Eilen starttasimme FH2-jäljellä Maskussa Varsinaisten Hoffien erinomaisesti järjestämässä kokeessa! Maassa oli kuuraa, mutta aurinko paistoi ja ihmiset olivat varsin hilpeitä. Hirveä flunssa oli ainoa ahdistava asia, mutta pienellä antibioottipuoskaroinnilla sekin tuntui olevan jonkin verran kurissa... Tai sitten olin vain niin motivoitunut, etten antanut sen haitata...
Ihku sai arvonnassa 1. vuoron ja olihan se jännittävää, sillä pelto oli vielä jäässä eikä sellaista ollut yllättäin ehditty vielä tänä syksynä harjoitella!
Mutta siis: Alku lähti hienosti. Koira jäljesti askel askeleelta ensimmäistä suoraa ja 1. esineilmaisu oli ihan ok. Suora jatkui ja jatkui... Ihku taisi pysähtyä pari kertaa ihmettelemään jotain, mutta jatkoi hienosti ja 2. esine löytyi hyvin. 1. kulma oikealle bueno. Mutta sitten... koira alkoi jotenkin epävarmistella, se pysähteli ja haisteli, nenä kohosi ajoittain, mutta 3. esine siitä huolimatta ok. Esineeltä koira lähti ilman lupaa ja nenä jäi hiukan ilmavaksi. Kauempaa kuului ihmisten puhetta ja näin kuinka koiraa kuljetettiin fleksissä tietä pitkin. Ihku ei varmuudella nähnyt ihmisiä, mutta jäi haistelemaan koiran perään. Tämän jälkeen tuli heti kulma vasemmalle, ja se meni sitten miten meni... Löytyi kuitenkin. Ja sitten tuli lenkkeilijä tietä pitkin ja sitä piti taas ihmetellä. Auuuh! Ihku jäi toviksi paikalleen seisomaan ja katseli jopa mua kuin apua pyytäen (mitä se ei yleensä tee) ja lopulta se päätti lähteä eteenpäin... mutta valitsi heti oikealle kääntyvän harhajäljen ja homma loppui sitten siihen. Mun flunssaisissa aivoissani kävi hetken harkinta vaikuttaa koiraan, kun se valitsi harhan... Näin meinaan jäljen jatkuvan suoraan!, mutta en sitten kyennyt tekemmään mitään...
Jep. Onneksi saimme jatkaa jäljen loppuun! Alku meni ihan ok, mutta mun keskittyminen herpaantui jossain kohden ja piikki meni huonosti. Jälki löytyi kuitenkin ja ojan ylitys sujui tosi hyvin. Sitten n. 1500-1600 askeleen tietämissä Ihkulle tuli subtotaali stoppi. En tiedä olisiko se jatkanut itsenäisesti, mutta päätin kuitenkin vetää sen luokseni ja lähetin tiukasti uudestaan jäljelle. Tässä kohtaa päätin keksittyä jälleen itsekin ja koira jatkoi oikein hyvin. Kaikki esineet löytyivät hyvin ja niiltä lähdöt olivat ok, vaikka en palkannut niistä muuten kuin kehumalla. Aivan viimeiseltä esineeltä Ihku sai pari kananugetin palaa, jotka löytyivät taskun pohjalta...
Jäljen jälkeen koira oli oma rento itsensä, leikki hieman hihnalla ja pompahteli. Palkkaamattomuus ei siis vaikuttanut kuitenkaan kokonaismielialaan! Hienoa! Autolla sitten hiukan leikkiä ja ruokinta.
Vesa Kuosmanen tuomaroi harjoitteemme sitten huikean 24p arvoiseksi! Tuomio oli ihan mukavaa kuultavaa... alku suorastaan erittäin hyvin, mutta sitten... kävi kuin kävi... :) Mutta kiitos kannustavalle tuomarille! Hyviä neuvoja ja vinkkejä!
Muuten päivä sujui hienosti! Kokeessa saatiin 3 tulosta, 3 hylkyä. Oli todella opettavaista seurata muitten suorituksia ja pellonlaitakeskustelut olivat jälleen erittäin antoisia! Kiitos kaikille kanssakokeilijoille!!! Toivottavasti tapaamme vielä näissä merkeissä! Ja suurkiitokset kokeen järjestäjille! kyllä tällaisten järjestäminen aikamoista asennetta vaatii! Hienoa, että sain olla mukana.
Ja suurimmat kiitokset jälleen Outi Hermiölle! Ilman luottovalmentajaa tämä ei kyllä minulta onnistuisi! On huikea etuoikeus saada neuvoja ja opastusta joltain niin taitavalta ja ihanalta ihmiseltä kuin mitä Outi on! Kyllä me tämä vielä suoritetaan! Hiukan harjoitellaan ja sitten tehdään enemmän taidolla kuin tuurilla :)
Piia, herkkä laji kyseessä. Meillä molemmilla oli loistavat jäljet kaksi viikkoa aikaisemmin tuomarikolleegiossa ja sunnuntaina kävi näin. Bertan matka katkesi käytänöllisesti katsoen ensimmäisen suoran kahden liinanmitan mittaiseen vesilätäkköön ja siinä olevaan kulmaan, jonka jälkeen se ei saanut itseään enää kasaan. Eikun lisää treeniä ja ensi keväällä isketään molemmat uudelleen!
VastaaPoistaNäin on Tarja!!! Mukava laji! Ja ihania ihmisiä!!!! :)
VastaaPoista