Sivut

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Epätoivoista...

Tämä viikonloppu alkaa kääntyä aika katastrofaaliseksi... Yritän nyt epätoivoisesti pelastaa siitä edes jotain...

Miettimällä ja pohtimalla, vaikka sitä olen tehnyt muutenkin jo aivan liikaa. "Muuta käytöstäsi!", jos haluat muuttaa koiriesi käytöstä. Ymmärrän tämän, mutta ongelma onkin siinä, etten millään näe, mitä kohtaa mun pitäisi muuttaa?!

Huomaan muovaavani Freddestä samanlaisen paskapään, kuin mitä olen ilmeisesti ihan itse Ihkusta taikonut... Häiriöt ympäristössä ovat täysin ylitsepääsemättömiä - Ihku reagoi vetäytymällä kuoreensa, Fredde vinkuu ja kiljuu. Ihku on aina vihannut vieraita koiria, ihmiskammo on jotenkuten laantunut, Freddellä näyttää olevan vahvaa taipumusta samaan ja asiat vain vahvistuvat, vaikka luoja tietää kuinka paljon olen yrittänyt tehdä työtä asioiden suhteen!!! Mitä mä siis teen väärin? Ihmiset hyvät! Jos teillä on mitään käsitystä, kertokaa se mullekin!

Tiedän olevani epälooginen, kun hermo palaa. Yritän ja yritän hillitä itseäni sillä seurauksella, että painekattila räjähtää jossain kohden, jolloin kiljun ja huudan aivan olemattomasta... Ja vaikka näitä päiviä ei ole usein, onnistunut niiden muutamankin aikana tuhoamaan kaiken, mitä olen vaivalla sitä ennen rakentanut. Ja ymmärrän sen kyllä aivan hyvin...

Elämä koirien kanssa alkaa olla aika kamalaa. Joudun koko ajan varomaan, etteivät väärät toiminnot vahvistu enkä kuitenkaan näemmä onnistu vahvistamaan sitä mitä haluaisin. Lenkkeilen varmasti liikaa molempien koirien kanssa yhtä aikaa, minkä seurauksena en pysty 100%:sti keskittymään yhteen, mutta enpä mä saanut Ihkunkaan kanssa viime vuonna mitään ratkaistua, vaikka se oli mun ainoa koirani 10 kk... Ja kyllä mä silloinkin yritin!

Jep. Pakko vain yrittää...

2 kommenttia:

  1. Minähän en teitä varsinaisesti tunne, joten voin olla ihan väärä ihminen neuvomaan. Blogia seuratessa kumminkin on tullut sellainen olo, että olet tainnut tehdä teidän elämästä kovin teknistä. Elämä koiran kanssa kun ei ole pelkkää oikeiden asioiden vahvistamista. "Ei" on mahtava sana, ja varsin reilu koiralle. Maalaisjärjellä pääsee pitkälle koiran koulutuksen kanssa, vaikka siinä takana ei olisikaan mitään hienoa teoriaa ;) Porokoirista en niinkään tiedä, mutta kelpiet tunnen ja kelpieltä pitää myös vaatia asioita, se ei anna niitä lahjaksi tai kiitokseksi hyvästä naksuttelusta. Kelpien kohdalla korostuu ennenkaikkea omistajan fiilis. Jos sulla on hyvä fiilis ja olet ylpeä itsestäsi ja koiristasi, se todennäköisesti näkyy myös kelpien käytöksessä. Jos lenkit menee siihen, että yrität hallita ympäristöä, sulla tuskin on kovin hyvää fiilistä, ja se tarttuu koiraan epävarmuutena, josta seuraa ääliökäytöstä. Ja fiiliksestä riippumatta tuon ikäinen kelpielapsi kyllä varmasti yrittää ääliöidä, mutta siihen napakka palaute ja vaatimus keskittyä olennaiseen. Kelpie pystyy kyllä käyttäytymään vaikka vähän ahdistaisikin. Sustahan se sen tuen ja mallin hakee, loppupeleissä ainakin. Yritän siis sanoa, että löysää pipoa hetkeksi, tee asioita sillä periaatteella että sun on hyvä olla. Jos koira vetää, niin yksi napakka kirosana voi pelastaa loppulenkin. ;) Ja tärkeintä kait on se, että kaikilla olisi kivaa, myös tai ennenkaikkea sinulla.
    Voin siis olla ihan väärässä kaikessa mitä kirjoitin, koska kuten sanoin, en teitä enkä teidän elämää tunne. Maalaisjärjellä ja positiivisella asenteella on kuitenkin meidän kaikki koirat (ja niitä on monta) kasvaneet mukaviksi, hyvin toimiviksi yksilöiksi. En siis millään muotoa halua väheksyä erilaisia koirankoulutusoppeja, pitää vaan muistaa että ne ovat hyviä renkejä mutta huonoja isäntiä. Tsemppiä teille, kyllä se vielä iloksi muuttuu! =)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Erja! Näinhän se menee - olen kyllä ihan samaa mieltä, vaikka kuinka teoreettisia höpisisin! :) Ja tuo renki-isäntä-juttu on kyllä taivahan tosi!!!
    Ongelmakohtana onkin varmasti osin tuo minun "ominaisuuteni" yrittää hallita maailman kaaosta, vaikka oikeasti en voi sitä tehdä... en maalaisjärjellä enkä ilman. :) Tänään päivä on onneksi taas jo eilistä parempi. Kriispuhelu parhaalle ystävälle ja omien tavoitteiden tarkastus auttoi myös taas pipon löysäämisessä :)

    VastaaPoista