NLP

Osallistuin NLP-koulutus Timantin järjestämälle NLP:n peruskurssille 3.-9.9.2012: info@nlp-koulutus.fi • www.nlp-koulutus.fi , ja nyt minut on niin sanotusti päivitetty uuteen versioon!!! Kiitos Esa & Katri sekä muut kurssille osallistuneet eli Three some & Pikkukinuskissa! <3

Lähdin kurssille kuitenkin aavistuksen epäileväisillä mielin, vaikka olin keväällä kuullut Katrin kisajännitysluennon ja käynyt jopa yksityisvalmennuksessa kertaalleen. Koko homma haiskahti kuitenkin aavistuksen scientologialta, kuten serkkuni kesällä tokaisi :). Kaksi ensimmäistä päivää kuluivat tilannetta tarkkaillen ja toisen päivän päätteksi sain melkoisen frustraatiokohtauksen... ;). Olin täysin vakuuttunut, että rahani on viety ja vielä viikko elämästäni varastettu, mutta koska olen huono perääntymään, päätin ottaa loppukurssin kevyemmin ja harjoitella hieman kärsivällisyyttä... ihan niin kuin itse! ... Ja siinä oivalsin ensimmäisen asian... eli todellakin - voin opetella kärsivällisyyttä! Em. päätöksen jälkeen kärsivällisyyteni oli yllättävän vähän koetuksella ja uppouduin kurssiin päivä päivältä yhä enemmän.

Kurssilla käsiteltiin aivan valtavan paljon asioita. Varmasti puolet hurahti ohi korvien, pää ei vain pystynyt sulattamaan määräänsä enempää... Mutta siitäkin huolimatta mä opin aivan valtavasti!!! Pitkälti asioissa oli ihan operantin ehdollistamisen soveltamista ihmisiin, mutta myös paljon puhtaasti ihmisiin liitettäviä asioita, kuten uskomukset, kielen rakenteet ja niiden käyttö, ajatustapojen rakenteet, peesaaminen (joka toimii kyllä eläinten suhteenkin!) jne.

Suurimmat elämykseni koin perjantaina ja lauantaina em. frustraatio-oivalluksen lisäksi. Sunnuntaina pystyin oikeastaan vain nautiskelemaan kaikesta oppimastani. Ja ehdottomasti parasta oli lauantainen oman elämän muutos, josta en kerro tässä blogissa sen tarkemmin, mutta uskon, että ihmiset ympärilläni saavat vain nauttia sen seurauksista... :) Suorastaan ihanaa! Tulee vain mieleen, että voih, kun olisin saanut tällaisen kurssituksen jo aikaisemmin... mutta onneksi sain edes nyt, jottei enää yhtään päivää elämästä kulu hukkaan vääränlaisten uskomusten kahleissa!!!

Ensimmäiset ulospäin näkyvät muutokset tapahtuivat meillä kotona kissan ja koiran väleissä. Be olivat tyystin nahistelematta torstaista maanantaihin! Maanantaina työpaikan aiheuttama stressi alkoi ilmeisesti näkyä mun olemuksessani, sillä silloin alkoi jo pieni kähinä ja tänäkin aamuna jouduin erottelemaan pukareita toisistaan... Ne rauhoittuvat kuitenkin aikaisempaa nopeammin, kun suhteudun niihen tappeluihin vain rauhoittavasti, enkä yhtään provosoinut niitä lisää hermostumalla itse. Ehkä tästä oikeasti löytyy vielä jokin tasapaino!

Ja Ihkun kanssa treenaaminen on ollut loistavaa! Nyt pysyn ikään kuin enemmän hetkessä kiinni ja koira on aivan loistava! Mulla ei oikeasti ole ollut ikinä näin hienosti toimivaa koiruutta! Ja se on siis meidän Ihku!!! Kauhukakaroista kamalin!!! <3 <3 <3

Ja ehkä kaikista tärkeintä kaikessa... tätä tuskin meinaan kehtaa ääneen tunnustaakaan... mutta oma aviomieheni Mikko tuntuu tutummalta ja ihanammalta kuin koskaan!!!!!!!!! <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3