Tässä päivänä muutamana havaihduin siihen, että jotain on nyt ehkä ihan oikeasti muuttunut. Alkuun ajattelin, että vain helteet ovat imeneet liiat mehut kelpielapsesta, mutta sitten rupesin katselemaan Ihkua ja huomasin, että sekin on muuttunut. Lenkeillä on leppoisaa... Kukaan ei vedä viirapäisesti hihnasta, rusakot ja naapurin viholliskoirat ohitetaan ilman meidän kaikkien kolmen yhteiskarjumista, Ihku on aktivoitunut tokottelutreeneissä ja hakee itse taajaan katsekontaktia, Fredde on yhtäkkiä kuulolla ja oppii silmissä uusia asioita... En tiedä. Ehkä olen saanut auringonpistoksen ja elämä näyttää sen vuoksi suloiselta, mutta mä niin toivon, että tää on totta!
Olen siis saanut jotenkin muutettua kontrolloinnin johtamiseen... Koirat saavat valita enemmän, ja yllättävää, että ne valitsevat mieluusti sitä, mitä minä toivon. Mustavalkoisuus on lisääntynyt eli asioiden moninaiset merkitykset ovat vähentyneet niin, että yhä useammalla asialla on vain yksi merkitys. Koirat ovat oppineet valitsemaan - ja minä olen jossain määrin oppinut pitämään kriteeristä kiinni, jolloin koirien on myös pakko valita. Minun aktiivisuuteni on muuttunut reagoimiseksi koirien aktiivisuuteen eikä päinvastoin kuten aina aikaisemmin... Ja jotenkin se kyttäys ja järjettömät toiveet, mitä olen koiriini kohdistanut on hävinnyt...
No. En tiedä mitkä asiat muutoksen takana ovat ja kauanko tämä flow kestää... Paree nauttia kuitenkin juuri niin kauan kuin mahdollista...
...Aamulla Fredden syömät ballerinatkaan eivät onnistuneet tiputtamaan mua maan pinnalle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti