Olen kuunnellut Susan Garrett'n luentoja Recaller's 4.0. nettikurssin puitteissa ja lamppu on jälleen syttynyt!
Huomaa, että olen tahtomattani kuitenkin langennut houkutteluun ja estämiseen. En houkuttele näkyvästi enkä estä äänellä, mutta käytännössä tungen koiriin nameja ennen kuin ne ovat tehneet mitään. Ja tämä on houkuttelua! Ja toisaalta estän samalla koiria tekemästä mitään...
Ja operantissa kouluttamisessa kyse on siitä, että eläin tarjoaa toimintaa ja haluttua toimintaa vahvistetaan! Ei siis ole kovin operanttia tämä munkaan touhu... kaikesta opiskelusta huolimatta. Ja siinäpä varmasti syy siihen, etteivät hommat tahdo edetä.
Mutta tajuttuani tämän(kin) muutin hieman toimintaani. Nyt odotan rauhassa, kun Fredde huomaa lähestyvän auton. En siis tee muuta kuin tarkkailen koiraa. Annan sen tuijottaa, mutta odotan sen seuraavaa siirtoa. Useimmiten koira vilkaisee hieman sivulleen, kun auto on vielä kaukana. Useimmiten pääsen merkkaamaan ja vahvistamaan tämän hurjalla leikillä ja siinähän se auto sitten menee ohi Fredden kamppaillessa vinkupallosta mun kanssani. Toisinaan myöhästyn tai koira ei tarjoa lainkaan haluamaani toimintoa (näitä tapahtuu tosi vähän, useimmiten ongelmana on mun myöhästyminen). Silloin otan koiraa pannasta kiinni ja estän siltä seuraavan siirron eli auton perään syöksymisestä saadun nautinnon. En sano mitään. Päästän vain irti ja jatketaan taas matkaa. Yleensä tämän jälkeen Fredde ottaa taas kontaktia normaalisti ja jos olen itse tarkempi seuraavan auton saapuessa, pääsen myös vahvistamaan koiraa taas oikeasta valinnasta.
Hauskaa tässä on myös se, että autojen väijyminen on vähentynyt jo kolmen harjoituspäivän jälkeen ja kokonaiskontakti muhun on lisääntynyt jälleen. Uskon, että ajoitus, koiralle annettu mahdollisuus valita ja riittävä palkkaus (=repimisleikki näissä kiihdyttävissä tilanteissa) ovat avanneet tien eteenpäin.
Samaa olen tehnyt Ihkun kanssa irroituksissa maan sulotuoksuista. Ihkun palkkaus on hankalampaa, sillä se ei halua leikkiä, kun Fredde on viereisessä narussa ja herkkulihapullat pääsevät aina välistä loppumaan lenkin aikana... Pantaan tarttuminen ja tönimisleikki ovat kuitenkin hieman rentouttaneet pörröotustakin. Ja tärkeimpänä rentoutumisessa on toki se, että mä olen rento ja leikkisä, kun mulla on keinot toimia!
Oppiminen on mahtavaa! Ja tänään lähdetään Toko-valmennusrenkaan leirille Maria Brandelia kuuntelemaan! Wow!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti