Olen käynyt kuluneella viikolla kahdesti jäljestämässä multapellolla Eerikäisen Maijan kanssa. Kiitos Maija!!!! Taas niin opettavaista ja mukavaa!
Ensimmäisen jäljen tein itse huonosti. Aloitin tosi vaikeasta kohdasta ja laitoin alkusuoralle liian vähän ruokaa. Eilen tein kuitenkin jo ihan hyvän harjoituksen. Jäljen kokonaispituus oli 1300 askelta ja siinä oli pitkää suoraa & erilaisia kulmia. Piikeissä Ihku meinaa oikoa, kun se haistaa namit vastaan tulevalta suoralta, mutta tämänkin suhteen saatiin hyvä harjoitus, kun vain estin koiraa oikomasta. Kolmannella piikillä koiruus ratkaisi asian itse pysähdyttyään vain ihan hetkeksi. Se siis haistoi namit, mietti hetken ja painoi nenun maahan ja jäljesti täydellisen piikin! Hyvä Iihkali!
Ensi viikonloppuna meillä on tuomarikollegio ja siellä sitten kuullaan, mitä arvoisat tuomariopiskelijat ovat meistä mieltä! Kivaa! Huisan jännää siis! :) Tämä jäljestäminen vain on niin ihanaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti