Tänään käytiin Hellun kanssa treenailemassa ja näiden piti olla Ihkun kenraalit tulevan viikon kokeisiin. No kyllä ne olivatkin... Peruin juuri kaikki kokeet!
Mutta siis - loistavat treenit! Siis opettavaiset ja ajatuksia herättävät - eivät niin kovin häävit mun toimintani suhteen! Kiitos Hellu!
Ihkulla oli tarkoitus yrittää treeniä vieraalla kentällä koemaisella aloituksella, mutta palkaten. Sain koiran leikkimään laidalla kohtuullisesti ja se tuli vielä hyvin aloituspaikkaan, mutta merkille ei sitten voinut mennä, sillä Syke oli siellä jossain kentän laidalla... Yritin vielähiukan innostaa koiraa, mutta ei onnistunut ei.
Laitoin Ihkun kentän laidalle odottelemaan ja lopuksi yritin saman setin uudestaan. Nyt merkille meno oli ok, mutta merkin jälkeen se bongasi ruudun eikä ohjatun kapulaa ja homma valui siihen... Ja mä en sitten osannut tehdä mitään järkevää. Ravautin koiran merkille, siitä noutoon ehkä toisella? käskyllä... Vino palautus, mutta palkkailin kuin kaikki olisi sujunut tosi hyvin. Tästä tunnariin, jossa kapulan pudotus paluumatkalla (kuten niin monesti viimeaikoina - Miksiköhän sitten toistan asiaa aina vain samalla tavalla?!?) ja kolmannella lisäkäskyllä nouto. Tästä ruudun merkille ravaten ja koira aivan vietitönnä ei tietenkään lähtenyt mihinkään... Ja hei! Tämä oli se parempi kierros!!!! :) Ja ei kun leikkien ruokakipalle ja autoon... Ja näin vahvistin jälleen huonoa ja hidasta toimintaa!!!! Jihuuuu!
Olen aikas väsynyt tuohon Ihkun kouluttamiseen. Olen tehnyt niin paljon virheitä ja katson edelleen tunnetilaa läpi sormien... Eipä siinä muuta tarvitakaan. Koira on juurikin niin hyvä kuin mitä olen siitä tehnyt. Talvella se oli pitkään hyvä -parempi kuin ikinä ennen, mutta näemmä olen saanut puserrettua siitä kaiken itsevarmuuden pois ilmoittamalla sen kisoihin ja vaihtamalla treenin vähemmän leikiksi jälleen kerran. Huh huh! Tarvitsemme siis aikalisän! Vaikeaa on tämä tavoitteista irtautuminen!!!!
Fredden treenit olisi mennyt ok, jos en olisi ahnehtinut... Alkuleikit ja luoksetulo hetsaten ok, samoin namikipolta eteentulot,mutta sitten ahnehdin aikaa edessäoloon ja palkkasin vain namilla...ja koiran motivaatio katosi.
Kakkososuudessa leikitin taas liikaa ja olin itse liian aktiivinen ja siis oikeasti houkuttelin koiraa taas toimintaan... Kiitos Hellu näkevistä silmistä! Mun taitaa olla pakko ottaa videokamera oikeasti käyttöön, kun treenaan näin holtittomasti!
Hiukan karua siis, mutta en aio luovuttaa ihan helpolla! Ihkulle nyt taukoa tavoitteista vaikka koko loppuikä ja vain asennetta yhteispeliin. Ja tämän asenteen kasvatuksen tarkoituksena ja päämääränä olkoon Ihkun hyvä olo ja se, että mä voin oppia olemaan toistamatta ihan kaikkia virheitäni! Ja Fredden treeneihin viedointi ja parempi suunnittelu mukaan! Mieti joka kerralle, mitä haluat parantaa ja treenaa sitten sitä - Älä vain hösellä ja hillu!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti