Olen nyt kesäloman alettua ottanut pääteemakseni häiriötreenauksen molemmilla koirilla. Alku on ollut hieman hapuilevaa, mutta nyt alan innostua!
Asian alkoi muhia päässäni kuunneltuani Susan Garrettin luentoa frustraation sietämisestä. Havaitsin omistavani hieman erilaiset koirat - Ihku väistää ja luovuttaa, kun se turhautuu, Fredde puolestaan raivostuu tai passivoituu tai jatkaa älytöntä toimimattomien asioiden toistoa. Mikään näistä ei johda haluamaani päämäärään, joten nyt olen aloittanut sekä häiriötreenit että sheppaussessiot ajatuksenani nimenomaan muokata koirien stressin sietoa ja reagointia paineeseen.
Ihkun treenit on tehty jäljestämisen ohessa.Olen tehnyt sille nyt 4 lyhyttä harjoitusta, joissa tuore jälki, missä esineitä n. 30 askeleen välein. Kun koira on lähtenyt hyvin liikkeelle, olen ruvennut systemaattisesti häiritsemään sitä. Tarkoituksenani on aikaansaada reaktio, mutta sen jälkeen koiran valinta työn eli jäljestämisen jatkamisesta. Alkuun Ihku oli ihan pulassa, kun tein sille häiriöitä vinkupallolla, mutta eilen se tajusi ehkä asian. Olin aiheuttanut sille virheen ja kun se ei meinannut osata itse jatkaa, rupesin vetämään sitä rauhassa pois jäljeltä. Tämän jälkeen se jäljesti hienosti ja reagoi vain aivan minimaalisesti vinkupallon ääneen. Pieni uhka homman keskeyttämisestä toimi siis vahvisteena ja koira valitsi työskentelyn. Tätä ennen olin kyllä antanut koiran jatkaa hieman pidemmänkin henkisen keskeytymisen jälkeen, mutta koska tilanne ei pelkästään sillä näyttänyt etenevän tarpeeksi, otin tämän "rankaisun uhan" käyttöön.
Tänään Annukka oli avustamassa ja Ihku toimi ihan sairaan hienosti! Sitä kutsuttiin pois kesken jäljen ja kun se lakkasi reagoimasta tähän, sille vingutettiin lisäksi vinkupalloa. Lopulta Annukka kutsui koiraa pois, vingutti palloa ja heitteli vinkua pari metriä jäljestävän koiran sivuun etuviistoon... Ja Ihku vain jäljesti!!! Korvat hiukan reagoivat, mutta muuten ihan sairaan siistiä duunia!!! Hyvä Ihku! Kiitos Annukka!
Freddellä häiriötreeneissä on keskitytty nyt perusasennossa kontaktinpitoon. Se alkaa tajuta asian ja eilen se liisteröityi mun jalkaani, kun kissa kiehnäsi vieressä ja hamuili koiran ruokia. Tässä avain onnistumiseen oli ruveta työstämään asiaa ruokapalkalla, lelupalkkaus on jotenkin liian hektistä - se ei auta penneliä keskittymään. Hyvä huomio Anne & Riitta!
Lisäksi kasvatan meidän kaikkien kärsivällisyyttä sheippaamalla lähes joka päivä jotain. Toissapäivänä koirat sheipattiin ensin erikseen ja sitten yhtä aikaa omille matoilleen, eilen sukelleltiin tuolin ali. Tänään voisi olla aika kaivaa nenäkosketus esiin ja yhdistää se vaikka kaiteeseen. Pääasia, että näillä pienillä hommilla pääsemme kaikki harjoittelemaan... ja täytyy sanoa, että hommaon ollut yllättävän kivaa ja koukuttavaa myös minulle itselleni! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti