Aika rientää - Fredde 8 -10 viikkoa

Mun pentuloma loppuu huomenna, mikä on ihan hyvä juttu. Olen stressannut aika lailla sitä, miten selviän pikku pentuni kanssa ja vaikka kaikki onkin sujunut hyvin, alan seota hiljalleen! Työnteon tuoma järjestys on siis varsin tervetullutta!

Toisaalta tämä kaksi viikkoa on kulunut varsin vauhdikkaasti, toisaalta aika on madellut. Mukavaa kuitenkin olla välillä hieman oman mukavuusalueensa ulkopuolella. Tärkeintä nyt kuitenkin on, että Fredde on kasvanut ja kehittynyt hienosti ja uskon, että nyt se alkaa selvitä työpäivistäni ilman jatkuvaa paapomista. Laitan koiranpojat alakertaan ja Freddelle yritän aidata oman tilan, jotta Ihkulla olisi edes jotain rauhaa. Pojat tulevat kyllä tosi hyvin juttuun, joten uskon, että kaikki sujuu hyvin.

Ensimmäisen viikon pentu nukkui ja valvoi 1-2 h sykleissä. Nyt syklin pituus on kasvanut n. 4 tuntiin. Samalla pennun voimat ovat kasvaneet ja nyt se jaksaa jo lenkkeilläkin ihan kivasti. Tarjoan sille kuitenkin kantoapua vielä herkästi, jottei pienet jalat kulu turhaan. Pää näyttää välillä vievän enemmän kuin kintut jaksaa.

Fredde tekee vain harvoin pissoja tai tuhdimpiakaan tuotteita sisälle. Vahingot ovat pitkälti minun huolimattomuuttani tai sitten yksinoloon (eli alakerran koirasiirtolaan) liittyviä.

Pentu on kaikkinensa tosi ihana! Se on iloinen, reipas, leikkii mieluusti ja kiipeilee syliin. Ruoka maistaa hyvin ja oppimista ja edistymistä tapahtuu joka päivä! Perjantaina se ei osannut olla vielä rauhassa omassa pentuaitauksessaan, kun treenasin Ihkua, mutta tänään se odotti omaa vuoroaan jo ihan tyynesti. Lahkeiden pureminen jäi pois, kun Jannen ohjeiden mukaan namitin koiria kiihdytystilanteissa. Näin pennun mielenkiintoa on saatu suunnattua pois myös muista liikkuvista kohteista, kuten pyöristä ja juoksijoista. Tänään lattian moppaus oli kuitenkin herralle liikaa, ja jotta siivous olisi mitenkään sujunut, pentu piti eristää koirasiirtolaan vallan kokonaan..

Ulkona olen yrittänyt vahvistaa pennun spontaania kontaktia ilman houkuttelua. Näissä on vielä vahvistamisen varaa ja runsaasti. Osin kontaktin vahvistamista hankaloittaa se, että Fredde kulkee mieluusti mun kannoillani, enkä mä näe sitä silloin ilman, että rupean pyörimään ympyrää... Lisäksi olemme harjoitelleet kutsusta tapahtuvaa luoksetuloa ja ihan paria kertaa lukuun ottamatta nämä ovat sujuneet. Kun Fredde ensimmäisen kerran jätti tulematta, kännyin kannoillani ja "hylkäsin" pennun - sen jälkeen luoksetulot ovat kyllä maittaneet! Tarkkuutta on vaatinut se, etten vahingossakaan tartu pentuun sen tullessa luokse ja toisaalta se, että palkkaan se tarpeeksi tykö, jotta kiinniottaminen onnistuu ilman kurottelua. Nopeasti nämäkin ovat parantuneet, kun olen kiinnittänyt asioihin huomiota. Pennun kanssa on NIIN paljon asioita, joita pitää huomioida. Olen yrittänyt hokea mielessäni: "Vahvista!!! Älä houkuttele!" ja kaippa se alkaa upota hiljalleen...

Ulkona olemme lisäksi leikkineet lähes joka lenkillä. Tämän osuutta pitäisi kasvattaa kuitenkin vielä. Mä vajoon niin helposti pelkkään namitusmoodiin, että on parempi olla tarkkana tässä.

Sisällä olen sheipannut pennulle uusia pieniä taitoja. Se oppii nopeasti ja täytyisi taas suunnitella, mitä opetan seuraavaksi, jotten jää paikalle junnaamaan. Tärkeimpiä asioita ovat olleet tuo rauhoittuminen ja odottaminen Ihkun tehdessä, kontakti, erilaiset targetit, leikkinouto, erilaisten leikkien säännöt ja irroitus leluista. Perjantaina aloitin ja tänään sain valmiiksi perusasennon laatikon avulla sheipaten. Hauska uusi temppu minullekin! Sisällä mun pitäisi ehdottomasti ottaa kello käyttöön, jotta saisin rajattua harjoitukset tarpeeksi lyhyiksi ja onnistuisin koukuttamaan koiran naksutteluun. Nyt se on päässyt törkeän monesti itse lopettamaan homman ennen mua... Se lieneekin siis yksi seuraavista teemoista!

Ihku ja Fredde ovat nyt siis oikein hyvää pataa. Ipana pomottaa hiukan, mutta Fredde osaa hienosti vastata höykkyytykseen ja pääosin pojat leikkivät oikein rennosti keskenään. Elvis ei vain kauheasti pidä sisällä riehumisesta; kokee varmaan olonsa jotenkin uhatuksi, kun kaksi hullua koiraa meuhkaa ja reuhaa. Sitäkin olen nyt yrittänyt huomioida parhaani mukaan...

Joo. Hirveästi on tapahtunut. Tässä muutama kuva vielä. Niitä olen ottanut surkean vähän surkeista ilmoista johtuen, mutta elämä on...