Kennellegret!!!

Kävimme Fredden kanssa viime viikolla kasvattajan luona Tanspot-paimennusleirillä Ruotsissa. Det var jättekul!!!! Paikalla oli Fredden 2 veljeä ja 3 sisarta sekä 1 velipuoli Mitchens kennelistä. Perjantaina myös iskä-Leo kävi näyttämässä, kuinka homma sujuu, kun sen osaa. Kouluttajana toimi Karin Söderberg, joka oli kyllä aivan loistava! Nyt mä aloin tajuta jotain siitä, mihin paimentamisen kouluttaminen perustuu!!! Ja hyvin operanttia oli tämäkin!!!

Matka oli pitkä, mutta vaivan arvoinen; lautalla Tukholmaan, sieltä autolla Göteborgiin ja siitä Maria Winbergin luokse ja sama reissu sitten tietty takaisin. Onneksi hyvä ystäväni lähti seurakseni Göteborgiin ja takaisin, joten matka sujui rattoisasti.

Fredde käyttäytyi hienosti laivalla. Ei pöhkimistä eikä mitään sellaista levottomuutta, mitä olin pelännyt. Jopa laivan "hiekkalaatikolla" käyminen sujui kuin vanhalta tekijältä - poju teki jopa tyttöpissit sinne, sillä sopivaa tolppaa laatikossa ei ollut. Ja muualle sivistynyt koiruus ei ensimmäisen pienen huomautuksen jälkeen edes yrittänyt merkata. :) Ja automatkatkin sujuivat ilman ongelmia.

Leiripäivät olivat pitkiä, mutta antoisia. Sain seurata upeita suorituksia vanhemmilta koirilta ja olla samalla aitiopaikalla sisarusten suoritusten suhteen. Freddellä oli kolme settiä sekä torstaina että perjantaina ja vielä kaksi pikaista lauantaiaamuna, kun Maria sai ylipuhuttua meidät lammasaitaukseen vielä ennen kotimatkalle lähtöä. Paimentaminen on kivaa ja Fredde oli superhieno!!! Ja mä sain todella hyvät neuvot siihen, kuinka jatkaa harjoituksia Suomessa!

Leirin parasta antia oli kuitenkin se, että huomasin, kuinka hieno pikkukoira onkaan. Vaikka sisaruksetkin oli hienoja, niin Fredde on kyllä niin vaan paras mulle! Onhan sen kiihkeydessä omat haasteensa, mutta eiköhän me niistä selvitä. Paimentaminen ja muiden touhujen seuraaminen auttoivat mua myös jäsentelemään ajatuksiani ja sen seurauksena olo huojentui melkoisesti. Esim. aamulenkeillä Fredde tuli joka kerran loistavasti luokse ja lopetti jopa pikkutipien jahtaamisen, kun vain kerran kerroin sille, mitä mieltä olen moisesta tavasta. Kaikki alkois sujua niin sutjakkaasti, notta ei ole todellista! Ja ihan oikeasti elämä on jatkunut myös kotosalla sama virne naamalla.

Kiitos Maria tästä huikeasta mahdollisuudesta! Ensi vuonna sitten toivottavasti uudestaan!

FH2 Tuulenkuun Kato Moon Ihku

Ihku osallistui 3.9. Riihimäen Seudun Kennelkerhon järjestämään Erikoisjälki 2 – kokeeseen, missä tuomarina toimi Tero Oravasaari. Osallistujia oli huikeat kolme kappaletta, mutta meininki oli sitäkin mukavampi! Kiitos järjestäjille, jäljen tekijöille, tuomarille ja kaikille mukana olleille!!!

Ihkulle arvottiin kolmas jälki, joten pääsin seuraamaan muiden jälkiä rauhassa ennen omaa vuoroani. Käytössä oli aika pitkällä ruoholla oleva rehupelto, pelto oli todella rauhallisessa paikassa ja ilma aivan loistava. Oli lämmin, muttei kuuma. Tuuli hiukan, muttei kauheasti.

Jouduin hieman odottelemaan vuoroani, sillä edelliset jäljestäjät olivat nopsia ja niin minäkin siirtyessäni pellon laidalle odottamaan. Ihku oli loistavassa vireessä. Se haukkui hiukan jollekin linnulle, mutta alkoi sitten keskittyä hyvin minuun ja oli varsin riehakas. Juosten pellollen kättelyt & esittelyt ja sitten jäljelle, mihin lähetin Ihkun seisomasta n. metrin päästä paalulta.

Lähtö oli superhyvä. Ensimmäisessä suorassa ei ollut tuomarinkaan mielestä mitään huomauttamista! J Esineilmaisu oli hidas, ja se taisi kuitenkin olla paras ilmaisuista. Ne olivat siis todella hitaita, mutta aina esine löytyi etutassujen välistä tai vierestä ja asento oli joka kerralla suora. Ja mikä parasta - mä annoin koiran tehdä työn itse, en yhtään vaikuttanut siihen hihnalla, odotin vain! Pari kertaa Ihku karkasi jäljelle ennen lupaa, joten niihin on myös kiinnitettävä huomiota.

Itse jälki sai kaikin puolin tyydyttävän arvosanan, sillä pysähdyksiä tuli paljon ja pitkästä ruohosta johtuen koira jäljesti aika ilmavasti. Jälkikäteen kuulin, että pellolla oli ollut peura juuri ennen jäljestämistä, joten minun silmiini tuo selittää Ihkun pysähtelyt ja tuulen haistelut, vaikka tuomari tulkitsikin ne avun pyytämiseksi minulta. Apuja Ihku pyysi lähinnä viimeisellä suoralla, joka oli todella piiiitkä!!! Se oli varmaan 300m ja mullakin alkoi usko loppua… ;) Mutta me selvittiin!!!! Ihku ilmaisi viimeisenkin esineen ja lähti mallikkaasti jatkamaan jälkeä, mihin tuomari totesi, että koe muuten oli jo siinä. Kulmat menivät hyvin. Koira työskenteli niillä paremmin kuin suorilla ja löysi ne kaikki ilman oikeastaan minkäänlaista ongelmaa. Tyylipisteitä tippui tosin nenän nostelusta, mutta mä olin tosi tyytyväinen siihen, että nyt koira on oppinut tekemään työn itse, ilman minkäänlaista liinatukea tms.

Voi riemua! Aivan sairaan hienoa! Me tehtiin se! Saatiin 75p ja nyt Ihku on nyt maailman ensimmäinen lapinporokoira, joka on saanut koulutustunnuksen FH2!!!!  Se on siis Maailmanmestari!!!

Suurimmat kiitokset Outille opetuksesta, mutta myös kaikille niille, jotka ovat auttaneet meitä jälkiä tehden eli Annukalle, Sarille, Marikalle, Riitalle, Mikolle ja Tinille.

 

Kiviahon Katjan koulutus

Sunnuntaina pääsimme Fredden kanssa Katjan koulutukseen! Huippua!

Ensimmäisessä setissä pyysin Katjan mielipidettä yleisestä tekemisestämme ja reagoimisista virheisiin. Teimme demona hiukan seuruuta & luoksetuloa ja saimme hyviä ohjeita.
- Fredden kanssa taisteluleikeissä kannattaa olla hiukan varovainen, sillä koira käy tosi kuumana ja leikissä on hiukan haasteen makua. Enemmän siis lyhyttä taistelua, pallon heittoa yms. Silloin homma pysyy jotenkin hallitumpana.
- Mustavalkoisuutta vieläkin enemmän kaikkiin vihjeisiin. Ja mahdollisen toisen tehoamattoman käskyn jälkeen sitten asian näyttö ihan oikeasti. Koiralla on helpompi olo kaikin puolin, kun säännöt ovat selvät - kaikessa!
- Jos koira tekee väärin, auta esim. käsillä, mutta älä helpota varsinaista harjoitusta. Vie asiat loppuun.
- Kun koira odottaa tauolla, anna sille vaikka pallo purtavaksi, mutta maassa täytyy odottaa, kunnes toisin sanotaan.

Kakkososuudella kävin läpi noudon osia. Keksimme lauantaina Riitan kanssa, että naru kapulassa auttaa Freddeä pitämään kiinni hyvällä otteella. Kotona jalostin tätä vielä hiukan eteenpäin laittamalla paksun kuminauhan kapulaan ja avot! Nyt pito on hyvä! Tää taisi olla alunperin Mia Skogsterin koulutuksesta napattu asia. Näytin tätä  ja nopeita nostoja Katjalle ja testailimme sitten kaikkea pientä. Uutena noutorepertuaariin voisin harjoitella hetsausta nostoihin läheltä ilman kiinnipitoa ja tehdä pitkän matkan noutoja vinkupallolla, sillä siihen Fredde vastaa heti kiihdyttämällä vauhtia tappiin saakka. Hyvät vihjeet nämäkin. Nyt vain nouto kuntoon ilman sen kummempia mutteja. Ihanaa!

Katjan koulutuksesta sain paljon muitakin vinkkejä, joilla yritän työstää hommaa nyt eteenpäin. Ihanan selkeää! Ja ihanaa, kun nyt tuon "valkkukokeen" jälkeen voin oikeasti ruveta keksittymään uusien asioiden treenaukseen.

Kiitos Katja!!!

Valkkukarsinta

Viikonloppu meni haipakkaan. Oli suorastaan helpottavaa päästä maanantaina töihin... :)

Perjantaina oli Tamskin valkkuryhmän "karsintakoe". Olin valmistautunut tapahtumaan 3 viikon ajan ja uskomatonta, mutta totta, homma oli aika kivasti hanskassa. Tästä suurimmat kiitokset Talasmäen Annelle, Kivimäen Riitalle ja Selkämaan Katille, jotka ohjeistivat mua tiukasti tämän kokoonpanovaiheen ajan!!! Toki kiitokset kaikille, joiden kanssa olen saanut treenata, mutta ilman noita kolmea en olisi varmuudella saanut hommaa kasaan!

Fredde oli täysin kaistapäinen saapuessamme Eteläpuistoon. Se huusi ja mellasti, hyppi ja loikki... Huoooh! Se vain kiihtyy aivan hirveästi, kun paikalla on iso määrä vieraita koiria. Vajaan 10 koiran treeniporukka menee vielä, mutta nyt tilanne oli aika kaaoottinen. Olin kuitenkin fundeerannut jo etukäteen tavoitteitani ja asioiden keskinäisiä tärkeyksiä ja niinpä päädyin lähinnä hihittelemään pöljälle koiranpennulle. On se vaan mahoton!!!

Odottelin reilun 1,5h vuoroamme ja F oli pääosan ajasta ihan possu. Teimme pienen lämmittelytreenin Minnan auttaessa ja silloin penneli keskittyi oikein hyvin. Itse suorituskin meni oikein mukavasti. Seuruupätkä oli tosi lyhyt ja täyskäännöksessä tuli kontaktirikko, mutta muuten homma oli ok. Fredde ei edes painanut, joten viimeisen viikon treeni senkin suhteen oli tehonnut. Sosiaalinen palkkaus toimi hyvin ja siirtymä luoksetuloon oli sujuva. Luoksarin alussa koiruus ei oikein kuunnellut istumiskäskyä ja olisi lähtenyt mukaan, mutta jäihän se paikalleen toisella käskyllä. Itse luoksari oli hyvä, suora ja törmäämätön!!!, perusasentoon siirtyminen menee vielä pompulla, sillä sitä ei ole vielä opeteltu. Ja sos. palkkaus toimi taas hyvin. Laitan videon tähän huomenissa jos ehdin... Se on nyt toisella koneella.

Paikkamakuuseen meno aiheutti lieviä ongelmia, sillä Fredde keuli, kun kaikki muutkin koirat alkoivat liikkua samanaikaisesti kehään! Ratkaisin ongelman pyytämällä hullun aina maahan ja kutsumalla sen luokseni katsekontaktista. Tällä pääsimme sitten ihan sinne minne pitikin ja itse paikkamakuu sujui ihan kohtuudella. Alku- ja loppuasennot hyvin, kilometrin pituiset kuolavanat suupielissä roikkuen koira makasi 1 min 10 s, minkä jälkeen se hiukan haisteli maata ja rupesi keikkumaan lonkalta toiselle. No. Homma ei ole vielä tällaisissa häiriöissä valmis, mutta hyvässä mallissa kuitenkin! :)

Ja päästiinhän me sitten siihen tavoitteellisten treeniporukkaankin, joten kyllähän tuo "testi" sujui melkoisen hienosti.

:) Ihan kivaa taas! :)

Edellisen postaukseni taustalla ollut maanrakoistuminen ei onneksi jatkunut enää viikonlopun ylitse... Elämä nyt vain on tällaista - ainakin, jos luonne on kiivas ja hermorakenne heikko! :) Ja mulla on molemmat. :)

Ollaan treenailtu Fredden kanssa kaikenlaista häiriöhommaa ja tokoilua. Ollaan ikäänkuin edettykin, mutta pikkuaskelin pikkuaskelin vain. Tärkeimmät aika hyvin läpityöstetyt asiat ovat autoonmeno ja kuunteleminen treenipaikalla. Autoon menoa on harjoiteltu lähes aina auton ohi kuljettaessa ja tänään koira tuli ihan vapaaehtoisesti paikalleen vaikka tottistreeni loppui. Tuo on ollut Fredden mielestä ehdottomasti kamalin vaihe, jolloin autoon joutuu, mutta nyt se kipitti kiltisti perässäni eikä yrittänytkään kiertää auton toiselle puolen tai jumittua kentän keskelle.

Olen myös jotenkin saanut muokattua omaa aivotoimintaani niin, että pystyn reagoimaan aiempaa nopeammin, jos Fredde rupeaa skannaamaan vahvisteita ympäristöstään mun sijaani. Ja tänään treeneissä se oli itse asiassa tosi kivasti kuulolla.

Nyt pitäisi pikaisesti rakentaa kestoa kaikkeen toimintaan ja parantaa makupalapalkkauksen laatua. Koira pitäisi saada saalistamaan ruokaansa ja pyrkimään sille aktiivisemmin. Siinäpä tämän ehtoon treeniä!

Ihku on lähinnä jäljestänyt, mutta voi hyvänen aika, kuinka se onkaan HYVÄ! En olisi ikinä uskonut, että se kehittyy ja oppii noin hienoksi!!! Nyt mä en edes odota koepaikkoja, kun olen vain niin onnellinen, että koira jäljestää noin hyvin. Tänään se teki 2000 askeleen (1,43 km) jäljen, joka oli 3h vanha. Kaikki muu sujui kuin tanssi, ainoastaan esineilmaisut ovat nyt tahmeita. Niitäpä treenaammekin sitten seuraavaksi! Ihku meni kaikki kulmat ihan sairaan hienosti - se tuli piikeissä mua vastaan n. 3 m sivusta ja vilkaisi vain mua hieman ihmeissään ensimmäisellä kerralla. Seuraavat piikit se jatkoi mun ohitseni ilman ihmettelyä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että koira on oppinut suorittamaan kulmat ilman mun liinatukeani ja se tekee ne itse asiassa tosi hienosti! Ihanaa!!! Muru!

Treenaus on siis aikas ihanaa aina välillä. Pettymysten sietäminen on vain ajoittain hieman vaikeaa ja niitähän tulee, kun luonne on hieman ylioptimistinen... :) Olen siis pöljä!

Epätoivoista...

Tämä viikonloppu alkaa kääntyä aika katastrofaaliseksi... Yritän nyt epätoivoisesti pelastaa siitä edes jotain...

Miettimällä ja pohtimalla, vaikka sitä olen tehnyt muutenkin jo aivan liikaa. "Muuta käytöstäsi!", jos haluat muuttaa koiriesi käytöstä. Ymmärrän tämän, mutta ongelma onkin siinä, etten millään näe, mitä kohtaa mun pitäisi muuttaa?!

Huomaan muovaavani Freddestä samanlaisen paskapään, kuin mitä olen ilmeisesti ihan itse Ihkusta taikonut... Häiriöt ympäristössä ovat täysin ylitsepääsemättömiä - Ihku reagoi vetäytymällä kuoreensa, Fredde vinkuu ja kiljuu. Ihku on aina vihannut vieraita koiria, ihmiskammo on jotenkuten laantunut, Freddellä näyttää olevan vahvaa taipumusta samaan ja asiat vain vahvistuvat, vaikka luoja tietää kuinka paljon olen yrittänyt tehdä työtä asioiden suhteen!!! Mitä mä siis teen väärin? Ihmiset hyvät! Jos teillä on mitään käsitystä, kertokaa se mullekin!

Tiedän olevani epälooginen, kun hermo palaa. Yritän ja yritän hillitä itseäni sillä seurauksella, että painekattila räjähtää jossain kohden, jolloin kiljun ja huudan aivan olemattomasta... Ja vaikka näitä päiviä ei ole usein, onnistunut niiden muutamankin aikana tuhoamaan kaiken, mitä olen vaivalla sitä ennen rakentanut. Ja ymmärrän sen kyllä aivan hyvin...

Elämä koirien kanssa alkaa olla aika kamalaa. Joudun koko ajan varomaan, etteivät väärät toiminnot vahvistu enkä kuitenkaan näemmä onnistu vahvistamaan sitä mitä haluaisin. Lenkkeilen varmasti liikaa molempien koirien kanssa yhtä aikaa, minkä seurauksena en pysty 100%:sti keskittymään yhteen, mutta enpä mä saanut Ihkunkaan kanssa viime vuonna mitään ratkaistua, vaikka se oli mun ainoa koirani 10 kk... Ja kyllä mä silloinkin yritin!

Jep. Pakko vain yrittää...

Haastan itseni!

Hui!

Tamskin tokovalkkuryhmän karsintakoe kaudelle 2013-14 pidetään kolmen viikon päästä perjantaina! Eikä me olla Fredden kanssa yhtään valmiita!!!

Mutta otan tämän haasteena. Nyt on 3 viikkoa aikaa katsoa, mitä olen saanut pienelle opetettua ja mitä saan noista osasista kasattua kokoon! Jännää!

Tänään aloitimme treenaamalla tallilla Rantasen Sannan kanssa. Huh! Ihan on homma atomeissa, mutta treeneissä oli kyllä paljon hyvääkin. Leikki, häkkileikit, seuruu ja paikkamakuu menivät ihan tosi kivasti ja sain koiran frustraatiotasonkin pidettyä aisoissa ihan muutamaa haukahdusta ja epäselvässä sivulletulossa tapahtunutta pientä vetäytymistä lukuunottamatta. Yritin keskittyä korjauksissa siihen, että saatan koiran parempaan mielentilaan virheen jälkeen ja tämä näytti toimivan. :)

Suurimmat haasteet lienevät tällä hetkellä koemaisen kokonaisuuden luomisessa (toki osa kerrallaan!) ja ketjujen muodostuksessa. Mutta olen suunnitellut asiaa nyt mielestäni ihan ajatuksella, ja mä uskallan luottaa meihin! Yritetään parhamme ja katsotaan mihin sillä pääsee. Varmasti päästään ainakin eteenpäin! :)