Tiistaina oli 4/5 sessio Fredden koirakoulussa, ja voioih! kun se oli tuskallista! Sain lähes kanakurssiaffektikohtauksen... Koottuani itseni tajusin, että ei ole oikein muuta mahdollisuutta kuin että alan oikeasti muuttamaan omaa toimintaani ja opettelemaan kouluttamaan paremmin! Voisin nyt oikeasti keskittyä itseni ja ajtusteni muokkaamiseen ilman, että yritän säveltää uusia metodeja jo toimiviksi todettuihin... Pakkoko mun on olla muka niin viisas, että voisin tuosta vain muuttaa hommat paremmiksi?!
Ostin kelloon patterin. Se oli ensimmäinen tärkeä asia. Ja tänään palasin treenimatkalta takaisin,kun huomasin, että kello jäi keittiöön. En siis treenaa enää ilman. Nyt kahden päivän harjoittelun aikana olen huomannut, ettäkello myös toimii; mun stressitaso on laskenut ja molemmat koirat ovat kärppänä paikalla, kun niiden lyhyt koulutusvuoro alkaa. En voi myöskään koulutella tyhjänpäiväisiä, sillä aikaa ei ole sellaiseen. Jokainen kotitreeni on nyt ollut n. 4 x 1minuutin mittainen. En tee sen enempää sessioita, vaikka haluaisin. Se ei ole koulutuksellisesti järkevää, sillä en pysty etenemään enää omassa päässäni.
Tiistaina sheippasimme koirille maahanmenon ja aloitimme keston kasvatuksen ja häiriökestävyyden opettamisen. Fredden kanssa huomasin, etten osaa edes sheipata kunnolla... Olen hidas enkä ole pitänyt perusteista kiinni: Click for action, pay for position! Mutta, kun näin tein niin kyllä homma alkoi sujua. Nyt Fredde osaa mennä kotona vihjeestä maahan 12x/min, kun häiritsen sitä samalla heiluvalla narupallolla! Treeneissä ulkopuoliset häiriöt toimivat riittävästi, siellä vahvistan vain peruskäytöstä ja yritän saada frekvenssin tarpeeksi suureksi. Paikkamakuussa F-miäs kestää olla minuutin häirittynä ja välissä palkaten - aamulla mätkin sitä Ikea Råtalla ja koira vain makasi liikkumatta... ;)
On vaikea uskoa, mutta mä yritän, sillä jotain uuttahan ihmisen täytyy opetella.
Ihku treenaa sisällä nyt todenteollaoikean ja vasemman erottelua - taas! Mutta nyt minuutin seteissä sekin. Jäävien erottelu sujuu jo hyvin, miksi se ei siis tätäkin oppisi?!
Kaikista ihaninta on se, että mulla on maailman ihanin pentu ja voin nauttia sen kanssa touhuamisesta ilman suorituspaineita sen oppimisesta. Pääasia on, että mä opettelen ja opin - koira oppii kyllä siinä sivussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti