Toukokuun päivitystä

Aika rientää ja toukokuun puoliväli on ohitettu. Fredde on jo huiman 8 kk ikäinen! Hui! Ajoittain musta tuntuu ettei se osaa vielä yhtikäs mitään, mutta toisaalta se osaa kovasti ja paljon.

Toukokuun teemana on ollut siedätys pyöräilijöihin ja lenkkeilijöihin. Pääosin homma on edistynyt kivasti, mutta muutaman kerran mä olen sössinyt sillä seurauksella, että takapakkia on tullut ja paljon… Lenkkipolulle ei voida vielä mennä, sillä useampi eri suuntaan viilettävä ihminen koomauttaa pennun täysin. Kuitenkin normilenkit, joissa viilettäjiä tulee vastaan ja ohittaa meidät silloin tällöin, sujuvat jo ihan kivasti. Lenkeillä pyrin pääosin rauhoittamaan koiraa eli vahvistan paikalla olemista nameilla. Joskus, kun pyöräilijä menee kaukaa näkökentän rajasta ohi ja pikkukoira ottaa katsekontaktin sen nähtyään, palkkaan hurjalla leikillä.

Kotitreeneissä Mikko on ystävällisesti taluttanut ja ajanut fillaria edestakaisin tietä pitkin, kun me ollaan tehty häkkileikkiä. Tässä edistyimme jo siihen saakka, että kelloakin pystyi soittamaan ohiajelussa, mutta sitten mä väsyneenä hajotin koko pakan ja häkkiin menokin piti ottaa uudestaan työn alle. Kahden päivän takapakki on kuitenkin nyt toivottavasti korjattu.

Juttelin eilen Heiniemen Riikan kanssa (meidän oma coachin call!) ja otin leikkirepertuaariin Don't wanna don't have to –leikin eli käytännössä laitan pyörän pihalle seisomaan ja menen muutamien metrien päähän siitä, missä Fredden täytyy tehdä hieman käsitargettia ja sen päälle leikkiä kunnolla. Mikäli harjoitus onnistuu, saa pentu juosta pyörälle, minkä luona ruokakippo on odottamassa. Jos joku osuus ei onnistu, siirrymme kauemmaksi, kunnes onnistuu ja siitä sitten vapautus pyörälle. Eilisen perusteella olen hyvin tyytyväinen. J

Myös Ihku on päässyt taas leikkimaailmaan ja työ on tuottanut kivasti tulosta. Se repii innokkaasti lelua, vaikka mulla olisi toisessa kädessä ruokakippo häiriönä ja nyt koiruudet leikkivät taas vuorotellen repimislelulla, kun tarjoan sitä niille lenkillä. Freddellä on ajoittain vaikeuksia hillitä itseään, kun on Ihkun vuoro, mutta tänä aamuna tilanne kääntyi myös toiselle suunnalle eli Ihku tuli kesken Fredden ja mun pelin mukaan härkkimään. Tämä vaihtoleikki on kyllä huisin hauskaa, sillä molemmat koirat valitsevat mut, eikä niillä ole keskenään minkäänlaista toraa asiasta. Leikin säännöt vain menevät niin ja se joka ei sääntöjä noudata, ei saa leikkiä!

Tottistelurintamallakin teen nyt pienen aloituksen. Ihku aloitti jo eilen, mutta treenit päättyivät ikävästi lyhyeen, kun toinen uros syöksyi paikalle ja koirille tuli tappelu. Ikävää, mutta eiköhän tästä selvitä. Oli kuitenkin ihana huomata, että mä olen hieman edistynyt! Tappelun jälkeen jatkoin vain Ihkulle pallon heittämistä, niin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja otimme pikku pätkän seuruutakin, mistä ruokakipolle juoksu. Ruoan syöminen oli hiukan hankalaa, kun poski oli lävistetty, mutta tänä aamuna sekin homma sujui jo. Ja eiköhän tuo antibiootilla parane. Uskon, että henkiset traumat jäivät kuitenkin aika minimiin, kun en mennyt itse niitä lisäämään! J

Fredde aloitti myös seuruutreenit! Hui! Pensku osaa tosi hyvin eri asentoja ja räjähtävät lähdöt sekä paikalle rauhoittumisen, mutta liikkeessä toimiminen on jäänyt lapsen kenkiin harjoittelussa. Nyt siis sitä ensin kotona ja lisääntyvässä määrin myös häiriössä. Viikon päästä katsotaan mihin on päästy!

Fredden 1. jälki! Ja lenkkeilijä-treeniä a la Outi!

Tein Freddelle yhden jälkikolmion viime viikonloppuna, mutta pentu alkaa olla liian suuri moiseen tuherrukseen ja niinpä odottelinkin, että Outi ehti auttamaan meitä ihan oikean jäljestämisen alkuun. Ja tänään me sitten mentiin! Kiitos Outi!

Tallasin arviolta reilun sadan askeleen vinoaskeljäljen nurmelle myötätuuleen. Nameja paalulla ja lisäksi jokaisella askelmalla 2 kpl sekä lopussa iso läjä.

Mutta huh! Kyllä oli vaikeaa! Unohdin melkein hengittää, kun jouduin niin keskittymään. Mutta ihan kivaa pätkää siinä tuli välillä ja näitä nyt harjoitellaan. Ihan superia harjoitella, kun on oikeasti ehkä maailman paras koutsi ohjaamassa.

Vuodatin jäljestämisen jälkeen Outille surujani Fredden keksimästä lenkkeilijöiden ja pyöräilijöiden jahtaamisesta. Eilenhän pikkupiru kävi oikeasti nappaamassa lenkkeilijää kädestä ja sen jälkeen mä olen surrut, että mulla on kaksi koiraa koko loppu ikänsä narussa... Mä en vain tiedä, missä kohden ja kuinka asioihin puuttuisi.

Outi ihanainen kuunteli ja neuvoi ja järjesti samantien ensimmäisen treenin! Juoksi aina kulman takaa paikalle ja mä harjoittelin. Ja niinhän muuttui Fredden käytös välittömästi. Viimeisellä kerralla, kun Outi pyyhälsi kulman takaa paikalle, Fredde otti heti tiiviin kontaktin! Ja ihan oikean pyöräilijänkin ohitus sujui kohtuullisen mallikkaasti. Voi ihanaa! Tää on mulle niin tärkeetä, että en tiedä kuinka sen kertoisin. :)