Fredde oppii ja kehittyy

Olen harjoitellut ahkerasti Susan Garrett´in leikkejä ja yhteistyö Fredden kanssa on silmin nähden parantunut... Tai niin minusta tuntuu! Leikit ovat yksinkertaisia,mutta niiden avulla voimme harjoitella kaikkea mitä tulevaisuudessa tarvitsemme. Minä opin kriteeristä kiinni pitämistä ja Fredde oppii kuinka pelataan sääntöjä noudattaen. Vaikeuksia on ollut ja tulee varmasti vielä olemaan, mutta kyllä me on niistä huolimatta tai ehkä jopa niiden vuoksi edetty.

Alussa Fredde ei innostunut ihan kaikista leikeistä. Mm. kasvojen piilotus ja etsintä -leikissä se oli aluksi hieman innostumaton, mutta kun lisäsin palkan arvoa, menimme laidasta toiseen eli Fredde innostui niin, etten voinut polviani koukistaa 10 cm alaspäin, kun koira jo tuli kiljuen luokseni. Jep. Tästä sitten harjoitusta toiseen suuntaan eli aluksi huonommilla palkoilla ja rauhallisemmin ja siitä onnistumisten myötä vauhtia kiihdyttäen olemme päässeet taas hiljaiseen suoritukseen, mutta nyt F on innoissaan ja supernopea! Toki minulla on vielä ajoittain ongelmia kriteerin pidossa ja vastaavasti Freddelle pääsee ajoittain pieni haukahdus, mutta > 80% menee oikein sääntöjen mukaan ja siihen olen todella tyytyväinen.

Treenasimme leikkejä ja pidimme tokotempuista 2-3 viikkoa taukoa. Sen jälkeen olikin Tamskin harjoituskokeet ja oheisessa linkissä on video meidän liikkeistämme. Teknisesti homma ei ole vielä kummolista, mutta asenne alkaa olla kohdallaan! :)

http://youtu.be/II-JZ10orFI

Jessican koulutus n:o 2.

Olimme jälleen Jessican koulutuksessa ja päivä oli oikein antoisa.

Fredden ja mun haasteina olivat noudot sekä yleinen treenausmoodi. Noudoissa haasteena on ollut pikkukoiran sekoaminen, eli se lähtee kyllä innokkaasti noutoon, mutta jatkaa sitten hurjasti vilistäen pitkin kenttää noutokapula suussaan, eikä meinaa millään vaihtaa kapulaa leluun. Tähän saimme hyvän ja eilen treeneissä myös toimivaksi todetun avun, eli palkkaan pari ensimmäistä noudonpalautusta namilla ja ne tehdään ihan lyhyellä etäisyydellä. Silloin kapula irtoaa, eikä koira sekoa ihan täysin. Tämän jälkeen sitten lelupalkkaus ja avot näin se homma toimii! Fredden noudot on HIENOT!!!!

Yleisessä treenausmoodissa mulla on vielä etsimistä. Olen nyt tehnyt paljon asenteen hakemista ja häiriön siedätystä ja niinpä seuraamisia yms. ei ole tehty oikeastaan lainkaan. Nyt aloitan jälleen aktiivisesti näiden kotiharjoittelun, ja jahka hommat on opittu kotona, otan ne mukaan myös kentälle. Jessicalta tuli hyvä vinkki opettaa perusasennon ja kontaktin tarjoamista aina kentällä ja palkata tämä lelulla. Perusteita siis, mutta mukavalla tavalla tehtynä. Ja ulkotreeneissäkin mun pitäisi uskaltaa aloittaa liikkeiden treenaus heti, kun ne alkavat olla mallillaan sisällä ja sisähäiriöissä.

Koulutus oli kiva, mutta nyt on vain todettava, että jatkokoulutuksista ei ole mitään iloa, ellen rupea oikeasti harjoittelemaan asioita käytännössä. Tietoa mulla on, mutta harjoitusta vaaditaan! Jihuuu! Tokokärpänen on purrut!

Siedätystä häiriöihin, Susan Garrett'n Recallers 4.0 ja Ihku-murheita

Jessican viimekuisen koulutuksen jälkeen Fredden mörkökausi (sen koko elämäon ollut jonkinlaista mörkökautta...) syventyi. Treeneissä en voinut tehdä oikein mitään, sillä pennun keskittyminen hajaantui joka suuntaan eikä se fokusoinut minuun haluamallani tavalla. Tämän vuoksi olemme treenanneet paljon paljon perusteita eli leikkiä ja erilaisia kontaktin vahvistamisia.

Osallistuin myös Susan Garrett'n Recallers 4.0 nettikurssille ja ensimmäinen varsinainen treeniviikko on takana. En ole kuitenkaan pitänyt kiirettä asioiden kanssa, sillä kurssin esitehtävissäkin on vielä hiomista ja yritän saada hommat tehdyksi ilman, että kiirehdin. Esitehtävistä nimenomaan pantaantarrtumisleikki ja häkkileikit ovat tehneet muhun vaikutuksen.
Häkkihommia olen tehnyt koirien kanssa jnkv aikaisemminkin, mutta nyt olen saanut muodostettua siihen leikkiteeman ja se on kivaa! Koirat ovat ihan onnesta soikeana, kun pääsevät hommiin.
Pantaleikki oli minulle ihan uusi tuttavuus ja sen anti alkaa jo näkyä. Koirat heiluttavat häntäänsä, kun tartun niiden niskavilloihin ja minun stressitasoni myös ns. tositilanteissa on laskenut. Se oli yllättävä havainto, mutta eläimiähän tässä ollaan ja klassista ehdollistumista tapahtuu molemmin puolin.

Yritän keskittyä päivittäin huomaamaan, mitä kaikkea koirani ovat oppineet. Fredde alkaa olla jo aika hieno yksittäisten autojen kanssa, Teiskontien vieressä autovilinä vielä hiukan sekoittaa pienen päätä. Ihmiset ja lapset aiheuttavat enää harvoin haukkumista ja puskissa olevat kummituksetkin ovat vähentyneet. Vastaantulevat koirat ovat yllättäin ongelma, sillä penneli on tietenkin oppinut Ihkulta huonoja toimintamalleja... Mutta niidenkin kanssa on selvitty ihan kohtuudella, kun rupesin kiinnittämään huomiotani enemmän Ihkuun. Ihku on koirista se, joka useimmiten reagoi ensimmäisenä vastaantulijoihin. Jos huomaan tämän ja reagoin heti eli käännyn ympäri ja rauhoitan koiraa nameilla, selviämme usein tilanteesta niin, että pentu ei ehdi huolestua lainkaan vaan tyytyy namitarjoiluun ilman tunnekuohua ja pienen paluumatkan jälkeen olemme päässeet takaisin alkuperäiseen suuntaan. Kuulostaa vaivalloiselta, mutta asioilla on puolensa. Stressitason matalana pysyminen on kuitenkin niin mukavaa, että mieluusti mutkailen hieman matkalla ja annan itsestäni idiootin kuvan. :)

Ihku on aiheuttanut hiukan huolta viime aikoina. Fredde törmäsi siihen tässä kertaalleen niin, että sattui ja koko porokoira oli aivan jäykkänä ja yritti seistä vain vasemman puoleisilla jaloillaan. Kun menin katsomaan tilannetta, sain todella uhkaavan murinan osakseni. Koskea ei juurikaan saanut... Onneksi selvisimme säikähdyksellä, sillä ilmeisesti tärähdys vain oli niin kova, ettei koira kyennyt ensin liikkumaan. Mutta kyllähän tuo pisti miettimään, kuinka Ihkua voi ikinä hoitaa, jos sille sattuu mitään tai se sairastuu.... Jotain siinä on hiukan vialla, sillä eilen se makoili olkkarin lattialla ja sitten yhtäkkiä juoksi ylös hurjasti älähtäen ja taas ilme oli sellainen, että päätin pysyä etäämmällä... ohjasin vain koiran ulos, minne se yhtäkkiä halusi mennäkin. Ikävää, kun toinen ei anna yhtään auttaa, jos sattuu johonkin, mutta Ihkun elämä nyt vain on hiukan erilaista kuin normikoirien...

Pohdintaa Ihkusta ja uusista opeista!

Ihku on ollut hieman sekaisin, kun olen lisännyt uusia metodeja koulutustoimintaani. Eilen sille ei kelvannut ruoka, vaikka maha kurni niin, että minäkin sen kuulin… Ressukka on siis ollut ilmeisen stressaantunut.

Se mitä olen nyt muuttanut koulutuksessani ja yleisessä toiminnassani suhteessa aikaisempaan, on, että nyt ihan rehellisesti huomautan koiralle, jos se tekee väärin tai jotain, mitä en halua sen tekevän. Olen miettinyt ja pohtinut ja tullut siihen tulokseen, että tämä on oikeasti kaikista reiluinta sekä koiralle että minulle. Huomauttamiseni tapahtuu rauhallisesti eikä se sisällä tarkoituksella yhtään painetta. Toki Ihku kokee tällä hetkellä tilanteen painostavana, mutta uskon, että se tajuaa pian eron entiseen. Tuon huomauttamisen tarkoituksena on vain toimia "väärin-signaalina" koiralle ja sen seurauksena koira menettää palkkion tavoittelemisen mahdollisuuden hetkeksi eli kyseessä on pohjimmiltaan negatiivista rankaisua edeltävä signaali, vaikkakin juuri nyt koulutuksen muutosvaiheessa Ihku varmasti kokee tilanteen positiivisena rankaisuna. Menen siis rauhassa koiran luo ja nuhtelen sitä matalalla äänellä. Samalla estän siltä poistumisen ja muiden vaihtoehtoisten toimintojen mahdollisuuden pitämällä sitä kiinni. Kun koira korjaa ja tekee oikein, kehun sitä kunnolla ja seuraavasta oikeasta reaktiosta se saa taas palkan myös lelun tai muun vahvisteen muodossa.

Käytännössä olen nyt siis mustavalkoistanut treeniäni todella paljon. En hyväksy edes ajatusta haistelusta ja fokuksen tippuminen johtaa huomautukseen ja sen jälkeen uudelleen yritykseen. Olen niin pelännyt tällaista, mutta uskomatonta on nähdä kuinka koira toimii oikeasti rennosti ja innostuneesti korvat pystyssä ja häntä kipparalla ja leikkii ja syö todella kiihkeänä, kun ruoka tulee treenin jälkeen! Ero on huimaava! Ja vaikka toko-urastamme ei ikinä tulisikaan mitään, nyt meidän normi arkemme on huomattavasti aikaisempaa helpompaa! Minun ei tarvitse kiristellä voimattomana, vaan voi oikeasti vaikuttaa koiraan ja se näyttää vastaavan asioihin toivotusti! Ja nimenomaan asenteeltaan, ei vain fyysiseltä toiminnaltaan!

Uudet mietinnän alla olevat asiat ovat siis hyvin selitettävissä koulutuksen tieteellisillä perusperiaatteilla. Huomautus on signaali, jota seuraa negatiivinen rankaisu eli koira menettään vahvisteen mahdollisuuden. Ainoastaan nyt välivaiheessa Ihku näyttää osin kokevan itse huomautuksen positiivisena rankaisuna.

Ns. sosiaalinen palkkaus muodostuu klassisen ehdollistamisen kautta, kun koira yhdistää sos. palkkauksen sekundaarivahvisteeksi (kuten naksunkin), joka edeltää varsinaista primaarivahvistetta eli esim. lelua tai ruokaa.

Näinhän se menee – hyvin yksinkertaisesti!!!! Heureka! Kiitos Salzi loistavasta perusteiden pureskelusta!!!!

Jessican koulutus :)

Kävimme Annukan kanssa maanantaina Sipoossa Jessica Svanljungin yksityisopissa. Nyt on kyllä saatu maailman parasta koulutustietoa roppakaupalla! Jessican ja Christan tyyli kouluttaa on mielestäni hyvin samantyyppinen ja kun lauantaina keskityin Ihkuun, niin nyt oli Fredden vuoro.

Fredrik-pieni aloitti teputtelemalla treenikentän ympäri. Poju tarjosi hienosti seuraamista paluumatkalla eikä uusi halli tuntunut juuri missään. Varsinaisen treenin aloitimme pienellä kosketuskeppisessiolla ja sitten keskityimme perusasentoon sekä seuraamiseen. Fredde keskittyi kivasti ja saimme paljon pieniä vinkkejä asioiden työstämiseen eteenpäin.

Kakkossessiossa keskustelimme alkuun Fredden noudon haasteellisuudesta ja tuon ajan penneli sai leikkiä itsekseen kaniwuban kanssa. Yllättäin se kirmasi alkuun hullun lailla pitkin kenttää, mutta aikas pian se tuli ja alkoi tyrkytellä lelua mulle. Nyt täytyy siis vain huomioda, että lelun saanti toimii pennulle hyvänä palkkiona ja kyllä se palautus sieltä muodostuu, kun en lähde tilannetta liikaa härkkimään. J Noutoajattelun lisäksi testasimme luoksareita ja nyt Fredde kesti hyvin myös luoksarin, jossa Jessica piti sitä kiinni ja minä hetsasin menomatkalla. Vauhti oli hyvä ja pensku täysin äänetön!

Aivan lopuksi otin vielä lyhyen session kera Ihkun. Olin kyllä superepäreilu koiralle, sillä toin sen vain kentälle, eikä se saanut yhtään tutustua tilanteeseen. Siitä huolimatta se teki hienosti merkin ja ruudun Jessican superkirjavalla matolla ja seuraaminenkin oli olosuhteisiin nähden hyvää. Mutta tilanne oli kyllä aivan liian vaikea Ihkulle. Tällaisia en saa jatkossa pikkuiselle tehdä!!! Ihkulle pitää olla kiva, sillä se on ressu ihan ihmeissään näistä "uusista" koulutustuulista.

Päivä oli todella antoisa! Kyllä kannatti. Kiitos Jessica hyvistä neuvoista ja Annukalle superkiitos mukavasta matkaseurasta!

Maaliskuussa sitten katsotaan, onko homma yhtään edistynyt.

Christan koulutus

Christa Enqvist oli kouluttamassa valkkuryhmää eilen Kana-areenalla. Tämän jälkeen en yhtään ihmettele, että Christa on maailman huipulla! Koulutus oli aivan järjettömän hyvä ja antoisa monella tavalla. Suurkiitos!!!!

Alkuun muutama sana, jonka sieppasin ja joka kolahti alkuluennolla:

Tärkeintä on motivaatio. Seuraavana tulee fokus. Sekä motivaation että fokuksen pitää olla kohdillaan, jotta tokosta tulisi mitään.

Perusteet, joille toko rakennetaan ovat 1) perusasento, 2) fokus, 3) seiso, istu ja maahan, 4) nouto.

Koulutuksen pitää kehittyä jatkuvasti. Palasia nostetaan esille ja vahvistetaan kokonaisuustreenien ohessa. Valmista koiraa ei ole. Show must go on! Kun koira osaa, palasten tasapainottelu on tärkein haaste.

Koiran täytyy osata asiat. Osaamistasoa testataan häiriötreeneillä.

Koiran itsetunnon pitäisi olla niin korkea, että virheen sattuessa se vain yrittää raivokkaammin uudestaan ja yrittää tehdä paremmin.

Treenitilanteet pitää viedä vaikeammalle tasolle kuin koetilanteet, sillä treeneissä ohjaaja voi auttaa koiraa selviämään vaikeuksien yli. Yliharjoittele, jotta kokeissa ei tarvitse pelätä. Muodosta koiralle mielikuva siitä, että sitä haastetaan vaikeuksien avulla. Koiran itsetuntokasvaa entisestään, kun se selvittää haasteet! Haasta sekä itsesi että koirasi!

Kaiken perusta on KOIRAN HYVINVOINTI! Asiat tehdään YHDESSÄ. Mielentila täytyy hallita, jotta koira voisi hyvin!

Analysoi joka päivä ja joka hetki, miltä koira tuntuu. Koulutusvaiheesta riippuen muokkaa suunnitelmia tuon tunteen pohjalta. Katso koiraa!

Motivaatio ja fokus rakennetaan kotona ja häiriöt tuodaan mukaan mahdollisimman hallitusti, mutta häiriöitä tuodaan mukaan niin paljon,että koira oppii oikean ja väärän suoritustavan eron. Älä pelkää häiriöitä vaan ota ne haasteena ja selätä ne!

Kontakti on kaikista tärkeintä!

Koiran mielentilan täytyisi olla sellainen, että se ei halua mokata!

Alkuopetuksessa namit suuren toistomäärän saavuttamiseksi, mutta lelut nopeasti mukaan! Sosiaalinen palkka ensin. Kun koira on aktiivinen sosiaalisesti ihmistä kohtaan, tätä vahvistetaan lelulla! Koetilanteessa sinulla on vain itsesi mukana.

Koiran ääntelyn ja haistelun suhteen 0-toleranssi! Hajujen suhteen koira voidaan kouluttaa sietämään häiriöitä ja fokusoimaan ohjaajaan tai tehtävään.

Treeneissä meillä oli 8 koirakkoa ja Christa jaksoi uskomattoman hyvin aivan pitkän päivän loppuun saakka! Kaikilla 2 kierrosta. Näistä treeneistä sieppasin seuraavia ajatuksia:

Mielentilan täytyy olla oikea kussakin liikkeessä. Tarvittaessa rikotaan kaavoja ja tehdään vaikka agilityä, jotta mielentila muuttuisi. Tämä on sitä klassista ehdollistamista eli Pavlovia!

Perusasentoon tuloon ja kontaktin ottoon eri vihjeet, jotta koira ymmärtää mitä halutaan. Esim. sivulle ja sivu. Kontakti pa:ssa on kaiken perusta. Koko seuraaminen perustuu tähän! Opeta koiralle, että kontakti pitää pitää vaikka mitä tapahtuisi! Jos koira tekee virheen, huomauta asiasta (=puhuttele koiraa) ja vahvista korjaus kehulla. Palkka vasta, kun koira tekee asian ilman virhettä! Tarvittaessa häiriötä täytyy vähentää, jotta koira onnistuisi. Katso koiraa!

Huomaa, että koiralle huomauttaminen ei tarkoita sitä, että ohjaaja olisi vihainen! Kärsivällisyydellä ja sitkeydellä voitetaan, ei voimalla! Pennullekin asiat koulutetaan ajan kanssa. Jos pentu toimii väärin, puhu sille, kunnes se kuuntelee ja pystyy toimimaan oikein. Ole mustavalkoinen!!!!

Kun koiraa koulutetaan korkean motivaation kautta, tiukalla stimuluskontrollilla luodaan hallinta!

Nostata koiraa ja vaadi siltä kuuntelua! Koiran pitää pitää kanavat ohjaajaan auki. Se ei saa kuvitella voivansa tehdä hommia yksin ilman ohjaajaa! Tokoa tehdään yhdessä!

Haistelemattomuustreenissä auta koiraa muistuttamalla vihjesanalla. Jos koira tekee virheen, huomauta ja ohjaa koira uudestaan tehtävään. Tehdään yhdessä. Ohjaajan tai tilanteen väistäminen ei ole oikea ratkaisu. Auta koira rauhallisesti uuteen yritykseen. Älä anna sille pakenemismahdollisuutta!

Vahvista koiran aktiivisuutta! Yhdistä sosiaalinen palkkio ennen lelua!

Ohjatussa noudossa auta tarvittaessa siirtymällä itse sivusuunnassa ja lähettämällä koira noutoon osin luoksetulon kautta. Suuntien täytyy olla selvät!

Laita häiriöitä toiminnan suuntaan! Tee yhä haastavampi temppurata koiralle. Esim. leluja tai ihmisiä noutokapulan ympärillä, ohjaaja vaihtaa paikkaa noudon aikana, tunnarikapulat päällekäin tai joulukuuseksi. Vääriä ei saa nostella tästä huolimatta. Jos koira tekee tunnarissa väärin, keskeytä, mutta tee se nätisti ja läheltä. Koiralle tunnari on helppo!

Etenkin bc:t, aussit ja kelpiet jäävät helposti asioihin kiinni. Huolehdi, että koira luopuu asioista oikeasti eikä vain kehitä uutta toimintatapaa, jolla voi näennäisesti totella, mutta fokusoida kuitenkin häiriöön. Fokuksen pitää olla ohjaajassa tai siinä, missä ohjaaja haluaa sen olevan! Esim. peruuttaen tai aijaten sivulletulo ei ole hyväksyttävää.

Perusasennon paikkaan vaikuttaa koiran "paketti" ja etujalkojen asento. Videoi!

Virheellisiin toimintoihin pitää puuttua heti!!!

Kun asennetta korjataan, vahvista oikeaa asennetta vaikka tekniikassa pitäisikin tällöin hieman joustaa.

Kun koira osaa asiat hyvin, riko kaavaa, jotta kuunteluyhteys pysyisi auki.

Itsetunto ja törkeys täytyy erottaa toisistaan!

Luoksetulossa vahvista vauhtia matkalta, mutta muista ensin naksu ja vasta sitten pudotat narupallon koiran näkyviin. Narupallon voi pudottaa myös jalkojen taakse suoran eteentulon vahvistuksessa, askellus vasta juuri ennen koira syöksyä läpi.

Vahvista liikkeiden kisamaisia alkuja ja heikkoja kohtia. Käy kaikki osat läpi viikon kuluessa. Ihkun treeneistä 90 % pitää olla leikkimistä!

Paikkamakuista osan koirien poiskutsuminen ehdottomasti mukaan harjoituksiin.

Suunnittele treenit niin, että saat koiran ajattelemaan. Esim. ennen koetta treeni, jolla muistutetaan, että ruudun keskustan löytyminen on tärkeää! Laita häiriöihmisiä matkalle ja palkkaa ruhtinaallisesti, kun koira löytää ruudun näistä huolimatta. Mieti mitä haluat koiralle milläkin treenillä muistuttaa!

Jos koira jää jumiin väärään toimintaan, riko tämä kaava ja "aja" koira tarvittaessa virheen yli. Helpota tilannetta niin, että koira pääsee onnistumaan ja samalla onnistuu selättämään vaikeuden. Älä kuitenkaan poista haastetta!

Huh huh! Paljon ajateltavaa ja opittua. Ihan mielettömän hieno koulutus. Olen niin onnellinen vihjeistä joita sain Ihkun kanssa toimimiseen. Uskon, että näillä eväillä meillä on huomattavasti aikaisempaa parempi olla yhdessä. Ja Freddenkin suhteen sain loistavia vinkkejä. Nyt vain haasteiden kimppuun ja uutta oppimaan!

Syvyyksistä nousuun - bipolaarista elämää!

Vajosin Ihkun kanssa jälleen kerran epätoivon syövereihin tekohengitettyäni sitä yhdet valkkutreenit läpi... Mun maailmani on aina välillä tosi musta... Ja vaikka tämä on tapahtunut tosi monta kertaa, se tulee näköjään tapahtumaan yhä uudestaan ja uudestaan! ;)

Jeps. Mä vaan hermostuin niin kovasti koiran piittaamattomuudesta ja kaikki kärjistyi, kun se lenkillä suhasi nenä maassa haistellen narttujen merkkejä. Sain siis primitiivikohtauksen ja meni ainakin 4 päivää ennen kuin sain koostettua ajatukseni uudestaan. Siinä Ihku oli paljon kotona - en viitsinyt ottaa sitä kuin välttämättömille lenkeille, sillä tiedän kyllä, ettei koira voi ymmärtää mun raivoani. Sari sai kuunnella vuodatustani ja varmaan muutama muu muukin sai tuta hermorakenteeni repeilystä... Kiitos kaikille tilannetta seuraamaan joutuneille!

Loppuviimeksi pääsin tasapainoon ja nyt elämä sujuu taas aika harmonisesti. Ihku näyttää palautuneen, vaikka toki se on edelleen aikas herkkä, jos yhtään tiuskaisen sen suuntaan... edes vahingossa... Mutta nykyinen toimintamallimme on päivitetty lähinnä nuuskuttelun suhteen niin, että Ihku saa kyllä haistella, mutta hajuista on luovuttava heti, kun sanon "irti". Yritän siis vain olla mustavalkoisempi ja toisaalta atrkempi sen suhteen, etten anna koiran upota liikaa hajuihin. Jos se kiinnostuu hajuista liikaa mun makuuni, jatkamme lenkkiä vallan haistelematta, kunnes koira on taas kuulolla.

Treeneissä olen ottanut absoluuttisen nolla-linjan haistelun suhteen eli treeni alkaa ja loppuu, kun tulemme kentälle/poistumme sieltä ja sinä aikana nenä ei laskeudu maahan kertaakaan. Okei. Ryhmäpaikallaoloissa en voi tuhota muiden paikkamakuuta, mutta kaikessa muussa yritän pitää koiruutta niin tarkasti silmällä, ettei se yksinkertaisesti onnistu haistelemaan mitään.

Näillä eväillä on menty viime perjantaista asti ja hyvin on homma sujunut!

Fredde on ollut hieman sivussa. Sen kanssa on vain menty ja tehty tavallisia asioita. Sain vihdoin videoitua hieman sen seuraamista... katsotaan saanko pätkää tänne ikinä... Tykkään pikkukoirasta ihan sikana! Eikä se ole enää ihan pieni, sillä viime perjantaina se painoi jo 12,7 kg!!!