Viime vuosi alkoi synkästi, sillä Ursula Kuuttinen jätti meidät. Vieläkin puristaa rinnasta, kun vain ajattelen sitä söpökkiä. Onnellista asiassa oli tietenkin se, että Ulda ei ehtinyt muuttua vanhukseksi. Se lähti tästä maailmasta rauhoittavasti häntäänsä heilutellen. Olen onnellinen, että olen saanut tuntea niin ihanan olennon kuin mitä Ulda oli!
Ihkun kanssa eleltiin kevät ja opeteltiin perusasioita. Elämä sen kanssa on helpottanut hiljalleen ja yhteistyö on alkanut löytyä niin arkielämässä kuin harrastuksissakin. Kesällä poju alkoi ensimmäistä kertaa ikinä tarjota vatsaansa rapsuteltavaksi ja alkoi myös viihtyä sohvalla kainalossa.
Harrastuspuolella tokon voittajaluokka läpäistiin helmikuussa ja evl:ssä startattiin marraskuussa. Kesä sujui taas aika lailla jäljestäen ja syksyllä startattiin FH2:ssa. Jäimme kuitenkin ilman tulosta harhajäljelle hairahtamisen vuoksi. Harrastuspuolella saavutimme siis hyvin asetetut tavoitteet, arkielämän puolella koira yllätti minut kehityksellään! Se on edistynyt valtavasti… ja ehkä myös minäkin. Kävin syyskuussa NLP-1-kurssin ja moni asia elämässä selkiytyi sen myötä. Tästä on hyvä jatkaa.
Kesän alusta aktivoiduin kelpie-projektissani ja Maria Brandelin avustuksella sain yhteyden Kennel Tanspotin Maria Winbergiin. Marraskuussa Fredde alias Tanspot Son muutti sitten meille elämää sulostuttamaan. Se on ihana… monessa asiassa ihan kuin Ulda… <3
Tulevan vuoden tavoitteet sitten:
Ihku:
Tavoitteena TVA. Mennään päivä kerrallaan eteenpäin ja yritetään tehdä asioita yhdessä. Näyttelytuloskin uupuu vielä, mutta eiköhän se saada jostain, jos vain nuo toko-tulokset saadaan kasaan. Hyvässä mielentilassa Ihku alkaa olla aika varma evl:n suhteen, mutta mielentila on vielä kovin häilyväinen ja häiriöitä on vaikea aina ennakoida.
Jäljestämisen suhteen tavoitteena on jatkaa siitä mihin jäätiin eli varmuutta vain lisää ja pidempiä jälkiä. Ehkä syksyllä oltaisiin taas yrittämässä FH2:sta. Koulari on toki haaveena…
Fredde:
Tavoitteena arjen opiskelu ja oppimisen oppiminen. Tarkoituksena on vain touhuta kaikkea tulevan vuoden aikana. Treenauksiin sisältyvät samat lajit kuin Ihkulla eli toko ja peltojälki, mahdollisesti tehdään myös esineruutualkeita ja ehkä testataan myös paimentamista?
Minä itte:
Tavoitteena lisääntyvä rentous ja mielenhallinta. Työsarkaa piisaa! Ja lisäksi haluan oppia lisää kaikkea tähän koira- ym. elämään liittyvää!
Olisitkohan voinut avata hieman tuota alemmassa tekstissä mainitsemaasi Ta i-leikkiä?
VastaaPoistaEn osaa suomentaa Ta i -leikin nimeä, mutta seikkaperäinen selvitys asiasta löytyy Maria Hagströmin(nyk. Brandel)kirjasta Från valp till stjärna. Suosittelen! Periaatteena on, että koiralle opetetaan vihje, jolla se saa hyökätä paikallaan olevaan leluun. Tällöin koira oppii sekä keskittymään ja rauhoittumaan, mutta samalla se oppii myös räjähtävän lähdön leikkiin ja aktiivisuuteen. Em. leikin avulla koiraa voidaan siis opettaa säätelemään omaa viretilaansa täydestä jähmettymisestä huisan aktiiviseen suoritukseen. Uskon, että tämän leikin avulla koiralle voidaan opettaa vihje leikkiin niin vahvaksi, että esim. liikkuvan lelun aiheuttama silmän käyttö voidaan ohittaa. Paimenkoiristahan löytyy aina välistä voimakkaasti eyeaavia yksilöitä, joita ei voi palkata esim. palloa heittämällä, sillä ne rupeavat kyttäämään lelua heti, kun ohjaaja tai lelu liikkuu. Ta i -leikissä lelu ja ohjaaja ovat kuitenkin tyystin paikallaan ja koira on luvan saatuaan aktiivinen ja käy leluun kiinni. Siten tuo silmän käyttö saadaan ainakin teoreettisesti ohitettua... minun mielestäni! Tuohon silmänkäyttöön Maria ei kirjassaan ota kantaa, vaan tämä on ihan omaa havainnoimistani asian tiimoilta. Takuuta siitä ei siis ole, mutta näin alkutaipaleella olen Fredden kanssa ollut todella tyytyväinen edistymiseemme myös tuon osalta. :)
VastaaPoistaOkei, kiitos selvennyksestä. Minä olen niin yksinkertainen, että olen vain tylysti kieltänyt kaiken silmänkäytön muualla kuin paimentaessa (niin ja muiden koirien kanssa saa leikkiä niin kuin parhaaksi katsoo). Pelkästään liikkuva leluhan ei sitten aiheuta silmän käyttöä, mutta sen varmasti tiesitkin. Monilla koirilla nimenomaan paikallaan pysyvä lelu aiheuttaa jumimista.
VastaaPoistaHyvä, kun selvensi! :) Mä yritän ratkoa näitä vastaantulevia käytöksen muokkauksia aina mahdollisimman positiivisesti koiran kannalta, sillä olen tässä Ihkun kanssa oppinut, että sillä pääsee yksinkertaisesti helpommalla. Jos saan muokattua käytöksen haluamakseni positiivisen vahvistamisen kautta, se muokkaa samalla mun ja koiran suhdetta kaikinpuolin vahvemmaksi. Jos joudun käyttämään rankaisua, mitä ihan peruskieltäminenkin usein on, joudun hyväksymään sen mukanaan tuoman negatiivisen pohjavireen suhteeseemme. Ja on tilanteita, joissa kieltäminen toimii huonosti, esim. jos koira rupeaa aijaamaan luoksetulossa (=kyttää paikallaan olevaa ohjaajaa, siksi, että tältä mahdollisesti lentää pallo jossain kohden), kieltäminen on hankalaa... ymmärtääkö koira silloin, että sitä on kielletty aijaamisesta, vai ymmärtääkö se asian niin, että sitä kielletään luoksetulosta...? Siinäpä vasta pulma! Jotta välttyisin tällaisilta asioilta tulevaisuudessa, yritän opettaa asiat mahdollisimman hyvin nyt jo elämän alkuvaiheessa, kun noita koiran ominaisuuksia putkahtelee ilmoille. Mutta suurkiitos kommentoinnista - tulipahan taas pohdittua mitä teen ja miksi! :)
VastaaPoista