Taas Taskista... :)

Satu tuli tällä kertaa Ylöjärven koirakerhon kutsumana Pirkanmaalle. Olen ylionnellinen, kun päästiin Fredden kanssa osallistumaan!

Fredde on kehittynyt valtavasti viimeisen kuukauden aikana, mutta toki näitä tokoasioita on kyllä treenattukin. Jatkettiin harjoituksissa siitä, mihin kesäkuussa jäätiin.

Seuraamisesta käytiin jälleen keskustelua koiran pään asennon kriteeristä ja nyt mä taisin ostaa ton katse ylös -kriteerin. Jatkan siis kainalopallolla, mutta yritän kuitenkin vaihdella palkan paikkaa, jotta koira ei opi siihen liikaa kiinni. Seuraaminen on edistynyt hyvin. Nyt jatkamme suoran treenausta ja kun esim. 35 askeleen suorat alkavat sujua, siirryn käännöstreeniin. Käännöksien alkeita teemme toki kotona jo ennen sitä, mutta siis noin yleisesti seuruussa näin.

Toisena pohdittavana asiana oli Fredden luoksarin loppuasento. Siitä Satu oli sitä mieltä, että namihinkutukset kannattaa jättää nyt vähemmälle ja tehdä ihan oikeita luoksareita, joissa lopussa muistutus paikasta, jottei koira törmää ja näistä kunnon lelupalkka. Loppuasento edessä on luoksarin tärkein kohta! Paljon vahvisteita siis siihen!

Luoksarissa Fredden vauhti on ihan hyvä, mutta Satu ja arvoisa raati (Anne & Riitta ja muutama muu) olivat sitä mieltä, että kyllä se parempaankin pystyy! Totta ja sitä nyt siis etsimään! J Nyt harkkaamme sitten räjähtäviä lähtöjä leluun erilaisten suhinoiden & jännitteen luomistreenien avulla. Kun nämä alkavat sujua, voin yhdistää ne hiljalleen myös luoksetuloon… ja myös ruutuun menoon & noutokapulalle syöksymiseen.

Katsottiin siis myös noutoa, vaikka sitä en olekaan tehnyt ainakaan pariin kuukauteen. Halusin kuitenkin kuulla Satun mielipiteen asiasta. Sitä lähdemme siis työstämään em. jännitteen/vauhdin avulla ja saan jatkaa nostoharjoituksia läheltä leikkien. Eiköhän tuosta hiljalleen jotain muodostua, kun nyt ruvetaan sitäkin treenimään!

Fredde oli koko koulutuksen hienosti mukana… tai siis melkein. Kesken kakkososuuden rankkasade iski ja penneli oli sitä mieltä, että johan riitti kentällä kökkiminen… ja karkasin Annen koirien luokse leikkiä haastamaan. Hain sen pannasta takaisin ja kyllähän se sitten pysyi mukana. Ressu…

Muiden treenien seuruiden aikana poju oli hienosti. Ei turhia vinkumisia, joten viime viikon vinkumattomuustreenitkin ovat tuottaneet nopeasti tulosta! Niitä harjoituksia jatketaan kuitenkin vielä ainakin heinäkuu, jotta rauhallisesta käytöksestä muodostuu oikea tapa.

Kiitos Satu hurjasti taas kaikesta!!!!