Ihku osallistui 3.9.
Riihimäen Seudun Kennelkerhon järjestämään Erikoisjälki 2 – kokeeseen, missä
tuomarina toimi Tero Oravasaari. Osallistujia oli huikeat kolme kappaletta,
mutta meininki oli sitäkin mukavampi! Kiitos järjestäjille, jäljen tekijöille,
tuomarille ja kaikille mukana olleille!!!
Ihkulle arvottiin kolmas
jälki, joten pääsin seuraamaan muiden jälkiä rauhassa ennen omaa vuoroani. Käytössä
oli aika pitkällä ruoholla oleva rehupelto, pelto oli todella rauhallisessa
paikassa ja ilma aivan loistava. Oli lämmin, muttei kuuma. Tuuli hiukan, muttei
kauheasti.
Jouduin hieman odottelemaan
vuoroani, sillä edelliset jäljestäjät olivat nopsia ja niin minäkin
siirtyessäni pellon laidalle odottamaan. Ihku oli loistavassa vireessä. Se
haukkui hiukan jollekin linnulle, mutta alkoi sitten keskittyä hyvin minuun ja
oli varsin riehakas. Juosten pellollen kättelyt & esittelyt ja sitten
jäljelle, mihin lähetin Ihkun seisomasta n. metrin päästä paalulta.
Lähtö oli superhyvä.
Ensimmäisessä suorassa ei ollut tuomarinkaan mielestä mitään huomauttamista! J Esineilmaisu oli hidas, ja se taisi kuitenkin olla paras ilmaisuista. Ne
olivat siis todella hitaita, mutta aina esine löytyi etutassujen välistä tai
vierestä ja asento oli joka kerralla suora. Ja mikä parasta - mä annoin koiran
tehdä työn itse, en yhtään vaikuttanut siihen hihnalla, odotin vain! Pari
kertaa Ihku karkasi jäljelle ennen lupaa, joten niihin on myös kiinnitettävä
huomiota.
Itse jälki sai kaikin
puolin tyydyttävän arvosanan, sillä pysähdyksiä tuli paljon ja pitkästä ruohosta
johtuen koira jäljesti aika ilmavasti. Jälkikäteen kuulin, että pellolla oli
ollut peura juuri ennen jäljestämistä, joten minun silmiini tuo selittää Ihkun
pysähtelyt ja tuulen haistelut, vaikka tuomari tulkitsikin ne avun pyytämiseksi
minulta. Apuja Ihku pyysi lähinnä viimeisellä suoralla, joka oli todella
piiiitkä!!! Se oli varmaan 300m ja mullakin alkoi usko loppua… ;) Mutta me
selvittiin!!!! Ihku ilmaisi viimeisenkin esineen ja lähti mallikkaasti
jatkamaan jälkeä, mihin tuomari totesi, että koe muuten oli jo siinä. Kulmat
menivät hyvin. Koira työskenteli niillä paremmin kuin suorilla ja löysi ne
kaikki ilman oikeastaan minkäänlaista ongelmaa. Tyylipisteitä tippui tosin
nenän nostelusta, mutta mä olin tosi tyytyväinen siihen, että nyt koira on
oppinut tekemään työn itse, ilman minkäänlaista liinatukea tms.
Voi riemua! Aivan sairaan
hienoa! Me tehtiin se! Saatiin 75p ja nyt Ihku on nyt maailman ensimmäinen lapinporokoira,
joka on saanut koulutustunnuksen FH2!!!! Se on siis Maailmanmestari!!!
Suurimmat kiitokset
Outille opetuksesta, mutta myös kaikille niille, jotka ovat auttaneet meitä
jälkiä tehden eli Annukalle, Sarille, Marikalle, Riitalle, Mikolle ja Tinille.
Onnee :)
VastaaPoistaOnnea täältäkin! Terkuin Heidi
VastaaPoista