pysäytys - ja jotenkin ihmeellä Ihku nouti halutun kapulan! Mutta... omasta mielestsään se teki väärin, ja sen ilme lätsähti täysin tämän jälkeen... Metallista saimme sitten sen 0. Ihku ei edes yrittänyt nostaa kapulaa. Kehuin sen siitä huolimatta ja yritin tsempata koiraa parhaani mukaan. Tunnarista saimme sitten sääli-6p. Lähtö oli loistava, valinta ok, mutta paluussa koira tiputti kapulan kolmesti ja lopulta noukin sen maasta ja pyysin koiran sivulle edestä seisomasta. Kehuin sen kuitenkin edelleen ja yritin hieman nostattaa viimeisiin kakeihin. Näistä 6p eli istumiseen tarvittiin 3 käskyä, sen jälkeen loput vaihdot mallikkaasti ja liikkumatta. Mutta koira-ressu oli kyllä aivan liiska...

Onneksi Ihku piristyi huomattavasti saatuaan lampaankylkeä kehän ulkopuolella. Olin oikeasti todella tyytyväinen pieneen koiraani! Ohjatun noudon aiheuttama litistyminen oli tosi harmillista, mutta harjoitellaan lisää vaan!

Loppusaldo siis 196p/3.palkinto.

Kilpailukirjojen palautuksessa ja palkintojenjaossa olin Fredden kanssa. Taputukset paremmin menestyneille olivat Freddelle kuitenkin hieman liikaa ja se alkoi kiljua ja riehua sylissäni. Onneksi namit olivat lähellä ja sain siirryttyä hieman kauemmaksi tilanteesta - kyllä pentu siinä sitten rauhoittuikin. Mutta on se reaktiivinen!

Kävimme hieman treenaamassa kehässä luokkien välissä - hiukan kontaktin vahvistamista "pyytämisestä", peruutuksessa seuraamista ja ystävällisen liikkurin avustamana luoksetulo, joka oli superhieno! Hienosti penne odotti kiljumatta ja tuli aivan täysillä luokse leikkimään. :) On se vaan hieno!!! <3

Kotosalla metsälenkillä Ihku oli palautunut hyvin kokeesta ja se haastoi mua leikkiin onnellisena! Ihanaa! Mulla on kaksi maailman hienointa koiraa! Ja olen aiemmin saanut elää kahden yhtä hienon koiran kanssa! Mikä onni! <3

Oman mielentilani hallinnan suhteen kiitän Katri Syväristä ja Esa Ikosta loistavasta ohjauksesta NLP-kurssilla. Toki mielentilan hallinta on prosessi, jota saan opiskella koko ikäni, mutta kurssin aikana ja sen jälkeen se on edennyt aimo harppauksella eteenpäin!

Fredde tuli kotiin

Lauantaina 10.11. hain pienen Fredde-pennun kotio. Päivä oli pitkä - heräsin jo 03.15 ehtiäkseni bussilla Helsinkiin, sieltä lentäen Göteborgiin ja vuokra-autolla Väröbackaan. Väröbackassa vietimme kiireettömän päivän Marian kanssa ja lopulta keräsin Fredden kassiin ja lähdin paluumatkalle. Kotona 00.45 kera pennun,  jota ei yllättäin väsyttänyt yhtään, vaikka uusi emäntä oli ihan sippi.

Sunnuntaina penneli alkoi opiskella talon tapoja ja minä pennun tapoja. Päivä oli seesteisen rauhallinen, ei yhtään pissaa sisään ja kaikki sujui kuin leikki. Elvis tosin oli aivan raivona uuden tulokkaan johdosta... se muriseen edelleenkin, mutta ei enää yhtä leijonamaisesti ja sähinäkin on vähentynyt jo murto-osaan sunnuntain konsertosta. Juuri kissasta johtuen Fredde on joutunut heti Dr. Sophia Yinin oppien kohteeksi. Se on siis sisällä kiinni ja koko ajan tarkkailun alaisena, vain kopassaan se saa olla ilman mun haukan silmäni tuijotusta. Ja tämä on toiminut hyvin. Pentu ei juurikaan noteeraa sähisevää kissaa, ja toisaalta kissa ei pääse löylyttämään pentua. Ja mukavana oiheistuotteena olen saanut nauttia lähes sisäsiististä pennusta; kaikki vahingot ovat olleet minun virhearviointejani ja olen nähnyt joka kerta, kun  pentu pissii sisälle. Vahinkoja ei siis löydy sohvien alta eikä paikkoja hajoa huomaamatta.

Ihku on ollut alusta saakka kiinnostunut penskusta, mutta hiukan sitä risoo, kun Fredden itseluottamus on kasvanut ja pentu tulee ajoittain liikaa iholle... Mutta aika nätisti se on pentua ojentanut ja hyvin toinen sen uskoo. Parina alkupäivänä Ihku tosi näytti siirtyvän porokoiramaiseen passiivisuuteen minun suhteeni, mutta olen puuttunut tähän heti ja nyt vanha Ihku alkaa palata takaisin. Lenkeillä olen siis vaatinut koiralta kontaktia, jotta kulkisimme eteenpäin ja sisällä olen tehnyt yhteiskoulutuksia koirille, joiden tarkoituksena on siis Ihkun aktivoiminen ja toisaalta pennun rauhoittumisen oppiminen. Pensku on siis boxissaan, mihin palkkaan sen rauhallisesta sivustaseuraamisesta, ja tämä näyttää etenevän kivasti.

Fredde on äärimmäisen aktiivinen ja nopea aikaisempiin koiriini verrattuna ja sen sheippaaminen on kyllä suuri ilo. Kolmen kokonaisen Tampere-päivän jälkeen pennulla on alkeet kauniisti pyytämiseen (so. istuu edessä lähellä ja katsoo suoraan silmiin), hihnassa kävelyyn, luopumiseen, kopassa pysymiseen ja rauhoittumiseen, yksinoloon, sisäsiisteyteen, noutoon lelulla, irroitukseen sekä namilla että lelulla, rauhoittumiseen namilla ja aktivoitumiseen lelulla, luoksetuloon, maahanmenoon, tassutargettiin, kosketuskeppiin, metalliesineeseen tarttumiseen, lelun kanssa ta i -treeniin. Mikään ei siis ole vielä valmis, mutta hienoja alkuja on jo havaittavissa. Tuosta noudosta olen niin iloinen! Kasvattajan luona Fredde vei saamansa lelut kauimpaan mahdolliseen nurkkaan, mutta nyt meillä se on aikalailla alusta saakka palauttanut leluja. Ihanaa! Ehkä yksi asia, jonka saan puoli-ilmaiseksi...

Fredde pelkää vielä pennun tavoin erilaisia uusia tilanteita, mutta se näyttää sosiaalistuvan aika nopeasti. Koirien haukkuminen agility-kentällä nostatti pienen harjasrivin pystyyn, mutta auton varashälyttimen vahinkolaukeaminen ei näyttänyt tekevän suurempaa vaikutusta penneliin - onneksi!!! Isot autot pelottavat vielä, samoin iltapimeällä on jännittävää. Mutta sosiaalistaminen on aloitettu ja sitä jatketaan mahdollisimman aktiivisesti.

Ihan helppoa tämä ei ole ollut, sillä vanhojen virheiden toistaminen on ihmiselle helpompaa kuin uusien hyvien toimintatapojen opettelu! Mutta onneksi Sari on heti silmä tarkkana oikonut mun toimintaani! Kiitos!!!! Tärkeintä tässä vaiheessa on se, että vältän houkuttelua viimeiseen saakka (parhaani mukaan) ja vahvistan vain pennun omaa aktiivisuutta! Yritän muistaa, että tuon pienen ja suloisen pennunhajuisen olennon sisällä on kuitenkin kasvava työkoira, jonka tulevan elämän vuoksi toimivien sääntöjen rakentaminen on tärkeää alusta saakka!!!! <3

Kiitos Maria ihanasta pennusta!!!!!

Kasvattajalta tuli viesti, jotta voisin valita pentuni paremmin! Tämän perusteella mun Freddeni on viherpepa eli Herra Kolmonen!

Auuuuh! Tuun hulluksi tässä odotellessa! :)

1) Röd rumpa - balanserad, leker gärna, inte så påverkad av yttre saker, tar gärna leksakerna och sticker för sig själv och leker, utforskar världen själv behöver inte mig till så mycket. Känns cool.

2) Röd nacke - trög, lite av tjuren ferdinand som sitter under sin korkek och doftar på blommorna, leker med de andra men inte lika mycket men sitter gärna och tittar men får sina ryck ibland och drar lite race, vallar gärna! Mycket lugn valp, just nu i varje fall.

3) Grön rumpa - framåt och vild, pigg och glad, följer med mig överallt, leker mycket gärna och är full fart, kampar gärna med mig, kommer alltid när man ropar, lite mera påverkad av saker som händer runt honom tror han behöver en del miljöträning för att vara helt trygg i alla miljöer.

Vad gäller följande egenskaper så rangordnar jag dem enligt följande

Leklust och intresse för att kampa, följa boll och hugga tag i den

Valp  3 (mest lektlust), 1, 2 (minst men inte ointresserad!)

Förfölja en trasa/ valla en trasa genom att smyga på den och/eller ha lite mera bågar runt den, gå smygande fram till trasan utan att hugga tag i den på en gång

Valp 2, 3, 1

Följa med mig eller efter mig, komma på inkallning

Valp 3, 1, 2

Reaktion på ljud, skramlar i plåtdörr

Ingen större skillnad, alla valpar hoppar till men kommer genast och undersöker saken 

Reaktion på andra hundar som skäller hysteriskt

Valp 3 reagerar mest, han tittar lite ängsligt runt sig och sedan lugn, ingen skillnad på de övriga två som verkar mest döva i det läget.

Matlust och ta godis från handen

Alla valpar lika matgalna

Gå på höga höjder (ca 1,2 m från marken)

Valp 3 (helt oberörd) därefter resten lika

Pentutreffit Väröbackassa

Perjantaina nousin klo. 4.00 ja suhauttelin kahdella lentokoneella ja vuokra-autolla Väröbackaan Göteborgin lähelle pentutreffeille. Päivästä tuli pitkä (kotona vasta 02.00 seuraavana yönä), mutta se oli kyllä sitäkin antoisampi. Oli ihana tutustua uuteen kasvattajaan ja oli huikeaa tuntea itsensä niin tervetulleeksi! Kiitos Maria!

Meg-äippä osottautui valloittavaksi koiraksi - olisin voinut ottaa sen mukaani oitis! Se oli liikuttavan sympaattinen, kellahti heti syliin, kun vain kumarruin pentuja katselemaan. Ja emon roolinkin se näytti handlaavan paremmin kuin hyvin. En muista, että olisin ikinä nähnyt narttua, joka noin aktiivisesti yrittää leikkiä pentujen kanssa. Toki se hiukan kurmuuttikin jotain pennuista, mutta pääosin se oli ääri kärsivällinen maitobaarin pitäjä.

Marian muut koirat eli Pinna (Megin reilun vuoden vanha tytär) ja Bobbe (3-v AK-uros) olivat myös oikein mukavasti käyttäytyviä ja Pinna oli tosi nopea! Oli kiva katsella, kun Maria tokotteli koirineen ja näytti sekä Megillä että Pinnalla myös paimennusta hieman. Siitä en tosin juurikaan ymmärrä, mutta hienoa yhteistyötähän se oli.

Sain 4 poikaa syynättäväkseni. Jätimme sinisen pojan heti pois laskuista, sillä ko. väriin voi liittyä heikko karvanlaatu ja Maria oli muutoinkin sitä mieltä, että ko. poju on liian rauhallinen toko-koiraksi, paimeneksi se sopii sitä vastoin huomattavasti paremmin.

Isona joukkiona kaikki penskut leikkivät loistavasti. Kaikki niistä tekivät omia tutkimusmatkojaan ja kaikki kävivät kiipelemässä sylissäni. Raesateen hakatessa peltikattoa pentujen meno hiukan litistyi ja hidastui hetkeksi pahimman ryöpyn aikana, mutta palautui pian ennalleen.

Sain poikaehdokkaat yksitellen mukaani satulahuoneeseen, jossa ne eivät olleet aiemmin olleet. Isot pojat (Punapepa & Viherniska) olivat itsenäisiä tutkaillessaan uutta tilaa, tulivat luokse suhteellisen ripeästi ja hiukan kiinnostuivat haistamaan paperitolloa, jonka vieritin maata pitkin eteenpäin. Sylissä ne olivat rentoja aika pikaisesti. Pienemmissä pojissa oli enemmän eroa. Viherpeppu oli kaikista epävarmin. Se jäi ovenrakoon piipittämään eikä juurikaan halunnut liikkua. Tuli kuitenkin luokseni, kun kutsuin sitä, mutta oli siinä vieressäkin kovin levoton. Paperipalloa se ei edes vilkaissut ja sylissäkin sitä tuppasi hiukan ahdistamaan. Muissa tilanteissa kyseinen pentu oli kuitenkin aivan valloittava hännän heiluttaja. Kun sen otti syliin, sen häntä paukkui niin kovaa, että ihan isolta koiralta kuulosti. :) Pienemmistä pennuista toinen eli Punaniska teputti ovelta suoraan luokseni eikä halunnut lähteä huonetta tutkailemaan. Se hiukan vilkaisi paperitolloa, mutta ei halunnut lähteä sitä tarkemmin katsomaan. Sekin pyrki syliin oitis, mutta oli kokonaisuudessaan vähemmän ahdistunut kuin Viherpepa.

Juttelimme Marian kanssa vielä pitkät tovit kaikkien poikien nukkuessa jaloissamme samaisessa satulahuoneessa. Kun menimme huoneeseen porukalla, pennet touhusivat keskenään eikä huoneen salaperäisyys enää vaikuttanut niihin keneenkään. Luottavaisia vesseleitä siis.

Vaikeita päätöksiä. Periaatteessa isot pojat tuntuivat ensin kaikista "parhaimmilta" pienen testini perusteella, mutta yön yli nukuttuani tulin siihen tulokseen, että jompi kumpi pikkuisista voisi kuitenkin olla se mun pentuni. Kelpiethän irtoavat tunnetusti helposti omistajastaan, mutta kontaktinpito on se haastavampi puoli. Tokokoiriksi nuo pikkuiset voisivat siis kuitenkin olla sopivampia. Ja hyvin irtoava, mutta huonosti kontaktia pitävä koirahan mulla jo on! Toisaalta arkuus on myös se Ihkun heikkous, jonka kanssa olen joutunut tekemään kovasti töitä ja se pelottaa mua. Tämän takia Punaniska taitaa olla nyt 1. sijalla, Viherpepa 2. ja isot pojat heti niiden jälkeen.

En tee päätöstä kuitenkaan yksin, sillä DNA-testien tulokset vaikuttavat vielä yhden pennunottajan päätökseen. Ja onneksi uskon, että Maria haluaa etsiä minulle parhaan mahdollisen pennun. Seuraavat 2 viikkoa näyttävät varmasti, mikä penskuista on mulle paras, ja tässä uskon kyllä Marian mielipiteeseen. Olimme niin samoilla linjoilla koirien kasvatuksesta ja koulutuksesta, että tapaaminen sujui ikään kuin vanhan ystävän näkeminen. Ihanaa! Jo nyt harmittaa, että emme asu samassa maassa.

Pennelien kuvakooste :) joka on yhtä seko kuin tekijänsä!!!!!!!

Alku

Maitobaarista saa lämpöä

Ensimmäistä kertaa ulkona picknikillä

Ollaan somia ja nopeita!

5 viikkoa!

Sisko

Sininen veli

*Mä muutan ehkä Suomeen..* <3

Matka Göteborgiin täsmentyy!

Jihuuu!

Nyt mulla on lentoliput Göteborgiin 26.10.!!! Silloin menen katselemaan pikkupenneleitä! Ihanaa!!!

Ja mikä parasta, kuulin juuri Marialta, että siellä on paimennuskoulutuspäivä juuri 26.10 eli voin ihastella penneleitä niin paljon kuin haluan ja aina välillä voin tiirailla isoja koiria hommissa! Jättekul!!!!

Penneli... :)

Meg sai siis eilen 8 tomeraa penskua: 5 poikaa ja 3 likkaa. Kaikki penskut on black&taneja. Ja sain ymmärryksen, että Maria myy mulle yhden uroksen!!! Ihanaa!

Alunperin olin vapaamielinen sukupuolen suhteen, mutta tässä viime aikoina olen ollut kallistuneena nartun kannalle. Nyt kun narttuja syntyi kuitenkin vähemmän ja niille oli enemmän ottajia, vaihdoin haluamiseni taas vapaalle ja päädyin siihen, että uros passaa mulle. Nyt mun ei tarvitse miettiä, mitä Ihkun kans tehdään ja näin tämä varmaan oikeasti sujuu helpommin. Ei siis tarvitse hermostua Ihkulle, joka menee tytöstä ihan sekaisin... Ja muutenkin varmaan ihan jees. Mä olisin halunnut sitä narttua osin varmasti sen vuoksi, että mulla on edelleen ajoittain kauhea ikävä Uldaa... Mutta ei se pensku Uldaa korvaa millään, eikä tarvitsekaan! Näin sillä on ehkä hiukan suuremmat mahdollisuudet olla oma ittensä, eikä mikään Ursulan korvike.

Ihanaa! Odotan pentusta aivan hulluna. Pieni tyhjä taulu täynnä mahdollisuuksia! Ja pennelin kutsumanimeksi tulee sitten Vinha. Ehkä hieman 50-lukun tyylistä, mutta jotenkin se kuulostaa musta hyvätä nyt.

Nyt on siis 8 viikkoa aikaa keskittyä kaikkeen muuhun kuin penneliin! Yritän oikeasti aktivoitua ruotsin opiskelussa. Ihkun jälkikausi jatkuu vielä ainakin lokakuun puoliväliin. Ja nyt mun pitäis vääntää auto ja kämppä siihen kuntoon, että pensku on tervetullut. Paljon on siis hommaa. Ja sitten pitäisi sopia se vierailu Ruotsiin pentujen ollessa 5-6 viikkoisia. Ja ihan tuo työntekokin täytyisi jotenkin hoitaa tässä ohimennen - yksi esitelmä (joka onneksi on jo tehty!) ja yksi koulutusmatka sekä normi- & lisätyöt & ainakin yksi päivystys... Huaah! Mutta teen sen mitä ehdin, ja yritän nauttia joka askeleesta!

Pentuja....

No nyt se on meneillään! Meg on synnyttänyt kolme poikaa. Mä toivon, että sieltä tulis vielä muutama, jotta mäkin saisin yhden. Huih! On niin vaikea hengittää, kun jännittää...

Mutta nyt vain odotellaan ja toivotaan parasta! :)

Ja tässä linkki kasvattajan sivuille: http://www.tanspots.se/