Täytyy miettiä Freddelle seuraavat suunnitelmat ja tämän pohjaksi ajattelin kirjoitella ylös ajatuksia, joita tänä kesänä on taas muodostunut. Pääosa asioista on toki vanhoja, mutta tänään näen asiat näin.
Motivaatio on kaiken perusta.
Motivaatio voi perustua ruokaan tai leikkiin tai mihin tahansa muuhun mitä koira pitää arvokkaana kuten hajuihin, ääniin, riistaan, liikkeeseen, toisiin koiriin, toisiin ihmisiin, lepoon, varjoon etc. Tuo motivaatio ohjaa koiran toimintaa. Jotta voisimme motivoida koiraa tekemään asioita, jotka ovat meille tärkeitä, meidän täytyy pystyä motivoimaan/vahvistamaan haluamaamme toimintaa sekä estää koiraa motivoitumasta muista asioista, joita seuraa toiminnoista, joita emme välttämättä halua. Asiassa on siis kaksi puolta. Pelkkä oikean toiminnan vahvistaminen ei auta, jos koira voi koko ajan valita myös kilpailevia vahvisteita. Kilpailevat vahvisteet on siis rajattava koiran ulottumattomiin jase tekee koulutuksesta haastavaa!
Toinen motivaatioon liittyvä asia on sitoutuminen. Haluamme, että koiramme sitoutuu yhdessä tekemiseen 100%:sti, mutta harvoin vaadimme itseltämme vastaavaa sitoutumisastetta! Kuinka usein tuleekin roikotettua koiraa lelun päässä samalla kun juttelee treenikaverin kanssa tai vain heitettyä sille pallo, jotta se leikkisi itsekseen... Miksi koira tekisi meille tai meidän kanssamme töitä, jos me emme tee samaa sen kanssa?
Luulen, että ainakin jotkut ihmiset arvostelevat minua nykyisin, kun nappaan koiraa poskesta sen mennessä häiriöön perusasentotreenissä tai työntäessäni sen pois sen tullessa veltosi sivulleni. Toki. Myönnän, että toiminnassani onkin paljon arvosteltavaa, sillä välillä menen tunteella mukaan touhuun ja hermostun ja otteeni ovat liian kovakouraiset. Mutta ajatuksena kaiken takana on ei-toivotun vahvistumisen estäminen. Jos Fredde jää silmillään kiinni ohi viuhahtavaan fillariin ja annan sen vain katsoa pyörän perään, annan toiminnan vahvistua ja hyväksyn koiran katseen poiskääntämisen. Jos olen kuitenkin päättänyt, että seuraamisen kriteeriini kuuluu katsekontakti, minun on estettävä ei-toivottu käytös,jotta se ei koiran oman valinnan myötä vahvistuisi. Enhän minäkään voi surffata facebookissa tai pelata tetristä, kun olisi töitä tehtävänä. Sama asia. Kun koira on minulla hommissa, sen pitää tehdä oma osuutensa eikä se voi vain omien mieltymystensä mukaan valita mitä milloinkin tekee.
Olen jo useaan otteeseen havainnut, että en ole luontainen auktoriteetti koirilleni. Ne eivät vain mitenkään pelkää minua.. paitsi jos kimmastun... ja silloin niiden onkin syytä pelätä. En kuitenkaan voi elää elämääni olemalla koko ajan vihainen ja valmiina räjähtämään, jotta saisin haluamani läpi. Elämä sellaisenaan ei vain ole elämisen arvoista... tai ainakaan joku typerä tokottelu ei ole sen arvoista, että olisin aivan raivona koko ajan. Vaihtoehdoksi jää vain jääräpäinen kärsivällisyys. Minun on toistettava asiaa niin kauan, että koirani uskovat, että niillä ei ole parempaa vaihtoehtoa kuin olla samaa mieltä kanssani. Jos Fredde perusasentotreenissä menee häiriöön, minä vain käännän sen pään takaisin ja pyydän tehtävän uudestaan. Jos yksi katseen siirtäminen ei riitä vaan koira yrittää uudestaan, yritän pitää sille puhuttelun, jossa se menettää vahvisteen arvon pidemmäksi aikaa ja joka on sille myös epämiellyttävää sikäli, että se ei voi tehdä mitään muutakaan puhuttelun aikana... Se voi vain hengittää ja olla ja katsoa minua. Ja minä jatkan puhutteluilla, kunnes koira on samaa mieltä asioista. Ei väliä vaikka kännykkä soi taskussa tai rupeaa satamaan vettä. Ei koira kuole siihen, että se toteuttaa yksinkertaisen tehtävän, jonka se aivan varmuudella tietää ja osaa. Henkinen vääntö sitä vastoin voi olla koiralle suurikin asia ja toisaalta olen onnellinen, että minulla on koira, joka ei aivan hevillä luovuta vaan yrittää vain sitkeästi tehdä haluamansa mukaan. Kun lopulta olemme samaa mieltä, bileet ovat melkoiset!
Toisinaan koira myöntyy vain osittain. Se tekee tehtävän, mutta ylläri ylläri se ei suostukaan leikkimään kunnolla kanssani. Se haluaa itse päättää mitä tekee. Mutta ei se mitään. Nyt tiedän, että nämäkin "en tahdo, ei ole pakko"-tilanteet täytyy käydä läpi. Jatkan leikkimistä, kunnes koira ei voi vastustaa, vaan alkaa oikeasti leikkiä kanssani. Usein se on alussa hieman raivostunut, mutta jossain kohden se vain alkaa leikkiä ja aikaisempi vääntö on poispyyhitty molempien mielistä.
Toki aina asiat eivät suju näin. Joskus ei vain ole mahdollisuutta saada asioita haluttuun muotoon, mutta yritän kaikkeni, että onnistuisin! Ja huomaan jo nyt, kun olen asiaa tässä kesän aikana harjoitellut, että oppi menee hiljalleen perille - sekä minulle että koiralle. Aikaisemmin täysin mahdottomilta tuntuneet asiat sujuvat helposti ja pystyn rakentamaan yhä uusia kerroksia, joilla voin testata koirani tietämystä ja tahtotilaa valita oikea asia.
Motivaation ja kontrollin lisäksi yritän nyt opetella lisää sheippausta ja antaa koiralle lisää vastuuta tehtävistä antamalla sille mahdollisuuden tarjota toimintoja. Jotta näkisin mikä koiran tahtotila on oikeasti, annan sille ns. vapaat kädet tehdä jotain vahvisteensa eteen. Jos koira nopean sheippaamisen myötä alkaa tarjota toimintoja minulle, voin olla aika varma, että käyttämäni vahviste on sille arvokas. Jos se lähtee omille teilleen, olen suunnitellut treenin huonosti. Ympäristö on liian houkutteleva tai oma vahvistetiheyteni on aivan liian matala tai vahvisteeni ei ylipäätään ole se, mitä koirani haluaa. Silloin keskeytän jälleen koiran toiminnan ja suunnittelen harjoituksen uudestaan.
Olen sössinyt Fredden noudon aika lailla vastaavastikuin edellistenkin koirieni noudot... Olen hinkuttanut palautusta liian alhaisessa viretilassa ja edennyt kokonaiseen noutoon liian nopeasti. Koiralla pitäisi alkumetreiltä saakka olla intohimo tarttua esineeseen ja kääntyä sen kanssa minua kohden ja tulla iholle. Nyt aloitamme homman osin aivan alusta. Olen vahvistanut juuttipatukkaan tarttumista, sen nostamista, kääntymistä ja käsitargettia pienissä osissa huolehtien koko ajan, että koira on kiihkeä ja haluaa olla 100%:sti hommassa mukana. Katsotaan kuinka asian kanssa käy. Alku näyttää lupaavalta.
Seuraava "konkreettinen" tavoitteemme on alo-1-tulos piirinmestaruuskisoissa 2 viikon kuluttua. Lisäksi jatkan noudon, stoppien ja kaukokäskyjen työstämistä avointa luokkaa varten. Olen niin superyksinkertainen, etten vain kykene treenaamaan kaikkea yhtä aikaa. Me etenemme nyt siis hieman tylsästi luokka kerrallaan. Lisäksi otan päiväohjelmaani Susan Garrett'in Recaller's leikit. Jospa saisin ohjelman harjoitukset läpikäytyä syyskuun loppuun mennessä...
Iloa treeneihin ja elämään! Se on ehkä se kaikista tärkein asia. Kerran täällä vain ollaan!
perjantai 15. elokuuta 2014
torstai 14. elokuuta 2014
Kesä 2014
Huh! 2 kk kulunut edellisestä päivittämisestä! Ja paljon on tapahtunut...
Kesä-heinäkuussa kävin Fredden kanssa aika paljon (ainakin minun mittakaavassani!) aksailemassa sekä Tähtitekniikan Parviaisen Annan että Tamskin Kärkkäisen Päivin valvovien silmien alla. Huippukivaa, mutta todella haastavaa opetella kaikkia uusia asioita. Kesäloman 4 viikkoa olimme tauolla kaiken muun mukavan vuoksi, mutta katsotaan tässä nyt lähdetäänkö vielä uuteen nousuun. Eilisellä tunnilla oli kyllä niin kivaa, että innostuin taas!
Toko-SM-kisoissa olimme kisaturisteina kannustamassa sekä Tamskin joukkueita että RallyTassujen joukkuetta. Huisan hienon viikonlopun kruunasi Riitan ja Tikan pääsy finaaliin karsintapäivän parhaana koirakkona! Ihan mieletöntä! Onnea vielä ja edelleen! Myös muut treenikaverit pärjäilivät hyvin ja joukkuehenki oli kohdillaan kaikissa joukkueissa. Varsinkin Tamskilaisten menestys oli päätä huimaavaa!!!
Elokuun alussa kävin katsastamassa myös Tokon MM-finaalin. Aivan loistavaa, vaikka supersuosikkini ei päässytkään finaaliin saakka. Mielettömän hienoja suorituksia nollakoirasta voittajaan - voittaja oli suorastaan mykistyttävän hyvä... Kiitos Jannelle & Riikalle kisakatsomoseurasta & pohdinnoista!
Fredden kanssa olemme treenanneet tokoa pääosin Tamskin tavoitteellisten ryhmän sekä Riitan (maailman parhaimmat!!!) kanssa. Nuorten koirien jengin kanssa kävimme Kiviahon Katjan koulutuksessa. Kristan ja Riitan kanssa kävimme lisäksi C:n yksärillä. Lisäksi osallistuin Fanny Gottin koulutuspäiviin Siuntiossa. Viimeisessä vaihdoin treenit aksasta tokoon varsin sujuvasti ja tuon paripäiväisen perusteella muistui sheippaus ja tarjoaminen taas mieleeni. Paljon on siis opittu kontrollista vapaaehtoiseen tarjoamiseen. Molemmat puolet ovat äärimmäisen tärkeitä. Tasapainon hakemisessa näiden välillä onkin sitten opettelemista.
13.8.osallistuimme Tamskin valmennusryhmän karsintaan asenteella "Se ei pelaa, joka pelkää!". Pelasin siis upporikasta ja rutiköyhää ja ilmoitin alokasluokkalaiseni voittajaluokan karsintaan. Ajattelin, että minun on joka tapauksessa hyvä opetella käsittelemään haasteita ja epämukavuusalueelle joutumista. Pikkukoiralle tapahtuma kävi hyvästä kokonaisuustreenistä. Riskin otto näytti myös kannattavan, sillä eilen illalla sain tiedon, että pääsimme seuraavalle kaudelle 1. valkkuryhmään! Ei se ryhmäpaikka yksistään vaan onnistuminen! Hei me oltiin karsinnassa tosi monen tosi hyvän myös evl-tasoisen koirakon kanssa ja selvitettiin ihan alokkaina tiemme tavoitteeseen! Suurin kiitos tästä on Riitan, joka on järkähtämättä jaksanut uskoa meihin ja onnistunut valamaan tuota uskoa myös minuun! KIITOS!
Valkkukarsinnan yksilöliikkeet
Nyt vain kohden uusia haasteita. Oppia voi näemmä yhä vain.
Ihku on nyt lopullisesti siirtynyt kisakoiran virasta eläkkeelle. Se on pitkästä aikaan osoittanut aggression piirteitä tuiki tuntemattomia ihmisiä kohtaan ja kaikkien turvallisuuden takaamiseksi vanhat päätökseni ovat vahvistuneet. Sen kanssa ei enää kisata. Onneksi karvakorva on kotioloissa suloinen ja sympaattinen ja äärimmäisen rakas. Toivon vain, että se saisi jatkaa elämäänsä sopuisasti mahdollisimman pitkään eikä joutuisi kahakoihin. Sen kanssa elämä ei todellakaan ole sujunut ihan suunnitelmien mukaan eikä näytä sujuvan varmuudella niin jatkossakaan. Mutta päivä kerrallaan tässä mennään. <3 Ihku <3
Kesä-heinäkuussa kävin Fredden kanssa aika paljon (ainakin minun mittakaavassani!) aksailemassa sekä Tähtitekniikan Parviaisen Annan että Tamskin Kärkkäisen Päivin valvovien silmien alla. Huippukivaa, mutta todella haastavaa opetella kaikkia uusia asioita. Kesäloman 4 viikkoa olimme tauolla kaiken muun mukavan vuoksi, mutta katsotaan tässä nyt lähdetäänkö vielä uuteen nousuun. Eilisellä tunnilla oli kyllä niin kivaa, että innostuin taas!
Toko-SM-kisoissa olimme kisaturisteina kannustamassa sekä Tamskin joukkueita että RallyTassujen joukkuetta. Huisan hienon viikonlopun kruunasi Riitan ja Tikan pääsy finaaliin karsintapäivän parhaana koirakkona! Ihan mieletöntä! Onnea vielä ja edelleen! Myös muut treenikaverit pärjäilivät hyvin ja joukkuehenki oli kohdillaan kaikissa joukkueissa. Varsinkin Tamskilaisten menestys oli päätä huimaavaa!!!
Elokuun alussa kävin katsastamassa myös Tokon MM-finaalin. Aivan loistavaa, vaikka supersuosikkini ei päässytkään finaaliin saakka. Mielettömän hienoja suorituksia nollakoirasta voittajaan - voittaja oli suorastaan mykistyttävän hyvä... Kiitos Jannelle & Riikalle kisakatsomoseurasta & pohdinnoista!
Fredden kanssa olemme treenanneet tokoa pääosin Tamskin tavoitteellisten ryhmän sekä Riitan (maailman parhaimmat!!!) kanssa. Nuorten koirien jengin kanssa kävimme Kiviahon Katjan koulutuksessa. Kristan ja Riitan kanssa kävimme lisäksi C:n yksärillä. Lisäksi osallistuin Fanny Gottin koulutuspäiviin Siuntiossa. Viimeisessä vaihdoin treenit aksasta tokoon varsin sujuvasti ja tuon paripäiväisen perusteella muistui sheippaus ja tarjoaminen taas mieleeni. Paljon on siis opittu kontrollista vapaaehtoiseen tarjoamiseen. Molemmat puolet ovat äärimmäisen tärkeitä. Tasapainon hakemisessa näiden välillä onkin sitten opettelemista.
13.8.osallistuimme Tamskin valmennusryhmän karsintaan asenteella "Se ei pelaa, joka pelkää!". Pelasin siis upporikasta ja rutiköyhää ja ilmoitin alokasluokkalaiseni voittajaluokan karsintaan. Ajattelin, että minun on joka tapauksessa hyvä opetella käsittelemään haasteita ja epämukavuusalueelle joutumista. Pikkukoiralle tapahtuma kävi hyvästä kokonaisuustreenistä. Riskin otto näytti myös kannattavan, sillä eilen illalla sain tiedon, että pääsimme seuraavalle kaudelle 1. valkkuryhmään! Ei se ryhmäpaikka yksistään vaan onnistuminen! Hei me oltiin karsinnassa tosi monen tosi hyvän myös evl-tasoisen koirakon kanssa ja selvitettiin ihan alokkaina tiemme tavoitteeseen! Suurin kiitos tästä on Riitan, joka on järkähtämättä jaksanut uskoa meihin ja onnistunut valamaan tuota uskoa myös minuun! KIITOS!
Valkkukarsinnan yksilöliikkeet
Nyt vain kohden uusia haasteita. Oppia voi näemmä yhä vain.
Ihku on nyt lopullisesti siirtynyt kisakoiran virasta eläkkeelle. Se on pitkästä aikaan osoittanut aggression piirteitä tuiki tuntemattomia ihmisiä kohtaan ja kaikkien turvallisuuden takaamiseksi vanhat päätökseni ovat vahvistuneet. Sen kanssa ei enää kisata. Onneksi karvakorva on kotioloissa suloinen ja sympaattinen ja äärimmäisen rakas. Toivon vain, että se saisi jatkaa elämäänsä sopuisasti mahdollisimman pitkään eikä joutuisi kahakoihin. Sen kanssa elämä ei todellakaan ole sujunut ihan suunnitelmien mukaan eikä näytä sujuvan varmuudella niin jatkossakaan. Mutta päivä kerrallaan tässä mennään. <3 Ihku <3
torstai 19. kesäkuuta 2014
Toko alo 17.6.14 ja hieman muuta...
Tiistaina Fredde kävi toisessa alokasluokan kokeessaan Tamskin tallilla. Tällä kertaa tuomarina oli Tuire Marjamäki.
Suoritus oli lähes yhtä kaaoottista kuin sunnuntaina, vaikka paikka oli nyt tuttuakin tutumpi. Näin voin siis todellakin todeta, että työsarkaa riittää :)
Saimme kuitenkin 169p kasaan ja luokkavoiton, joten jossain olemme tokionnistuneetkin. Ohessa video mellastuksesta. Paikkamakuusujui tällä kertaa hiljaa, mutta pikkuherran pää oli kyllä ylhäällä ensimmäiset 30s ja taas se tarvitsi kaksi käskyä..
Fredden 2. alokasluokan koe
Keskiviikkona pääsin Riitan kanssa Lahteen SM-treeneihin. Päivä oli pitkä mutta kaikinpuolin loistava. Ensinnäkin huomasin, että olen päässyt jännityksen käsittelyssä aivan uudelle tasolle. Jännitin kyllä paikalle mennessämme mutta kun hain koiran kehiin, jännitys jäi ja keskityin vain treeniin. :)
Sain parikseni pätevän HOTilaisen Riitta Tommolan kelpiensä Toscan kanssa. Kiitos! Oli sairaan kivaa! :) Fredde harjoitteli hieman kehääntuloa, hihnaseuruuta, luoksarin jättöjä ja hyppyä alo & avo-tyyliin. Kimpassa teimme vielä paikkamakuut & -istumiset ja wow! Olin enemmän kuin tyytyväinen! Toki kelpie oli lähteä kuuta kiertävälle radalle, mutta sen asenne mua kohtaan parani koko ajan harjoitusten edetessä ja paikallaolot sujuivat jo ihan mallikkaasti. Nyt puutuin alussa kuuntelemattomuuteen ja sain kuin sainkin koiran liggiin, missä se oli tiukasti, vaikka häiriöitä oli vaikka muille jakaa (mm. juoksuinen Tosca vieressä... ).
Kiitos tästä mahdollisuudesta Riitta ja Oili!!!
Tänään olemme sitten viettäneet ansaittua lepopäivää. Kävimme lenkillä Riitan & Sallin kanssa ja hienosti Fredde oli kuulolla, vaikka tyttöystävää olisi ollut niiiiin ihanaa liehitellä... <3 Tästä aion nyt pitää kiinni!!!
Suoritus oli lähes yhtä kaaoottista kuin sunnuntaina, vaikka paikka oli nyt tuttuakin tutumpi. Näin voin siis todellakin todeta, että työsarkaa riittää :)
Saimme kuitenkin 169p kasaan ja luokkavoiton, joten jossain olemme tokionnistuneetkin. Ohessa video mellastuksesta. Paikkamakuusujui tällä kertaa hiljaa, mutta pikkuherran pää oli kyllä ylhäällä ensimmäiset 30s ja taas se tarvitsi kaksi käskyä..
Fredden 2. alokasluokan koe
Keskiviikkona pääsin Riitan kanssa Lahteen SM-treeneihin. Päivä oli pitkä mutta kaikinpuolin loistava. Ensinnäkin huomasin, että olen päässyt jännityksen käsittelyssä aivan uudelle tasolle. Jännitin kyllä paikalle mennessämme mutta kun hain koiran kehiin, jännitys jäi ja keskityin vain treeniin. :)
Sain parikseni pätevän HOTilaisen Riitta Tommolan kelpiensä Toscan kanssa. Kiitos! Oli sairaan kivaa! :) Fredde harjoitteli hieman kehääntuloa, hihnaseuruuta, luoksarin jättöjä ja hyppyä alo & avo-tyyliin. Kimpassa teimme vielä paikkamakuut & -istumiset ja wow! Olin enemmän kuin tyytyväinen! Toki kelpie oli lähteä kuuta kiertävälle radalle, mutta sen asenne mua kohtaan parani koko ajan harjoitusten edetessä ja paikallaolot sujuivat jo ihan mallikkaasti. Nyt puutuin alussa kuuntelemattomuuteen ja sain kuin sainkin koiran liggiin, missä se oli tiukasti, vaikka häiriöitä oli vaikka muille jakaa (mm. juoksuinen Tosca vieressä... ).
Kiitos tästä mahdollisuudesta Riitta ja Oili!!!
Tänään olemme sitten viettäneet ansaittua lepopäivää. Kävimme lenkillä Riitan & Sallin kanssa ja hienosti Fredde oli kuulolla, vaikka tyttöystävää olisi ollut niiiiin ihanaa liehitellä... <3 Tästä aion nyt pitää kiinni!!!
sunnuntai 15. kesäkuuta 2014
Toko alo 15.6.2014
Do di. Tänään Fredde kävi sitten ensimmäisessä virallisessa tottelevaisuukokeessa. 172p ja 1. palkinto, 2.sija kiltiltä Tiina Heinolta. Tulokseen olen kyllä todella tyytyväinen, mutta itse suoritus oli aikas kaaoottista. Tosin ihan sitä, mitä pelkäsinkin. ;) Optimistina toki toivoin, että asiat olisivat menneet hieman hallitummin, mutta ei tämä huonosti näinkään mennyt, kun mietin millaista treenauskin oli vielä kaksi viikkoa sitten koirien sairauslomien ja mun työmatkani jälkeen!
Kaksi viikkoa sitten en päässyt edes treenaamaan koiraa, sillä se oli fokusoitunut ihan kaikkeen muuhun paitsi minuun. Blääh.Meinasin jo viskata hanskat naulaan, mutta Riitta kannusti ja aloitin tiukan "käy siihen" -treenin. Treeni alkoikin tuottaa tulosta ihan muutamassa päivässä ja yhdessä tekemistä on hiukan löytynyt taas. Toki Fredde ajoittain jumpittaa ja kovasti.
Tuota kisavideota katsoessani (Kiitos Tiia videoinnista!!!) huomasin, että koiraakin suurempi ongelma on edelleen oma toimintani. Kun Fredde lähtee liikkeiden välissä henkisesti jonnekin, mä edelleen anelen sitä enkä selkeästi keskeytä sen touhuja. Parantamista on siis hihnan tässä päässä. Kokeissa ja muiden ihmisten silmien alla on vain niin vaikeaa olla selkeä ja pitää kriteeristä kiinni, vaikken enää muita ihmisiäniin aktiivisesti ajattelekaan. Historiasta on vaan vaikea päästää irti. Mutta mä kyllä teen vielä sen! Se on niin paljon reilumpaa sekä mulle että koiralle ja vain niin voin päästää Fredden tekemään oman osuutensa innokkaasti ja niin hienosti kuin tiedän sen osaavan!
Ohessa räpellykset siis videolta. Kuvanlaatu on tosi heikko, mutta ei se paljoa suorituksesta eroa ;)
Fredden alo 1
Kaksi viikkoa sitten en päässyt edes treenaamaan koiraa, sillä se oli fokusoitunut ihan kaikkeen muuhun paitsi minuun. Blääh.Meinasin jo viskata hanskat naulaan, mutta Riitta kannusti ja aloitin tiukan "käy siihen" -treenin. Treeni alkoikin tuottaa tulosta ihan muutamassa päivässä ja yhdessä tekemistä on hiukan löytynyt taas. Toki Fredde ajoittain jumpittaa ja kovasti.
Tuota kisavideota katsoessani (Kiitos Tiia videoinnista!!!) huomasin, että koiraakin suurempi ongelma on edelleen oma toimintani. Kun Fredde lähtee liikkeiden välissä henkisesti jonnekin, mä edelleen anelen sitä enkä selkeästi keskeytä sen touhuja. Parantamista on siis hihnan tässä päässä. Kokeissa ja muiden ihmisten silmien alla on vain niin vaikeaa olla selkeä ja pitää kriteeristä kiinni, vaikken enää muita ihmisiäniin aktiivisesti ajattelekaan. Historiasta on vaan vaikea päästää irti. Mutta mä kyllä teen vielä sen! Se on niin paljon reilumpaa sekä mulle että koiralle ja vain niin voin päästää Fredden tekemään oman osuutensa innokkaasti ja niin hienosti kuin tiedän sen osaavan!
Ohessa räpellykset siis videolta. Kuvanlaatu on tosi heikko, mutta ei se paljoa suorituksesta eroa ;)
Fredden alo 1
sunnuntai 1. kesäkuuta 2014
Toukokuun koosteet
Toukokuu oli ja meni. Stressikäyrä hipoi korkeuksia työpaikan kuvioiden ja koirien sairastelun vuoksi ja varmasti sillä oli vaikutuksensa muuhunkin elämään. Onneksi nyt alkaa taas helpottamaan ja voin katsoa jo hieman valoisampaan tulevaisuuteen. :)
Fredde sai paikan siitä Pohjois-Hämeen nuorten koirien TOKO-ringistä! Ihanaa! Ja Krista ja Brii pääsivät myös, joten tuttua huippuseuraa yhdistettynä uusiin kuvioihin on tiedossa.
Ihku sai Lappalaiskoirayhdistykseltä kunniakirjan PK-tulostensa vuoksi. Se on siis III v. lappalais-PK-koira vm.2013. Luulin alkuun, että se sai I-palkinnon, mutta huomasin totuuden tänään kunniakirjaa katsoaessani... Heh hee! ;) No olin ja olen siitä tosi ylpeä joka tapauksessa!
Vappuna Fredde sairastui mystiseen ilmeisesti kennelyskän aiheuttamaan kuumeeseen ja lämpeni 41 asteeseen saakka. Sydän sykkyrällä kiikutin sen Tuhatjalkaan ja seuraavana päivänä vielä Hakametsään. Koira sai onneksi hyvää hoitoa ja paraneminen käynnistyi nopeasti. Ihkukin sairastui tuossa ohessa, mutta selvisi onneksi vain pienellä köhinällä. Rahanmenon lisäksi seurasi sitten sairauslomaa ja karanteenia... joka onneksi sattui päällekäin työmatkani kanssa niin että itse selvisin hieman helpommalla. Mikko tosin joutui hoitelemaan elikoita sitten senkin edestä... sisareni auttaessa päivälenkityksissä.
Mutta toki tästä kaikesta on seurannut se, että olemme aloittaneet monet asiat niin alusta kuin voi alusta aloittaa... Tullessani kotiin Fredde veti hihnassa ja molemmat reagoivat hurjasti vastaantulijoihin, treeneissä fokus oli kaikessa muussa kuin minussa ja kaikki oli vain niin rasittavaa, että meinasin aivan hajota...
Mutta ei toukokuu ihan kökköä ole ollut! Olemme käyneet Fredden kanssa lampailla kahdesti (kiitos Kaisa ja kiitos Anne!) ja molemmilla kerroilla on ollut ihanaa! Ja vihdoin kaiken sairastelun jälkeen pääsimme myös aloittamaan agilityn sekä Tähtitekniikassa Anna Parviaisen että Tamskilla Päivi Kärkkäisen silmien alla. Huisaa!!! Eli kyllä meillä tekemistä piisaa, vaikka tuo toko onkin aikas kuralla juuri tällä hetkellä... Parhaat tokotreenit olivat Kuokkasen Elinan kanssa sateisena sunnuntaiaamuna eteläpuistossa. Back to basics niin eiköhän se sieltä ala taas muotoutua. Kun pääsisi vielä tuon oman treeniporukan kanssa treenilöimään niin olisi tosi kivaa! Mutta sitäkin kivaa on onneksi tiedossa taas ensi viikolla.
Fredde sai paikan siitä Pohjois-Hämeen nuorten koirien TOKO-ringistä! Ihanaa! Ja Krista ja Brii pääsivät myös, joten tuttua huippuseuraa yhdistettynä uusiin kuvioihin on tiedossa.
Ihku sai Lappalaiskoirayhdistykseltä kunniakirjan PK-tulostensa vuoksi. Se on siis III v. lappalais-PK-koira vm.2013. Luulin alkuun, että se sai I-palkinnon, mutta huomasin totuuden tänään kunniakirjaa katsoaessani... Heh hee! ;) No olin ja olen siitä tosi ylpeä joka tapauksessa!
Vappuna Fredde sairastui mystiseen ilmeisesti kennelyskän aiheuttamaan kuumeeseen ja lämpeni 41 asteeseen saakka. Sydän sykkyrällä kiikutin sen Tuhatjalkaan ja seuraavana päivänä vielä Hakametsään. Koira sai onneksi hyvää hoitoa ja paraneminen käynnistyi nopeasti. Ihkukin sairastui tuossa ohessa, mutta selvisi onneksi vain pienellä köhinällä. Rahanmenon lisäksi seurasi sitten sairauslomaa ja karanteenia... joka onneksi sattui päällekäin työmatkani kanssa niin että itse selvisin hieman helpommalla. Mikko tosin joutui hoitelemaan elikoita sitten senkin edestä... sisareni auttaessa päivälenkityksissä.
Mutta toki tästä kaikesta on seurannut se, että olemme aloittaneet monet asiat niin alusta kuin voi alusta aloittaa... Tullessani kotiin Fredde veti hihnassa ja molemmat reagoivat hurjasti vastaantulijoihin, treeneissä fokus oli kaikessa muussa kuin minussa ja kaikki oli vain niin rasittavaa, että meinasin aivan hajota...
Mutta ei toukokuu ihan kökköä ole ollut! Olemme käyneet Fredden kanssa lampailla kahdesti (kiitos Kaisa ja kiitos Anne!) ja molemmilla kerroilla on ollut ihanaa! Ja vihdoin kaiken sairastelun jälkeen pääsimme myös aloittamaan agilityn sekä Tähtitekniikassa Anna Parviaisen että Tamskilla Päivi Kärkkäisen silmien alla. Huisaa!!! Eli kyllä meillä tekemistä piisaa, vaikka tuo toko onkin aikas kuralla juuri tällä hetkellä... Parhaat tokotreenit olivat Kuokkasen Elinan kanssa sateisena sunnuntaiaamuna eteläpuistossa. Back to basics niin eiköhän se sieltä ala taas muotoutua. Kun pääsisi vielä tuon oman treeniporukan kanssa treenilöimään niin olisi tosi kivaa! Mutta sitäkin kivaa on onneksi tiedossa taas ensi viikolla.
sunnuntai 4. toukokuuta 2014
Nuorten koirien TOKO-rinkiin haku ja sairautta...
Huhtikuu on mennyt aikalailla treenatessa nuorten koirien TOKO-karsintoihin. Olemme harjoitelleet kokonaisuuksia, vireen hallintaa ja vaihtelua, häiriöitä, liikkeiden välejä... Kävimme kaksissa harjoituskokeissa,joista ensimmäinen oli aikamoinen fiasko
toinen jo huomattavasti parempi.
Pääsin sekä Christan että Jessican valvovien silmien alle ja jotenkin tästä kaikesta kehkeytyi jotain.
Nuorten koirien TOKO-ringin karsinta:
Seuruu:
Luoksetulo:
Nouto:
Vapaavalintainen liike
Paikallamakuuvideota en viitsinyt tähän ladata, mutta siitä olin superonnellinen! Fredde oli rivistössä vieraiden koirien keskellä (iso, hiukan levoton sushukkasuros ja grotskunarttu) ja onnistui rentoutumaan niin, että palatessani rivistöön se oli silmät kiinni... ja näemmä nukkui... Okei. Perusasentoon tarvittiin kaksi käskyä, mutta aivan käsittämätöntä kuinka tuon koiran mielentila paikkamakuisiin on muuttunut! Vielä vuodenvaihteessa koira vinkui ja kitisi ja pää pyöri. Nyt koissuli vajosi ensimmäisellä käskyllä leuka maahan ja oli siinä levollisena koko suorityuksen ajan! Ja huom! Mä olen palkannut pääosin nämä paikkamakuut lelulla. Kiihdyttävällä palkalla voidaan siis saada rauhallista toimintaa, kun vain vahvisteen ajoitus on oikea!
En tiedä vielä kuinka karsinnassa meidät arvosteltiin, mutta pääasia on, että nyt tiedän, että olemme oikealla tiellä. Jatkossa keskityn hakemaan asennetta enemmän kuin tuota vahvisteiden hallintaa, mihin olen keskittynyt viime aikoinat, ja alan hiljalleen opettaa lisää asioita pienelle koiralle.
Nyt keskitymme ikävä kyllä vain kennelyskästä toipumiseen... Vappuna kävimme lähellä pahinta mahdollista Fredden kuumeillessa 41 asteen verran, mutta onneksi saimme loistavaa apua sekä Tuhatjalasta ell Laura Mäkelältä että Hakametsän eläinlääkäriasemalta luottolääkäriltämme Johanna Virtaselta! Nyt vain molemmat koirat levossa, kunnes tauti talttuu.
toinen jo huomattavasti parempi.
Pääsin sekä Christan että Jessican valvovien silmien alle ja jotenkin tästä kaikesta kehkeytyi jotain.
Nuorten koirien TOKO-ringin karsinta:
Seuruu:
Luoksetulo:
Nouto:
Vapaavalintainen liike
Paikallamakuuvideota en viitsinyt tähän ladata, mutta siitä olin superonnellinen! Fredde oli rivistössä vieraiden koirien keskellä (iso, hiukan levoton sushukkasuros ja grotskunarttu) ja onnistui rentoutumaan niin, että palatessani rivistöön se oli silmät kiinni... ja näemmä nukkui... Okei. Perusasentoon tarvittiin kaksi käskyä, mutta aivan käsittämätöntä kuinka tuon koiran mielentila paikkamakuisiin on muuttunut! Vielä vuodenvaihteessa koira vinkui ja kitisi ja pää pyöri. Nyt koissuli vajosi ensimmäisellä käskyllä leuka maahan ja oli siinä levollisena koko suorityuksen ajan! Ja huom! Mä olen palkannut pääosin nämä paikkamakuut lelulla. Kiihdyttävällä palkalla voidaan siis saada rauhallista toimintaa, kun vain vahvisteen ajoitus on oikea!
En tiedä vielä kuinka karsinnassa meidät arvosteltiin, mutta pääasia on, että nyt tiedän, että olemme oikealla tiellä. Jatkossa keskityn hakemaan asennetta enemmän kuin tuota vahvisteiden hallintaa, mihin olen keskittynyt viime aikoinat, ja alan hiljalleen opettaa lisää asioita pienelle koiralle.
Nyt keskitymme ikävä kyllä vain kennelyskästä toipumiseen... Vappuna kävimme lähellä pahinta mahdollista Fredden kuumeillessa 41 asteen verran, mutta onneksi saimme loistavaa apua sekä Tuhatjalasta ell Laura Mäkelältä että Hakametsän eläinlääkäriasemalta luottolääkäriltämme Johanna Virtaselta! Nyt vain molemmat koirat levossa, kunnes tauti talttuu.
perjantai 4. huhtikuuta 2014
Maaliskuun mietteitä...
Sinikäyrää koko maaliskuu... On ihan vaikea palauttaa mieleen, mitä kaikkea on tapahtunutkaan. Onneksi olen kirjoittanut ahkerasti treenipäiväkirjaa ja sieltä voi hiukan lunttia...
Kuukauden teemana on ollut fokus ja mielentila. Treeneissä olen käyttänyt paljon käsitargettia, välillä kosketuskeppiäkin, tauoilla ja tarvittaessa halisessioita. Välillä homma on sujunut kuin tanssi... välillä on sitten painittukin... ainakin henkisesti. Lisäksi olemme treenanneet kokonaisuuksia Nuorten koirien tokoringin pääsykoetta silmällä pitäen. Ei ihan helppoa sekään...
Maaliskuus alussa F osallistui Tamskin koetreeniin, joka oli aikamoinen fiasko... Koira kiljui ja oli lähteä maata kiertävälle radalle hetkenä minä hyvänsä. Paljon treenissä oli kuitenkin hyvääkin ja onneksi otatin kaiken videolle, sillä nauhalta homma näytti kuitenkin paremmalta kuin miltä se itsestä tuntui...
8.3. pääsimme seuraavaan harjoitukseen, kun Tamskilla oli tokokokeet SDP-hallilla. Olin ollut päivällä karsinnoissa liikkurina, mutta siitä huolimatta keräsin koiran mukaani ja ajelimme treenaamaan kisatunnelmaa iltakokeisiin. Yllättäin Fredde pysyikin kuosissa kosketuskepin ja käsitargetin avulla ja onnistuin myös luikahtamaan kehään treenaamaan, kun koe loppui. Hienoa settiä, vaikkakin tietysti taajaan palkaten.
Em. koemaisten suoritusten lisäksi pääsimme kahdesti Koirakoutsille tuuraamaan tokoryhmiin. Ensimmäinen kerta oli ok, mutta toisella kerralla pakka kaatui taas käsiin ja epätoivo alkoi vallata mieltä. Koira vain kiljui enkä saanut tehtyä oikein mitään sen kanssa... Onneksi Riitan kärsivällisyys kantoi tämänkin yli ja seuraavana päivänä teimme vielä täsmätreeniä vaikeiden asioiden yli. Ja kyllähän taas alkoi muodostua valoa tunnelin päähän.
Eli asiaan. Suurin maaliskuun oivallus on muodostunut vahvisteiden saannin rajoittamisesta. En siis oikeasti anna Freddelle mahdollisuutta vahvistaa ns. huonoja valintoja, vaan vahvisteita tulee ainoastaan oikeista valinnoista. Ja minä toki itse päätän, mikä on oikein ja väärin... Nyt olen siis käskenyt koiran heti maahan, jos se on nostanut kierroksiaan ja ruvennut karjumaan turhaumaansa tai ihan mitä tahansa. Maassa kierrokset sitten yllättäin laskevat ja pääsen vahvistamaan rauhoittumista ihan tuolla.
Toinen asia on kieltäminen ja pannasta tarttuminen. Olen ruvennut reagoimaan asioihin heti enkä huomenna ja yllättäin koira on ostanut ajatukseni. Jos se siis tulee sivulle, mutta jää mulkoilemaan ympäristöä, kiellän sitä, nappaan pannasta ja siirrän sen pois niin että suoritus mutta myös ympäristön skannaus keskeytyvät. Tämän jälkeen uusi vihje ja uusi yritys ja palkka,jos koira tekee, kuten pyydettiin. Yllättävintä minulle itselleni on ollut, että Fredde ei näytä ahdistuvan lainkaan vaan sen yritteliäisyys on vain kasvanut ja turhauman sieto parantunut. Ja nyt parin viikon harjoittelun jälkeen myös oma ahdistukseni asiasta on oikeastaan kokonaan hävinnyt. Olen vihainen vain väärille valinnoille, mutta keskeytettyäni sen seuraukset, voin olla taas täysin rento ja keskittyä rauhassa uuteen tilanteeseen.
Olen testannut tuota myös Ihkun kanssa ja vaste on ollut suorastaan uskomaton! Seuraamisen tiiviys on palannut nopeasti haluamakseni (olen työstänyt asiaa varmasti ainakin vuoden ajan ilman tulosta!!!) ja koira on innoissaan! Nyt se tajuaa mitä haluan ja arvailun myötä koiran itsetunto on noussut huimasti. Jopa siinä määrin, että olen taas ruvennut haaveilemaan kisaamisesta... :)
Asioiden mustavalkoistumisen myötä olen myös kiristänyt kriteeriä kuin huomaamatta ja yllättäin pikkukoira on vastannut koulutukseen. Siirsin luoksetulot ja noudot suoraan sivulle tapahtuviksi ja ne alkavat sujua jo kivasti. Ja kadonneet jäävätkin alkavat taas löytyä. Toki kriteereiden kiristyttyä olen joutunut miettimään extrapaljon myös treenien hauskuutta ja mielestäni olen onnistunut siinäkin. Hauskuun ei itse asiassa ole vähentynyt yhtään, kun olen oppinut itse "pelaamaan" enemmän. Molempien onnistuminen haasteissa on vain kasvattanut riemuitsemista! Nyt me oikeasti hillutaan onnistumisia eikä vain mekaanisesti leikitä... :)
Susan Garrettin viimeinen Inner Circle Coaching Call oli niin mieletön, että harkitsin taas jäsenyyden jatkamista. Ehkä tässä täytyy kuitenkin siirtyä eteenpäin ja seuraava nettisuunnitelmani kohdistuukin ihan naapurimaihin eli Maria Brandelin ja Siv Svendsenin No Limit Obedience -kurssille. Hauskaa! Vain pari viikkoa ja se alkaa.
Asioita mistä olen kiitollinen koirarintamalla ovat ainakin seuraavat: Ihku - jonka kanssa olen löytänyt yhteistyön uudestaan! Fredde - joka haastaa minua päivittäin, mutta joka sulattaa sydämen alta aikayksikön vallattomalla ja rajattomalla rakkaudellaan! Riitta - aina niin kärsivällinen coachini! Mika & Krista - super super treenikaverini Riitan ohella! Ja tuleva kevät - joka on niin täynnä upeita suunnitelmia! Ja kiitos jokaiselle ihmiselle, jonka kanssa saan hetkiäni elää!!!!!!!!!!!!!!!
Kuukauden teemana on ollut fokus ja mielentila. Treeneissä olen käyttänyt paljon käsitargettia, välillä kosketuskeppiäkin, tauoilla ja tarvittaessa halisessioita. Välillä homma on sujunut kuin tanssi... välillä on sitten painittukin... ainakin henkisesti. Lisäksi olemme treenanneet kokonaisuuksia Nuorten koirien tokoringin pääsykoetta silmällä pitäen. Ei ihan helppoa sekään...
Maaliskuus alussa F osallistui Tamskin koetreeniin, joka oli aikamoinen fiasko... Koira kiljui ja oli lähteä maata kiertävälle radalle hetkenä minä hyvänsä. Paljon treenissä oli kuitenkin hyvääkin ja onneksi otatin kaiken videolle, sillä nauhalta homma näytti kuitenkin paremmalta kuin miltä se itsestä tuntui...
8.3. pääsimme seuraavaan harjoitukseen, kun Tamskilla oli tokokokeet SDP-hallilla. Olin ollut päivällä karsinnoissa liikkurina, mutta siitä huolimatta keräsin koiran mukaani ja ajelimme treenaamaan kisatunnelmaa iltakokeisiin. Yllättäin Fredde pysyikin kuosissa kosketuskepin ja käsitargetin avulla ja onnistuin myös luikahtamaan kehään treenaamaan, kun koe loppui. Hienoa settiä, vaikkakin tietysti taajaan palkaten.
Em. koemaisten suoritusten lisäksi pääsimme kahdesti Koirakoutsille tuuraamaan tokoryhmiin. Ensimmäinen kerta oli ok, mutta toisella kerralla pakka kaatui taas käsiin ja epätoivo alkoi vallata mieltä. Koira vain kiljui enkä saanut tehtyä oikein mitään sen kanssa... Onneksi Riitan kärsivällisyys kantoi tämänkin yli ja seuraavana päivänä teimme vielä täsmätreeniä vaikeiden asioiden yli. Ja kyllähän taas alkoi muodostua valoa tunnelin päähän.
Eli asiaan. Suurin maaliskuun oivallus on muodostunut vahvisteiden saannin rajoittamisesta. En siis oikeasti anna Freddelle mahdollisuutta vahvistaa ns. huonoja valintoja, vaan vahvisteita tulee ainoastaan oikeista valinnoista. Ja minä toki itse päätän, mikä on oikein ja väärin... Nyt olen siis käskenyt koiran heti maahan, jos se on nostanut kierroksiaan ja ruvennut karjumaan turhaumaansa tai ihan mitä tahansa. Maassa kierrokset sitten yllättäin laskevat ja pääsen vahvistamaan rauhoittumista ihan tuolla.
Toinen asia on kieltäminen ja pannasta tarttuminen. Olen ruvennut reagoimaan asioihin heti enkä huomenna ja yllättäin koira on ostanut ajatukseni. Jos se siis tulee sivulle, mutta jää mulkoilemaan ympäristöä, kiellän sitä, nappaan pannasta ja siirrän sen pois niin että suoritus mutta myös ympäristön skannaus keskeytyvät. Tämän jälkeen uusi vihje ja uusi yritys ja palkka,jos koira tekee, kuten pyydettiin. Yllättävintä minulle itselleni on ollut, että Fredde ei näytä ahdistuvan lainkaan vaan sen yritteliäisyys on vain kasvanut ja turhauman sieto parantunut. Ja nyt parin viikon harjoittelun jälkeen myös oma ahdistukseni asiasta on oikeastaan kokonaan hävinnyt. Olen vihainen vain väärille valinnoille, mutta keskeytettyäni sen seuraukset, voin olla taas täysin rento ja keskittyä rauhassa uuteen tilanteeseen.
Olen testannut tuota myös Ihkun kanssa ja vaste on ollut suorastaan uskomaton! Seuraamisen tiiviys on palannut nopeasti haluamakseni (olen työstänyt asiaa varmasti ainakin vuoden ajan ilman tulosta!!!) ja koira on innoissaan! Nyt se tajuaa mitä haluan ja arvailun myötä koiran itsetunto on noussut huimasti. Jopa siinä määrin, että olen taas ruvennut haaveilemaan kisaamisesta... :)
Asioiden mustavalkoistumisen myötä olen myös kiristänyt kriteeriä kuin huomaamatta ja yllättäin pikkukoira on vastannut koulutukseen. Siirsin luoksetulot ja noudot suoraan sivulle tapahtuviksi ja ne alkavat sujua jo kivasti. Ja kadonneet jäävätkin alkavat taas löytyä. Toki kriteereiden kiristyttyä olen joutunut miettimään extrapaljon myös treenien hauskuutta ja mielestäni olen onnistunut siinäkin. Hauskuun ei itse asiassa ole vähentynyt yhtään, kun olen oppinut itse "pelaamaan" enemmän. Molempien onnistuminen haasteissa on vain kasvattanut riemuitsemista! Nyt me oikeasti hillutaan onnistumisia eikä vain mekaanisesti leikitä... :)
Susan Garrettin viimeinen Inner Circle Coaching Call oli niin mieletön, että harkitsin taas jäsenyyden jatkamista. Ehkä tässä täytyy kuitenkin siirtyä eteenpäin ja seuraava nettisuunnitelmani kohdistuukin ihan naapurimaihin eli Maria Brandelin ja Siv Svendsenin No Limit Obedience -kurssille. Hauskaa! Vain pari viikkoa ja se alkaa.
Asioita mistä olen kiitollinen koirarintamalla ovat ainakin seuraavat: Ihku - jonka kanssa olen löytänyt yhteistyön uudestaan! Fredde - joka haastaa minua päivittäin, mutta joka sulattaa sydämen alta aikayksikön vallattomalla ja rajattomalla rakkaudellaan! Riitta - aina niin kärsivällinen coachini! Mika & Krista - super super treenikaverini Riitan ohella! Ja tuleva kevät - joka on niin täynnä upeita suunnitelmia! Ja kiitos jokaiselle ihmiselle, jonka kanssa saan hetkiäni elää!!!!!!!!!!!!!!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)