Olen nyt kesäloman alettua ottanut pääteemakseni häiriötreenauksen molemmilla koirilla. Alku on ollut hieman hapuilevaa, mutta nyt alan innostua!
Asian alkoi muhia päässäni kuunneltuani Susan Garrettin luentoa frustraation sietämisestä. Havaitsin omistavani hieman erilaiset koirat - Ihku väistää ja luovuttaa, kun se turhautuu, Fredde puolestaan raivostuu tai passivoituu tai jatkaa älytöntä toimimattomien asioiden toistoa. Mikään näistä ei johda haluamaani päämäärään, joten nyt olen aloittanut sekä häiriötreenit että sheppaussessiot ajatuksenani nimenomaan muokata koirien stressin sietoa ja reagointia paineeseen.
Ihkun treenit on tehty jäljestämisen ohessa.Olen tehnyt sille nyt 4 lyhyttä harjoitusta, joissa tuore jälki, missä esineitä n. 30 askeleen välein. Kun koira on lähtenyt hyvin liikkeelle, olen ruvennut systemaattisesti häiritsemään sitä. Tarkoituksenani on aikaansaada reaktio, mutta sen jälkeen koiran valinta työn eli jäljestämisen jatkamisesta. Alkuun Ihku oli ihan pulassa, kun tein sille häiriöitä vinkupallolla, mutta eilen se tajusi ehkä asian. Olin aiheuttanut sille virheen ja kun se ei meinannut osata itse jatkaa, rupesin vetämään sitä rauhassa pois jäljeltä. Tämän jälkeen se jäljesti hienosti ja reagoi vain aivan minimaalisesti vinkupallon ääneen. Pieni uhka homman keskeyttämisestä toimi siis vahvisteena ja koira valitsi työskentelyn. Tätä ennen olin kyllä antanut koiran jatkaa hieman pidemmänkin henkisen keskeytymisen jälkeen, mutta koska tilanne ei pelkästään sillä näyttänyt etenevän tarpeeksi, otin tämän "rankaisun uhan" käyttöön.
Tänään Annukka oli avustamassa ja Ihku toimi ihan sairaan hienosti! Sitä kutsuttiin pois kesken jäljen ja kun se lakkasi reagoimasta tähän, sille vingutettiin lisäksi vinkupalloa. Lopulta Annukka kutsui koiraa pois, vingutti palloa ja heitteli vinkua pari metriä jäljestävän koiran sivuun etuviistoon... Ja Ihku vain jäljesti!!! Korvat hiukan reagoivat, mutta muuten ihan sairaan siistiä duunia!!! Hyvä Ihku! Kiitos Annukka!
Freddellä häiriötreeneissä on keskitytty nyt perusasennossa kontaktinpitoon. Se alkaa tajuta asian ja eilen se liisteröityi mun jalkaani, kun kissa kiehnäsi vieressä ja hamuili koiran ruokia. Tässä avain onnistumiseen oli ruveta työstämään asiaa ruokapalkalla, lelupalkkaus on jotenkin liian hektistä - se ei auta penneliä keskittymään. Hyvä huomio Anne & Riitta!
Lisäksi kasvatan meidän kaikkien kärsivällisyyttä sheippaamalla lähes joka päivä jotain. Toissapäivänä koirat sheipattiin ensin erikseen ja sitten yhtä aikaa omille matoilleen, eilen sukelleltiin tuolin ali. Tänään voisi olla aika kaivaa nenäkosketus esiin ja yhdistää se vaikka kaiteeseen. Pääasia, että näillä pienillä hommilla pääsemme kaikki harjoittelemaan... ja täytyy sanoa, että hommaon ollut yllättävän kivaa ja koukuttavaa myös minulle itselleni! :)
perjantai 26. heinäkuuta 2013
keskiviikko 17. heinäkuuta 2013
Fredde 10 kk
Maanantaina Fredde saavutti viralliset toko-kisaiän eli 10 kk tuli täyteen! No ei ollla ihan vielä kisavalmiita, mutta paljon tuo jo osaa... ja paljon olen minäkin tässä matkan varrella oppinut!
Ensimmäisesksi on sanottava, että Fredde on IHANA! Se on kaikinpuolin niin sairaan siisti pikku otus, ettei paremmasta väliä! <3 Ja Ihkukin tykkää siitä, ja Mikko toki... Elvis vain olisi edelleen sitä mieltä, että mokoma luikero voisi painua takaisin sinne, mistä ikinä on meille tullutkaan!
Fredde osaa jo paljon erilaisia asioita! Arkielämä alkaa olla kivaa. Uskallan pitää sitä yhä enemmän irti ja se tulee pääosin hienosti, kun kutsun sitä. Autojen, pyörien ja juoksijoiden kyttäys on vähentynyt - sitä esiintyy lähinnä pennun ollessa väsynyt. Mutta vieläkään en ihan luota siihen niin, että päästäisin sitä irti esim. lenkkipolulla, jossa on juoksijoita & pyöräilijöitä. Treeneissä ohi kulkevat fillarit ja joggaajat jäävät kuitenkin täysin vaille huomiota, ja se on toki mulle pääasia! Ja koira on ilmeisen riistavietitön, mikä on kyllä taivaallista!!!!
Fredde osaa jo kohtuudella odottaa myös vuoroaan treenatessa. Toki sille täytyy aina välillä hiukan huomauttaa asiasta, mutta onneksi vain välillä. Takapihalla voin treenata molemmat koirat jo erikseen niin, että molemmat ovat irti ja odottavat vuoroaan kiltisti!
Tokossa Fredde alkaa hallita alo-luokan liikkeitä. Seuruussa ei ole vielä kestoa ja peruutus sekä askeleet vasemmalle ovat vielä työstön alla. Jäävät alkavat olla ihan hyvin pulkassa, seisomista koira sotkee vielä ajoittain. Luoksari muotoutuu kivasti, mutta siihen haetaan nyt vielä räjähtävyyttä. Samaa vauhtia haetaan noutoihin. Materiaaleilla ei ole pennelille suurempaa merkitystä, mutta lelujen irroituksessa on alkanut olla hiukan haastetta... koska mä en ole ollut tarkkana kriteeristä!!! Alo-estehyppy sujuu 10p veroisesti!
Paimennus etenee pikku askelin, mutta jotain käsitystä Freddellä alkaa olla tasapainopisteen hausta. Jäljellä tehdään vielä namitusta joka askeleelle, mutta n. puolessa askelista on vain yksi nami. Haussa tehtiin eilen ensimmäisen kerran risteilyä metsässä ja hienosti alkaa sekin sujua!
Arkikäytöksiä harjoitellaan uusissa paikoissa kaksin lenkkeillen. Turha vinkuminen on vähentynyt, mutta hihnassa vetäminen on nyt uusin haaste uusissa paikoissa. Tämä on seuraava rakennettava asia. Haluan koiran kulkevan hihna löysällä sivullani, kun hihna on lyhyenä. Nythän koira osaa hihna löysällä kävelyn kohtuullisen hyvin, kun hihna on pitkä, mutta työstöä riittää kyllä!
Ja kohta alkaa kesäloma ja sitten mulla on aikaa höntsäillä vielä nykyistäkin enemmän! Jihuuuu!
Ensimmäisesksi on sanottava, että Fredde on IHANA! Se on kaikinpuolin niin sairaan siisti pikku otus, ettei paremmasta väliä! <3 Ja Ihkukin tykkää siitä, ja Mikko toki... Elvis vain olisi edelleen sitä mieltä, että mokoma luikero voisi painua takaisin sinne, mistä ikinä on meille tullutkaan!
Fredde osaa jo paljon erilaisia asioita! Arkielämä alkaa olla kivaa. Uskallan pitää sitä yhä enemmän irti ja se tulee pääosin hienosti, kun kutsun sitä. Autojen, pyörien ja juoksijoiden kyttäys on vähentynyt - sitä esiintyy lähinnä pennun ollessa väsynyt. Mutta vieläkään en ihan luota siihen niin, että päästäisin sitä irti esim. lenkkipolulla, jossa on juoksijoita & pyöräilijöitä. Treeneissä ohi kulkevat fillarit ja joggaajat jäävät kuitenkin täysin vaille huomiota, ja se on toki mulle pääasia! Ja koira on ilmeisen riistavietitön, mikä on kyllä taivaallista!!!!
Fredde osaa jo kohtuudella odottaa myös vuoroaan treenatessa. Toki sille täytyy aina välillä hiukan huomauttaa asiasta, mutta onneksi vain välillä. Takapihalla voin treenata molemmat koirat jo erikseen niin, että molemmat ovat irti ja odottavat vuoroaan kiltisti!
Tokossa Fredde alkaa hallita alo-luokan liikkeitä. Seuruussa ei ole vielä kestoa ja peruutus sekä askeleet vasemmalle ovat vielä työstön alla. Jäävät alkavat olla ihan hyvin pulkassa, seisomista koira sotkee vielä ajoittain. Luoksari muotoutuu kivasti, mutta siihen haetaan nyt vielä räjähtävyyttä. Samaa vauhtia haetaan noutoihin. Materiaaleilla ei ole pennelille suurempaa merkitystä, mutta lelujen irroituksessa on alkanut olla hiukan haastetta... koska mä en ole ollut tarkkana kriteeristä!!! Alo-estehyppy sujuu 10p veroisesti!
Paimennus etenee pikku askelin, mutta jotain käsitystä Freddellä alkaa olla tasapainopisteen hausta. Jäljellä tehdään vielä namitusta joka askeleelle, mutta n. puolessa askelista on vain yksi nami. Haussa tehtiin eilen ensimmäisen kerran risteilyä metsässä ja hienosti alkaa sekin sujua!
Arkikäytöksiä harjoitellaan uusissa paikoissa kaksin lenkkeillen. Turha vinkuminen on vähentynyt, mutta hihnassa vetäminen on nyt uusin haaste uusissa paikoissa. Tämä on seuraava rakennettava asia. Haluan koiran kulkevan hihna löysällä sivullani, kun hihna on lyhyenä. Nythän koira osaa hihna löysällä kävelyn kohtuullisen hyvin, kun hihna on pitkä, mutta työstöä riittää kyllä!
Ja kohta alkaa kesäloma ja sitten mulla on aikaa höntsäillä vielä nykyistäkin enemmän! Jihuuuu!
Taas Taskista... :)
Satu tuli tällä kertaa
Ylöjärven koirakerhon kutsumana Pirkanmaalle. Olen ylionnellinen, kun päästiin
Fredden kanssa osallistumaan!
Fredde on kehittynyt
valtavasti viimeisen kuukauden aikana, mutta toki näitä tokoasioita on kyllä
treenattukin. Jatkettiin harjoituksissa siitä, mihin kesäkuussa jäätiin.
Seuraamisesta käytiin
jälleen keskustelua koiran pään asennon kriteeristä ja nyt mä taisin ostaa ton
katse ylös -kriteerin. Jatkan siis kainalopallolla, mutta yritän kuitenkin
vaihdella palkan paikkaa, jotta koira ei opi siihen liikaa kiinni. Seuraaminen
on edistynyt hyvin. Nyt jatkamme suoran treenausta ja kun esim. 35 askeleen
suorat alkavat sujua, siirryn käännöstreeniin. Käännöksien alkeita teemme toki
kotona jo ennen sitä, mutta siis noin yleisesti seuruussa näin.
Toisena pohdittavana
asiana oli Fredden luoksarin loppuasento. Siitä Satu oli sitä mieltä, että
namihinkutukset kannattaa jättää nyt vähemmälle ja tehdä ihan oikeita
luoksareita, joissa lopussa muistutus paikasta, jottei koira törmää ja näistä
kunnon lelupalkka. Loppuasento edessä on luoksarin tärkein kohta! Paljon
vahvisteita siis siihen!
Luoksarissa Fredden vauhti
on ihan hyvä, mutta Satu ja arvoisa raati (Anne & Riitta ja muutama muu)
olivat sitä mieltä, että kyllä se parempaankin pystyy! Totta ja sitä nyt siis
etsimään! J Nyt harkkaamme sitten räjähtäviä lähtöjä leluun erilaisten suhinoiden
& jännitteen luomistreenien avulla. Kun nämä alkavat sujua, voin yhdistää
ne hiljalleen myös luoksetuloon… ja myös ruutuun menoon & noutokapulalle
syöksymiseen.
Katsottiin siis myös
noutoa, vaikka sitä en olekaan tehnyt ainakaan pariin kuukauteen. Halusin
kuitenkin kuulla Satun mielipiteen asiasta. Sitä lähdemme siis työstämään em. jännitteen/vauhdin
avulla ja saan jatkaa nostoharjoituksia läheltä leikkien. Eiköhän tuosta
hiljalleen jotain muodostua, kun nyt ruvetaan sitäkin treenimään!
Fredde oli koko
koulutuksen hienosti mukana… tai siis melkein. Kesken kakkososuuden rankkasade
iski ja penneli oli sitä mieltä, että johan riitti kentällä kökkiminen… ja
karkasin Annen koirien luokse leikkiä haastamaan. Hain sen pannasta takaisin ja
kyllähän se sitten pysyi mukana. Ressu…
Muiden treenien seuruiden
aikana poju oli hienosti. Ei turhia vinkumisia, joten viime viikon
vinkumattomuustreenitkin ovat tuottaneet nopeasti tulosta! Niitä harjoituksia
jatketaan kuitenkin vielä ainakin heinäkuu, jotta rauhallisesta käytöksestä
muodostuu oikea tapa.
Kiitos Satu hurjasti taas
kaikesta!!!!
perjantai 28. kesäkuuta 2013
Jäljestystä!
Jiiihaaa! Tänään oli tosi hauska päivä, kun Outi katsoi molempien koiruuksien jälkiesityksiä ja mä pääsin lähietäisyydeltä seuraamaan Argon supernuuskutusta!
Fredden jälki on nyt siinä n. 100 askeleen hujakoilla, nameja n. 80 askeleessa 2 ja niissä lopuissa 1/askel. Kelpie on kohtuullisen häiriöherkkä ja reagoi ympäristön ääniin, mutta itse jälkityöstö on aikas kivan näköistä. Puolityhjät askelmat meni siinä kuin täydet ja mäkin olen kuulemma oppinut hihnatyöskentelyä! Nyt vain lisäillään maltilla noiden puolityhjien määrää ja harjoitellaan eri paikoissa, jotta ympäristön merkitys hiukan vähenisi (kodin lähellähän se ei juur häiriötä ota...).
Ihkulle olin tehnyt 1h 53min vanhan jäljen ja Outi vain tahtos tulla katsoon senkin. Hiukan mua jännitti, koska me on vain puuhasteltu Ihkun kanssa, mutta poju oli kyllä aika hyvä. Veti jäljelle innoissaan ja suoritti tuon lyhyen taipaleen oikein kivasti. Mä sain taas muistutusta ohjausotteesta (ei se siis vielä kovin hääviä ole!!!) ja Ihku vastasi joka kerta myötäykseen ihan sairaan hienosti! Olipa kivaa!!!!
Kiitos Outi!
Fredden jälki on nyt siinä n. 100 askeleen hujakoilla, nameja n. 80 askeleessa 2 ja niissä lopuissa 1/askel. Kelpie on kohtuullisen häiriöherkkä ja reagoi ympäristön ääniin, mutta itse jälkityöstö on aikas kivan näköistä. Puolityhjät askelmat meni siinä kuin täydet ja mäkin olen kuulemma oppinut hihnatyöskentelyä! Nyt vain lisäillään maltilla noiden puolityhjien määrää ja harjoitellaan eri paikoissa, jotta ympäristön merkitys hiukan vähenisi (kodin lähellähän se ei juur häiriötä ota...).
Ihkulle olin tehnyt 1h 53min vanhan jäljen ja Outi vain tahtos tulla katsoon senkin. Hiukan mua jännitti, koska me on vain puuhasteltu Ihkun kanssa, mutta poju oli kyllä aika hyvä. Veti jäljelle innoissaan ja suoritti tuon lyhyen taipaleen oikein kivasti. Mä sain taas muistutusta ohjausotteesta (ei se siis vielä kovin hääviä ole!!!) ja Ihku vastasi joka kerta myötäykseen ihan sairaan hienosti! Olipa kivaa!!!!
Kiitos Outi!
Something has changed...
Tässä päivänä muutamana havaihduin siihen, että jotain on nyt ehkä ihan oikeasti muuttunut. Alkuun ajattelin, että vain helteet ovat imeneet liiat mehut kelpielapsesta, mutta sitten rupesin katselemaan Ihkua ja huomasin, että sekin on muuttunut. Lenkeillä on leppoisaa... Kukaan ei vedä viirapäisesti hihnasta, rusakot ja naapurin viholliskoirat ohitetaan ilman meidän kaikkien kolmen yhteiskarjumista, Ihku on aktivoitunut tokottelutreeneissä ja hakee itse taajaan katsekontaktia, Fredde on yhtäkkiä kuulolla ja oppii silmissä uusia asioita... En tiedä. Ehkä olen saanut auringonpistoksen ja elämä näyttää sen vuoksi suloiselta, mutta mä niin toivon, että tää on totta!
Olen siis saanut jotenkin muutettua kontrolloinnin johtamiseen... Koirat saavat valita enemmän, ja yllättävää, että ne valitsevat mieluusti sitä, mitä minä toivon. Mustavalkoisuus on lisääntynyt eli asioiden moninaiset merkitykset ovat vähentyneet niin, että yhä useammalla asialla on vain yksi merkitys. Koirat ovat oppineet valitsemaan - ja minä olen jossain määrin oppinut pitämään kriteeristä kiinni, jolloin koirien on myös pakko valita. Minun aktiivisuuteni on muuttunut reagoimiseksi koirien aktiivisuuteen eikä päinvastoin kuten aina aikaisemmin... Ja jotenkin se kyttäys ja järjettömät toiveet, mitä olen koiriini kohdistanut on hävinnyt...
No. En tiedä mitkä asiat muutoksen takana ovat ja kauanko tämä flow kestää... Paree nauttia kuitenkin juuri niin kauan kuin mahdollista...
...Aamulla Fredden syömät ballerinatkaan eivät onnistuneet tiputtamaan mua maan pinnalle...
Olen siis saanut jotenkin muutettua kontrolloinnin johtamiseen... Koirat saavat valita enemmän, ja yllättävää, että ne valitsevat mieluusti sitä, mitä minä toivon. Mustavalkoisuus on lisääntynyt eli asioiden moninaiset merkitykset ovat vähentyneet niin, että yhä useammalla asialla on vain yksi merkitys. Koirat ovat oppineet valitsemaan - ja minä olen jossain määrin oppinut pitämään kriteeristä kiinni, jolloin koirien on myös pakko valita. Minun aktiivisuuteni on muuttunut reagoimiseksi koirien aktiivisuuteen eikä päinvastoin kuten aina aikaisemmin... Ja jotenkin se kyttäys ja järjettömät toiveet, mitä olen koiriini kohdistanut on hävinnyt...
No. En tiedä mitkä asiat muutoksen takana ovat ja kauanko tämä flow kestää... Paree nauttia kuitenkin juuri niin kauan kuin mahdollista...
...Aamulla Fredden syömät ballerinatkaan eivät onnistuneet tiputtamaan mua maan pinnalle...
sunnuntai 16. kesäkuuta 2013
Paimennuspäivä
9.6. raahauduin Nokialle paimennuspäivään, jota Keskikorpelan Pete tuli vetämään. Huisan jännää!!! Kiitos Anne & Tuija järjestelyistä.
Jännitin kauheasti, mutta F oli taas salaa kehittynyt viikon takaiseen lampaiden tapaamiseen nähden. Se tuli ihan kuosissa laitumelle ja pystyin jopa päästämään sen irti lampaiden luona! Toki sille hiukan kerrottiin kaapin paikkaa juoksupiiskan avulla, mutta se tajusi nopeasti tilanteen ja rupesi kuuntelemaan. Väsyessään se toki hiiltyi kuten niin monessa muussakin tilanteessa, mutta saimme kuitenkin alkeita lampaiden kuljetuksesta niin, että mä olin lampaiden edessä ja Fredde tuli niiden takana. Sytyttelyä kaivataan vielä, sillä tasapainopisteestä koiralla ei ole vielä hajuakaan (tai ei se siltä ainakaan vielä näytä), mutta 2-4 vkon välein lampailla käynti pitäisi tässä vaiheessa riittää. Katsellaan tilannetta sitten syksyllä uudestaan, jos päästään taas Peten paimennuspäivään.
Jännitin kauheasti, mutta F oli taas salaa kehittynyt viikon takaiseen lampaiden tapaamiseen nähden. Se tuli ihan kuosissa laitumelle ja pystyin jopa päästämään sen irti lampaiden luona! Toki sille hiukan kerrottiin kaapin paikkaa juoksupiiskan avulla, mutta se tajusi nopeasti tilanteen ja rupesi kuuntelemaan. Väsyessään se toki hiiltyi kuten niin monessa muussakin tilanteessa, mutta saimme kuitenkin alkeita lampaiden kuljetuksesta niin, että mä olin lampaiden edessä ja Fredde tuli niiden takana. Sytyttelyä kaivataan vielä, sillä tasapainopisteestä koiralla ei ole vielä hajuakaan (tai ei se siltä ainakaan vielä näytä), mutta 2-4 vkon välein lampailla käynti pitäisi tässä vaiheessa riittää. Katsellaan tilannetta sitten syksyllä uudestaan, jos päästään taas Peten paimennuspäivään.
Taskisen Satun koulutus valkkuryhmälle
Satu kävi kouluttamassa meitä viikko sitten eli 8.6. ja päivä oli kyllä tosi antoisa! Tosin aika karu... ainakin minun osaltani.
Aloitin Ihkulla ja homma oli hikistä... kuin kivirekeä perässä vetäisi. Mutta koska asia on taas vaihteeksi näin, ajattelin että tartun härkää sarvista ja kysyn olnko Satulla mitään ajatusta, kuinka tästä jatkaa. Ja olihan hänellä. :)
Jatkossa yritän muokata treenit tarjoamis-/sheippaussessioiksi niin, että Ihku on aktiivinen ja minä aktivoidun vasta palkkaukseen. Koitan lisäksi namipalkkausta aiempaa enemmän, mutta yritän leikkiä ruoalla enemmän ja aktivoida koiraa sitä kautta jatkamaan aloittamaansa aktiivista toimintaa. Huh! Tää tulee olemaan henkisesti raskasta, mutta uskon, että aina kannattaa yrittää. Kotonahan Ihku on superaktiivinen sheippaussessioissa. Sama mentaliteetti pitäisi vain saada ulos.
Fredden kanssa katsoimme myös palkkausta ja sen suhteen sama asia, eli koira aktiivisemmaksi ja minä passiivisemmaksimuuten paitsi palkkauksessa, jossa mun täytyy aktivoitua huomattavasti etenkin, jos käytän nameja. No nythän en ole nameja juuri käytänyt, sillä Fredde ei niistä juuri motivoidu. ... Tai sanotaanko, ettei motivoitunut, sillä nyt otettuani leikkimisen mukaan myös namipalkkaukseen, ovat ruoatkin alkaneet maistua! :)
Lisäksi katsoimme seuraamista. Siinä kainalopallo käyttöön ja oikean seuruumuodon hakeminen ja vahvistaminen. Viikon treeni onkin vaikuttanut hyvin ja koira on siirtynyt taaksepäin ja pitäänyt kontaktia mun kasvoihin eikä oikeaan kätreen. Hyvä hyvä! :)
Muita tärkeitä asioita, mihin Satu puuttui, oli mun löperyys käskyjen merkityksestä huolehtimisessa! Jos laitan koiran maahan odottamaan, sen on siellä maattava, kunnes muuta kehoitan. Löperöllä toiminnollani hankaloitan vain koiran elämää eikä se oikein tiedä kuinka toimisi. Lisää siis sitä kuuluisaa mustavalkoisuutta, josta alan näin hiljalleen saada hiukan kiinni... Noloa... Tässä on tietenkin mun omana henk.koht. ongelmana ollut se, etten haluaisi fyysisesti rankaista koiraa, mutta kait se on nähtävä niin, että mustavalkoisuus ajaa joskus ideologian ohi... Koska en osaa (vielä) ihanteellisesti ideologiani mukaan kouluttaa, kannattaa ehkä kuitenkin puuttua asioihin vanhanaikaisesti, jotta väärät asiat eivät vahvistuisi. Tärkeintä koiralle on kuitenkin loogisuus. Clarity makes confidence, kuten Susan Garrettkin aina hokee.
Lisäksi luoksetuloissa jännitteen kasvattaminen myös pidemmille matkoille täytyy ottaa treeneihin ja on otettukin nyt. Ja luoksarit on aikas hienoja vaikka itse sanonkin, parantuivat kivasti tuolla ta i -jännitteellä.
Jeps. Opettavainen päivä kaiken kaikkiaan! Seuraavan kuun tavoitteena on treenata ihan oikeasti tokoa Fredden kanssa ja Ihku pääsee sheippauskurssille.:) Mä ainakin yritän!
Aloitin Ihkulla ja homma oli hikistä... kuin kivirekeä perässä vetäisi. Mutta koska asia on taas vaihteeksi näin, ajattelin että tartun härkää sarvista ja kysyn olnko Satulla mitään ajatusta, kuinka tästä jatkaa. Ja olihan hänellä. :)
Jatkossa yritän muokata treenit tarjoamis-/sheippaussessioiksi niin, että Ihku on aktiivinen ja minä aktivoidun vasta palkkaukseen. Koitan lisäksi namipalkkausta aiempaa enemmän, mutta yritän leikkiä ruoalla enemmän ja aktivoida koiraa sitä kautta jatkamaan aloittamaansa aktiivista toimintaa. Huh! Tää tulee olemaan henkisesti raskasta, mutta uskon, että aina kannattaa yrittää. Kotonahan Ihku on superaktiivinen sheippaussessioissa. Sama mentaliteetti pitäisi vain saada ulos.
Fredden kanssa katsoimme myös palkkausta ja sen suhteen sama asia, eli koira aktiivisemmaksi ja minä passiivisemmaksimuuten paitsi palkkauksessa, jossa mun täytyy aktivoitua huomattavasti etenkin, jos käytän nameja. No nythän en ole nameja juuri käytänyt, sillä Fredde ei niistä juuri motivoidu. ... Tai sanotaanko, ettei motivoitunut, sillä nyt otettuani leikkimisen mukaan myös namipalkkaukseen, ovat ruoatkin alkaneet maistua! :)
Lisäksi katsoimme seuraamista. Siinä kainalopallo käyttöön ja oikean seuruumuodon hakeminen ja vahvistaminen. Viikon treeni onkin vaikuttanut hyvin ja koira on siirtynyt taaksepäin ja pitäänyt kontaktia mun kasvoihin eikä oikeaan kätreen. Hyvä hyvä! :)
Muita tärkeitä asioita, mihin Satu puuttui, oli mun löperyys käskyjen merkityksestä huolehtimisessa! Jos laitan koiran maahan odottamaan, sen on siellä maattava, kunnes muuta kehoitan. Löperöllä toiminnollani hankaloitan vain koiran elämää eikä se oikein tiedä kuinka toimisi. Lisää siis sitä kuuluisaa mustavalkoisuutta, josta alan näin hiljalleen saada hiukan kiinni... Noloa... Tässä on tietenkin mun omana henk.koht. ongelmana ollut se, etten haluaisi fyysisesti rankaista koiraa, mutta kait se on nähtävä niin, että mustavalkoisuus ajaa joskus ideologian ohi... Koska en osaa (vielä) ihanteellisesti ideologiani mukaan kouluttaa, kannattaa ehkä kuitenkin puuttua asioihin vanhanaikaisesti, jotta väärät asiat eivät vahvistuisi. Tärkeintä koiralle on kuitenkin loogisuus. Clarity makes confidence, kuten Susan Garrettkin aina hokee.
Lisäksi luoksetuloissa jännitteen kasvattaminen myös pidemmille matkoille täytyy ottaa treeneihin ja on otettukin nyt. Ja luoksarit on aikas hienoja vaikka itse sanonkin, parantuivat kivasti tuolla ta i -jännitteellä.
Jeps. Opettavainen päivä kaiken kaikkiaan! Seuraavan kuun tavoitteena on treenata ihan oikeasti tokoa Fredden kanssa ja Ihku pääsee sheippauskurssille.:) Mä ainakin yritän!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)