Kuljetusta!

Luin viimeistä ruotsin Canista 4/12 ja Eva Bertilssonin & Emelie J. Veghin teksti Ett fantastiskit träningspass! teki muhun syvän vaikutuksen! Kirjoittajat esittelivät tekstissä minulle täysin uuden termin eli kuljetuksen (huom! oma suomennos & ymmärrys).

Olen tässä vuosia katsellut kuinka Sari saa kaikki koiransa (ja tarvittaessa jopa mun Ihkuni) olemaan koko treenin ajan läsnä ja innoissaan ja tätä taikaa olenkin ihmetellyt! Olen miettinyt asiaa ja tullut vain siihen tulokseen, että Sari ON hyvä koirien kanssa, minä en niinkään, sillä minun treenissäni koira unohtaa, että ollaan hommissa yhdessä ja katoaa vähän väliä omille teilleen. Eikä oikeasti ihan kauheasti lohduta, kun näen, että monen muun koira toimii samoin kuin minun Iihkalini... Jotain Sari tekee toisin. Jotain, mitä me muut maalliset ihmiset emme osaa! Grrrr! ;)

Nyt luin siis em. Canis-artikkelin ja oivalsin, että koira voidaan aina "kuljettaa" tilanteesta toiseen. Tätä voidaan käyttää sekä silloin, kun koira tekee oikein, että silloin, kun koira tekee virheen. Silloin koiraa ei ikinä jätetä kentälle yksin vaan sen kanssa ollaan koko ajan sekä "myötä- että vastamäessä". Käytännössä palkkaan siis Ihkun vinkupallolla, kun se seuraa hyvin. Kun koira palaa pallon kanssa luokseni, kaivan taskusta namin, jonka annan vaihtona pallosta ja toisella namilla kuljetan koiran vasemmalle puolelleni niin, että se on valmis yrittämään heti uudestaan, kun on nielaissut palkkionsa. Jos Ihku tekee virheen, esim. ohjatussa noudossa menee keskimmäiselle kapulalle ja joudun pyytämään sitä luopumaan tästä, kaivan namit taskustani ja johdatan koiran niiden avulla uudestaan esim. merkille, jotta se on valmis yrittämään uudestaan! Näin koira ei jää yksin virheensä kanssa eikä sen tarvitse litistyä. Se saa namin vahvisteena luopumisesta, mutta menettää himoitsemansa vinkupallon, sillä väärän kapulan valinta johtaa tämän palkkion menettämiseen! Nyt koira on kuitenkin valmis uuteen yritykseen oikeassa mielentilassa.

Olen nyt toteuttanut kuljetusta parin viikon ajan käytännössä ja uskomatonta!!!! Ihku on ollut joka kerta mukana alusta loppuun saakka, eikä mun ole tarvinnut maanitella sitä mukaan yhteisiin tehtäviin. Ainakin yhdellä treenikerralla koira oli huomattavan väsynyt, mistä johtuen seuraamisen kriteeri piti tiputtaa aivan alkuaskeliin, mutta siitä huolimatta yhteisen tekemisen meininki löytyi. Toisissa treeneissä olin suunnitellut tehtävät huonosti enkä tajunnut lopettaa, kun koira oli tehnyt jo toistuvan virheen. Tämän seurauksena ilme litistyi ja koira oli epävarman oloinen, MUTTA se jatkoi yrittämistä, koska kuljetin sen aina uuteen alkuun. Ja seuraavana aamuna se haastoi mua leikkiin huomattavasti aikaisempaa innokkaammin aamutreenien ohessa eli myöskin huonosti toteutetun treenin pitkäaikaisvaikutus näytti aiempaa vähäisemmältä!

Ei tässä voi muuta sanoa, kuin että ihanaa, että ruotsalaiset osasivat kirjoittaa sanoiksi sen, mitä Sari ja jotkut muut ihmiset osaavat tehdä luonnostaan! Nyt minullakin on mahdollisuus olla koiran kanssa 100%:sti koko treenin läpi!!! Eläköön "kuljetus"!!!