Eilen Sari kertoi mulle Susan Garretin tavasta opettaa koiralle positiivisesti virhesana, jonka jälkeen koira voi yrittää uudestaan. Tämä kuulosti minusta niin hienolta, että päätin testata asiaa heti ensimmäisenä aamulla ja nyt päivälenkillä jatkoimme harjoittelua. Vaikka en kosksaan käyttäisikään tuota oikeasti, olen saanut tästä jo uuden tosi hauskan leikin mulle ja Ihkulle!
Eli pelataan kahdella lelulla. Annetaan koiran syöksyä maassa olevalle lelulle "ole hyvä"-käskyllä. Kun koira lähtee, sitä kutsutaankin ja se palkataan toisella lelulla, kun se tulee. Kun nämä kaksi sujuvat hyvin, lisätään "Auts!" ennen kutsusanaa eli sanotaan "ole hyvä" - koira syöksyy lelulle, "Auts! Tule" ja koira palkataan, kun se luopuu maassa olevasta lelusta ja tulee luokse. Hiljalleen leikki etenee niin, että välillä sanotaankin vain "Auts!", jolloin koira tulee jo tuolla takaisin ja sitten se lähetetään uudestaan tehtävään. Very simple ja ainakin alku näytti toimivan hyvin ja meillä oli molemmilla huisan hauskaa!!!Olen siis päässyt siihen, että voin sanoa koiralle "Ole hyvä" ja "Tule" vuorotellen, mutta vielä en ole "Auts"ia liittänyt hommaan.
Toinen asia mitä rupesin eilen kouluttamaan on takin pitäminen. Ihku vihaa kaikkia loimia ja valjaita ja back on track-takki on ollut meillä lähinnä kaapin koristeena. Sunnuntaina yritin floodingilla eli heitin takin koiran niskaan ja ajattelin, että aika tekee tehtävänsä. Puolen tunnin jälkeenkin koira oli äärimmäisen jähmeä ja korvat roikkuivat pitkin päätä, ruokakaan ei juuri maistunut. Ei siis hyvä... Eilen aloitin sitten sheippaamisen ja pääsimme jo ensimmäisessä sessiossa siihen, että Ihku työnsi päänsä takin aukosta sisään ja söi hyvällä ruokahalulla. Tänään sitten olemme jatkaneet työstöä. Kun takki saatiin koiran päälle jatkoin sheippaamistehtäviä käsitargetilla niin, että Ihkun täytyi hieman liikkua takitettuna. Hyvinhän tämä sujui; nenu käteen ja toisesta suunnasta nami. Kun tämä alkoi sujua, lisäsin vaikeutusta tekemällä kakeja ja perusasentojumppaa ihan vierestä. Ja sitten päätin testata uusimmassa Caniksessa ollutta haastetta eli rupesin sheippaamaan koiran katsetta eteenpäin. Asetelma oli sellainen, että Ihku makasi mun jalkojeni välissä ja sitten vain rupesin naksuttelemaan, kun se käänsi päätään eteenpäin ja palkkasin toki myös tuosta suunnasta. Seuraava askel on ollut se, että koira nousee istumaan jalkojeni välissä ja menee myös käskystä maahan. Näissä eteenpäin suuntautuva katse rikkoutuu vielä välillä, mutta muutamia kertoja Ihku on tehnyt siirtymän jo pitämällä katseen eteenpäin :) Huisaa! Ja samalla kamala takki on ikäänkuin unohtunut... Eli tässä koulutettiin siis sekä takkia että suuntautumista eteenpäin.
Olen minä ihan normistikin treenannut. Eilen Valkkutreeneissä Ihku oli loistava! Virheitä tuli, mutta mieli säilyi korkealla ja lopulta onnistuimme siinä ohjatussakin niin, että koira meni ensin merkille, vaikka kapula olikin jo valmiina, ja vasta luvan saatuaan lähti hurrrjaan noutoon! Hauskaa, että koira, joka on todellakin inhonnut noutamista, kuumuu tässä ihan hurjasti. :)
Kakeissa testasin Leivon leipomon Amerikan serkku -keksien käyttämistä vahvisteena, ja sekin toimi! Ihku himoitsee noita keksejä, kuten Ulda aikoinaan Dominoita ja se oli todella hyvä havaittuaan, että voi saada kakeista unelmien vahvisteen! :) Kannattaa siis todellakin etsiä koiran mielestä paras mahdollinen vahviste!!!
Luoksarissa olen vahvistanut loppupätkää siten, että palkattuani hyvän stopin tai maahanmenon pallolla, annan koiran juosta luokseni ja kutsun sitä samalla "Tänne". Silloin Ihku laukkaa loppuun saakka pallo suussa ja ottaa hyvän asennon eteeni, ja tämän palkkaan sitten vetolelulla jalkojen välistä. Huisa idea, jonka Ihku keksi!!!... ja mä otin käyttöön!
Tunnarissa otin käyttöön lentonamin palkkaukseen, kun mietin, miksi koiran menovauhti kapuloille on niin hyvä, mutta paluuvauhti hidas. Olen pitänyt tunnaririvistön oikeassa laidassa namikippoa aina välistä ja sinnehän Ihkulla on kiire. Nyt päätin ottaa saman vahvisteen myös paluuseen ja homma näyttää toimivan. Katsotaan nyt muutama kerta ja siinähän se totuus selviää. Pitäisi aina muistaa, että koira määrittää vahvisteen! Mä tuppaan nykyisin unohtamaan, että Ihku ihan oikeasti palkittuu ruoalla... Sen siitä saa, kun treenaa bc-ihmisten kanssa... ;)
Ja nyt olen jo kahdessa peräkkäisessä treenissä onnistunut pitämään kiinni siitä, että vaikka Ihku tekisi virheen, en sano sille siitä, vaan palkkaan, jos se pystyy noudattamaan mun keskeyttävää käskyäni, ja toisaalta annan sen yrittää uudestaan pelkän kehun voimalla, jos homma ei ole musta palkkaamisen arvoinen. Ja olen myös palkannut koiran, jos sen tekemä virhe on johtunut siitä, että minä olen suunnitellut treenin honosti! Hyvä minä! Mutta tämä on kyllä vaatinut paaaaaljon ajatustyötä, jotta oma toiminta olisi automaattista yllättävissä tilanteissa, joita treenikentällä tulee vastaan.
Ja peruskoulusta täytyy sanoa myös ehkä se, että ilmoitin tulevan pennelini tänään Trainer's Choicen "Perustaidot koiralle" -kurssille, joka alkaa 3.1.13! Ihanaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Kiitos Sari oivista ajatuksista!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti