Perjantaina sain puserrettua päätöksen Ihkusta eli päätin, että lopetan kaiken "tavoitteellisen" treenauksen sen kanssa. Huh! Helpotti! :)
Ihku on ollut tosi opettavainen koira ja sen kanssa on pääsääntöisesti kiva touhuta, mutta minä ihan oikeasti olen menettänyt uskoni, että saisin siitä ikinä TVA:ta tai koulutettua sitä myöskään FH2-tasolle. Kyllä mä olen yrittänyt, mutta nyt kun on tuo pentukin, niin taidan priorisoida asioita. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin Ihkun kannalta tämä päätös olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten! Olen kuitenkin turhautuessani aiheuttanut sille turhia paineita...
Jatkossakin jatkan kyllä treenaamista sekä tokon että jäljestämisen saralla, mutta tavoitteet ovat mukavassa yhdessä olossa. Opetellaan enemmän yhteispelin sääntöjä kuin metsästetään mun unelmiani. Olen joka tapauksessa itseeni ja koiraani tyytyväinen! Olemme me paljon oppineet ja yhä opimme. Yksi askel tämäkin! :)
Fredden suhteen taas mun täytyy terästäytyä! En saa vajota omiin heikkouksiini ja antaa asioiden olla, kun en sitä kuitenkaan tahdo. Nyt mä ihan oikeasti yritän! Yritän siis oikeasti kouluttaa siitä mahdollisimman hyvän ja luotettavan harrastuskaverin!
Viikonlopun tokoleiri oli hyvä potkaisu peruuksille. Oli aikas noloa, kun mun pikkuhirviöni vain karjui ja huusi muille koirille eikä juurikaan pystynyt keskittymään... Olen ollut siis varsin löperö ja sitä saa mitä vahvistaa... tai minkä antaa vahvistua!!! Heti sunnuntaina otin uuden linjan (mikä on kyllä tosi vaikeaa!) eli en anna Fredden reuhata vaan oikeasti puutun asiaan. Haluaisin tehdä asian kuonopannalla, mutta koska pentua ei ole vielä totutettu kapistukseen kunnolla, mun on nyt toistaiseksi vain pakko kieltää ja vääntää koira pois tilanteista, joissa se sekoaa. Ja haukkumisen suhteen on ihan 0-linja! Hiukan voi murista, jos ahistaa, mutta se oli sitten siinä. Tuo mellastaminen on vahvistunut kuin itsestään ja koska ympäristön muokkaaminen reaktioita aiheuttamattomaksi on mahdotonta (ellen rupea pitämään Freddeä 100%:sti sisällä ja verhoja alhaalla koko ajan), mun on vain pakko tehdä näin.
Jatkan lisäksi Susan Garrett-harjoitteita ja yritän niissäkin järkeistää toimintaani. Ei siis "turhia" koiran kutsumisia ja superpalkka juuri niissä kohdin, joissa Fredde sitä viimeksi odottaa! Ei houkuttelua vaan oikeiden valintojen vahvistamista!!! Ja tämän vuoksi mun pitää myös miettiä asioiden arvotusta entistäkin tarkemmin. Mun täytyy kasvattaa omaa arvoani, laittamalla kaikki hyväksyntäni taakse. Olen tehnyt jo paljon asian eteen, mutta vielä on pientä säätöä, jossa voin tehostaa toimintaani.
Tokon suhteen yritän kirjata järkevän 1/2-vuotissuunnitelman, kunhan vain ehdin. Koska en ole vielä ehtinyt, en ole voinut treenata mitään ihmeellistä. Kotona olen kuitenkin vahvistanut sekä edessä istumista katsekontaktissa että eteentulojen tarjoamista. Olen tehnyt treeniä eri huoneissa ja lisääntyvissä määrin mukaan tuotujen häiriöiden kera ja siirtynyt eteenpäin heti, kun kaksi sessiota on onnistunut peräkkäin > 80%:sti. Ja toisaalta olen heti miettinyt, mikä menee pieleen, jos kaksi peräkkäistä sessiota ei ole onnistunut.
Tavoitteita on, mutta aika mukavalta tämä tuntuu, kun muistaa vain ajatella, kuinka asiat tehdään eikä jää turhaan pyörimään turhaumaan ja muihin heikkouksiin! ;)
Täältä me tullaan!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti