Valkkukarsinta

Viikonloppu meni haipakkaan. Oli suorastaan helpottavaa päästä maanantaina töihin... :)

Perjantaina oli Tamskin valkkuryhmän "karsintakoe". Olin valmistautunut tapahtumaan 3 viikon ajan ja uskomatonta, mutta totta, homma oli aika kivasti hanskassa. Tästä suurimmat kiitokset Talasmäen Annelle, Kivimäen Riitalle ja Selkämaan Katille, jotka ohjeistivat mua tiukasti tämän kokoonpanovaiheen ajan!!! Toki kiitokset kaikille, joiden kanssa olen saanut treenata, mutta ilman noita kolmea en olisi varmuudella saanut hommaa kasaan!

Fredde oli täysin kaistapäinen saapuessamme Eteläpuistoon. Se huusi ja mellasti, hyppi ja loikki... Huoooh! Se vain kiihtyy aivan hirveästi, kun paikalla on iso määrä vieraita koiria. Vajaan 10 koiran treeniporukka menee vielä, mutta nyt tilanne oli aika kaaoottinen. Olin kuitenkin fundeerannut jo etukäteen tavoitteitani ja asioiden keskinäisiä tärkeyksiä ja niinpä päädyin lähinnä hihittelemään pöljälle koiranpennulle. On se vaan mahoton!!!

Odottelin reilun 1,5h vuoroamme ja F oli pääosan ajasta ihan possu. Teimme pienen lämmittelytreenin Minnan auttaessa ja silloin penneli keskittyi oikein hyvin. Itse suorituskin meni oikein mukavasti. Seuruupätkä oli tosi lyhyt ja täyskäännöksessä tuli kontaktirikko, mutta muuten homma oli ok. Fredde ei edes painanut, joten viimeisen viikon treeni senkin suhteen oli tehonnut. Sosiaalinen palkkaus toimi hyvin ja siirtymä luoksetuloon oli sujuva. Luoksarin alussa koiruus ei oikein kuunnellut istumiskäskyä ja olisi lähtenyt mukaan, mutta jäihän se paikalleen toisella käskyllä. Itse luoksari oli hyvä, suora ja törmäämätön!!!, perusasentoon siirtyminen menee vielä pompulla, sillä sitä ei ole vielä opeteltu. Ja sos. palkkaus toimi taas hyvin. Laitan videon tähän huomenissa jos ehdin... Se on nyt toisella koneella.

Paikkamakuuseen meno aiheutti lieviä ongelmia, sillä Fredde keuli, kun kaikki muutkin koirat alkoivat liikkua samanaikaisesti kehään! Ratkaisin ongelman pyytämällä hullun aina maahan ja kutsumalla sen luokseni katsekontaktista. Tällä pääsimme sitten ihan sinne minne pitikin ja itse paikkamakuu sujui ihan kohtuudella. Alku- ja loppuasennot hyvin, kilometrin pituiset kuolavanat suupielissä roikkuen koira makasi 1 min 10 s, minkä jälkeen se hiukan haisteli maata ja rupesi keikkumaan lonkalta toiselle. No. Homma ei ole vielä tällaisissa häiriöissä valmis, mutta hyvässä mallissa kuitenkin! :)

Ja päästiinhän me sitten siihen tavoitteellisten treeniporukkaankin, joten kyllähän tuo "testi" sujui melkoisen hienosti.

:) Ihan kivaa taas! :)

Edellisen postaukseni taustalla ollut maanrakoistuminen ei onneksi jatkunut enää viikonlopun ylitse... Elämä nyt vain on tällaista - ainakin, jos luonne on kiivas ja hermorakenne heikko! :) Ja mulla on molemmat. :)

Ollaan treenailtu Fredden kanssa kaikenlaista häiriöhommaa ja tokoilua. Ollaan ikäänkuin edettykin, mutta pikkuaskelin pikkuaskelin vain. Tärkeimmät aika hyvin läpityöstetyt asiat ovat autoonmeno ja kuunteleminen treenipaikalla. Autoon menoa on harjoiteltu lähes aina auton ohi kuljettaessa ja tänään koira tuli ihan vapaaehtoisesti paikalleen vaikka tottistreeni loppui. Tuo on ollut Fredden mielestä ehdottomasti kamalin vaihe, jolloin autoon joutuu, mutta nyt se kipitti kiltisti perässäni eikä yrittänytkään kiertää auton toiselle puolen tai jumittua kentän keskelle.

Olen myös jotenkin saanut muokattua omaa aivotoimintaani niin, että pystyn reagoimaan aiempaa nopeammin, jos Fredde rupeaa skannaamaan vahvisteita ympäristöstään mun sijaani. Ja tänään treeneissä se oli itse asiassa tosi kivasti kuulolla.

Nyt pitäisi pikaisesti rakentaa kestoa kaikkeen toimintaan ja parantaa makupalapalkkauksen laatua. Koira pitäisi saada saalistamaan ruokaansa ja pyrkimään sille aktiivisemmin. Siinäpä tämän ehtoon treeniä!

Ihku on lähinnä jäljestänyt, mutta voi hyvänen aika, kuinka se onkaan HYVÄ! En olisi ikinä uskonut, että se kehittyy ja oppii noin hienoksi!!! Nyt mä en edes odota koepaikkoja, kun olen vain niin onnellinen, että koira jäljestää noin hyvin. Tänään se teki 2000 askeleen (1,43 km) jäljen, joka oli 3h vanha. Kaikki muu sujui kuin tanssi, ainoastaan esineilmaisut ovat nyt tahmeita. Niitäpä treenaammekin sitten seuraavaksi! Ihku meni kaikki kulmat ihan sairaan hienosti - se tuli piikeissä mua vastaan n. 3 m sivusta ja vilkaisi vain mua hieman ihmeissään ensimmäisellä kerralla. Seuraavat piikit se jatkoi mun ohitseni ilman ihmettelyä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että koira on oppinut suorittamaan kulmat ilman mun liinatukeani ja se tekee ne itse asiassa tosi hienosti! Ihanaa!!! Muru!

Treenaus on siis aikas ihanaa aina välillä. Pettymysten sietäminen on vain ajoittain hieman vaikeaa ja niitähän tulee, kun luonne on hieman ylioptimistinen... :) Olen siis pöljä!

Epätoivoista...

Tämä viikonloppu alkaa kääntyä aika katastrofaaliseksi... Yritän nyt epätoivoisesti pelastaa siitä edes jotain...

Miettimällä ja pohtimalla, vaikka sitä olen tehnyt muutenkin jo aivan liikaa. "Muuta käytöstäsi!", jos haluat muuttaa koiriesi käytöstä. Ymmärrän tämän, mutta ongelma onkin siinä, etten millään näe, mitä kohtaa mun pitäisi muuttaa?!

Huomaan muovaavani Freddestä samanlaisen paskapään, kuin mitä olen ilmeisesti ihan itse Ihkusta taikonut... Häiriöt ympäristössä ovat täysin ylitsepääsemättömiä - Ihku reagoi vetäytymällä kuoreensa, Fredde vinkuu ja kiljuu. Ihku on aina vihannut vieraita koiria, ihmiskammo on jotenkuten laantunut, Freddellä näyttää olevan vahvaa taipumusta samaan ja asiat vain vahvistuvat, vaikka luoja tietää kuinka paljon olen yrittänyt tehdä työtä asioiden suhteen!!! Mitä mä siis teen väärin? Ihmiset hyvät! Jos teillä on mitään käsitystä, kertokaa se mullekin!

Tiedän olevani epälooginen, kun hermo palaa. Yritän ja yritän hillitä itseäni sillä seurauksella, että painekattila räjähtää jossain kohden, jolloin kiljun ja huudan aivan olemattomasta... Ja vaikka näitä päiviä ei ole usein, onnistunut niiden muutamankin aikana tuhoamaan kaiken, mitä olen vaivalla sitä ennen rakentanut. Ja ymmärrän sen kyllä aivan hyvin...

Elämä koirien kanssa alkaa olla aika kamalaa. Joudun koko ajan varomaan, etteivät väärät toiminnot vahvistu enkä kuitenkaan näemmä onnistu vahvistamaan sitä mitä haluaisin. Lenkkeilen varmasti liikaa molempien koirien kanssa yhtä aikaa, minkä seurauksena en pysty 100%:sti keskittymään yhteen, mutta enpä mä saanut Ihkunkaan kanssa viime vuonna mitään ratkaistua, vaikka se oli mun ainoa koirani 10 kk... Ja kyllä mä silloinkin yritin!

Jep. Pakko vain yrittää...

Haastan itseni!

Hui!

Tamskin tokovalkkuryhmän karsintakoe kaudelle 2013-14 pidetään kolmen viikon päästä perjantaina! Eikä me olla Fredden kanssa yhtään valmiita!!!

Mutta otan tämän haasteena. Nyt on 3 viikkoa aikaa katsoa, mitä olen saanut pienelle opetettua ja mitä saan noista osasista kasattua kokoon! Jännää!

Tänään aloitimme treenaamalla tallilla Rantasen Sannan kanssa. Huh! Ihan on homma atomeissa, mutta treeneissä oli kyllä paljon hyvääkin. Leikki, häkkileikit, seuruu ja paikkamakuu menivät ihan tosi kivasti ja sain koiran frustraatiotasonkin pidettyä aisoissa ihan muutamaa haukahdusta ja epäselvässä sivulletulossa tapahtunutta pientä vetäytymistä lukuunottamatta. Yritin keskittyä korjauksissa siihen, että saatan koiran parempaan mielentilaan virheen jälkeen ja tämä näytti toimivan. :)

Suurimmat haasteet lienevät tällä hetkellä koemaisen kokonaisuuden luomisessa (toki osa kerrallaan!) ja ketjujen muodostuksessa. Mutta olen suunnitellut asiaa nyt mielestäni ihan ajatuksella, ja mä uskallan luottaa meihin! Yritetään parhamme ja katsotaan mihin sillä pääsee. Varmasti päästään ainakin eteenpäin! :)

Häiriötreeniä ja stressinsietokyvyn kasvattamista! Sekä sheippausta...:)

Olen nyt kesäloman alettua ottanut pääteemakseni häiriötreenauksen molemmilla koirilla. Alku on ollut hieman hapuilevaa, mutta nyt alan innostua!

Asian alkoi muhia päässäni kuunneltuani Susan Garrettin luentoa frustraation sietämisestä. Havaitsin omistavani hieman erilaiset koirat - Ihku väistää ja luovuttaa, kun se turhautuu, Fredde puolestaan raivostuu tai passivoituu tai jatkaa älytöntä toimimattomien asioiden toistoa. Mikään näistä ei johda haluamaani päämäärään, joten nyt olen aloittanut sekä häiriötreenit että sheppaussessiot ajatuksenani nimenomaan muokata koirien stressin sietoa ja reagointia paineeseen.

Ihkun treenit on tehty jäljestämisen ohessa.Olen tehnyt sille nyt 4 lyhyttä harjoitusta, joissa tuore jälki, missä esineitä n. 30 askeleen välein. Kun koira on lähtenyt hyvin liikkeelle, olen ruvennut systemaattisesti häiritsemään sitä. Tarkoituksenani on aikaansaada reaktio, mutta sen jälkeen koiran valinta työn eli jäljestämisen jatkamisesta. Alkuun Ihku oli ihan pulassa, kun tein sille häiriöitä vinkupallolla, mutta eilen se tajusi ehkä asian. Olin aiheuttanut sille virheen ja kun se ei meinannut osata itse jatkaa, rupesin vetämään sitä rauhassa pois jäljeltä. Tämän jälkeen se jäljesti hienosti ja reagoi vain aivan minimaalisesti vinkupallon ääneen. Pieni uhka homman keskeyttämisestä toimi siis vahvisteena ja koira valitsi työskentelyn. Tätä ennen olin kyllä antanut koiran jatkaa hieman pidemmänkin henkisen keskeytymisen jälkeen, mutta koska tilanne ei pelkästään sillä näyttänyt etenevän tarpeeksi, otin tämän "rankaisun uhan" käyttöön.

Tänään Annukka oli avustamassa ja Ihku toimi ihan sairaan hienosti! Sitä kutsuttiin pois kesken jäljen ja kun se lakkasi reagoimasta tähän, sille vingutettiin lisäksi vinkupalloa. Lopulta Annukka kutsui koiraa pois, vingutti palloa ja heitteli vinkua pari metriä jäljestävän koiran sivuun etuviistoon... Ja Ihku vain jäljesti!!! Korvat hiukan reagoivat, mutta muuten ihan sairaan siistiä duunia!!! Hyvä Ihku! Kiitos Annukka!

Freddellä häiriötreeneissä on keskitytty nyt perusasennossa kontaktinpitoon. Se alkaa tajuta asian ja eilen se liisteröityi mun jalkaani, kun kissa kiehnäsi vieressä ja hamuili koiran ruokia. Tässä avain onnistumiseen oli ruveta työstämään asiaa ruokapalkalla, lelupalkkaus on jotenkin liian hektistä - se ei auta penneliä keskittymään. Hyvä huomio Anne & Riitta!

Lisäksi kasvatan meidän kaikkien kärsivällisyyttä sheippaamalla lähes joka päivä jotain. Toissapäivänä koirat sheipattiin ensin erikseen ja sitten yhtä aikaa omille matoilleen, eilen sukelleltiin tuolin ali. Tänään voisi olla aika kaivaa nenäkosketus esiin ja yhdistää se vaikka kaiteeseen. Pääasia, että näillä pienillä hommilla pääsemme kaikki harjoittelemaan... ja täytyy sanoa, että hommaon ollut yllättävän kivaa ja koukuttavaa myös minulle itselleni! :)

Fredde 10 kk

Maanantaina Fredde saavutti viralliset toko-kisaiän eli 10 kk tuli täyteen! No ei ollla ihan vielä kisavalmiita, mutta paljon tuo jo osaa... ja paljon olen minäkin tässä matkan varrella oppinut!

Ensimmäisesksi on sanottava, että Fredde on IHANA! Se on kaikinpuolin niin sairaan siisti pikku otus, ettei paremmasta väliä! <3 Ja Ihkukin tykkää siitä, ja Mikko toki... Elvis vain olisi edelleen sitä mieltä, että mokoma luikero voisi painua takaisin sinne, mistä ikinä on meille tullutkaan!

Fredde osaa jo paljon erilaisia asioita! Arkielämä alkaa olla kivaa. Uskallan pitää sitä yhä enemmän irti ja se tulee pääosin hienosti, kun kutsun sitä. Autojen, pyörien ja juoksijoiden kyttäys on vähentynyt - sitä esiintyy lähinnä pennun ollessa väsynyt. Mutta vieläkään en ihan luota siihen niin, että päästäisin sitä irti esim. lenkkipolulla, jossa on juoksijoita & pyöräilijöitä. Treeneissä ohi kulkevat fillarit ja joggaajat jäävät kuitenkin täysin vaille huomiota, ja se on toki mulle pääasia! Ja koira on ilmeisen riistavietitön, mikä on kyllä taivaallista!!!!

Fredde osaa jo kohtuudella odottaa myös vuoroaan treenatessa. Toki sille täytyy aina välillä hiukan huomauttaa asiasta, mutta onneksi vain välillä. Takapihalla voin treenata molemmat koirat jo erikseen niin, että molemmat ovat irti ja odottavat vuoroaan kiltisti!

Tokossa Fredde alkaa hallita alo-luokan liikkeitä. Seuruussa ei ole vielä kestoa ja peruutus sekä askeleet vasemmalle ovat vielä työstön alla. Jäävät alkavat olla ihan hyvin pulkassa, seisomista koira sotkee vielä ajoittain. Luoksari muotoutuu kivasti, mutta siihen haetaan nyt vielä räjähtävyyttä. Samaa vauhtia haetaan noutoihin. Materiaaleilla ei ole pennelille suurempaa merkitystä, mutta lelujen irroituksessa on alkanut olla hiukan haastetta... koska mä en ole ollut tarkkana kriteeristä!!! Alo-estehyppy sujuu 10p veroisesti!

Paimennus etenee pikku askelin, mutta jotain käsitystä Freddellä alkaa olla tasapainopisteen hausta. Jäljellä tehdään vielä namitusta joka askeleelle, mutta n. puolessa askelista on vain yksi nami. Haussa tehtiin eilen ensimmäisen kerran risteilyä metsässä ja hienosti alkaa sekin sujua!

Arkikäytöksiä harjoitellaan uusissa paikoissa kaksin lenkkeillen. Turha vinkuminen on vähentynyt, mutta hihnassa vetäminen on nyt uusin haaste uusissa paikoissa. Tämä on seuraava rakennettava asia. Haluan koiran kulkevan hihna löysällä sivullani, kun hihna on lyhyenä. Nythän koira osaa hihna löysällä kävelyn kohtuullisen hyvin, kun hihna on pitkä, mutta työstöä riittää kyllä!

Ja kohta alkaa kesäloma ja sitten mulla on aikaa höntsäillä vielä nykyistäkin enemmän! Jihuuuu!

Taas Taskista... :)

Satu tuli tällä kertaa Ylöjärven koirakerhon kutsumana Pirkanmaalle. Olen ylionnellinen, kun päästiin Fredden kanssa osallistumaan!

Fredde on kehittynyt valtavasti viimeisen kuukauden aikana, mutta toki näitä tokoasioita on kyllä treenattukin. Jatkettiin harjoituksissa siitä, mihin kesäkuussa jäätiin.

Seuraamisesta käytiin jälleen keskustelua koiran pään asennon kriteeristä ja nyt mä taisin ostaa ton katse ylös -kriteerin. Jatkan siis kainalopallolla, mutta yritän kuitenkin vaihdella palkan paikkaa, jotta koira ei opi siihen liikaa kiinni. Seuraaminen on edistynyt hyvin. Nyt jatkamme suoran treenausta ja kun esim. 35 askeleen suorat alkavat sujua, siirryn käännöstreeniin. Käännöksien alkeita teemme toki kotona jo ennen sitä, mutta siis noin yleisesti seuruussa näin.

Toisena pohdittavana asiana oli Fredden luoksarin loppuasento. Siitä Satu oli sitä mieltä, että namihinkutukset kannattaa jättää nyt vähemmälle ja tehdä ihan oikeita luoksareita, joissa lopussa muistutus paikasta, jottei koira törmää ja näistä kunnon lelupalkka. Loppuasento edessä on luoksarin tärkein kohta! Paljon vahvisteita siis siihen!

Luoksarissa Fredden vauhti on ihan hyvä, mutta Satu ja arvoisa raati (Anne & Riitta ja muutama muu) olivat sitä mieltä, että kyllä se parempaankin pystyy! Totta ja sitä nyt siis etsimään! J Nyt harkkaamme sitten räjähtäviä lähtöjä leluun erilaisten suhinoiden & jännitteen luomistreenien avulla. Kun nämä alkavat sujua, voin yhdistää ne hiljalleen myös luoksetuloon… ja myös ruutuun menoon & noutokapulalle syöksymiseen.

Katsottiin siis myös noutoa, vaikka sitä en olekaan tehnyt ainakaan pariin kuukauteen. Halusin kuitenkin kuulla Satun mielipiteen asiasta. Sitä lähdemme siis työstämään em. jännitteen/vauhdin avulla ja saan jatkaa nostoharjoituksia läheltä leikkien. Eiköhän tuosta hiljalleen jotain muodostua, kun nyt ruvetaan sitäkin treenimään!

Fredde oli koko koulutuksen hienosti mukana… tai siis melkein. Kesken kakkososuuden rankkasade iski ja penneli oli sitä mieltä, että johan riitti kentällä kökkiminen… ja karkasin Annen koirien luokse leikkiä haastamaan. Hain sen pannasta takaisin ja kyllähän se sitten pysyi mukana. Ressu…

Muiden treenien seuruiden aikana poju oli hienosti. Ei turhia vinkumisia, joten viime viikon vinkumattomuustreenitkin ovat tuottaneet nopeasti tulosta! Niitä harjoituksia jatketaan kuitenkin vielä ainakin heinäkuu, jotta rauhallisesta käytöksestä muodostuu oikea tapa.

Kiitos Satu hurjasti taas kaikesta!!!!