Kesämietteitä ja tulevaisuuden toiveita

Kesä on jo korkeimmillaan ja elokuukin alkaa pian. Suuret suunnitelmat ovat monin tavoin muuttaneet muotoaan, mutteivat suinkaan hävinneet. Olen tässä kesän aikana hiljentänyt tahtia osin sattumalta, osin tietoisesti - ja tämä tuntuu hyvältä :)

Ihku on jäljestänyt ja FH2 on edelleenkin tavoitteissamme - koepaikka näyttää vain olevan kiven alla, joten todennäköisesti startti siirtyy ensi keväälle. Pääsemme kuitenkin pk-tuomarikollegion arvioivien silmien alle syyskuussa ja se on superhienoa! Kiitos tästä mahdollisuudesta jo etukäteen Outille!!!

Ihkun jälki on kyllä kehittynyt, se pystyy ajamaan paljon aiempaa pidempiä jälkiä ja nyt viime aikoina kulmatkin ovat alkaneet taas löytyä aiempaa tarkemmin. Kuono nousee kyllä vielä hieman, mutta mun täytyy aikalailla tasapainoilla, jotten pidätä Ihkun menoa liikaa. Se on edelleen hirveän herkkä sen suhteen. Riista on aiheuttanut huomattavasti aiempaa vähemmän ongelmia. Eilenkin fasaaniperhe lähti lentoon n. 5 m päässä jäljestä... Ihku kyllä reagoi ja kiihtyi, mutta ei lähtenyt metsästämään vaan yritti jatkaa jäljestämistä. Vaikeuksia oli kyllä keskittymisen kanssa, mutta jotenkin ihmeesti koira selvisi tilanteen yli. Muru!

Tottiksessa olemme hioneet evl-liikkeitä eteenpäin ja nyt vihdoista viimein liikkeet alkavat näyttää oikeilta. Suurimmat haasteet ovat seuraamisen sivuttaisetäisyys, jota mun on jotenkin kauhean vaikea saada työstettyä, ja kokonaisuuden keston kasvattaminen, mutta aiemmat hankaluudet, kuten tunnari-ongelmat näyttävät ratkenneen. Myös merkiltä ruutuun meno alkaa sujua jouhevasti ja ohjatun noudon kuviot ovat viimeistä yhdistämistä vaille valmiit. Ihku tekee nyt siis hyvää työtä lähietäisyyksiltä eli n. 1,5m merkille ja tästä kapuloille toinen samanlainen. Myös pitkällä matkalla yhden kapulan nouto merkin kautta alkaa sujua. En ole vielä tohtinut rakentaa liikettä ihan loppuun, sillä en halua koiran epäonnistuvan valitsemistehtävässä, jotta se ei vaikuttaisi noudon vauhtiin, joka on nyt edes jonkinlaisella mallilla. Hitaasti siis hyvä tulee! :)

Muuten olen työstänyt koiran käytöstä oikein rutkasti. Ystäväni Reija ja Onni olivat lapsineen kylässä ja Ihkua siedätettiin todenteolla 3- ja 5-v apureiden toimesta. Kyllä Ihkua edelleen pelottaa ihan hirveästi, mutta se pystyi ottamaan molemmilta likoilta ruokaa kädestä ja antoi eilen jopa Sannin hieman silittää itseään. Tänään se pystyi tekemään ohjatun noudon lähitreeniä niin, että likat olivat "irti" pari metriä meidän takanamme... Tästä on nyt hyvä jatkaa!

Riistan suhteen vastaehdollistaminen alkaa näkyä siinä, että varikset eivät enää hirveästi hetkauta Ihkua ja oravienkin merkitys näyttää vähentyneen. Koirahoitolareissun jälkeen vastaantulevien koirien ohitus on taas hiukan hankalampaa, mutta uskon, että tämäkin palautuu pian aiemmalle tasolle. Eilen metsässä tuli vieras irtioleva uroskoira vastaan ja mä pystyin muokkaamaan omaa käytöstäni tämän suhteen!!! Hyvä minä! Seisoin hihna löysällä ja huikkasin koiran omistajille rauhallisella äänellä, että kohta tulee tappelu, jos ette ota koiraanne kiinni. Koira tuli Ihkun eteen, tilanne oli kuin hidastetusta elokuvasta, molemmat seisoivat ja nostivat häntäänsä, Ihku hiukan murahti ja niinpä vieras uros lähti hyökkäykseen. Puutuin asiaan vasta tässä vaiheessa estämällä Ihkua hyökkäämästä vastaan ja huutamalla kohtuullisen kovaa... ja onneksi toisen koiran omistaja sai siinä kohden omansa pois tilanteesta. Ihku rauhoittui tosi nopeasti namittamalla ja pääsimme taas jatkamaan matkaa. Mun syke oli kyllä aika pitkään koholla, mutta jipii! Nyt mä pystyin toimimaan  ilman, että itse provosoin tilanteen päälle!!! Oppii sitä näköjään vanhempanakin!!!

Loppukesänkauden tavoitteena on nyt edelleen tuo peruskäyttäytymisen muokkaus ja rupean nyt käymään Ihkun kanssa myös koepaikoilla, jotta saan noissa tilanteissa rentoutta esiin. Jatkamme sitten taas leikkitreeneihin jahka tuo vieraisiin tilanteisiin tottuminen sen taas sallii. Tokon treenaus jatkuu pienimuotoisena siinä sivussa, kunnes jälkikausi loppuu. Jäljellä yritän pitää maltin mukana ja kehittää hommaa eteenpäin pienin askelin. Kiire ei ole.

Oman elämäni suhteen haasteet jatkuvat myös mukavissa merkeissä. Syyskuun alussa pääsen NLP-I-kurssille! Lisäksi olen päättänyt verestää ruotsinkieltäni jahka saan kummipojalta nuo ruotsin lukiokirjat lainaan. Kivaa! Ja nyt sen uskallan kirjoittaa näin julkisestikin, että marraskuussa meille muuttaa ehkä pieni working kelpie -pentunen!!! Jännää! Marraskuuhun on toki vielä aikaa ja kaikkea mahdollista voi vielä tapahtua, mutta nyt pentuhommelit ovat sentään siirtyneet jo toteutuksen alkuvaiheisiin ja pelkkä haaveilu on taakse jäänyttä elämää! :)