Joulua ja pikkumurheita...

Joulu tuli ja meni. Kerrankin hösäsin joulua vain ihan pari päivää ennakolta – elin siis ehkä hieman aiempaa enemmän hetkessä! Sen seurauksena tosin lahjat jäivät pääosin ostamatta, mutta laskin, että maailmassa on jo niin paljon kaikkea, ettei se enää mun pikkuostoksistani kummemmaksi muutu… Jos menetin jonkun ystävän lahjattomuuteni takia, niin se oli varmaan sitten tarkoitettu siten ;).

Koiratkaan eivät saaneet lahjoja muuta kuin siskoltani possunkorvat! Ja nekin annettiin jo ennakolta…

Joulua juhlistettiin kuitenkin useampana päivänä, joten kyllä sitä touhua riitti! Ensin juhlittiin mun lähisuvun kesken, sitten käytiin anoppilassa ja sitten aattona kemuteltiin ystävien kera… Mutta mikä tärkeintä – joulupäivänä ja tapanina mä lepäsin ja mietin mihin olen taas elämäni kanssa kiirehtimässä! Lenkkeilin koirien kanssa ja niiden treenauksessa keskityin oleelliseen eli asenteeseen. Lukaisin myös Hagströmin Från valp till stjärna-kirjasta oleellisimmat harjoitukset ja kirjasin ylös mitä Freddeliinin kanssa kannattaa seuraavan tehdä. Samalla huomasin, että monet Ihkun toimintatavat ovat ihan minun sille opettamiani… Mm. seuraamisessa hidastelu tulee ihan siitä, että minä aina pysähdyn palkkauksessa, jolloin pysähtyminen ikäänkuin linkittyy liikkeen loppuun! Ja ihan vastaavasti olen opettanut koiralle jääviin hitaan tekniikan… Voi mua! J

Fredden koulutuslistaan tuli lähes 40 eri kohtaa, joita kaikkia täytyisi hiljalleen rakentaa… enkä saanut nouto-osuutta edes mukaan tähän! No aikaahan on! Oleellisinta nyt on oikean tunnetilan ja sitoutumisen rakentaminen treeneihin ja jokapäiväisen elämän harjoittelu… Sitä samaahan teen edelleenkin myös Ihkun kanssa eli harjoittelua koko elämä!

Autojen jahtaus yltyi joulun tienoilla jo pienoiseksi ongelmaksi, vaikka olen yrittänyt huomioida Fredden toiminnan koko ajan. Se väijyi vastaantulevia autoja ja siirtyi litteänä niiden perään… Aina en ehdi namittaa koiraa ennen kuin auto jo tulee, ja silloin homma menee helposti plörinäksi. Pääosin olen kuitenkin onnistunut keskittynyt asiaan ja namittelemaan pentua kontaktista paljon jo ennen kuin ensimmäistäkään autoa näkyy. Olemme käyneet ihan varta vasten autoja katsomassa Teiskontien vierellä ja homma on tuottanut tulosta – eilen väijymistä ei ilmennyt lainkaan!

Toinen käytännön ongelmaksi muodostunut asia on ollut pikkukoiran reaktiivisuus ympäristöönsä. Ymmärrän kyllä pennun puhkumisen outojen asioiden suhteen, mutta ajoittain Fredde näyttää palkittuvat hälytyksestään niin, ettei se palaudu enää vaan jää vain karvat pystyssä louskuttamaan kaikelle mahdolliselle. Huaah! Haluaisin kouluttaa koirani mahdollisimman pitkälle positiivisesti vahvistaen, mutta näissä tilanteissa olen ollut aika voimaton pelkin positiivisin avuin, kun tilanteesta ei pääse poiskaan, Eilen hermostuin pennulle todenteolla ja otin tiukan ravistusotteen elukkaan. Sittemmin lyhyt "Ei" on riittänyt lakkauttamaan orastavan rähinän. Tämän jälkeen olen sitten vahvistanut positiivisesti oikeaa toimintaa… Ikävää, mutta hysteriaan ei näytä auttavan pelkkä positiivisuus – kierre on katkaistava, ennen kuin se yltyy mahdottomaksi!

Kotona yksinolo on kolmas ongelmakohta. Homma sujui jo ihan hyvin, kun koirat olivat alakerran huoneessa, mutta Fredde on tehokkaasti oppinut pakenemaan aitauksestaan ja aitaus siirrettiin nyt joulun alta yläkertaan yökyläilijöiden vuoksi… Tänään koirat suljettiin siis kiireessä kylppäriin, ja päivällä töiden jälkeen saan todella miettiä, kuinka ratkaista tämä pieni ongelma… ellei Ihku hermostu ja listi pentua jo päivän aikana… En haluaisi antaa  koirien riehua aivan vapaasti, mutta pentu ei kestä olla yksin ilman Ihkua… Tai kyllä se kestää, mutta huuto on kamala ja naapurit hermostuu pian. Jep jep. Pentu muistuttaa Uldaa tässäkin… onneksi muut muistuttavat asiat ovat positiivisia!!!

Pieniä huolia ja murheita siis, mutta pääosin elämä on ihanaa ja pentu on todellinen helmi! Voi, kun osaisin aina nauttia siitä ja kaikesta muustakin täysin siemauksin! Eilen kuulin, että Fredden emolla Megillä oli diagnosoitu AIHA! Meg-rukka taistelee nyt elämästään, mutta toivon todella, että se selviää! Onneksi ko. tauti ei ole tiettävästi perinnöllinen… Mutta pentuja Megille ei enää tule, sillä pennutus voi lisätä riskiä uudelleensairastamiseen. 

----- Ei selvinnyt Meg ei... Näin tuli Freddestä orpo...  

Oppimaan opiskelua

Fredde saavutti eilen huiman 3 kk iän! <3 Yhteistä taivalta meillä on siis jo 6 viikkoa! Hui!

Mun mielialani penskun ja oman edistymiseni suhteen vaihtelee kuin vuoristoradalla. Välistä olen tosi tyytyväinen... välistä taas aivan epätoivoinen. Huh! Yritän nyt vain palauttaa mieleeni, että otin kelpien oppiakseni lisää koirista, en siis todistaakseni, että osaan jo kaiken... Näin rauhallisesti mietittynä asia on päivänselvä, mutta jostain mun sisimmästäni kumpuaa perfektionismin kuiske, joka vaatii ihan jotain muuta.

Mutta pennun kanssa harjoittelu on ollut aika ihanaa. Fredde on niin kovin ihana ja oppivainenkin, kun vain olen löytänyt sopivat keinot vahvistella asioita. Kotona naksuttelu alkaa taas sujua, mistä suurkiitokset Tinille, joka näytti lähes kädestä pitäen kuinka kaikki oikeasti tehdään. Perusteet alkavat olla jo ihan kivasti läpikäytynä, mutta toki hommaa piisaa vielä paljon. Nyt työstön alla on noutokalpulan nostaminen ja se on alkanut sujua ihan kohtuudella.

Perjantaina sain koiran eyeaamaan oikein kunnolla, kun näytin Tinille sen Ta i -leikkiä... Koira oli todella koomassa eikä silmän käyttö loppunut kuten aiemmin, kun olen vain heilauttanut kättäni lelun edestä. Kooma keskeytyi kuitenkin namilla ja sillä, kun vingutin vinkupalloa selän takana ja annoin koiran tämän jälkeen hyökätä leluun kiinni heti, ilman sen kummempia vaikeutuksia. Mielenkiintoista nähdä, kuinka tuo silmä esiintyy. Uskon kuitenkin, että osin tuolla ta i -leikillä koiralle voidaan opettaa käsky, joka puree eyeauksen läpi. Tässäkin harjoittelussa onnistumis-% on pidettävä kuitenkin tosi korkeana, sillä silmän käyttö on niin luontaista, että se kyllä vahvistuu, jos sille vain sen mahdollisuuden antaa.

Elämisen opettelua

On ollut kauhea kiirus pennun vuoksi. Vuorokaudesta meinaavat tunnit loppua kesken, kun olisi niin paljon kaikkea tekemistä! Penskun kanssa pitäisi leikkiä, sitä pitäisi sosiaalistaa, pitäisi miettiä kuinka ratkaista eteentulevat ongelmanpoikaset ja suunnitella kuinka rakentaa pennelin treenit... Ja sitten vielä kaikki muu... Olenkin päättänyt, että jouluvalmistelut jäävät tänä vuonna minimiin! Ihan kaikkeen en vain repeä! :)

Mutta ei tämä nyt ihan niin kamalaa ole! Fredde on suloinen ja lähes kaiken ajan se on äärimmäisen ihana ja täydellinen pentu! Se on niin erilainen kuin mitä Ihku oli! Ja siis hyvässä! Fredde on sosiaalinen ja kontaktinhaluinen. Se ei pelkää ihmisiä. Se leikkii hyvin, syö hyvin, on lähes koko ajan kuulolla ja on vain niin täydellinen pieni koiran alku ettei mitään rotia! <3

Mutta on tässä jo ongelmiakin ratkottu. Onneksi ympärillä on viisaita ja auttavia ihmisiä, jotka neuvovat ja näkevät asiat ilman valtavaa tunteen paloa...

Eilen aamulla oli draamaa ilmassa... Fredde lähti heti aamulenkillä mun ohitseni ja viipotti rohkeasti eteenpäin ottamatta turhia kontakteja muhun. Yritin hillitä haluni houkutella pentua paikalle ja onnistuinkin jotenkin. Mutta sitten peltojen välissä pyörätiellä huomasin yhtäkkiä pyöräilijän vieressäni ja Fredde oli 2 m edelläni. Säikähdin melkoisesti, mutta Freddepä vasta säikähti! Se singahti kiertoradalle pyöräilijä kintereillään ja haukkua mellasti irokeesi pystyssä. Ihana pyöräilijä huomasi onneksi täysin hallitsemattoman tilanteen ja pysähtyi, jotta pentu olisi päässyt takaisin, mutta lähti kuitenkin uudestaan liikkeelle hieman liian aikaisin ja niin takaa-ajo lähti uudestaan käyntiin. Pyöräilijä pysähtyi onneksi uudestaan ja malttoi odottaa sen aikaa, että Fredde kiersi hangen kautta takaisin ja palasi korvat tötteröllä luokseni. Kiitos siitä!  Loppulenkki sujuikin mainiosti - mulla oli jälleen maailman ihanin ja tottelevaisin pentu mukanani... pentu käveli suorastaan takaperin, jotta olisi saanut pidettyä katsekontaktin minuun! :)

Fredden terävyys muutoinkin aiheuttanut päänvaivaa. Se reagoi välillä täysin olemattomiin asioihin (minun mielestäni esim. linnun laulu ei ole hälytyksen arvoinen asia... eikä muuntaja... eikä liikennemerkki) ja aika vahvasti reagoikin, lähtee eteenpäin ja haukkuu karvat pystyssä. Olen ratkaissut tilanteen tekemällä täyskäännöksen ja jättämällä mellastajan ilman taustatukea. Kun se on kipittänyt tilanteen huomattuaan mun luokseni olen toki palkannut sen kontaktista ja sitten on vain lähdetty uudestaan eteenpäin. En ole siis kieltänyt koiraa, olen vain jättänyt sen huomiotta ja tämä onkin auttanut nopeasti. Nyt reilun viikon harjoittelun jälkeen Fredde pöhkii ja kääntyy samantien mun luokseni nähtyään tai aistittuaan jotain hälyttävää. Kokonaispöhkiminen on vähentynyt valtavasti ja parina viime päivänä sitä on esiintynyt lähinnä loppulenkistä, kun pentu alkaa väsyä.

Toinen haaste on ollut Fredden jumalaton reagointi liikkuviin kohteisiin. Tähän olen vastaehdollistanut koiraa ja yrittänyt ennakoida mahdollisesti kiihdyttäviä tilanteita. Treenihalleissa olen lisäksi yrittänyt tehdä niin lyhyitä treenejä, että koira onnistuu varmasti. Olemme esim. käyneet treenihallissa 1-2 minuutin vierailuja ja nyt tilanne on edennyt siihen, että pentu voi keskittyä muhun myös ihan namipalkalla. Eilen Tallilla pentu oli hipi hiljaa, vaikka bc:t yms. juoksivat pitkin kenttää. Ihanaa! Valoa tunnelin päässä siis myös tämän suhteen. :) Kotitreeneissä Fredde on oppinut odottamaan omaa vuoroaan kiltisti aitauksessa eikä se juurikaan edes kitise siellä.

Paljon on opittavaa ja pohdittavaa! Yritän kirjata tänne tärkeimmät aina kun ehdin.

Ihkun evl 2. palkinto ja 3. viikko pennun elämää

Ihku osallistui tänään 2. evl-kokeeseensa Tamskin tallilla ja saldoksi 251p/2. palkinto. Olen niin onnellinen pienestä porosestani! <3. Kiitos tuomari Ralf Björklundille, liikkuri Johanna Nybergille, pääjärkkäri Mimoza Vierikolle, muille järjestäjille ja kanssakisaajille!

Koe sujui hyvässä vireessä.
Paikkaistuminen 10
Paikkamakuu 9 - liikutti tassuja ja haisteli alussa.
Seuraaminen 9 - WOW! Käännökset olivat väljiä ja mä juoksin ilmeisesti hirven lailla uusissa talvipopoissani, mutta koira oli hieno muuten! <3 Evl:n seuraamisesta 9 on mun mielestä sairaan siistiä!
Zetari 9
Luoksari 5 - Käsimerkki pysäytykseen aiheutti jälleen kerran kenguruhyppyjä...
Ruutu 6 - Ihku nousi seisomaan liikkurin kutsumiskäskystä! Jihuuuu! Mä olen saanut todella muutettua sen asenteen tuohon odottamiseen! :)
Ohjattu 9 - Numero on parempi  kuin totuus... Koiralla  ei ollut aikomustakaan mennä merkille, mutta koska se juoksi tarpeeksi läheltä merkkiä, onnistuin pysäyttämään sen 2 m säteen sisäpuolelle...
Metalli 7,5 - Ravas ja osui esteeseen paluussa
Tunnari 8,5 - Koira onnistui pyöräyttään kapulaa paluussa niin, että näytti siltä kuin olisi purrut kapulaa... Vahonkoja sattuu.
Kaket 7,5 - Ihku ei keskittynyt alkuun kunnolla, eikä noussut sitten seisomaan kuin vasta toka käskyllä. Nousi siis ensin istumaan. Mutta koira ei varsinaisesti jumittanut, mistä olin todella onnellinen!!!!

Jesh! Suuria mörköjä on voitettu! Asenne sekä koiralla että mulla alkaa kestää hiljalleen. Nyt vain lisää hyvää treeniä ja maaliskuussa sitten seuraava yritys. :) Pupu! <3

Fredden kolmas viikko meillä on sujunut kivasti. Se kehittyy valtavasti koko ajan  ja koiruuksista on tullut tosi hyvät kaverit! Hieman olen ollut huolissani Fredden voimallisesta reagoinnista saalisärsykkeiden suhteen, mutta olemme pohtineet asiaa Sarin kanssa ja soitin myös Rajamäen Jaanalle ja uskon, että asia saadaan kyllä kuosiin. Toimintasuunnitelmana on ennakointi, niin että vastaehdollistan koiraa kiihdyttäviin tilanteisiin. Lisäksi vahvistan lähellä olo -leikkiä niissä tilanteissa, kun koira painelee ohitseni. Pääosinhan Fredde kulkee n. 1-2 m säteellä takanani, mutta välillä se ohittaa minut ja usein silloin ilmoittelee haukkumalla kokemistaan uhista. Nyt olen pysähtynyt, kun pentu kirmaa ohitseni ja vahvistanut kontaktia, kun se on sitä tarjonnut kääntyen samalla takaisin lähtösuuntaan. Jos Fredde on syöksynyt eteenpäin hälyyttääkseen lauman, olen vain kylmän rauhallisesti lähtenyt palaamaan takaisin ja odottanut, että pörhäkkä pentu on kipittänyt luokseni huomattuaan taustajoukkojen katoamisen. Tätä olen sitten vahvistanut ja olen huomannut heti, että Fredde ei tee enää kahta hälytystä samasta asiasta vaan jää nyt kannoilleni tilannetta tarkkailemaan - ja on siis hiljaa. Asia siis etenee haluamaani suuntaan!

Treenihallien suhteen päätin, että opetan pennulle nyt ensin kunnon kontaktin ja leikin autosta ulostuloon ja siirrymme hiljalleen kohti hallia. En kuitenkaan yritä edes päästä halliin sisään, ennen kuin voin olla varma, että pentu onnistuu sille suunnittelemassani yksinkertaisessa ja lyhyessä tehtävässä. Kiihtymisen torjuntaa siis onnistumisten ja ohjauksen kautta, ei niinkään hillumisen kieltämistä avulla, sillä haluan, että pentu oppii mielentilan säätelyn itse. Jep. Ihanaa, kun tästäkin on nyt toimintasuunnitelma. Kiitos Jaana ajatusten avauksesta!

Kotitreeneissä Fredde on oppinut lisää perusteita. Nyt se osaa jo hieman seistä, istua ja maata ja kaikkiin näihin on otettu myös kestoa ainakin kertaalleen. Perusasento ja seuraamisen paikka alkavat löytyä kivasti. käsi- ja kosketuskeppi-targettia olen vahvistanut, mutta tassutarget on hetken pannassa, jotta saan lelun palautuksen luotettavammaksi. Nythän Fredde ottaa lätkän suuhunsa, jos palkkaan sitä namilla, ja toisaalta lelupalkka ei toimi, sillä penne tuo lelut kuitenkin hiukan nihkeästi. Toki voisin miettiä kaakelin käyttöä kuten näin Elinan tekevän... Leikin sääntöjä ollaan vahvisteltu myös. Nyt Fredde kestää jo kohtuullisesti häiriöpalloa narupalloleikin yhteydessä ja stimuluskontrollin alkeet ta i -leikkiin on aloitettu. Olen myös noudattanut laihaa Ikean råttaa namivaihdolla ja tämän Fredde tuntuu tajuavan. Somaa!

Aloitin viikko sitten työt ja Fredde on oppinut hienosti kotiin jäämisen. Tänään se oli jopa 4 h ihan yksin ilman Ihkua, kun oli tuo koe. Ja hyvin meni. Pentu oli rauhallinen, mutta onnellinen, kun palattiin reissusta!

Aika rientää - Fredde 8 -10 viikkoa

Mun pentuloma loppuu huomenna, mikä on ihan hyvä juttu. Olen stressannut aika lailla sitä, miten selviän pikku pentuni kanssa ja vaikka kaikki onkin sujunut hyvin, alan seota hiljalleen! Työnteon tuoma järjestys on siis varsin tervetullutta!

Toisaalta tämä kaksi viikkoa on kulunut varsin vauhdikkaasti, toisaalta aika on madellut. Mukavaa kuitenkin olla välillä hieman oman mukavuusalueensa ulkopuolella. Tärkeintä nyt kuitenkin on, että Fredde on kasvanut ja kehittynyt hienosti ja uskon, että nyt se alkaa selvitä työpäivistäni ilman jatkuvaa paapomista. Laitan koiranpojat alakertaan ja Freddelle yritän aidata oman tilan, jotta Ihkulla olisi edes jotain rauhaa. Pojat tulevat kyllä tosi hyvin juttuun, joten uskon, että kaikki sujuu hyvin.

Ensimmäisen viikon pentu nukkui ja valvoi 1-2 h sykleissä. Nyt syklin pituus on kasvanut n. 4 tuntiin. Samalla pennun voimat ovat kasvaneet ja nyt se jaksaa jo lenkkeilläkin ihan kivasti. Tarjoan sille kuitenkin kantoapua vielä herkästi, jottei pienet jalat kulu turhaan. Pää näyttää välillä vievän enemmän kuin kintut jaksaa.

Fredde tekee vain harvoin pissoja tai tuhdimpiakaan tuotteita sisälle. Vahingot ovat pitkälti minun huolimattomuuttani tai sitten yksinoloon (eli alakerran koirasiirtolaan) liittyviä.

Pentu on kaikkinensa tosi ihana! Se on iloinen, reipas, leikkii mieluusti ja kiipeilee syliin. Ruoka maistaa hyvin ja oppimista ja edistymistä tapahtuu joka päivä! Perjantaina se ei osannut olla vielä rauhassa omassa pentuaitauksessaan, kun treenasin Ihkua, mutta tänään se odotti omaa vuoroaan jo ihan tyynesti. Lahkeiden pureminen jäi pois, kun Jannen ohjeiden mukaan namitin koiria kiihdytystilanteissa. Näin pennun mielenkiintoa on saatu suunnattua pois myös muista liikkuvista kohteista, kuten pyöristä ja juoksijoista. Tänään lattian moppaus oli kuitenkin herralle liikaa, ja jotta siivous olisi mitenkään sujunut, pentu piti eristää koirasiirtolaan vallan kokonaan..

Ulkona olen yrittänyt vahvistaa pennun spontaania kontaktia ilman houkuttelua. Näissä on vielä vahvistamisen varaa ja runsaasti. Osin kontaktin vahvistamista hankaloittaa se, että Fredde kulkee mieluusti mun kannoillani, enkä mä näe sitä silloin ilman, että rupean pyörimään ympyrää... Lisäksi olemme harjoitelleet kutsusta tapahtuvaa luoksetuloa ja ihan paria kertaa lukuun ottamatta nämä ovat sujuneet. Kun Fredde ensimmäisen kerran jätti tulematta, kännyin kannoillani ja "hylkäsin" pennun - sen jälkeen luoksetulot ovat kyllä maittaneet! Tarkkuutta on vaatinut se, etten vahingossakaan tartu pentuun sen tullessa luokse ja toisaalta se, että palkkaan se tarpeeksi tykö, jotta kiinniottaminen onnistuu ilman kurottelua. Nopeasti nämäkin ovat parantuneet, kun olen kiinnittänyt asioihin huomiota. Pennun kanssa on NIIN paljon asioita, joita pitää huomioida. Olen yrittänyt hokea mielessäni: "Vahvista!!! Älä houkuttele!" ja kaippa se alkaa upota hiljalleen...

Ulkona olemme lisäksi leikkineet lähes joka lenkillä. Tämän osuutta pitäisi kasvattaa kuitenkin vielä. Mä vajoon niin helposti pelkkään namitusmoodiin, että on parempi olla tarkkana tässä.

Sisällä olen sheipannut pennulle uusia pieniä taitoja. Se oppii nopeasti ja täytyisi taas suunnitella, mitä opetan seuraavaksi, jotten jää paikalle junnaamaan. Tärkeimpiä asioita ovat olleet tuo rauhoittuminen ja odottaminen Ihkun tehdessä, kontakti, erilaiset targetit, leikkinouto, erilaisten leikkien säännöt ja irroitus leluista. Perjantaina aloitin ja tänään sain valmiiksi perusasennon laatikon avulla sheipaten. Hauska uusi temppu minullekin! Sisällä mun pitäisi ehdottomasti ottaa kello käyttöön, jotta saisin rajattua harjoitukset tarpeeksi lyhyiksi ja onnistuisin koukuttamaan koiran naksutteluun. Nyt se on päässyt törkeän monesti itse lopettamaan homman ennen mua... Se lieneekin siis yksi seuraavista teemoista!

Ihku ja Fredde ovat nyt siis oikein hyvää pataa. Ipana pomottaa hiukan, mutta Fredde osaa hienosti vastata höykkyytykseen ja pääosin pojat leikkivät oikein rennosti keskenään. Elvis ei vain kauheasti pidä sisällä riehumisesta; kokee varmaan olonsa jotenkin uhatuksi, kun kaksi hullua koiraa meuhkaa ja reuhaa. Sitäkin olen nyt yrittänyt huomioida parhaani mukaan...

Joo. Hirveästi on tapahtunut. Tässä muutama kuva vielä. Niitä olen ottanut surkean vähän surkeista ilmoista johtuen, mutta elämä on...

Fredden jäljet

Olen tehnyt Freddelle pari alkeisruutua jäljestykseen. Lähes jokapäiväinen sade on haitannut huomattavasti uuden lajin aloittamista!

Eilen Outi ohjasi meitä jälleen pikaisesti. Tein 1 x 1 m ruudun, jossa paalu ja kaikki, nameja paalulle ja vasemmalle suoralle painottuen. Sitten penneli ruutuun syömään ja hienosti se havaitsi rajat ja pysyi ruudun sisällä! <3 Kiitos Outi neuvoista taas!!!

Illalla tein uusintaruudun, mutta silloin pensku ajautui ruudusta ulos. Nappasin sen syliini ja se sitten siitä harjoituksesta. Tänään aamulla 5. ruutu ja tämä sujui jälleen mallikkaasti eli pensku tuli rajoille, mutta korjasi aina itsenäisesti ruudun sisään! Hyvä Fredde!

Huomenna teen ehkä jo suorakaiteen, ja sitten siirrymme kolmioon ja sen kautta jälkisuoraan! Voin, kun tulisi sateettomia aamuja, jotta voisin tehdä näitä pieniä alkeisjälkiä!

Ihkun 1. EVL-koe!

Eilen Ihku korkkasi vihdoista viimein evl:n. Maneesikoe järjestettiin Mäntässä ja tuomarina toimi Ossi Harjula.

Koe oli minun kannaltani menestys, vaikka pistesaldo oikeutti hädintuskin 3. tulokseen. Onnistuin olemaan rento ja tekemään asioita oikeasti yhdessä koiran kanssa. Yleisö, tuomari ja liikkuri unohtuivat kokonaan, siellä olimme vain me - minä ja Ihku! <3 Haasteet muodostuivat pitkälti maneesin pohjasta ja ikävistä sattumuksista, joihin toki vaikuttaa vielä riittämätön varmuus liikkeiden oikean suoritustavan suhteen.

Eli paikallaoloista Ihku sai 10p molemmista ja oli ilmeisesti pitänyt myös tassunsa paikoillaan, sillä sen edessä maassa ei ollut ylimääräisiä jälkiä! Hienoa! Ja sekä kehäänmeno että sieltä poistuminen tapahtuivat ihan rennosti.

Yksilöliikkeet suoritettiin kahdessa osassa. Seuraamisesta 8. Kaavio oli pitkä ja alusta hieman hankala - olin todella tyytyväinen tähän! Zetari 7, sillä siinä seuraaminen oli huonoa ja varmistin viimeisenä tulevan istumisen.   Luoksetulosta 0! Ihku teki jälleen kerran kiihdytyksen stoppimerkin kohdalla ja maasta viimeisen pätkän luoksetuloon tarvittiin vielä kaksi käskyä. Auuuuh! Mitä ihmettä mä teen ton stopin kanssa! :) Mutta oikeasti - mua vain nauratti! Tästä ruutu, josta saimme 9,5p, jotain pientä siinä, mutta olin tosi tyytyväinen.

Kakkososuuteen lähdimme jälleen hyvissä tunnelmissa. Ohjatusta saimme 7, vaikka oman arvosteluni mukaan sen olisi pitänyt olla 0. Ihku takertui katseellaan "vasemman" puoleiseen kapulaan, vaikka meille olikin arvottu toinen suunta. Se lähti käskystä vauhdilla suoraan noutoon, mutta tiukalla "up"-käskyllä sain kuin sainkin pysäsytettyä sen merkin ympyrän sisäpuolelle. Siitä käskyjä "oikealle" ainakin 3 ja yksi ylimääräinen pysäytys - ja jotenkin ihmeellä Ihku nouti halutun kapulan! Mutta... omasta mielestsään se teki väärin, ja sen ilme lätsähti täysin tämän jälkeen... Metallista saimme sitten sen 0. Ihku ei edes yrittänyt nostaa kapulaa. Kehuin sen siitä huolimatta ja yritin tsempata koiraa parhaani mukaan. Tunnarista saimme sitten sääli-6p. Lähtö oli loistava, valinta ok, mutta paluussa koira tiputti kapulan kolmesti ja lopulta noukin sen maasta ja pyysin koiran sivulle edestä seisomasta. Kehuin sen kuitenkin edelleen ja yritin hieman nostattaa viimeisiin kakeihin. Näistä 6p eli istumiseen tarvittiin 3 käskyä, sen jälkeen loput vaihdot mallikkaasti ja liikkumatta. Mutta koira-ressu oli kyllä aivan liiska...

Onneksi Ihku piristyi huomattavasti saatuaan lampaankylkeä kehän ulkopuolella. Olin oikeasti todella tyytyväinen pieneen koiraani! Ohjatun noudon aiheuttama litistyminen oli tosi harmillista, mutta harjoitellaan lisää vaan!

Loppusaldo siis 196p/3.palkinto.

Kilpailukirjojen palautuksessa ja palkintojenjaossa olin Fredden kanssa. Taputukset paremmin menestyneille olivat Freddelle kuitenkin hieman liikaa ja se alkoi kiljua ja riehua sylissäni. Onneksi namit olivat lähellä ja sain siirryttyä hieman kauemmaksi tilanteesta - kyllä pentu siinä sitten rauhoittuikin. Mutta on se reaktiivinen!

Kävimme hieman treenaamassa kehässä luokkien välissä - hiukan kontaktin vahvistamista "pyytämisestä", peruutuksessa seuraamista ja ystävällisen liikkurin avustamana luoksetulo, joka oli superhieno! Hienosti penne odotti kiljumatta ja tuli aivan täysillä luokse leikkimään. :) On se vaan hieno!!! <3

Kotosalla metsälenkillä Ihku oli palautunut hyvin kokeesta ja se haastoi mua leikkiin onnellisena! Ihanaa! Mulla on kaksi maailman hienointa koiraa! Ja olen aiemmin saanut elää kahden yhtä hienon koiran kanssa! Mikä onni! <3

Oman mielentilani hallinnan suhteen kiitän Katri Syväristä ja Esa Ikosta loistavasta ohjauksesta NLP-kurssilla. Toki mielentilan hallinta on prosessi, jota saan opiskella koko ikäni, mutta kurssin aikana ja sen jälkeen se on edennyt aimo harppauksella eteenpäin!