On ollut kauhea kiirus pennun vuoksi. Vuorokaudesta meinaavat tunnit loppua kesken, kun olisi niin paljon kaikkea tekemistä! Penskun kanssa pitäisi leikkiä, sitä pitäisi sosiaalistaa, pitäisi miettiä kuinka ratkaista eteentulevat ongelmanpoikaset ja suunnitella kuinka rakentaa pennelin treenit... Ja sitten vielä kaikki muu... Olenkin päättänyt, että jouluvalmistelut jäävät tänä vuonna minimiin! Ihan kaikkeen en vain repeä! :)
Mutta ei tämä nyt ihan niin kamalaa ole! Fredde on suloinen ja lähes kaiken ajan se on äärimmäisen ihana ja täydellinen pentu! Se on niin erilainen kuin mitä Ihku oli! Ja siis hyvässä! Fredde on sosiaalinen ja kontaktinhaluinen. Se ei pelkää ihmisiä. Se leikkii hyvin, syö hyvin, on lähes koko ajan kuulolla ja on vain niin täydellinen pieni koiran alku ettei mitään rotia! <3
Mutta on tässä jo ongelmiakin ratkottu. Onneksi ympärillä on viisaita ja auttavia ihmisiä, jotka neuvovat ja näkevät asiat ilman valtavaa tunteen paloa...
Eilen aamulla oli draamaa ilmassa... Fredde lähti heti aamulenkillä mun ohitseni ja viipotti rohkeasti eteenpäin ottamatta turhia kontakteja muhun. Yritin hillitä haluni houkutella pentua paikalle ja onnistuinkin jotenkin. Mutta sitten peltojen välissä pyörätiellä huomasin yhtäkkiä pyöräilijän vieressäni ja Fredde oli 2 m edelläni. Säikähdin melkoisesti, mutta Freddepä vasta säikähti! Se singahti kiertoradalle pyöräilijä kintereillään ja haukkua mellasti irokeesi pystyssä. Ihana pyöräilijä huomasi onneksi täysin hallitsemattoman tilanteen ja pysähtyi, jotta pentu olisi päässyt takaisin, mutta lähti kuitenkin uudestaan liikkeelle hieman liian aikaisin ja niin takaa-ajo lähti uudestaan käyntiin. Pyöräilijä pysähtyi onneksi uudestaan ja malttoi odottaa sen aikaa, että Fredde kiersi hangen kautta takaisin ja palasi korvat tötteröllä luokseni. Kiitos siitä! Loppulenkki sujuikin mainiosti - mulla oli jälleen maailman ihanin ja tottelevaisin pentu mukanani... pentu käveli suorastaan takaperin, jotta olisi saanut pidettyä katsekontaktin minuun! :)
Fredden terävyys muutoinkin aiheuttanut päänvaivaa. Se reagoi välillä täysin olemattomiin asioihin (minun mielestäni esim. linnun laulu ei ole hälytyksen arvoinen asia... eikä muuntaja... eikä liikennemerkki) ja aika vahvasti reagoikin, lähtee eteenpäin ja haukkuu karvat pystyssä. Olen ratkaissut tilanteen tekemällä täyskäännöksen ja jättämällä mellastajan ilman taustatukea. Kun se on kipittänyt tilanteen huomattuaan mun luokseni olen toki palkannut sen kontaktista ja sitten on vain lähdetty uudestaan eteenpäin. En ole siis kieltänyt koiraa, olen vain jättänyt sen huomiotta ja tämä onkin auttanut nopeasti. Nyt reilun viikon harjoittelun jälkeen Fredde pöhkii ja kääntyy samantien mun luokseni nähtyään tai aistittuaan jotain hälyttävää. Kokonaispöhkiminen on vähentynyt valtavasti ja parina viime päivänä sitä on esiintynyt lähinnä loppulenkistä, kun pentu alkaa väsyä.
Toinen haaste on ollut Fredden jumalaton reagointi liikkuviin kohteisiin. Tähän olen vastaehdollistanut koiraa ja yrittänyt ennakoida mahdollisesti kiihdyttäviä tilanteita. Treenihalleissa olen lisäksi yrittänyt tehdä niin lyhyitä treenejä, että koira onnistuu varmasti. Olemme esim. käyneet treenihallissa 1-2 minuutin vierailuja ja nyt tilanne on edennyt siihen, että pentu voi keskittyä muhun myös ihan namipalkalla. Eilen Tallilla pentu oli hipi hiljaa, vaikka bc:t yms. juoksivat pitkin kenttää. Ihanaa! Valoa tunnelin päässä siis myös tämän suhteen. :) Kotitreeneissä Fredde on oppinut odottamaan omaa vuoroaan kiltisti aitauksessa eikä se juurikaan edes kitise siellä.
Paljon on opittavaa ja pohdittavaa! Yritän kirjata tänne tärkeimmät aina kun ehdin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti