Sivut

torstai 7. helmikuuta 2013

Syvyyksistä nousuun - bipolaarista elämää!

Vajosin Ihkun kanssa jälleen kerran epätoivon syövereihin tekohengitettyäni sitä yhdet valkkutreenit läpi... Mun maailmani on aina välillä tosi musta... Ja vaikka tämä on tapahtunut tosi monta kertaa, se tulee näköjään tapahtumaan yhä uudestaan ja uudestaan! ;)

Jeps. Mä vaan hermostuin niin kovasti koiran piittaamattomuudesta ja kaikki kärjistyi, kun se lenkillä suhasi nenä maassa haistellen narttujen merkkejä. Sain siis primitiivikohtauksen ja meni ainakin 4 päivää ennen kuin sain koostettua ajatukseni uudestaan. Siinä Ihku oli paljon kotona - en viitsinyt ottaa sitä kuin välttämättömille lenkeille, sillä tiedän kyllä, ettei koira voi ymmärtää mun raivoani. Sari sai kuunnella vuodatustani ja varmaan muutama muu muukin sai tuta hermorakenteeni repeilystä... Kiitos kaikille tilannetta seuraamaan joutuneille!

Loppuviimeksi pääsin tasapainoon ja nyt elämä sujuu taas aika harmonisesti. Ihku näyttää palautuneen, vaikka toki se on edelleen aikas herkkä, jos yhtään tiuskaisen sen suuntaan... edes vahingossa... Mutta nykyinen toimintamallimme on päivitetty lähinnä nuuskuttelun suhteen niin, että Ihku saa kyllä haistella, mutta hajuista on luovuttava heti, kun sanon "irti". Yritän siis vain olla mustavalkoisempi ja toisaalta atrkempi sen suhteen, etten anna koiran upota liikaa hajuihin. Jos se kiinnostuu hajuista liikaa mun makuuni, jatkamme lenkkiä vallan haistelematta, kunnes koira on taas kuulolla.

Treeneissä olen ottanut absoluuttisen nolla-linjan haistelun suhteen eli treeni alkaa ja loppuu, kun tulemme kentälle/poistumme sieltä ja sinä aikana nenä ei laskeudu maahan kertaakaan. Okei. Ryhmäpaikallaoloissa en voi tuhota muiden paikkamakuuta, mutta kaikessa muussa yritän pitää koiruutta niin tarkasti silmällä, ettei se yksinkertaisesti onnistu haistelemaan mitään.

Näillä eväillä on menty viime perjantaista asti ja hyvin on homma sujunut!

Fredde on ollut hieman sivussa. Sen kanssa on vain menty ja tehty tavallisia asioita. Sain vihdoin videoitua hieman sen seuraamista... katsotaan saanko pätkää tänne ikinä... Tykkään pikkukoirasta ihan sikana! Eikä se ole enää ihan pieni, sillä viime perjantaina se painoi jo 12,7 kg!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti