Pohdintaa Ihkusta ja uusista opeista!

Ihku on ollut hieman sekaisin, kun olen lisännyt uusia metodeja koulutustoimintaani. Eilen sille ei kelvannut ruoka, vaikka maha kurni niin, että minäkin sen kuulin… Ressukka on siis ollut ilmeisen stressaantunut.

Se mitä olen nyt muuttanut koulutuksessani ja yleisessä toiminnassani suhteessa aikaisempaan, on, että nyt ihan rehellisesti huomautan koiralle, jos se tekee väärin tai jotain, mitä en halua sen tekevän. Olen miettinyt ja pohtinut ja tullut siihen tulokseen, että tämä on oikeasti kaikista reiluinta sekä koiralle että minulle. Huomauttamiseni tapahtuu rauhallisesti eikä se sisällä tarkoituksella yhtään painetta. Toki Ihku kokee tällä hetkellä tilanteen painostavana, mutta uskon, että se tajuaa pian eron entiseen. Tuon huomauttamisen tarkoituksena on vain toimia "väärin-signaalina" koiralle ja sen seurauksena koira menettää palkkion tavoittelemisen mahdollisuuden hetkeksi eli kyseessä on pohjimmiltaan negatiivista rankaisua edeltävä signaali, vaikkakin juuri nyt koulutuksen muutosvaiheessa Ihku varmasti kokee tilanteen positiivisena rankaisuna. Menen siis rauhassa koiran luo ja nuhtelen sitä matalalla äänellä. Samalla estän siltä poistumisen ja muiden vaihtoehtoisten toimintojen mahdollisuuden pitämällä sitä kiinni. Kun koira korjaa ja tekee oikein, kehun sitä kunnolla ja seuraavasta oikeasta reaktiosta se saa taas palkan myös lelun tai muun vahvisteen muodossa.

Käytännössä olen nyt siis mustavalkoistanut treeniäni todella paljon. En hyväksy edes ajatusta haistelusta ja fokuksen tippuminen johtaa huomautukseen ja sen jälkeen uudelleen yritykseen. Olen niin pelännyt tällaista, mutta uskomatonta on nähdä kuinka koira toimii oikeasti rennosti ja innostuneesti korvat pystyssä ja häntä kipparalla ja leikkii ja syö todella kiihkeänä, kun ruoka tulee treenin jälkeen! Ero on huimaava! Ja vaikka toko-urastamme ei ikinä tulisikaan mitään, nyt meidän normi arkemme on huomattavasti aikaisempaa helpompaa! Minun ei tarvitse kiristellä voimattomana, vaan voi oikeasti vaikuttaa koiraan ja se näyttää vastaavan asioihin toivotusti! Ja nimenomaan asenteeltaan, ei vain fyysiseltä toiminnaltaan!

Uudet mietinnän alla olevat asiat ovat siis hyvin selitettävissä koulutuksen tieteellisillä perusperiaatteilla. Huomautus on signaali, jota seuraa negatiivinen rankaisu eli koira menettään vahvisteen mahdollisuuden. Ainoastaan nyt välivaiheessa Ihku näyttää osin kokevan itse huomautuksen positiivisena rankaisuna.

Ns. sosiaalinen palkkaus muodostuu klassisen ehdollistamisen kautta, kun koira yhdistää sos. palkkauksen sekundaarivahvisteeksi (kuten naksunkin), joka edeltää varsinaista primaarivahvistetta eli esim. lelua tai ruokaa.

Näinhän se menee – hyvin yksinkertaisesti!!!! Heureka! Kiitos Salzi loistavasta perusteiden pureskelusta!!!!

Jessican koulutus :)

Kävimme Annukan kanssa maanantaina Sipoossa Jessica Svanljungin yksityisopissa. Nyt on kyllä saatu maailman parasta koulutustietoa roppakaupalla! Jessican ja Christan tyyli kouluttaa on mielestäni hyvin samantyyppinen ja kun lauantaina keskityin Ihkuun, niin nyt oli Fredden vuoro.

Fredrik-pieni aloitti teputtelemalla treenikentän ympäri. Poju tarjosi hienosti seuraamista paluumatkalla eikä uusi halli tuntunut juuri missään. Varsinaisen treenin aloitimme pienellä kosketuskeppisessiolla ja sitten keskityimme perusasentoon sekä seuraamiseen. Fredde keskittyi kivasti ja saimme paljon pieniä vinkkejä asioiden työstämiseen eteenpäin.

Kakkossessiossa keskustelimme alkuun Fredden noudon haasteellisuudesta ja tuon ajan penneli sai leikkiä itsekseen kaniwuban kanssa. Yllättäin se kirmasi alkuun hullun lailla pitkin kenttää, mutta aikas pian se tuli ja alkoi tyrkytellä lelua mulle. Nyt täytyy siis vain huomioda, että lelun saanti toimii pennulle hyvänä palkkiona ja kyllä se palautus sieltä muodostuu, kun en lähde tilannetta liikaa härkkimään. J Noutoajattelun lisäksi testasimme luoksareita ja nyt Fredde kesti hyvin myös luoksarin, jossa Jessica piti sitä kiinni ja minä hetsasin menomatkalla. Vauhti oli hyvä ja pensku täysin äänetön!

Aivan lopuksi otin vielä lyhyen session kera Ihkun. Olin kyllä superepäreilu koiralle, sillä toin sen vain kentälle, eikä se saanut yhtään tutustua tilanteeseen. Siitä huolimatta se teki hienosti merkin ja ruudun Jessican superkirjavalla matolla ja seuraaminenkin oli olosuhteisiin nähden hyvää. Mutta tilanne oli kyllä aivan liian vaikea Ihkulle. Tällaisia en saa jatkossa pikkuiselle tehdä!!! Ihkulle pitää olla kiva, sillä se on ressu ihan ihmeissään näistä "uusista" koulutustuulista.

Päivä oli todella antoisa! Kyllä kannatti. Kiitos Jessica hyvistä neuvoista ja Annukalle superkiitos mukavasta matkaseurasta!

Maaliskuussa sitten katsotaan, onko homma yhtään edistynyt.

Christan koulutus

Christa Enqvist oli kouluttamassa valkkuryhmää eilen Kana-areenalla. Tämän jälkeen en yhtään ihmettele, että Christa on maailman huipulla! Koulutus oli aivan järjettömän hyvä ja antoisa monella tavalla. Suurkiitos!!!!

Alkuun muutama sana, jonka sieppasin ja joka kolahti alkuluennolla:

Tärkeintä on motivaatio. Seuraavana tulee fokus. Sekä motivaation että fokuksen pitää olla kohdillaan, jotta tokosta tulisi mitään.

Perusteet, joille toko rakennetaan ovat 1) perusasento, 2) fokus, 3) seiso, istu ja maahan, 4) nouto.

Koulutuksen pitää kehittyä jatkuvasti. Palasia nostetaan esille ja vahvistetaan kokonaisuustreenien ohessa. Valmista koiraa ei ole. Show must go on! Kun koira osaa, palasten tasapainottelu on tärkein haaste.

Koiran täytyy osata asiat. Osaamistasoa testataan häiriötreeneillä.

Koiran itsetunnon pitäisi olla niin korkea, että virheen sattuessa se vain yrittää raivokkaammin uudestaan ja yrittää tehdä paremmin.

Treenitilanteet pitää viedä vaikeammalle tasolle kuin koetilanteet, sillä treeneissä ohjaaja voi auttaa koiraa selviämään vaikeuksien yli. Yliharjoittele, jotta kokeissa ei tarvitse pelätä. Muodosta koiralle mielikuva siitä, että sitä haastetaan vaikeuksien avulla. Koiran itsetuntokasvaa entisestään, kun se selvittää haasteet! Haasta sekä itsesi että koirasi!

Kaiken perusta on KOIRAN HYVINVOINTI! Asiat tehdään YHDESSÄ. Mielentila täytyy hallita, jotta koira voisi hyvin!

Analysoi joka päivä ja joka hetki, miltä koira tuntuu. Koulutusvaiheesta riippuen muokkaa suunnitelmia tuon tunteen pohjalta. Katso koiraa!

Motivaatio ja fokus rakennetaan kotona ja häiriöt tuodaan mukaan mahdollisimman hallitusti, mutta häiriöitä tuodaan mukaan niin paljon,että koira oppii oikean ja väärän suoritustavan eron. Älä pelkää häiriöitä vaan ota ne haasteena ja selätä ne!

Kontakti on kaikista tärkeintä!

Koiran mielentilan täytyisi olla sellainen, että se ei halua mokata!

Alkuopetuksessa namit suuren toistomäärän saavuttamiseksi, mutta lelut nopeasti mukaan! Sosiaalinen palkka ensin. Kun koira on aktiivinen sosiaalisesti ihmistä kohtaan, tätä vahvistetaan lelulla! Koetilanteessa sinulla on vain itsesi mukana.

Koiran ääntelyn ja haistelun suhteen 0-toleranssi! Hajujen suhteen koira voidaan kouluttaa sietämään häiriöitä ja fokusoimaan ohjaajaan tai tehtävään.

Treeneissä meillä oli 8 koirakkoa ja Christa jaksoi uskomattoman hyvin aivan pitkän päivän loppuun saakka! Kaikilla 2 kierrosta. Näistä treeneistä sieppasin seuraavia ajatuksia:

Mielentilan täytyy olla oikea kussakin liikkeessä. Tarvittaessa rikotaan kaavoja ja tehdään vaikka agilityä, jotta mielentila muuttuisi. Tämä on sitä klassista ehdollistamista eli Pavlovia!

Perusasentoon tuloon ja kontaktin ottoon eri vihjeet, jotta koira ymmärtää mitä halutaan. Esim. sivulle ja sivu. Kontakti pa:ssa on kaiken perusta. Koko seuraaminen perustuu tähän! Opeta koiralle, että kontakti pitää pitää vaikka mitä tapahtuisi! Jos koira tekee virheen, huomauta asiasta (=puhuttele koiraa) ja vahvista korjaus kehulla. Palkka vasta, kun koira tekee asian ilman virhettä! Tarvittaessa häiriötä täytyy vähentää, jotta koira onnistuisi. Katso koiraa!

Huomaa, että koiralle huomauttaminen ei tarkoita sitä, että ohjaaja olisi vihainen! Kärsivällisyydellä ja sitkeydellä voitetaan, ei voimalla! Pennullekin asiat koulutetaan ajan kanssa. Jos pentu toimii väärin, puhu sille, kunnes se kuuntelee ja pystyy toimimaan oikein. Ole mustavalkoinen!!!!

Kun koiraa koulutetaan korkean motivaation kautta, tiukalla stimuluskontrollilla luodaan hallinta!

Nostata koiraa ja vaadi siltä kuuntelua! Koiran pitää pitää kanavat ohjaajaan auki. Se ei saa kuvitella voivansa tehdä hommia yksin ilman ohjaajaa! Tokoa tehdään yhdessä!

Haistelemattomuustreenissä auta koiraa muistuttamalla vihjesanalla. Jos koira tekee virheen, huomauta ja ohjaa koira uudestaan tehtävään. Tehdään yhdessä. Ohjaajan tai tilanteen väistäminen ei ole oikea ratkaisu. Auta koira rauhallisesti uuteen yritykseen. Älä anna sille pakenemismahdollisuutta!

Vahvista koiran aktiivisuutta! Yhdistä sosiaalinen palkkio ennen lelua!

Ohjatussa noudossa auta tarvittaessa siirtymällä itse sivusuunnassa ja lähettämällä koira noutoon osin luoksetulon kautta. Suuntien täytyy olla selvät!

Laita häiriöitä toiminnan suuntaan! Tee yhä haastavampi temppurata koiralle. Esim. leluja tai ihmisiä noutokapulan ympärillä, ohjaaja vaihtaa paikkaa noudon aikana, tunnarikapulat päällekäin tai joulukuuseksi. Vääriä ei saa nostella tästä huolimatta. Jos koira tekee tunnarissa väärin, keskeytä, mutta tee se nätisti ja läheltä. Koiralle tunnari on helppo!

Etenkin bc:t, aussit ja kelpiet jäävät helposti asioihin kiinni. Huolehdi, että koira luopuu asioista oikeasti eikä vain kehitä uutta toimintatapaa, jolla voi näennäisesti totella, mutta fokusoida kuitenkin häiriöön. Fokuksen pitää olla ohjaajassa tai siinä, missä ohjaaja haluaa sen olevan! Esim. peruuttaen tai aijaten sivulletulo ei ole hyväksyttävää.

Perusasennon paikkaan vaikuttaa koiran "paketti" ja etujalkojen asento. Videoi!

Virheellisiin toimintoihin pitää puuttua heti!!!

Kun asennetta korjataan, vahvista oikeaa asennetta vaikka tekniikassa pitäisikin tällöin hieman joustaa.

Kun koira osaa asiat hyvin, riko kaavaa, jotta kuunteluyhteys pysyisi auki.

Itsetunto ja törkeys täytyy erottaa toisistaan!

Luoksetulossa vahvista vauhtia matkalta, mutta muista ensin naksu ja vasta sitten pudotat narupallon koiran näkyviin. Narupallon voi pudottaa myös jalkojen taakse suoran eteentulon vahvistuksessa, askellus vasta juuri ennen koira syöksyä läpi.

Vahvista liikkeiden kisamaisia alkuja ja heikkoja kohtia. Käy kaikki osat läpi viikon kuluessa. Ihkun treeneistä 90 % pitää olla leikkimistä!

Paikkamakuista osan koirien poiskutsuminen ehdottomasti mukaan harjoituksiin.

Suunnittele treenit niin, että saat koiran ajattelemaan. Esim. ennen koetta treeni, jolla muistutetaan, että ruudun keskustan löytyminen on tärkeää! Laita häiriöihmisiä matkalle ja palkkaa ruhtinaallisesti, kun koira löytää ruudun näistä huolimatta. Mieti mitä haluat koiralle milläkin treenillä muistuttaa!

Jos koira jää jumiin väärään toimintaan, riko tämä kaava ja "aja" koira tarvittaessa virheen yli. Helpota tilannetta niin, että koira pääsee onnistumaan ja samalla onnistuu selättämään vaikeuden. Älä kuitenkaan poista haastetta!

Huh huh! Paljon ajateltavaa ja opittua. Ihan mielettömän hieno koulutus. Olen niin onnellinen vihjeistä joita sain Ihkun kanssa toimimiseen. Uskon, että näillä eväillä meillä on huomattavasti aikaisempaa parempi olla yhdessä. Ja Freddenkin suhteen sain loistavia vinkkejä. Nyt vain haasteiden kimppuun ja uutta oppimaan!

Syvyyksistä nousuun - bipolaarista elämää!

Vajosin Ihkun kanssa jälleen kerran epätoivon syövereihin tekohengitettyäni sitä yhdet valkkutreenit läpi... Mun maailmani on aina välillä tosi musta... Ja vaikka tämä on tapahtunut tosi monta kertaa, se tulee näköjään tapahtumaan yhä uudestaan ja uudestaan! ;)

Jeps. Mä vaan hermostuin niin kovasti koiran piittaamattomuudesta ja kaikki kärjistyi, kun se lenkillä suhasi nenä maassa haistellen narttujen merkkejä. Sain siis primitiivikohtauksen ja meni ainakin 4 päivää ennen kuin sain koostettua ajatukseni uudestaan. Siinä Ihku oli paljon kotona - en viitsinyt ottaa sitä kuin välttämättömille lenkeille, sillä tiedän kyllä, ettei koira voi ymmärtää mun raivoani. Sari sai kuunnella vuodatustani ja varmaan muutama muu muukin sai tuta hermorakenteeni repeilystä... Kiitos kaikille tilannetta seuraamaan joutuneille!

Loppuviimeksi pääsin tasapainoon ja nyt elämä sujuu taas aika harmonisesti. Ihku näyttää palautuneen, vaikka toki se on edelleen aikas herkkä, jos yhtään tiuskaisen sen suuntaan... edes vahingossa... Mutta nykyinen toimintamallimme on päivitetty lähinnä nuuskuttelun suhteen niin, että Ihku saa kyllä haistella, mutta hajuista on luovuttava heti, kun sanon "irti". Yritän siis vain olla mustavalkoisempi ja toisaalta atrkempi sen suhteen, etten anna koiran upota liikaa hajuihin. Jos se kiinnostuu hajuista liikaa mun makuuni, jatkamme lenkkiä vallan haistelematta, kunnes koira on taas kuulolla.

Treeneissä olen ottanut absoluuttisen nolla-linjan haistelun suhteen eli treeni alkaa ja loppuu, kun tulemme kentälle/poistumme sieltä ja sinä aikana nenä ei laskeudu maahan kertaakaan. Okei. Ryhmäpaikallaoloissa en voi tuhota muiden paikkamakuuta, mutta kaikessa muussa yritän pitää koiruutta niin tarkasti silmällä, ettei se yksinkertaisesti onnistu haistelemaan mitään.

Näillä eväillä on menty viime perjantaista asti ja hyvin on homma sujunut!

Fredde on ollut hieman sivussa. Sen kanssa on vain menty ja tehty tavallisia asioita. Sain vihdoin videoitua hieman sen seuraamista... katsotaan saanko pätkää tänne ikinä... Tykkään pikkukoirasta ihan sikana! Eikä se ole enää ihan pieni, sillä viime perjantaina se painoi jo 12,7 kg!!!

Ulkotreenikausi korkattu!!!!

Tällä viikolla olen korkannut ulkotreenikauden! Ihanaa! Fredde on kasvanut niin, ettei se jäädy heti omaa vuoroaan odotellessaan ja toisaalta sen kärsivällisyys on myös kasvanut niin, ettei se räjähdä innosta ja odottamisen turhaumasta. Okei. Muutaman kerran olen joutunut hieman kieltämään sitä, mutta pääosin penneli on odottanut ihan hiljaisena omaa vuoroaan. Toki Ihkun treenisessiot ovat olleet lyhyitä ja aluksi tehtiin ihan lähellä Freddeä. Nyt ollaan kuitenkin tehty Ihkun kanssa jo ohjattua noutoa ja vauhtipalkkauksia ja hyvin F pysyy nahoissaan. Luulen, että pahin asia on se, kun minä etenen pennun mielestä liian kauas…

Ensimmäiset ulkotreenit tein niin, että heittelin penskulle nameja ja Ihkulle palloa. Omalla vuorollaan pensku saa tehdä asioita kytkettynä, sillä sen pinna ei ulkona riitä kuitenkaan keskittymään harjoituksiin aivan täpöllä. Näin voin poistaa kilpailevat ärsykkeet ja pääsen oikeasti vahvistamaan yhdessä tekemistä ilman konflikteja.

Fredde aloitti treenit istumisilla ja maahanmenoilla, mutta huomasin heti, että ulkona moinen harjoitus on liian vaativaa. Muutaman testauksen jälkeen näyttää treenimoodi löytyneen. Teemme vinkupalloleikkiä ja kosketuskeppiä ja mikäli nämä sujuvat, myös muita harjoituksia. Eilen huomasin, että Freddellä oli hieman vaikeuksia luopua vingusta leikin jälkeen, joten senkin osuutta on kuitenkin tarkoin säädeltävä. Varsinaisena harjoituksena teimme istumisen ja maahanmenon erottelua ja hyvinhän tuo alkaa sujua.

Ihkun kanssa ulkotreeniteemana on ollut siis seuraamisen ja sen eri osien vahvistaminen sekä ohjattu nouto. On ihana nähdä kuinka hommat etenevät! Nyt oikean ja vasemman erottelu on vahvistunut ja eilen koira meni pomppuloikkaa merkille, mikä on siis loistavaa, kun kyse on Ihkusta! Sehän ei ole maailman nopein, mutta tehdessään pomppuloikkaa, se on todella innoissaan! Muru…

Ja kaikki aivan alusta jälleen kerran!

Tiistaina oli 4/5 sessio Fredden koirakoulussa, ja voioih! kun se oli tuskallista! Sain lähes kanakurssiaffektikohtauksen... Koottuani itseni tajusin, että ei ole oikein muuta mahdollisuutta kuin että alan oikeasti muuttamaan omaa toimintaani ja opettelemaan kouluttamaan paremmin! Voisin nyt oikeasti keskittyä itseni ja ajtusteni muokkaamiseen ilman, että yritän säveltää uusia metodeja jo toimiviksi todettuihin... Pakkoko mun on olla muka niin viisas, että voisin tuosta vain muuttaa hommat paremmiksi?!

Ostin kelloon patterin. Se oli ensimmäinen tärkeä asia. Ja tänään palasin treenimatkalta takaisin,kun huomasin, että kello jäi keittiöön. En siis treenaa enää ilman. Nyt kahden päivän harjoittelun aikana olen huomannut, ettäkello myös toimii; mun stressitaso on laskenut ja molemmat koirat ovat kärppänä paikalla, kun niiden lyhyt koulutusvuoro alkaa. En voi myöskään koulutella tyhjänpäiväisiä, sillä aikaa ei ole sellaiseen. Jokainen kotitreeni on nyt ollut n. 4 x 1minuutin mittainen. En tee sen enempää sessioita, vaikka haluaisin. Se ei ole koulutuksellisesti järkevää, sillä en pysty etenemään enää omassa päässäni.

Tiistaina sheippasimme koirille maahanmenon ja aloitimme keston kasvatuksen ja häiriökestävyyden opettamisen. Fredden kanssa huomasin, etten osaa edes sheipata kunnolla... Olen hidas enkä ole pitänyt perusteista kiinni: Click for action, pay for position! Mutta, kun näin tein niin kyllä homma alkoi sujua. Nyt Fredde osaa mennä kotona vihjeestä maahan 12x/min, kun häiritsen sitä samalla heiluvalla narupallolla! Treeneissä ulkopuoliset häiriöt toimivat riittävästi, siellä vahvistan vain peruskäytöstä ja yritän saada frekvenssin tarpeeksi suureksi. Paikkamakuussa F-miäs kestää olla minuutin häirittynä ja välissä palkaten - aamulla mätkin sitä Ikea Råtalla ja koira vain makasi liikkumatta... ;)

On vaikea uskoa, mutta mä yritän, sillä jotain uuttahan ihmisen täytyy opetella.

Ihku treenaa sisällä nyt todenteollaoikean ja vasemman erottelua - taas! Mutta nyt minuutin seteissä sekin. Jäävien erottelu sujuu jo hyvin, miksi se ei siis tätäkin oppisi?!

Kaikista ihaninta on se, että mulla on maailman ihanin pentu ja voin nauttia sen kanssa touhuamisesta ilman suorituspaineita sen oppimisesta. Pääasia on, että mä opettelen ja opin - koira oppii kyllä siinä sivussa.

Perustaidot koirallesi -kurssi puolivälissä

Fredde on osallistunut perustaidot koirallesi -kurssille Trainer's Choicella ja mä oon oppinut taas niin valtavasti, että jaksan vain ihmetellä, kuinka mä aina voinkaan oppia niiiiiin paljon!!! Toki kurssilla on tullut jo  paaaaljooon tuttua asiaa, mutta muutamia helmiä kuitenkin taas.

Ensimmäisenä treenipäivänä oivalsin ärsykenäkymän tärkeyden eli kuinka tärkeää on, että koira alkuvaiheen opettamisessa näkee saman näkymän silmiensä edessä joka kerta kun se on nielaissut namin ja on valmiina uuteen yritykseen! Tämän tajuttuani sain molemmille koirille opetettua tolpan kierron alle vuorokaudessa... ja se on ollut mulle tosi haastavaa aikaisemmin! Samalla sain parannettua ihan kaikkea Fredden perusharjoittelua mutta Ihkun kanssa treeneissä toistuva iänikuinen perusasentoon tulon kirous alkoi myös hävitä!!!

Toinen suuri asia oli asioiden yksinklertaistaminen eli treeni täytyy alkuopetuksessa muodostaa mahdollisimman yksinkertaiseksi, jotta koira onnistuisi mahdollisimman hyvin ja vahvistetiheys olisi mahdollisimman nopea! Nyt, kun annan kosketuskepin aivan koiran pään tasolle ja namitan sen myös samalta korkeudelta, pääsen helposti toitomääriin n.20/30s. Sama asia lätkän kanssa. Kun koiran tarvitsee astua lätkälle vain 10-20cm, saan toistoja uskomattoman paljon suuremman määrän kuin silloin, kun etäisyys on 1 m.

Luennolla käytiin läpi Ei-sanan problematiikkaa ja uskon, että minulle Ei-sana on hätäsana, jota käytän,kun hermoon menossa ja ikäänkuin varotan tällä koiraa siitä... Muutoin yritän oikeasti keksiä aina jonkin positiivisemman tavan selvitä tilanteesta eteenpäin. On kuitenkin tilanteita, jolloin en siihen pysty ja silloin on hyvä, että minulla on tuo pieni sana, jonka tarkoituksena on sanoa koiralle, että nyt kannattaa lopettaa toiminta ja katsoa omistajaan, sillä kohta ei hyvä heilu, jos et niin tee... :)

Muita asioita joita olen havainnut, ovat ihan tuo kosketuskepin monimuotoisuus koiran käytöksen aktivoinnissa ja lähellä olo -leikin hienous! Wow! En olisi uskonut, että aloitan joskus tokotreenit kosketuskepillä, mutta näin tein torstaina ja wow! miten hienoa, kun sain Ihkun aktivoitumaan ilman, että mun tarvitsi houkutella sitä hiukkaakaan!

Kyllä uuden opettelu on vain hienoa! Kerrokset kasaantuvat hiljalleen ja opitut asiat alkavat muodostua vakiintuneiksi toimintatavoiksi. Aikaa tässä näemmä menee, mutta mihinkäs tässä kiire valmiissa maailmassa.

Jos haluat olla parempi, harjoittele perusteita! -Bob Bailey-