Vuosi vaihtui...

Viime vuosi 2013 on ollut näin koiraelämän kannalta todella merkittävä!  Se oli Fredden ensimmäinen kokonainen vuosi meillä ja Ihkun ensimmäinen jäähdyttelyvuosi. Minulle se oli jonkinlainen keski-ikäistymisen vuosi… ;)

Osallistuin monenlaisiin koulutuksiin, mutta Susan Garrettin Recaller's 4.0 ja sen myötä laajennettu jäsenyys Inner Circle –tasolle ovat varmasti olleet merkittävimmät. Ko. nettikurssin kautta olen lukenut valtavasti materiaalia ja seurannut videopostauksia ja saanut myös aivan henkilökohtaista ohjausta Fredden tuomien haasteiden ratkaisemiseksi. Lisäksi olen ruotinut asioita useampaan kertaan Heiniemen Riikan kanssa ja nämä keskustelut ovat syventäneet oivalluksia entisestään.

Muutoin olen osallistunut Tamskin Valkkuryhmän koulutuksiin ja päässyt sitä kautta nauttimaan sekä Christa Enqvistin, Satu Taskisen että Katja Kiviahon opeista. Tamskin muun koulutustarjonnan kautta osallistuin sekä Jessica Svanljungin että Maria Brandelin koulutuksiin, joiden tunneilla kävin myös yksityisesti että Toko-valmennusrenkaan kevätleirin kautta kuunteluoppilaana. Kesällä pääsin myös uudestaan Satun silmien alle Ylökk'in tokopäivässä. Syksyllä pääsin Oili Huotarin oppiin Nuorten koirien ringin sijaisena ja lisäksi nyt 4.1.14 olin Oilin silmien alla uudelleen SDP:n järjestämässä tokopäivässä. Viime keväänä osallistuin Jaana Rajamäen ja Trainer's Choicen Perustaidot koirallesi –kurssille ja nyt syksyllä olin Eva Bertilssonin Fun with Positions -kurssilla. Viime kesänä pääsin Talasmäen Annen lampaita pyörittelemään ja Annen kautta myös Petri Keski-Korpelan paimennuspäivään. Syyskuussa osallistuin Ruotsissa Carin Söderbergin paimennusleirille. Syksyllä kävin vielä Jalosen Mikan rauhoittumisyksärillä. Valtava määrä koulutusta!!!

Lisäksi olen saanut konsultaatioapua Janne Madetojalta ja Uldan kasvattajalta Päivi Uttuslieniltä, huikeasti käytännön treeniohjausta Anne Talasmäeltä, Kati Selkämaalta, Riitta Kivimäeltä, Annukka Hulkolta, Helena Korpelalta, Krista Karhulta, Mika Jaloselta, Jukka Kivistöltä ja Outi Hermiöltä. Lisäksi olen saanut treenata upeissa treeniporukoissa, joista tärkeimpinä viime kauden Valkkuryhmä ja nyt Tamskin tavoitteellisten ryhmä, maneesiporukka ja nyt uusimpana Koirakoutsin keskiviikkojengi. Harmillisen vähän on tullut treenattua yhdessä vanhojen ystävieni Marikan, Sallan ja Sarin kanssa, mutta muutamia kertoja onneksi sentään. Yksittäisiä treenikertoja on lisäksi monen muun ihmisen kanssa mitä erilaisimmissa paikoissa unohtamatta ihan peruskimppalenkkejä, joiden aikana olen voinut muokata koirieni toimintaa ihan arjessa. Kokeissa ja kisapaikoilla olen tavannut äärimmäisen mukavia ihmisiä, joiden kanssa koirailua on ruodittu edelleen. Kiitos kaikille teille!!! Ilman ystäviä ja koirakavereita tämä ei onnistuisi eikä olisi minkään arvoista! Kiitos myös Mikolle osoittamastaan kärsivällisyydestä ja tuesta mitä kummallisimmissa asioissa <3!

Katselin juuri asettamiani tavoitteita vuodelle 2013 ja omalta osaltani olen niitä kyllä saavuttanut jopa enemmän kuin uskalsin uskoa! Jesh! Rentoutta ja hyvää mieltä on tullut, vaikka välissä onkin ajettu vuoristorataa. Kun toiset ovet sulkeutuvat, toiset avautuvat.

Ihkun tavoitteista saavutettiin FH2-koulutustunnus ja näyttelytulos, joka oli toivomaani parempi eli EH! TVA-titteli on valunut kauas kauas pois, mutta elämä pörröisen porokoiran kanssa on muuttunut aivan valtavan paljon aiempaa sujuvammaksi ja sitä on tullut jo lähes kainalokoira! <3 Olen siis enemmän kuin tyytyväinen otukseen.

Fredden suhteen elämä on myös helpottanut. Alan vihdoinkin oppia ja ymmärtää pientä eläintä ja se on oikeasti niin superkultainen, ettei paremmasta väliä! <3 Tavoitteita oli asetettu kevyesti, jottei tulisi liikaa paineita ja kaikkea on saavutettu enemmän kuin uskalsin toivoa. Kelpietä voi nykyisin pitää irti kohtuullisen turvallisesti ja autojen yms. väijyminen on muisto vain viime keväisestä… vaikkei aivan täysin olekaan kadonnut. Tokossa olemme päässeet huikean pitkälle, vaikka mä olen edelleenkin opetteluvaiheessa tuon eläimen käsittelyn ja kriteerinpidon suhteen! Paimennus saa perhoset mahaani ja viimeisimpänä olen ruvennut hiljaa unelmoimaan agilitystä. Pk-ura on jäänyt suunniteltua vähemmälle ja voi olla, että se tippuu vallan pois kuvioista, kun kaikkea en kuitenkaan ehdi enkä jaksa tehdä. Ja hei! Me käydään lisäksi Fredden kanssa juoksemassa pari kolme kertaa viikossa! Se on huikeaa, kun tuo eläin haluaa juosta!

Tulevan vuoden 2014 tavoitteet ja suunnitelmat:

Ihku kohtaa mahdollisesti kastraation tuoman helpotuksen elämäänsä. Tilanne on nyt vakavasti harkinnassa myös ilmeisen eturauhastulehduksen vuoksi. Se saa toimia pitkälti kotikoirana ja Fredden parhaana koirakaverina. Harjoittelen edelleen sen kanssa kaikkea SG-hömppää ja olen menossa myös Vappu Alatalon motivaatiokoulutukseen. Tavoitteellinen treenaaminen on nyt tauolla ja sen suhteen mietin, mitä teen, kun näen kuinka tilanne etenee kaiken suhteen. Haaveilen edelleen TVA-arvosta, mutta nyt siihen tähdätään oikeasti vain koiran ehdoilla. FH-tavoitteet on saavutettu niiltä osin kuin uskon meillä olevan mahdollisuuksia, se siis todennäköisesti jää pois kuvioista. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Fredden pään menoksi on paljon suunnitelmia. Toivon vain, etten edelleenkään laita sille tai itselleni liikaa paineita. Nopeasti oppivan ja aktiivisen koiran kanssa kaikki on niin helppoa ja jotenkin kevyttä, vaikka eivät ne asiat ilmaiseksi senkään kanssa muodostu. Tavoitteena olisi startata tokossa keväällä 2014 ja mahdollisesti osallistua SM-alokas-kokeeseen heinäkuussa Tamskin joukkueessa. Treeneissä on siis paljon tehtävää kokonaisuuden ja häiriökestävyyden suhteen, mutta mulla on luottoa tuohon eläimeen ja itseeni. Katsotaan mihin saakka päästään. Tavoitteena on myös hakea Nuorten koirien rinkiin jahka seuraava haku on.

Tavallisen elämän opettelussa on vielä paljon asioita, joita pitää  työstää, joten se on edelleen meillä ykkösharrasteena. Kesän tullen toivon pääseväni jälleen paimentamaan ja mahdollisesti myös agiliitämään, jos nyt vain jaksan vääntää noita perusteita ensin itse. PK-lajien suhteen katsellaan palaako motivaatio talven jälkeen… jos talvea nyt tulee lainkaan.

Kiitos vielä kerran kaikille matkan varrella kohtaamilleni ihmisille ja kiitos Maria Winbergille loistavasta pienestä koirasta! Sinä osasit kyllä valita oikean pennun minulle!