Tein Freddelle yhden jälkikolmion viime viikonloppuna, mutta pentu alkaa olla liian suuri moiseen tuherrukseen ja niinpä odottelinkin, että Outi ehti auttamaan meitä ihan oikean jäljestämisen alkuun. Ja tänään me sitten mentiin! Kiitos Outi!
Tallasin arviolta reilun sadan askeleen vinoaskeljäljen nurmelle myötätuuleen. Nameja paalulla ja lisäksi jokaisella askelmalla 2 kpl sekä lopussa iso läjä.
Mutta huh! Kyllä oli vaikeaa! Unohdin melkein hengittää, kun jouduin niin keskittymään. Mutta ihan kivaa pätkää siinä tuli välillä ja näitä nyt harjoitellaan. Ihan superia harjoitella, kun on oikeasti ehkä maailman paras koutsi ohjaamassa.
Vuodatin jäljestämisen jälkeen Outille surujani Fredden keksimästä lenkkeilijöiden ja pyöräilijöiden jahtaamisesta. Eilenhän pikkupiru kävi oikeasti nappaamassa lenkkeilijää kädestä ja sen jälkeen mä olen surrut, että mulla on kaksi koiraa koko loppu ikänsä narussa... Mä en vain tiedä, missä kohden ja kuinka asioihin puuttuisi.
Outi ihanainen kuunteli ja neuvoi ja järjesti samantien ensimmäisen treenin! Juoksi aina kulman takaa paikalle ja mä harjoittelin. Ja niinhän muuttui Fredden käytös välittömästi. Viimeisellä kerralla, kun Outi pyyhälsi kulman takaa paikalle, Fredde otti heti tiiviin kontaktin! Ja ihan oikean pyöräilijänkin ohitus sujui kohtuullisen mallikkaasti. Voi ihanaa! Tää on mulle niin tärkeetä, että en tiedä kuinka sen kertoisin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti