Fredde tuli kotiin

Lauantaina 10.11. hain pienen Fredde-pennun kotio. Päivä oli pitkä - heräsin jo 03.15 ehtiäkseni bussilla Helsinkiin, sieltä lentäen Göteborgiin ja vuokra-autolla Väröbackaan. Väröbackassa vietimme kiireettömän päivän Marian kanssa ja lopulta keräsin Fredden kassiin ja lähdin paluumatkalle. Kotona 00.45 kera pennun,  jota ei yllättäin väsyttänyt yhtään, vaikka uusi emäntä oli ihan sippi.

Sunnuntaina penneli alkoi opiskella talon tapoja ja minä pennun tapoja. Päivä oli seesteisen rauhallinen, ei yhtään pissaa sisään ja kaikki sujui kuin leikki. Elvis tosin oli aivan raivona uuden tulokkaan johdosta... se muriseen edelleenkin, mutta ei enää yhtä leijonamaisesti ja sähinäkin on vähentynyt jo murto-osaan sunnuntain konsertosta. Juuri kissasta johtuen Fredde on joutunut heti Dr. Sophia Yinin oppien kohteeksi. Se on siis sisällä kiinni ja koko ajan tarkkailun alaisena, vain kopassaan se saa olla ilman mun haukan silmäni tuijotusta. Ja tämä on toiminut hyvin. Pentu ei juurikaan noteeraa sähisevää kissaa, ja toisaalta kissa ei pääse löylyttämään pentua. Ja mukavana oiheistuotteena olen saanut nauttia lähes sisäsiististä pennusta; kaikki vahingot ovat olleet minun virhearviointejani ja olen nähnyt joka kerta, kun  pentu pissii sisälle. Vahinkoja ei siis löydy sohvien alta eikä paikkoja hajoa huomaamatta.

Ihku on ollut alusta saakka kiinnostunut penskusta, mutta hiukan sitä risoo, kun Fredden itseluottamus on kasvanut ja pentu tulee ajoittain liikaa iholle... Mutta aika nätisti se on pentua ojentanut ja hyvin toinen sen uskoo. Parina alkupäivänä Ihku tosi näytti siirtyvän porokoiramaiseen passiivisuuteen minun suhteeni, mutta olen puuttunut tähän heti ja nyt vanha Ihku alkaa palata takaisin. Lenkeillä olen siis vaatinut koiralta kontaktia, jotta kulkisimme eteenpäin ja sisällä olen tehnyt yhteiskoulutuksia koirille, joiden tarkoituksena on siis Ihkun aktivoiminen ja toisaalta pennun rauhoittumisen oppiminen. Pensku on siis boxissaan, mihin palkkaan sen rauhallisesta sivustaseuraamisesta, ja tämä näyttää etenevän kivasti.

Fredde on äärimmäisen aktiivinen ja nopea aikaisempiin koiriini verrattuna ja sen sheippaaminen on kyllä suuri ilo. Kolmen kokonaisen Tampere-päivän jälkeen pennulla on alkeet kauniisti pyytämiseen (so. istuu edessä lähellä ja katsoo suoraan silmiin), hihnassa kävelyyn, luopumiseen, kopassa pysymiseen ja rauhoittumiseen, yksinoloon, sisäsiisteyteen, noutoon lelulla, irroitukseen sekä namilla että lelulla, rauhoittumiseen namilla ja aktivoitumiseen lelulla, luoksetuloon, maahanmenoon, tassutargettiin, kosketuskeppiin, metalliesineeseen tarttumiseen, lelun kanssa ta i -treeniin. Mikään ei siis ole vielä valmis, mutta hienoja alkuja on jo havaittavissa. Tuosta noudosta olen niin iloinen! Kasvattajan luona Fredde vei saamansa lelut kauimpaan mahdolliseen nurkkaan, mutta nyt meillä se on aikalailla alusta saakka palauttanut leluja. Ihanaa! Ehkä yksi asia, jonka saan puoli-ilmaiseksi...

Fredde pelkää vielä pennun tavoin erilaisia uusia tilanteita, mutta se näyttää sosiaalistuvan aika nopeasti. Koirien haukkuminen agility-kentällä nostatti pienen harjasrivin pystyyn, mutta auton varashälyttimen vahinkolaukeaminen ei näyttänyt tekevän suurempaa vaikutusta penneliin - onneksi!!! Isot autot pelottavat vielä, samoin iltapimeällä on jännittävää. Mutta sosiaalistaminen on aloitettu ja sitä jatketaan mahdollisimman aktiivisesti.

Ihan helppoa tämä ei ole ollut, sillä vanhojen virheiden toistaminen on ihmiselle helpompaa kuin uusien hyvien toimintatapojen opettelu! Mutta onneksi Sari on heti silmä tarkkana oikonut mun toimintaani! Kiitos!!!! Tärkeintä tässä vaiheessa on se, että vältän houkuttelua viimeiseen saakka (parhaani mukaan) ja vahvistan vain pennun omaa aktiivisuutta! Yritän muistaa, että tuon pienen ja suloisen pennunhajuisen olennon sisällä on kuitenkin kasvava työkoira, jonka tulevan elämän vuoksi toimivien sääntöjen rakentaminen on tärkeää alusta saakka!!!! <3

Kiitos Maria ihanasta pennusta!!!!!